Olis kiva vaihella kuulumisia saksanpaimenkoiranpentujen omistajilta =)
Meillä on 8 -viikkonen urospentu, joka tällä hetkellä maata retkottaa tuossa jalkojeni juuressa atk-pöydän tuolin vieressä.
Urahtelee vähän väliä unissaan (vai liekö miettii että no lopeta jo se napttelu, tässä nuku erkkikään)
Kolmeen yöhön ei oo pissiny sisälle, koska joku ihme äidinvaisto herättää miut kesken yön, ku pentu istuu töröttää hiljaa sängyn vieressä, ja eiku takaoven kautta yöpaitasillaan poika pissille, ja takas jatkamaan unia..
Eikä muuta liruttele päivisinkään sisälle, just äske raivasin sanomalehet takavasemmalle tuolta lattioilta, ku osaa pentu jo suunnistaa takaovelle ku hätä yllättää..
Ulkona joskus kysyy hermoja, tai rupiaa naurattamaan, ku yrität saaha pennun pissimään, ja se vaan kirmailee pää kolmantena jalkana paikasta A paikkaan B, pureskelee pensaita, kantelee kaikenmaaliman keppejä, tai pujahtaa puuaidan ali naapurin tontille =)
Juokse siinä sitte pää punasena perässä tukka putkella, ku toinen vaan kirmaa ilosesti karkuun..
Pennunomistajan normaalia arkea (leonbergi oli kans samanlainen "riiviö" pienenä)
Mites muilla sakupentujen omistajilla on sujunu elon alkutaival? =)
Meillä on 8 -viikkonen urospentu, joka tällä hetkellä maata retkottaa tuossa jalkojeni juuressa atk-pöydän tuolin vieressä.
Urahtelee vähän väliä unissaan (vai liekö miettii että no lopeta jo se napttelu, tässä nuku erkkikään)
Kolmeen yöhön ei oo pissiny sisälle, koska joku ihme äidinvaisto herättää miut kesken yön, ku pentu istuu töröttää hiljaa sängyn vieressä, ja eiku takaoven kautta yöpaitasillaan poika pissille, ja takas jatkamaan unia..
Eikä muuta liruttele päivisinkään sisälle, just äske raivasin sanomalehet takavasemmalle tuolta lattioilta, ku osaa pentu jo suunnistaa takaovelle ku hätä yllättää..
Ulkona joskus kysyy hermoja, tai rupiaa naurattamaan, ku yrität saaha pennun pissimään, ja se vaan kirmailee pää kolmantena jalkana paikasta A paikkaan B, pureskelee pensaita, kantelee kaikenmaaliman keppejä, tai pujahtaa puuaidan ali naapurin tontille =)
Juokse siinä sitte pää punasena perässä tukka putkella, ku toinen vaan kirmaa ilosesti karkuun..
Pennunomistajan normaalia arkea (leonbergi oli kans samanlainen "riiviö" pienenä)
Mites muilla sakupentujen omistajilla on sujunu elon alkutaival? =)
Vastaukset 2
Vanhimmat
niin kuin keksimainoksessa ikään. Sellaisiahan nuo kakarat on. Ei nyt pentuja mulla kun ovat jo 9 ja 5 vuotta. Mutta pentuja on ollut nekin ja muutama muukin elämäni koiranomistaja-aikana (36 vuotta). Nauti siitä ajasta kuin se olisi lapsi koska se päättyy paljon nopeammin. Anna sille paljon rakkutta ja läheisyyttä, koirakin kaipaa sitä. Älä hyväksy sen kaikkia toilailuja vaan anna palautetta heti kun se tekee väärin. Ei kuitenkaan kovalla kädellä, ota se luo ja vaikka hellästi kuonosta kiinni ja sano että noin et tee. Äänen paino siinä kohtaa ei saa olla hellä vaan ankara. Näin se oppii jo pienestä kuuntelemaan paitsi ääntäsi niin myös sitä miten ja millä tavalla sanot sille jotakin.
Näillä meillä on pärjätty. Kyllähän pentuaikana monesti oli tehty sellaisia asioita kotona mikä sai ensin raivonvaltaan. Mutta kun siitä oli jo aikaa, siihen ei voinut heti puuttua. Siitä huolimatta pentu vietiin aina "onnettomuuspaikalle", näytettiin ja sanottiin että hyi kuka teki tämän. Tämmöistä ei saa tehdä.
Minua on aina syyllistetty siitä että inhimillistän koirat. Se on sellainen synti jota teen vieläkin. Rakastan niitä niin paljon että sydämeen koskee. Kohtelen niitä vähintään yhtä hyvin kuin lapsiani jotka ovat jo lentäneet pesästä.
Jaro on täällä kans kokeillut kovin hampaitaan eli siis kaikkeen vastaantulevaan. Sillä on ikävä tapa myös tarrautua jalkaan kiinni, ei juuri muun kuin minun, koska pitää mua emonaan... (?)kovakäsityys eli niskasta kiinni ottaminen ei kai tässä tapauksessa ole välttämättä hyväksi,tuleeko jollain joku tehokas keino mieleen... on muuten isot etutassut, mukava läpytys kuuluu parkettilattialta.