Tahtoisimme niin kovasti mennä vihille, vaan esteitä on.
Haaveilemme kirkkohäistä. Pienimuotoisesta hääjuhlasta. Hääyöstä/matkasta ym.
Tuomarin pakeille emme halua missään tapauksessa mennä.
Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, sukumme eivät tunne toisiaan. Kutsuvieraista yli puolet ovat jo niin ikääntyneitä ja raihinaisia että ei tule senkään puolesta mitään. Meillä kummallakaan ei ole suurta ystävä joukkoa, jokunen hyvä sellainen. Mutta silti tahdomme ne kirkkohäät. Miten me etenisimme? Tahtoisimme aliottaa pienimuotoisten häidemme järjestelyn.
Tahtoisimme HUOM asiallisia neuvoja tällä keskustelupalstalla olevilta.
Olemme myöskin ihmetelleet HÄÄLEHTIEN suuntautumista. Emme ole löytäneet ainuttakaan kirjoitusta PIENIMUOTOISISTA KIRKKOHÄISTÄ. Kaunista ja prameaa voi olla myös pienimuotoisissa häissä, vai järjestetäänkö nykyään vain MASSI häitä.
Haaveilemme kirkkohäistä. Pienimuotoisesta hääjuhlasta. Hääyöstä/matkasta ym.
Tuomarin pakeille emme halua missään tapauksessa mennä.
Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, sukumme eivät tunne toisiaan. Kutsuvieraista yli puolet ovat jo niin ikääntyneitä ja raihinaisia että ei tule senkään puolesta mitään. Meillä kummallakaan ei ole suurta ystävä joukkoa, jokunen hyvä sellainen. Mutta silti tahdomme ne kirkkohäät. Miten me etenisimme? Tahtoisimme aliottaa pienimuotoisten häidemme järjestelyn.
Tahtoisimme HUOM asiallisia neuvoja tällä keskustelupalstalla olevilta.
Olemme myöskin ihmetelleet HÄÄLEHTIEN suuntautumista. Emme ole löytäneet ainuttakaan kirjoitusta PIENIMUOTOISISTA KIRKKOHÄISTÄ. Kaunista ja prameaa voi olla myös pienimuotoisissa häissä, vai järjestetäänkö nykyään vain MASSI häitä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
http://haat.helmiblogit.mtv3.fi/2008/02/21/haahullu-morsian/
Huom harvan suku tuntee toisensa entuudestaan ja kumpikin voi ehdottaa vain ne tärkeimmät kutsuvieraat -lähisuku.
Munut on vihitty Rovaniemen kirkossa klo 22 ja mukana vain vanhemmat ja sisarukset. Itse olimme Hesasta . Eli matka jo karsi potentiaalit kutsuttavat. Se on nokkeluudesta kiinni.
Meille tulee kirkkoon 12 vierasta, ja tilaisuus pidetään melko pienessä kotikirkossamme. Eipä siinä mitään ongelmaa ole. Itse aloitimme varaamalla kirkon. Sen jälkeen mietimme ravintolan, jonne menemme kirkon jälkeen syömään, ja illallisen jälkeen on jatkot meillä kotona. Paikalla ovat vanhemmat, sisarukset ja pari läheistä ystävää.
..suku entuudestaan tuntisi toisensa?
Tuskin monenkaan.
Jos vanhemmat eivät ole aiemmin tavanneet - heidät on syytä tutustuttaa, järjestää tapaaminen joko teidän kotiin taikka jomman kumman lapsuudenkotiin. Tapaaminen vaikka päiväkahvin merkeissä joka tapauksessa.
Rohkeasti vain, järjestätte juuri sellaiset ja sen kokoiset häät kun itse tahdotte. Yhtä oikeaa tapaa tai kokoa häille ei ole.
Häälehtien tarkoitus on myydä mahdollisimman paljon eri tuotteita ja palveluita mahdollisimman suurelle häävierasjoukolle. Kyse on siis yksinomaan kaupallisesta toiminnasta ja siksi ne eivät huomioi ollenkaan yksinkertaisempia ja/tai pienempiä häitä, ne kun eivät ole mitään heidän näkulmastaan. Siihen lankaan sitten putoavat lähes kaikki naimisiin menevät, että pitää olla tuota ja tuota, muuten häät eivät ole mistään kotoisin:/
Meillä oli 25 hengen häät, enkä ostanut yhtä ainoaa häälehteä, kun kaikki sujui melkein itsestään ilman niitäkin. Varasimme ensin kirkon ja saimme samalla paljon tietoa järjestettävistä asioista seurakunnan toimistosta. Sen jälkeen aloimme soittelemalla ja netin kautta selvittää hääpaikkaa. Valitsimme pienen tilausravintolan, joka hoiti tarjoilun alkuruuista kakkuun saakka ja jopa paikan koristelun ja kukat (paikka itsessään oli tosi kaunis eli ikivanha kivirakennus, joten se ei oikeastaan lisäkoristelua kaivannutkaan), koska minä en pidä hössöttämisestä. Emme joutuneet maksamaan tiloista mitään, ainostaan ruoka maksoi, joten selvisimme aika pienellä budjetilla. Hääpuvun löytäminen oli suurin stressin aihe meidän häissämme, eikä siitäkään nyt liikaa murhetta ollut.
Meillä kului näiden unelmiemme häiden suunnitteluun vain 4 kk (kirkon varaamisesta hääpäivään) ja siitäkin oikeastaan vain pari viikkoa kului soitteluun ja asioiden järjestelyyn, muu aika vaan haaveiltiin hääpäivästä. Morsian ei saanut yhtään itkupaniikkikohtausta, eikä riidelty kertaakaan tuona aikana. Hääpäivän olimme rentoutuneita ja onnellisia, stressistä ei tietoakaan, ainoastaan pikkuisen perhosia mahanpohjassa...