Oiskohan täällä muita, jotka alkaa lasta yrittää alkusyksyllä -08? Olemme päättäneet, että meillä jää ehkäisy tuolloin pois. Vielä jokin aika sitten tuntui, että en mitenkään jaksa odottaa kesän yli. Nyt olo on rauhoittunut ja tuntuu, että syksyyn odottaminen on sittenkin ihan hyvä asia. Ehtii vielä kertaalleen miettimään asioita läpi. Kuitenkin aika lailla jo jännittää. Viimeistään sitten kolmen-neljän kuukauden päästä, kun vauva saa virallisesti luvan tulla jos se haluaa. :) On se vaan ihmeellistä tää elämä! Muita ihmettelijöitä?:)
jännittävää....
niilukka
8454
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
miten maltat odottaa? Itsella on olo niin sekava kun vauvakuume tulee jo korvista ulos ja vielakaan aika ei ole.. Olen jo 25v ja melkein 3 vuotta naimisissa, mutta kummallakin elama on epavarmassa tilanteessa, mies koulussa ja tilapaistoissa ja itse valiaikaisessa tyopaikassa. Vauvaa vaan mietin koko ajan. Kai se on yhteista kun pillerit lopetin viime vuonna ja nyt kondomitkin on naulassa. Saa nahda mita tapahtuu.. Mutta mista tietaa etta on valmis?
Musta tuntuu, että äitiyteen ei oikeastaan koskaan olekaan valmis, vaan koko hommaan kasvaa sit ajan kanssa. Kasvaminenhan on oikeastaan lähtenyt liikkeelle jo silloin, kun lasten hankkimista on ensimmäisiä kertoja alkanu miettimään. Konkreettisemmaks tuo prosessi varmasti muuttuu sitten, kun se vauva siellä mahassa ihan todella alkaa kasvaa ja kehittyä.
Itsellä oli välillä ihan just samanlainen olo, kun mitä kuvailit. Olin, kuin tulisilla hiilillä koko ajan. Jotenkin vaan sit tuli hyvä olo, kun saatiin viimein päätettyä, et milloin me jätetään kondomit pois. Toki välillä on sellainen olo, et eikö ois ihan sama aloittaa yrittäminen jo nyt, eikä odotella sitä naurettavaa neljää kuukautta. Mutta päätös on tehty ja koitetaan pitää siitä kiinni. Lähinnä käytännön syistäkin. Meillä kumpikin nimittäin opiskelee, enkä haluais jättää ensi vuotta kesken vauvan takia, vaan koittaa saada ensi vuoden opiskelut kasaan vaikka vauva mahassa. Tästähän ei tietenkään voi tietää onnistuuko raskaana opiskelu, jos vaikka tulee jotain ongelmia jne, mutta ajatuksena kuitenkin.
Kyllä mullakin on vauva mielessä ison osan päivästä ja tunteet on välillä tosi sekavia: onko musta tähän? Mut tohon kysymykseen ei saa kyllä vastausta nyt, eikä kymmenen vuoden kuluttua. Kyllä lapsi sit opettaa, mä uskon näin.
Kumma on tää naisen mieli..
Hyvin sanottu!
Mulla alkoi vauvakuume viime loppuvuodesta. Aina tietty oon lapsia halunnut, mutta nyt elämäntilanne alkaa vihdoin olla silleen mallillaan, että vauvaa voi ihan oikeesti toivottaa tervetulleeksi maailmaan.
Odottavan aika on piiiitkä! Ehkäisyt on jätetty pois hiljalleen, yksi varsinainen yrityskierto takana. Ja nyt jo panikoin, että tulenko varmasti joskus raskaaksi. :)
Mutta eiköhän se oo niin, että naisella tunnepuolella ajatukset viestittää, koska ois valmis äidiksi. Kyllä muakin usein epäilyttää, miten siinä käy. Toisaalta, kun monet (hävettää oikein tunnustaa kuinka monet) ajatukset päivän aikana liittyy vauvaan, niin eikö se jo kerro jotain äitivietin kypsymisestä?
Niin, kyllä mäkin uskon, että jos lasta ajattelee paljon ja osaa ajatella myös niitä ikäviä asioita mitä siihen liittyy, on varmasti jollain tavalla valmis tulevaan muutokseen. Mutta omalla kohdallani en varmastikaan tietynlaisesta apävarmuuden tunteesta eroon pääse. Jännittää ja mietityttää, et pärjätäänkö todella, eihän vaan olla liian nuoria vielä jne.. Ison isosta asiasta on kyse. Ei tätä pelkällä järjellä kykene selittää.
ja on kiva kuulla etta muillakin mieli ajattelee samoin. Itsella on tullut myos "pelkoja" kun on reilu yksi kuukausi oltu ilman ehkaisya ja en usko etta raskaaksi on tultu. Aina sitten yritan ajatella etta se tapahtuu kun on tapahtuakseen, enka ajattele "pahinta". Mua vaan vaivaa, kun pillerien lopetuksen jalkeen viime syksyna, menkat on tullu kolme kertaa ja koko hormoni tasapaino tuntuu olevan sekasin.. Tasaantuuko itsestaan vai pitaisiko huolestua? Laakariaika on edessa ens kuussa joka tapauksessa. Mutta onnea kauheasti teille yrittajille ja olisi kiva kuulla lisaa kuulumisia..
Älä välitä Hoppuilija, et oo tässäkään asiassa ainoa. Mulla pillereiden jälkeen kierto ollut kans pitkä ja menkat lähes olemattomat. Eli ovuloiminenkin tuntuu melko kaukaselta. Mulle neuvottiin menee lääkäriin, jos menkat ei tasotu muutamassa kuukaudessa.
Jaksamisia ja odotuksen odotuksia teille! Kirjoitellaam tuntoja jatkossakin... :)
Onko teillä tullut jotain muita oireita, kun epäsäännöllinen kierto? Jätin pillerit pois vasta pari viikkoa sitten, joten en vielä tiedä miten keho sopeutuu taas muutokseen. Olo on kuitenki ollu jotenki positiivisempi heti, en tiedä onko vaan psykologista, kun viimein pääsi pillereistä eroon:) Kumien kanssa mennään, vaikka toisinaan tekis mieli jättää nekin jo pois..
Melko vähän muuten. Iho on ehkä hitusen saattanut rupeta kukkimaan. Ihan kiva, kun tota ikääkin alkaa jo olee! Tissit ei oo enää nii pinkeet ku pillereiden aikaan. Mieleen ei oo kauheesti vaikuttanu, mut se johtunee tästä kuumeilusta.