mikä saattaisi olla poikkeus. Mitä hyväksyt?
Onko aina oltava
rehellinen, jos ei niin
151795
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
sanoa, vaan sen voi jokainen itse päättää. En kuitenkaan tarkoita, että hyväksyisin valehtelun. Voi olla vaiti, vaikka onkin rehellinen. Saman suon myös muille. Joku syyttää jotain toista ihmistä siitä, mitä itse on tehnyt. Musta se on väärin, ja sen jälkeen mun on vaikea enää luottaa siihen ihmiseen. Tämä vastaus on puutteellinen. 3
jos se kysyy...Jos en jostain asiasta pystyisi vastaamaan rehellisesti,pitää miettiä miksi en?
Onko oma lehmä ojassa,menossa ojaan...jos rehellisesti vastaan?Jos näin on,niin lehmä saa mennä.
Vaadin kumppaniltani rehellisyyttä,teki se sitten kuinka kipeää sille tai mulle.
Joskus valheet paljastuu anyway!
sitä noudatan minäkin.
Koska kokemuksestani sanon,että sitä "ojaan mennyttä lehmää ei enää nosteta".
Eli vastasin kerran epärehellisesti,tottapuhuen säästääkseni itseäni.
Jäin kiinni ja silloiseni sanoi että olisi ymmärtänyt minua ja antanut anteeksi(siitä asiasta mistä valehetelin),mutta epärehellisyyttäni ei koskaan.Kyllä olisin tehnyt mitä vaan että olisin ollut valehtelematta.Kokemus opettaa.
useimmilla, jos vielä osaisi pyytää anteeksi, joko ennen kun jää kiinni epärehellisyydestään, kun kerran tietää tehneensä jotain sellaista, mistä toinen tulee olemaan suuttunut jos jää kiinni.
Jos vielä kehtaa valehdella suoraan päin naamaan, niin se on totta, ei tilannetta enää pelasta jälkeenpäin selittely, koska sehän vain osoittaa ettei välitä toisesta ja jos tosiaankaan ei halua edes selvitellä (pahoitella tai selittää omaa syytänsä asiaan, voihan se olla ties mikä väärinkäsitys) vaan luulee, että kyllä kait se tästä ja tilanne tästä vaan itestään liukenee pois, osoittaa niin suurta välinpitämättömyyttä että lähentelee jos täysin moraalitonta toimintaa.
Oikeasti epärehellisyys loukkaa suunnattomasti, vaikkei kuten totesit, itse asia välttämättä niin suuri olisi, että aiheuttaisi radikaaleja toimenpiteitä.
Valkoisia valheitahan (joo kyllä, tuo mekko sopii tosi hyvin..) nyt päästelee suustaan jokainen kumppaneilleenkin, muttei epärehellisyyttä voi sietää ei sitten mitenkään.
tätini luokse kylään ja hän ihastellen kertoo, kuinka löysi aivan ihanat uudet verhot ikkunoihinsa, ja minun mielestäni verhot ovat aivan järkyttävät...niin kyllä valehtelen ja myötäilen hänen ihasteluaan.
mutta puhui kuitenkin koko ajan itsestään, minkä tajusin vasta myöhemmin. Toimi ilmeisesti koko ajan väärin, minkä kyllä kielsi merkillisin selityksin. Lopulta en enää tiennyt mihin uskoa. Tunnen yhden ihmisen, joka on tehnyt hänen kanssaan työtä (ei samassa työpaikassa), ja hänen kertomuksensa kuultuani ymmärsin ehkä, mistä on kysymys. En itsekään kuitenkaan kerro aina kaikkea.
den här flickan? :'-( :'-(
siinä se on.
Du känner mig och vet, att jag är ärlig, öppen, uppriktig, ordentlig och fair.
Stockholm är inte se långt borta.
Parisuhteessa uskon asian olevan niin, että tekemisen raja menee siinä, missä kertomisen raja on. Eli: mitään sellaista, mitä et voisi kertoa kumppanillesi rehellisesti, et voi myöskään tehdä.
Vastaavasti ajattelen, ja edellytän, täyttä rehellisyyttä parisuhteessa. Joskus rehellisyys voi myös satuttaa, mutta samalla se kasvattaa luottamusta.
Uskon, että valheista jää kiinni aina, ja sen jälkeen asioita on hyvin vaikea korjata.
ihan samaa mieltä olen minäkin, mutta ihan aikuisten oikeasti suurin osa ei ihmissuhteissaan toimi näin :-(
ehkä se riippuu siitä, mitä valehtelee. Jos se ei loukkaa ketää eikä oikein koskekaan ketää, nin ei jää kiinni. En silti suosittele ketään valehtelemaan.
-Moi. Miten menee?
- Kiitos ihan hyvin. (eikä mene. väsyttää, vituttaa, työt painavat päälle, ahdistaa ja on ummetusta) Entä sulla?
mutta se, että itse on rehellinen, ei estä sitä, että saa jonkun oudon epärehellisen riesaksensa.
En kehtaa edes sanoa suoraaan.