Menemme naimisiin pe 23.5. maistraatissa... ihanaa! Löytyykö muita toukokuun siiviilivihittäviä? Kasvoin vähitellen mielessäni koko häähössötyksen yli ja voi että miten vapauttavaa on mennä naimisiin ilman mitään kummempia järjestelyjä ja stressaamisia. (Puhun itsestäni, koska miehet noin yleistäen eivät häistä samassa mittasuhteessa haaveilekaan.)
Kustannuksetkin ovat minimaaliset: n.70€, jotka koostuvat korttien teettämisestä ja lähettämisestä :). Ei siksi, että olisimme köyhiä, vaan siksi, että meille avioliitto ei ole ne häät, (vaikka ihana päivä se tulee olemaankin) vaan tulevaisuus yhdessä, ja säästetyllä rahalla voimme tehdä vaikka mitä keskenämme.
On ihanaa suunnitella häitään ja samalla huomata miten vaivatonta se voi olla! Ei tarvitse miettiä ketä kutsuu, ketä ei, kuka loukkaantuu, meneekö kaikki täydellisesti, mitä tarjotaan jne. Vieraitakaan ei siis maistraattiin tule, sillä asumme ulkomailla ja muutenkin on ihanaa tehdä siitä kaikille tasapuolisesti yllätys. JA haluamme juhlia kahdestaan ja keskittyä toisiimme juuri sinä päivänä, emme tanssittaa toistemme vanhoja sukulaisia ja edustaa.
Toisaalta ymmärrän todella hyvin upeat suuret häät järjestäviä, se oli haaveeni aikoinaan! Halusin vaan jakaa ajatukseni siitä, miten huojentavaa on, kun mitään ei tarvitse olla, ei edes hääpukua! :)
Onkos muita samanlaisia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ihanaa, olen haaveillut juuri tuosta. Tosin olen yksinäinen sinkku vielä, en virallisesti seurustele.
Mutta kiva että sulla on noin mukavasti asiat. Eikun mukavia hetkiä yhdessä toisen kanssa.
Voi niitä tuttuja ihmisiä ja läheisiä muutenkin huomioida, ei se häähössötys kaikille sovi. Ainakaan mulle.
Viimeisillä lauseilla tarkoitin siis etten mielelläni muidenkaan häihin menisi. Kaipaan rennompaa tunnelmaa ja rauhaa. :)
Itse menen naimisiin juhannusaaton aattona maistraatissa ja askarruttaa mitä sinne pistäisi päälle. Hääjuhlia ei ole, eikä sitä varten morsiuspukuakaan. Kakkukahvit tarjotaan sit jälkeenpäin lähimmille. Mutta silti ois kiva laittautua normaalia hienommaksi omana hääpäivänään ja toivoisin että mieskin laittaisi edes sen yhden ainoan kerran mustan puvun päälle, mutta pelkään pahoin ettei se tule onnistumaan. :/
En ole alkuperäinen kirjoittaja, mutta vastaan tähän. Ystäväni osti maistraattiin kauniin lilan kotelomekon ja siihen jakun. Hän oli käynyt myös kampaajalla laittamassa juhlakampauksen ja meikattavana. Eli kyllä maistraattiinkin saa laittautua. Itsekin menen vihille maistraatissa ja aion pukeutua juhlavaan puseroon ja mustaan hameeseen, mies laittaa puvun, ettei olla eriparia. Meillä on kyllä sitten vielä seuraavana päivän siunaustilaisuus kirkossa, ja sinne olen teettänyt hääpuvun.
Mieheni käyttää arkisin pukua, joten se puoli on hoidossa jo luonnostaan :). Itse laitan mekon, tosin en mitään iltapukua, vaan ihan tavallisen polvipituisen hyvinistuvan kauniin punaisen mekon. Siihen joku jakku/shaali olalle sitten. Ensin mietin jotain valkoista, mutta minulla ei ole sopivaa valkoista asua, enkä jaksa vaivautua ostamaankaan. Muutenkaan en ole kovin perinteitä vaaliva, kuten hommasta varmaan huomaa. :)
Se vihkiminenhän on lyhyt ja virallinen tapahtuma, missä perjaatteessa puvulla ei ole
väliä, varsinkaan jos ei tule vieraita.
