Olen 18-vuotias tyttö. Asun vuokrayksiössä Tampereella, ja vuokrani on 430 €/kk. Olen vapautunut lukiosta jo helmikuussa, mutta saan ylioppilaslakin päähän vasta nyt kolmen viikon päästä.
Minulle on myönnetty opintotukea tähän toukokuuhun asti, ja tuki nousi lähes neljäänsataan euroon / kk, kun muutin omilleni silloin helmikuussa. Olen myös käynyt töissä sen verran, että raha on riittänyt menoihin.
Tämä kyseinen työpaikka on kuitenkin pelkkää painajaista. En halua ruveta haukkumaan julkisesti, joten en kerro siitä sen tarkemmin. Ala ei kuitenkaan sovi minulle, vaikka kuinka yrittäisin olla hyvällä asenteella. Töitä edeltävä ilta on usein pelkkää itkemistä ja mieletöntä ahdistusta. Toivottavasti ymmärrätte, että tahtoisin lopettaa tämän työn siitäkin huolimatta, että muutakaan ei olekaan tiedossa.
Kesätöitä ei siis ole. Pyrin yliopistoon ja toivon koko sydämestäni, että pääsen aloittamaan siellä syksyllä. Reipas henkilö tietysti etsisi kesätöitä näppis sauhuten, mutta vaikka vähän itsekkäältä kuulostankin, niin kyllä minä oikein mielelläni pitäisin pienen tauon opiskelusta ja työnteosta ennen yliopistoa. Saisi vähän aikaa käyttää ajatuskapasiteettia omiin harrastuksiin ja toipua jatkuvasta stressistä.
Kysymys on nyt se, että kuinka tulla toimeen kesän ajan? Voinko luottaa toimeentulotukeen ja sanoutua irti työpaikastani? Olen täysi-ikäinen, joten ei kai minua (alle kaksikymppisenä) käännytetä hakemaan tukea vanhemmiltani? Jostain lukemastani olen saanut sellaisen pelon. Vanhempani eivät kuitenkaan voi kustantaa elämistäni.
En minä mitään hyvää elämänlaatua odota saavani sillä toimeentulotuella, mutta jos välttämättömät menot saisin katettua niin ettei luottotiedot mene...
Minulle on myönnetty opintotukea tähän toukokuuhun asti, ja tuki nousi lähes neljäänsataan euroon / kk, kun muutin omilleni silloin helmikuussa. Olen myös käynyt töissä sen verran, että raha on riittänyt menoihin.
Tämä kyseinen työpaikka on kuitenkin pelkkää painajaista. En halua ruveta haukkumaan julkisesti, joten en kerro siitä sen tarkemmin. Ala ei kuitenkaan sovi minulle, vaikka kuinka yrittäisin olla hyvällä asenteella. Töitä edeltävä ilta on usein pelkkää itkemistä ja mieletöntä ahdistusta. Toivottavasti ymmärrätte, että tahtoisin lopettaa tämän työn siitäkin huolimatta, että muutakaan ei olekaan tiedossa.
Kesätöitä ei siis ole. Pyrin yliopistoon ja toivon koko sydämestäni, että pääsen aloittamaan siellä syksyllä. Reipas henkilö tietysti etsisi kesätöitä näppis sauhuten, mutta vaikka vähän itsekkäältä kuulostankin, niin kyllä minä oikein mielelläni pitäisin pienen tauon opiskelusta ja työnteosta ennen yliopistoa. Saisi vähän aikaa käyttää ajatuskapasiteettia omiin harrastuksiin ja toipua jatkuvasta stressistä.
Kysymys on nyt se, että kuinka tulla toimeen kesän ajan? Voinko luottaa toimeentulotukeen ja sanoutua irti työpaikastani? Olen täysi-ikäinen, joten ei kai minua (alle kaksikymppisenä) käännytetä hakemaan tukea vanhemmiltani? Jostain lukemastani olen saanut sellaisen pelon. Vanhempani eivät kuitenkaan voi kustantaa elämistäni.
En minä mitään hyvää elämänlaatua odota saavani sillä toimeentulotuella, mutta jos välttämättömät menot saisin katettua niin ettei luottotiedot mene...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Irtisanot itsesi, ilmoittaudut työttömäksi, saat karenssin tms. Etsi vaikka työmarkkinatuella työharjoittelupaikkaa. Luet huolellisesti pääsykokeisiin. - Sinulla on oikeus toimeentulotukeen. Todennäköisesti perusosaa alennetaan 20 %. - Varaa aika Sarvikselle tai omalle alueellesi, jos olet aiemmin asioinut sossussa.
On olemassa aloja, jotka ei kerta kaikkiaan sovellu kaikille. Esim. puhelinmyyntityö ei kaikilta onnistu, joten perusosan alentamisen kanssa on käytty ainakin jossakin määrin harkintaa. Paras olisi, jos pääsisit itse asioimaan sossun luona ja selvittämään tilanteesi.
mutta haet sairaslomaa..sehän on melkein lomaa..ja ei karenssia yms..tolla menolla kulutat itsesi loppuun ja sairastut kunnolla masennukseen yms
kohdallasi oikeampi. Kunhan vaan löydät lääkärin joka suostuu kirjoittamaan parinviikon sairaslomaa nuorelle. Lääkityksiin sinun kuitenkaan ei varmaankaan kannata vielä alkaa. Parikin viikkoa olisi jo aika ratkaisevaa, saisit aikaa ajatella ja samalla hakea parempaa paikkaa.
