Matkailu

Olin 21.-24.8. 2003 ensimmäisen kerran
naapurivaltiossa Venäjän Federaatiossa,
Pietarin (Sankt-Peterburg), ent. Leningrad,
kaupungissa serkkuni, tätini ja tätini aviomiehen
seurassa, yövyimme tätini aviomiehen veljen
kotona kun hän asuu ja on töissä siellä.

Oli positiivinen kokemus, vaikka Suomessa
vähän hienovaraisesti puhutaan Venäjästä ilkeästi, kaupunki yllätti. Siltoja oli enemmän
kuin Helsingissä. Rakennukset oli 1700-1800
-luvuilta enimmäkseen. Eremitaasi oli komea ja
taidetta oli runsaasti - Eremitaasiin piti kyllä
jonottaa. Venäjällä ajettiin kyllä eurooppalaisilla autoilla mutta myös Ladoilla
ja Volgilla. Takseina oli Volga-autoja, emme
käyttäneet yhtään kertaa takseja.

Tätini aviomiehen veli vei meidät venäläiseen
ravintolaan ja ruoka oli maittavaa, vaikka
ensiksi epäilin että voi saada vatsataudin.

Iisakin kirkko oli näkemisen arvoinen.
Hengelliset maalaukset olivat hienoja ja kirkko
oli mahtava.

Lähiöt olivat mahtavia, isoja kerrostaloja -
ränsistyneitä mutta hyvin ne istui minun
silmääni vaikka joku toinen voisi kauhistella
niitä.

Autoilla ajettiin lujaa, jos ylitit kadun piti olla ripeä että pääsi vastakadulle.

Metro oli kokemus, siellä ei nähnyt itse junaa
vaan ovet avautuivat ja juna kulki tunnelissa
ja meni nopeammin kuin Helsingissä.

Kerjäläisiä näkyi jonkin verran ja katulapsia.
Ja tiedän ettei se ole mitään ruusuilla tanssimista, kun olen nähnyt kyseisestä aiheesta dokumenttejä Ylen tv-kanavilta Suomessa.

venäläiset olivat pirteän oloisia ja hymyileviä
ja iloisia. Näkyi myös ihmisiä, jotka ovat nähneet sosialismin silmästä silmään ja sitten
uudemman sukupolven ihmisiä, ihmisiä oli joka
lähtöön.

Lauantaina kävin saunassa ja se miellytti minua,
tuli mieleen vanhanaikainen suomalainen
puulämmitteinen sauna vaikka Suomessa on totuttu
jo sähkösaunoihin. Tätini aviomies ja hänen
veljensä tiesi kertoa että kyseisessä saunassa
oli saunonut 100 vuotta sitten Grigori Rasputin.
Saunassa oli kylmävesiallas ja saunassa sai
syödä ja juoda saunomisen päälle.

Lähiöissä vielä näki sosialismin rippeitä,
kyllä ne olivat mykistyttäviä. Tätini aviomiehen
veli ei asunut niissä lähiöissä vaan hänellä
oli vähän paremmalla alueella ja oli ihan ok
kämppä kaksi kerroksinen -
kerrostalossa, muttei sentään lähiön
kerrostalossa.

Piipputeollisuuttakin löytyi, mikä valitettavasti
Suomessa alkaa olla auttamattomasti historiaa,
tai sitten en näe metsää puilta

Ostin CCCP -paidan, puna-armeijan hiippalakin ja
suikan, venäläistä suklaata ja ikonin.

Torstaina tätini aviomiehen veli ajelutti autollaan ympäri kaupunkia ja esitteli kaupunkia
meille, näimme mm. Pietari Suuren ratsastajapatsaan, Aleksanteri Nevskin patsas,
V.I. Leninin patsaan ja muistomerkki Saksan
armeijan valloitus 1940-luvulla.

Katukuvassa näki trollikka busseja ja
raitiovaunuja

Kirkot oli hienoja, sipulikupoli kirkkoja.
Rakennukset hienoja barokki,-rokokoo,-empire
-tyylisiä. Nevski Prospektilla oli vilinää,
siis paljon ihmisiä liikkeellä.

Vahakabinetti museo oli miellyttävä kokemus.