Mietin jopa, että jos laittaisi rennommat vaatteet, esim miehellä farkut ja kauluspaita ja itsellä juuri perusmekko, niin silloin voisi kivemmin mennä suoraan kuohuviinipiknikille puistoon, kun vaatteet ei ole likaantumisenarkoja eivätkä purista istuessa.
Itse olen sellainen, että luon juhlavaikutelman meikillä ja koruilla. Olen hyvä meikkaamaan ja tulen hääpäivänä käyttämään siihen vähän reilummin aikaa. Hiukset on helpot:poninhäntä koristeella, sillä mieheni rakastaa kun minulla on poninhäntä! :)
Perjaatteessahan olen hyvin lähellä nykyaikaista "miksi edes mennä naimisiin"-tyyppiä. Ajattelen enemmän järjellä kuin tunteilla. Mutta näin saamme suoraan saman sukunimen ja aviopuolisoiden oikeudet, ja onhan se hitsin romanttista olla "perhe" sitten. Haluamme osoittaa sitoutumisemme toisillemme, että yhdessä ollaan sitten myös vastamäessä.
Mieheni sukunimi vielä kaikenlisäksi on sellainen, että sen pystyy saamaan vain avioitumalla tai sukuun syntymällä, joten jos mennään raakasti käntäntölinjalle, niin en voisi tätä nimeä itselleni ilman avioitumista vaihtaa. Oikeastihan monille useastiavioituville ihmisille olisi hyvä vain vaihtaa sukunimi ja tehdä testamentti toiselle ilman avioliittoa. Ne pystyy muuttamaan/perumaan helpommin ja nopeammin kuin avioliiton. :) Läppää, ei saa suuttua.
Hei!
Menimme naimisiin talvella ihan kaksistaan vaan. Oli kamala lumimyrsky, satoi ja tuuli vaakasuoraan. Kun ei ollut vieraita eikä kesähäitä, niin säällä ei ollut mitään merkitystä. Meillä oli hauskaa, kun koitimme pitää toisemme tuulessa pystyssä!
Vihkimisen jälkeen menimme lounaalle ja sormusostoksille. Sitten kävimme "häämatkalla" kasvitieteellisessä puutarhassa. Se oli ihanaa myrskyn keskellä! Päästiin samalla käynnillä tropiikkiin, vuoristoon ja aavikolle... Erittäin monipuolinen häämatka siis! :D
Vielä pitäisi kertoa uutinen perheillekin joskus... ;)
Avomieheni kanssa mennään heinäkuussa maistraatissa naimisiin. Kumpikaan meistä ei ole haaveillut isoista kirkkohäistä joten tämä sopii meille. Vieraiksi tulee vain vanhemmat ja sisarukset. Näin ei tarvitse miettiä kenet kutsua ja ketä ei, aina siitä kuitenkin joku pahoittaa mielensä. Ja toisaalta, säästämme ystävämme polttarien järjestämiseltä. Olen juuri kahden eri ystävän polttarirumbassa mukana, ja se ei ole aina niin kivaa puuhaa. Itse polttareissa on aina ollut hauskaa, mutta se suunnittelu. Ja nykyään kun polttarienkin pitäisi olla niin suurieleisiä ja niissä pitäisi tehdä niin mielettömästi upeita asioita.
Olen hommannut itselleni valkoisen iltapuvun, ja miehellekin varmaan hommataan joku hienompi puku, ehkäpä se nyt-niin-muodikas bonjour. Meillä ei ohjelmaan kuulu itse vihkimisen lisäksi kuin ruokailu hienossa ravintolassa sen jälkeen.
Onko muuten jotain ajatuksia siitä, mitä musiikkia voisi kuunnella itse vihkitilaisuudessa? Pääsimme käymään vihkitilassa, ja siellä oli aika hiljaista. Ja onkohan muuten mahdollista, että vihkijä lukisi jonkun muun vihkikaavan kuin sen virallisen (siis maistraatin nettisivuilla lukevan)? Kaavassa kun hehkutetaan niin perhettä, ja meille ei ole tulossa lapsia.