Kun annan kaikille menetyksilleni kasvot
tajuan niiden määrän.
Kaikki ne ovat menneet iäksi
ja mitä minuun niistä jäi.
Suuri suru.
Ja häpeäkin,
vaikken sitä ääneen sanokaan,
en ainakaan tässä.
Sain tilalle muuta,
mitä sainkin,
ei niitä voi laittaa
paremmuusjärjestykseen,
ne tulivat kaikki maaliin eri aikaan.
Mutta...
Tiedossani on jo,
että seuraava suuri menetys..
Sen tilalle en saa enää mitään.
Ei se ole surullista,
se on elämää,
minun elämääni.
tajuan niiden määrän.
Kaikki ne ovat menneet iäksi
ja mitä minuun niistä jäi.
Suuri suru.
Ja häpeäkin,
vaikken sitä ääneen sanokaan,
en ainakaan tässä.
Sain tilalle muuta,
mitä sainkin,
ei niitä voi laittaa
paremmuusjärjestykseen,
ne tulivat kaikki maaliin eri aikaan.
Mutta...
Tiedossani on jo,
että seuraava suuri menetys..
Sen tilalle en saa enää mitään.
Ei se ole surullista,
se on elämää,
minun elämääni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pidän runoissasi monistakin asioista, mutta yksi niistä on ilmaisun tarkkuus niin niin psyyken kuin muissakin asioissa. Se on minusta paljon.
Varsinkin kun ottaa huomioon nykyrunon tilan, jossa ilmaisun tai älyn kirkkaus harvoin loistaa, enemmänkin sen puute, sameus, jolla yritetään peittää sanoman vähäisyys.
Siis - pidin.
Surullinen runonkirjoittaja kiittää!
Olet todellinen ystävä.