Itsekästä?

etten aio viedä perimääni eteenpäin. Kun tänäpäivänä joutuu jonkun huonosti kasvatetun, huonosti käyttäytyvän kakaran häiriköinnin uhriksi käy mielessä, että useamman kenties pitäisi päätyä samaan kuin minä.

Minua kukaan ei ole uskaltanut kritisoida päätöksestäni.

Minä taas olen kuullut heteronaisten kritisoivan lepakkoja siitä, että ne hankkivat lapsia.

Teet niin tai näin, aina väärin päin. Ehkä kannattaa elää elämäänsä niin kuin itsestä tuntuu, muita vahingoittamatta. Aina löytyy joku joka herneen vetää nenään.

Mulla itsellä on lapsia koska olen niitä halunnut. En menisi lapsentekoa kuitenkaan tyrkyttämään kenellekään, oli toinen sitten hetero tai lesbo tai jotain muuta. Itse asiassa arvostan ihmisiä, jotka jättävät lisääntymättä. Maailmassa on ihan liian paljon ihmisiä ja ihan liian paljon huonosti kohdeltuja lapsia. Lasta ei tosiaan pidä hankkia siksi että niitä "pitää olla".

ovat ihmiset suhtautuneet ei kiitos-kantaani.

Eräs tuttu mieshenkilö sanoi tänään minulle kutakuinkin näin: "on tehty joku lakiehdotus, että kaikki naiset kutsuttaisiin armeijan kutsuntoihin. Naurettavaa!" Sanoin että no joo, siinäpä oliskin tasa-arvoa kerrakseen.
Mieshenkilö: "Just joo! Seuraavaksi naiset varmaan kieltäytyvät synnyttämästä!"
Teki mieli todeta ilkeyttäni siihen, että mun mielestä miehet vois opetella ihan yhtä hyvin synnyttämään. "Kieltäytyvät synnyttämästä".Oma kantani asiaan on se, että maailmassa on jo niin paljon lapsia vailla kotia, että jos vaan mitenkään mahdollista - jos jonain päivänä siis muutan kantaani radikaalisti ja haluan lapsen, voin ihan hyvin _yrittää_ saada sen adoption kautta.

Onneksi lapsettomiin naisiin ja pariskuntiin suhtaudutaan jo vähän paremmin kuin ennenmuinoin. Kaikki on niin urakeskeisiä ja ajattelevat että ei ois lapselle aikaakaan... harrastuksetkin vie niin pirusti aikaa ja kaikki muu ympärillä pyörivä hässäkkä.

Ei minusta kaikkien tarvi lapsista pitää. On tosi henkilökohtaista kysyäkin, miksi lapsia ei löydy. Jokuhan voi olla lapseton tahtomattaan! Jotkut meikäläisen lähipiirissä olettavat että mulle tulee jälkikasvua tavalla tai toisella ja oikein suuttuvat kun sanon, että en suostu synnyttämään. En vain pysty, enkä ymmärrä mitä suloista vauvoissa on. Tuskin koskaan tulen ymmärtämäänkään, joten tyydyn koiriin kuten tähänkin saakka. Eivätpä ainakaan muksi toisiaan kuonoon hiekkalaatikolla ja saa uhmaikäraivareita.

samaan kategoriaan "naisen paikka on kotona" mielipiteisiin. Jos ihminen on sitä mieltä, että naisen kuuluu synnyttää, hoitaa kotia ja lapsia yms niin tietysti ovat kriittisiä sellaisia kohtaan, jotka sitä eivät halua. Tai sitten ovat vain kateellisia siitä, etteivät itse päättäneet niin.
Sitten kans jos he ovat todenneet sen olevan niin ihanaa ja palkitsevaa, eivät ne käsitä/halua käsittää kuinka, toinen voisi päättää toisin. Heidän päätös ja teot on kato ainoita oikeita eivätkä he halua mitään muuta ajatellakkaan.

