Tuuli
Se ei välitä
Pyyhkii sieluni pirstaleet pois
Niitä ei enää voi kerätä
Olen yksin
Olen palasina
Mieleni on samea ympäröivälle maailmalle
Näen hajanaisia kuvia
En tiedä
Ovatko ne totta vai valhetta
Ne vain
Ovat
Hopeinen kuu valaisee sirpaleet
Ne eivät kimalla
Yksin
Tuulikin poistui luotani
Se jätti sieluni
Sen sirpaleisen
Hajalleen ympärilleni
Pilvet peittivät kuun
Näen vain harmaata utua
Sekin säröillä
En huomaa muuta
Hiljaisuus velloo ympärilläni
Voin kuulla vain hiljaisuuden
Mitään muuta ei ole
Se ei välitä
Pyyhkii sieluni pirstaleet pois
Niitä ei enää voi kerätä
Olen yksin
Olen palasina
Mieleni on samea ympäröivälle maailmalle
Näen hajanaisia kuvia
En tiedä
Ovatko ne totta vai valhetta
Ne vain
Ovat
Hopeinen kuu valaisee sirpaleet
Ne eivät kimalla
Yksin
Tuulikin poistui luotani
Se jätti sieluni
Sen sirpaleisen
Hajalleen ympärilleni
Pilvet peittivät kuun
Näen vain harmaata utua
Sekin säröillä
En huomaa muuta
Hiljaisuus velloo ympärilläni
Voin kuulla vain hiljaisuuden
Mitään muuta ei ole
Vastaukset 1
Vanhimmat
surullinen runo, jossa hiljaisuus on yksinäisen
sydämen ainoa ystävä.
Satuttavaa, satuttavaa.