Ensiksi hermoilin, että joku anastaa minun
kamerani keskellä katua, muttei ollut huolta
rosvoista. Silti pitää varautua varmuuden vuoksi.

Tunnelma oli jotenkin vapautuneempi ja iloisempi
kuin Helsingissä tai sellainen kuva minulle tuli
sieltä. Kadut oli leveämpiä.

Kaikki oli jotenkin isompaa ja kokemisen arvoista. Tuli sellainen tunne että onko tämän
jälkeen enää mitään kokemisen arvoista Helsingissä. Helsinki jollain tavalla kalpeni
Pietarille mielestäni.

Eremitaasissa oli iso kuva tsaari Nikolai II:sta
ja muita hienoja maalauksia sekä keskiaikaisia
venäläisiä esineitä ja Pietari Suuren tuomia
esineitä Euroopan -matkoilta ja sitten oli
ikoneja paljon.

Tätini aviomiehen veljen venäläinen ystävä tuli
vaimonsa kanssa kylään vodka-pullon kera
perjantai-iltana ja joivat känniin itsensä
tätini aviomies ja hänen veljensä oli kännissä.
Hänen nimensä oli Tolja ja tätini aviomiehen
veli on tuntenut hänet 30 vuotta. Tolja oli
6 vuotta vankilassa syynä että oli keskustellut
ulkomaalaisen kanssa.

Pietarista niinkuin Helsingistäkin löytyy
Stockmann tavaratalo.

Venäläiset joivat paljon olutta vähän niinkuin
saksalaiset tai britit konsanaan.

Metroasema ja rullaportaat oli jännä kokemus.
Isommat rullaportaat, ei niin pitkiä löydä
edes Helsingin Rautatieasemalta.

Join pullovettä, en kraanavettä, koska tätini
aviomies on kertonut että kun hän oli aikoinaan
Siperiassa matkalla Krasnojarskissa päin ja
hän joi jotain, vettä kai, niin sen jälkeen hänellä oli vatsa sekaisin. Kraanavesi Venäjällä
on likaista, en juonut kraanavettä siellä.

Käytiin myös venäläisessä supermarketissa.

Puistot oli kauniita

Lähtöpäivänä 24.8. 2003 oli vähän apea fiilis.
Sen voin sanoa että ihastuin Pietariin heti
kättelyssä. Oli kokemisen arvoinen reissu.
Tietty ihmiset jurnuttaa Suomessa että venäläiset sitä, venäläiset tätä. Mutta en
minä ainakaan mitään huonoa kokenut.

Uudestaan lähtisin mielelläni, koska on vähän
sellanen fiilis, nyt kun on nähnyt Pietarin
että toi Helsinki on tollanen pikkukaupunki vaan.
Mutta tottakai Helsinki tietty on hyvä kaupunki, ei siinä mitään, kiitos varmaan kuuluu stadilaisille Eki Mattssonille, Åke Lindmanille ja Tasavallan Presidentti Tarja Haloselle.

Oli mahtava fiilis nähdä Pietari ja venäläisiä
ihmisiä ja että oli toiselainen atmosfääri
kuin mitä Helsingissä on. Silti Helsinki (Uudenmaan lääni) on ihan hyvä minulle kotikunnaksi.
Sanotaan näin: ''kulttuurishokki''.

Suosittelen matkaa Pietariin, jotka sinne aikovat matkustaa.
Mikään pakko ei ole lähteä jos siltä tuntuu. Hieno kaupunki on.

Junalla Vainikkalan kautta tai bussilla
Vaalimaan kautta. Me mentiin ainaski
junalla Vainikkalan kautta. Junan ikkunasta
nähtiin Karjalaa ja Viipuria.

P.S.
sillä mun tädin aviomiehen veljellä oli
ruskeakarvainen irlanninsetteri
Max-niminen uroskoira, terhakka ja kiltti
koira, heilutti häntää ja oli iloinen.
tätini aviomies enimmäkseen ulkoilutti
Maxia, myös tätini aviomiehen velikin ulkoilutti
Maxia. Max tykkäsi rapsuttamisesta.

Viisumia käytin ihka ensimmäistä kertaa

Tässä tää nyt oli

T: Antti :)