Ei se loppuunpalaminen nuorellakaan iällä ole mahdotonta. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että ensimmäinen vakavampi tilanne tuli omalle kohdalle jo 18 vuotiaana. Silloin ei tosin tiedetty, saati että olisi sellaista diagnoosiakaan ollut.
Silloin selvisin muutaman viikon levolla ja työpaikan vaihtamisella. Loppuunpalaminen johtui yksinkertaisesti liiasta työnteosta, tein siis pitkää päivää enkä pitänyt vapaapäiviä. Tilanne voi tulla jopa aika yllättäen eteen ja silloin on hyvät neuvot kalliita, ja ennen ihan siedettäväkin työpaikka voi alkaa olemaan aikamoinen helvetti.
Eikun reippaasti lääkäriin ja kerro tilanteesi ja sano että olet väsynyt. Todennäköisesti lähettää sinut verikokeisiin ja mahdollisesti mielenterveyskeskukseen, ja jos ei lähetä niin vaadi että lähettää. Mielenterveyskeskuksessa voit keskustella sitten tilanteestasi syvemmin ja kartoittaa mahdollisuuksiasi.
Olisi ennenkaikkea tärkeätä että hakeudut hoitoon ennenkuin tilanne pahenee. Ystävilleenkin voi tietysti näitä asioita purkaa, mutta siinäkin on omat vaaransa, voi olla että tulet torjutuksi tai että ystäväsi alkaa kantamaan sinusta liikaa huolta.
Kuten olet itsekin huomannut, mahdollisuuksia on monia, heikossa kunnossa oli sitten kyse fysiikasta tai psyykestä ei kuitenkaan jaksa pinnistellä työssä eikä opiskelussakaan.
Asiat tärkeysjärjestykseen!
joka on kyllästynyt työhönsä!
Jos tuon ikäinen saa taakakseen mielenterveysongelmat, niin ne seuraa perässä loppuelämän! KOKEMUSTA ON.
Työkkäri, työnantaja ja lääkäri pitävät sen jälkeen "vajaana" ja missään ei enää oteta vakavasti.
Rehellisesti vaan pitää irtisanoutua työstä ja ottaa karenssi vastaan.
Kyllä sieltä sossusta sen verran saa, että karenssin aikana ruoan ja vuokran pystyy maksamaan.
ja mustamaalausta!
Miksi nuori ihminen ei saisi käydä mielenterveys keskusessa? Onko olemassa mahdollisesti jokin ikäraja jonka jälkeen vasta voi käyttää niitä palveluita?
Otat aikamoisen vastuun kun kiellät hoidon ilman että edes tiedät mistä oikeasti on kysymys.
tietää sinäkään.
Mielenterveystoimistoon kannattaa mennä vasta sitten, kun ei enää selviä arjestakaan, eikä saa nukutuksi.
ei kannata pelleillä. Tähän en nyt viitsi esimerkkejä laittaa, mutta esimerkiksi viime marraskuisesta katastrofista olisi vältytty kun olisi toimittu alunperinkin oikein!
Että äläppäs nyt tule taas vähättelemään!
Varaa aika lääkörille ja kerro hänelle tuosta työasiasta. Lääkörii voi kirjoittaa todistuksen, että et sovellu olemaan ko. työpaikassa ja silloin ei tule karensseja ja saat täysimääräisen toimeentulotuen. Muuten tukea todennäköisesti alennetaan se 20%.
Eli saisit 399,10 (-20%) perusosaa
+ vuokrat (en nyt pysty tarkistamaan hyväksytäänkö koko vuokra)
+ sähköt
+ vesimaksut
+ terveydenhoitomenot
+ ?
Sain tuon nyt tarkistettua. Tampereella hyväksytään yksinäiselle ainakin tuo 380 €/kk vuokra.
Valitettavasti en voi hakea sairaslomaa, sillä teen töitä vuokratyöfirman kautta, eikä siellä tunneta koko käsitettä, koska töitä tehdään päivä kerrallaan.
Voin toki varata ajan lääkärille, jotta saisin todistuksen siitä, että en ole irtisanoutunut ihan huvikseni. On kyllä aika hankala kuvitella, että lääkäri hoitaa tällaiset asiat, mutta niin kai se sitten menee. Eli ihan terveyskeskukseen soitan ja kerron asiani?
et? Jos työsuhteesi on tuollainen, niin sinähän voit silloin jäädä sieltä pois ihan silloin kun haluat ja ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi. Mene samantien sille lääkärille, että sinulle voidaan kirjoittaa sitä sairaslomaa, saat ainakin sairauspäivärahaa ja voit hakea toimeentulotukea.
Jos nyt katsot kuitenkin että et pärjää sairaspäivärahalla ja mahdollisella tt-tuella, ja/tai et viitsi/halua hakea uutta työtä itsellesi, on sinun vaan ryhdistäydyttävä ja kestettävä se työsi.
Millainen on allekirjoittamasi työsopimus?
Kyllä se on niin, että jos olet töissä - vaikka vuokrafirmassa - niin sairastuessasi sinulla on oikeus sairaslomaan.