Nuo kaikki riippuu niin paljon ihmisitä ja heidän kasvatuksesta ja tottumuksista, ettei niitä kannata edes kuunnella taikka yrittää ymmärtää, ei ne suakaan yritä edes ymmärttää. Yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja jos oikeen kunnolla alkaa potuttamaan niitten marina, niin sanot vaan tyyliin "kylläpä sunkin lapsilla on ihana elämä edes ku on tollanen älykääpiö äiti!". Noh, ainaki ne suuttuu eikä tartte kuunnella enää marinaa =)

meillä näin: Kumppanini ei halua lapsia, itselläni taas ei olisi mitään lasten hankkimista vastaan. Ihmisten suhtautuminen asetelmaan menee yleensä niin että minua säälitään ja naistani pidetään kylmänä tyrannina joka kieltää minulta äitiyden autuuden. Tämä on käsittämätöntä koska yleensä tuon hyvin esiin sen etten koe lapsetonta perhemuotoamme mitenkään vajaaksi. Mutta mikäs sen hienompaa sitten jos naiseni vaikka sattuisi muuttamaan mieltään, olisin heti valmis. Äitiys ei kuitenkaan vain ole minulle mikään ehdoton täyttymys joka on koettava että voisin olla naisena kokonainen. Silti meille päivitellään siitä miten minä luovun niin paljosta ja että kumppanini pitää liian itsekkäästi kiinni kannastaan. Eikö minulta olisi sitten itsekästä vaatia kumppaniani sitoutumaan kanssani lapsiin jotka eivät kuitenkaan koskaan voisi olla biologisesti vain meidän kahden? Minun itseni on helppo nähdä ja ymmärtää kumppanini kanta joka perustuu lähinnä siihen että meidän lapsemme olisivat myös jonkun miehen lapsia.

Minä ainakin koen maailman olevan täynnä merkityksellisiä asioita joilla elämänsä voi täyttää perheen perustamisen sijaan. Valitettavasti monen ajatusmaailmaan ei vain näyttäisi mahtuvan naiselle muuta elämäntehtävää kuin tulla äidiksi :/

Ei toisia tuomita sen mukaan lapsia tai ei.Tulihan ne pari tekastua silloin ja kasvatti kyllä luonnetta.Itselleni teki positiivisesti oikein hyvää.Nauti lapsettomuudestasi ja ajattele,että kohdallesi vain on sattunut niitä suunsoittajia jostain syystä sitten liikaa.Ole mikä olet.Voihan hakeutua duuniin lasten pariin,jos tarve kokea jonkunlaista äitiyttä,kun jokin vauvakuumeen tapainen iskee.Hyvät jatkot sinulle.

On niitä upeitakin ihmisiä, ja vieläpä äitejä! Oma äitini teki 'vanhoilla päivillään' vihdoin löytämänsä rakkauden kanssa minut maailmaan ja kun viime viikonloppuna äitini kanssa ajellessamme kerroin, miten ihanaa on ollut nähdä kun he ovat iloinneet sisarukseni lapsenlapsesta varsinkin siksi, etten ehkä haluaisikaan itse lapsia koskaan.. Niin loppumatka menikin puhuessa siitä, miten tärkeänä hän pitää sitä, ettei ohjaa meidän lasten elämää suuntaan tai toiseen, kuten hän itse on aikoinaan kokenut painostusta lasten teossa itsensä ja toisten suhteen..

Arvatkaa vain, miten paljon pisteitä ropisi tällaiselle ihmiselle, joka kuitenkin on halunnut meidät lopulta tehdä, kun on katsonut oikeaksi ja hyväksi. Olen onnentyttö tältä osin, mutta tiedänkin sen..

Vanhempani itse asiassa sanoivat minulle, ettei minun pitäisi hankkia lasta heidän harmikseen.

Minulta toisaalta tulee palautetta lapsiperheille: Ei lapsia porvarin orjaksi! Jos olisin nuorena aloittanut, niin nyt olisi lapseni eka kerta kompuroida lehdenjakajana pimeässä rappukäytävässä, eka kerta kannella lappuja sossuun, eka kerta polkea toiselle puolelle Uuttamaata luuttuamaan jonkun ökyrikkaan lattioita ja kuuntelemaan hänen valituksiaan.

Mutta nyt on tyhjää kuin lahtarin tehdashallissa syksyllä 1918. Kaikuu vain. Porvari itkee työvoimapulaa ja palkkaa vinkuintialaisia jotka eivät vielä ole älynneet lapsentekolakkoa.