Vanhempani eivät ole naimisissa. Ja olemme veljen kanssa saaneet isän sukunnimen. Miten jos vanhempani aikanaan jättävät perinnöksi omakotitalon, joka on äidin nimissä, perimmekö me sen valjeni kanssa vai äitini vanhemmat?
Kuulin huhun jonka mukaan vahempien täytyisi olla naimisissa jotta perintö tulisi meille veljeni kanssa, eikä mene äidin vanhemmille ja sitä kautta äidin siskolle.Pitääkö paikkaansa?
Kuulin huhun jonka mukaan vahempien täytyisi olla naimisissa jotta perintö tulisi meille veljeni kanssa, eikä mene äidin vanhemmille ja sitä kautta äidin siskolle.Pitääkö paikkaansa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Käsittääkseni rintaperilliset (eli lapset) perivät vanhempansa ensisijassa.Tässä nettiosoite, jossa asiasta tietoa.Hae hakusanalla perintökaari.
http://www.finlex.fi/
Perintökaari 5.2.1965/40
2 LUKU
Sukulaisten perintöoikeudesta
1 §
Lähinnä saavat perinnön rintaperilliset.
Kukin lapsista saa yhtä suuren osan perinnöstä. Milloin lapsi on kuollut, tulevat lapsen jälkeläiset hänen sijaansa, ja joka haara saa yhtä suuren osan.
2 §
Jollei perittävältä ole jäänyt rintaperillistä, saavat hänen isänsä ja äitinsä kumpainenkin puolet perinnöstä.
Milloin isä tai äiti on kuollut, jakavat perittävän veljet ja sisaret hänen osansa. Kuolleen veljen tai sisaren sijaan tulevat hänen jälkeläisensä, ja joka haara saa yhtä suuren osan. Jollei veljiä tai sisaria tahi heidän jälkeläisiään ole, mutta jompikumpi perittävän vanhemmista elää, saa tämä koko perinnön.
Jos perittävältä on jäänyt veli- tai sisarpuolia, saavat he yhdessä täysiveljien ja -sisarien kanssa osansa siitä, mikä olisi ollut heidän isälleen tai äidilleen tuleva. Jollei täysiveljiä tai -sisaria tahi heidän jälkeläisiään ole ja molemmat vanhemmat ovat kuolleet, saavat veli- ja sisarpuolet koko perinnön. Kuolleen veli- tai sisarpuolen sijaan tulevat hänen jälkeläisensä.
3 §
Jollei 1 ja 2 §:ssä mainittuja perillisiä ole, saavat perittävän isän ja äidin vanhemmat koko perinnön.
Milloin isänisä, isänäiti, äidinisä tai äidinäiti on kuollut, menee hänen lapsilleen se osa perinnöstä, mikä hänelle olisi tullut.
Jollei siltä isän tai äidin vanhemmista, jolle perintö hänen eläessään olisi tullut, ole jäänyt lapsia, saa toinen isän tai äidin vanhemmista taikka, jos tämäkin on kuollut, mutta häneltä on jäänyt lapsia muusta avioliitosta, nämä vainajan osan. Jollei toisesta kannasta ole perillisiä, saavat toisen kannan perilliset koko perinnön.
----
5 §
Muut kuin edellä tässä luvussa mainitut sukulaiset eivät saa periä.
----
Mielestäni vanhempiesi asia on huolehtia siitä,että omat lapset saavat perinnön. Olet fiksu nainen, kun ajattelet asiaa omalta ja veljesi kannalta.
Noin mutu tuntumalta, kaikkein viisain on tehdä tämän avoparin testamentti toisilleen ja tai ainakin äidin tehdä testamentti ja nimetä ketkä ovat hänen perillisiään.
Perintöasia on kiinni myös siitä kumpi vanhempi kuolee ensin ja vaikka teillä on isän sukunimi, niin isyys pitää olla selvitetty ja ellei sitä ole selvitetty, niin isän tunnustus tulee olla tai hakea isyyden vahvistaminen.
Äidin vanhemmuus selviää synnytyslaitoksen antamasta todistuksesta. Saattaa olla, että sekään ei ole aina selviö, onko äiti todella äiti määrätylle henkilölle. -Varma on aina varmaa!
ilman toisilleen tehtyä testamenttia.
Eikä peri aviopuolisokaan, kun on rintaperillisiä.
Lapset perivät aina (biologiset) vanhempansa. Tähän ei avioliitolla tai sen puuttumisella ole mitään merkitystä. Peritte siis äitinne nimissä olevan omakotitalon mikäli hän ei ole tehnyt siitä testamenttia. Lapsilla on kuitenkin aina oikeus lakiosaan kuolleen vanhemman jälkeen (=50 % lakisääteisestä perinnöstä).
On olemassa yksi poikeus milloin lapsi ei peri
biologisia vanhempiaan. Milloin lapsi on adoptoitu
niin hän perii adopitiovanhempansa mutta ei
biologisia vanhempiaan.
Oletko sinä tai veljesi olleet hankkimassa omaisuutta, jota nyt vonkaatte? Kysymyksesi toi mieleen sanan AHNEUS.
Oletko mahdollisesti itse jäämässä ilma perintöä? Vastauksesi toi mieleen sanan "KATEUS".
Aika mielenkiintoista, mutta selvitettäköön asia vielä sinullekin.
Kyseinen perintö on kulkenut suvussa sukupolvelta toiselle jo jonkun aikaa. Mutta nyt onkin vain niin että äitini peri sen eivätkä he ole isäni kanssa naimisissa(vaikka ovat olleet yhdessä n. 30 v) ja äidillä huoli siitä, että perintö (jos sitä silloin enää on) tulee omille lapsille.
Ahneudesta ei ole kyse, vaan äidin tahdosta! Varmasti jokainen toivoo lastensa perivän kaiken minkä jälkeensä jättää.
Koska isänne ei ole naimissa äitinne kanssa, hän ei peri äidiltänne mitään. Jos äidillänne ei ole testamenttia, niin omat lapset perivät kaiken. Jos äidillänne on testamentti, niin omat lapset perivät vähintään 50 %.