Äitini on luovuttanut minut pois heti synnytyksen jälkeen. Aikuisiällä olen yrittänyt selvittää biologisen äitini asuinpaikkaa. Aina on tullut seinä vastaan. Viimeksi kysyessäni luvattiin taas kerran ottaa yhteyttä vaan eipä mitään ole kuulunut. Kuitenkin haluaisin edes kerran hänet tavata. Tosin voihan olla että ikinä en saa vastausta miksi hän tuohon ratkaisuun päätyi.
ajatuksia adoptiosta
adoptiolapsi
141466
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
kuinka vanha olet nyt? Onko tarkoituksesi vain kerran tavata äitiäsi vai oletko mielessäsi jopa miettinyt ihan tutustumista häneen?
voihan se olla että hän on jo jopa kuollut kun eivät sulle kerran tietoja anna.
Täytän syksyllä 35. Tottakai haluaisin tutustua biologiseen äitiini. Viimeinen varma tieto on vuodelta 92 jolloin hän oli vaihtanut asuinpaikkaa. Samana vuonna kävin kyselemässä maistraatissa. Niin kauan virkailija oli ok, kunnes sanoin äitini nimen. Neuvoi kysymään kirkkoherranvirastosta, sama kohtelu sielläkin. Muutama kuukausi sitten soitin kirkkoherranvirastoon ja selitin asian. Lupasivat ottaa yhteyttä mahdollisimman pian, eipä ole mitään kuulunut.
Mutta kannattaa ottaa uudestaan yhteytä jos todella haluat selvittää asian. Sillä voi olla että siellä on työntekijä vaihtunut, sairastunut tai asia ón muuten inhimillisesti unohtunut.
ihmettelen että jos olet jo -90 luvun alussa ollut kiinnostunut taustastasi niin miksi näin monta vuotta välissä että nyt vasta taas aloittelet etsimis prosessia, mikä silloin esti ottamasta yhteyttä.
Toki, kaikella on aikansa ja ehkä et silloin ollut vielä valmis kohtaamaan häntä..
Sinulla on varmasti hyvät adoptiovanhemmat, he ovat sinulle ne oikeat joten jospa vain annat asian olla ja jatkat elämääsi kuten tähänkin asti.
Adoptiovanhempani ovat kuolleet.Tuolloin 90-luvun alussa muutin itse paikkakunnalle jonka virastoista kyselin tietoja. Aika ajoin olen tiedustellut numeropalvelusta yms.En tiedä onko sinulla lapsia, itse olen 2 lapsen yksinhuoltaja, opiskellut, käynyt töissä. Ei aina riitä aikaa ja energiaa minkään tavallaan ylimääräisen asian selvittämiseen.
Kannattaisko kysyä neuvoa myös Pelastakaa Lapset toimistolta.
Joo, kannattaisi kysyä apua adoption taholta. Adoptiovanhemmat tietävät, mitä kautta he ovat sinut adoptoineet. Adoptiotaholla on lakisääteinen velvollisuus kertoa sinulle taustastasi ja heillä pitäisi olla myös jotain papereita sinun adoptioosi liittyen arkistoituna.
Tosin kun kerran tiedät äitisi nimenkin, niin sinun pitäisi saada hänen yhteystiedot myös maistraatista. Maistraatilla on myös osoitepalvelu, josta saa henkilön osoitteen selville puhelimitse tai sähköpostitse. Se ei maksa kuin pari euroa.
Adoptiotaho voi olla joku Suomen kunnista, Pelastakaa Lapset ry, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, joku yksityishenkilö tms. Näin on siis sinulla, kun olet 35-vuotias. Vuoden 1980 jälkeen vain Pelastakaa Lapset (PeLa) ja kunnat ovat hoitaneet kotimaisia adoptioita.
ja vastaukset (=nykyiset osoitteet) tulivat kummastakin vanhemmasta tunnin parin sisällä. Maksoi yhteensä noin 5 euroa.
Ei löytynyt sieltäkään, ehkä osoite salainen. Biologisen isäni nimeä ei ole papereissa ollutkaan. Kiitti kuiteskii neuvosta!
Olen aikalailla samanikäinen myös Suomesta ihan vauvana adoptoitu. Minun adoptiovanhempani ovat elossa, mutta en jotenkin vain kehtaa heiltä kysellä taustoistani / adoptiostani mitään. Tietääkö, voinko saada ko. tietoja kyselemällä itse tässäkin viestiketjussa mainituilta tahoilta ja jos niin ilmoitetaanko tästä a-vanhemmilleni??? En vielä uskalla ajatellakaan, että joskus kohtaisin synnyttäjäni, mutta tausta kieltämättä kiinnostaisivat.. esim. onko hän ollut yksin / parisuhteessa tai onko joitain syitä tms. kirjattu ylös. Sukunimen vain tällä haavaa bio-suvustani tiedän..
Samanlailla voit hakea tietoja. Ehka kannattaisi kuitenkin kertoa adoptiovanhemmillesi. He voivat kokea sen loukkauksena jos saavat tietää. Omat adoptiovanhempani eivät halunneet keskustella adoptiosta. Tosin kaikkeen pitää varautua jos yhteydenotto vanhempiin onnistuu. Ois kiva jutella sun kans enemmänkin.
Joo, ehkä pitäisi tosiaan puhua heidän kanssaan. Pelkään vaan, että ymmärtäisivät asian väärin.. Asioista ei ole meillä pahemmin puhuttu, joten niistä puhumaan alkaminen voisi olla heille vaikeaa..?! Kovasti nämä asiat ovat vain alkaneet nyt minua mietityttämään ja kaipaisin esimerkkejä ja "vertaistukea". Löysin adptoitujen keskustelufooruminkin, mutta sinne pitäisi rekisteröityä omalla nimellä enkä koe olevani moiseen valmis. Miten itse, oletko selvittänyt taustojasi vanhempiesi keskusteluhaluttomuudesta huolimatta?
Olin noin kymmenen vuotias kun löysin adoptiopaperit. En kyllä kertonut asiasta kellekkään. Ainut mitä olen saanut selville adoptioäidiltäni on että sairaalasta olen joutunut suoraan lastenkotiin. Adoptioäitini on hävittänyt ne paperit koska hänen kuolemansa jälkeen niitä ei enää löytynyt. Suunnitelmissa nyt selvittää asia kävi miten kävi.
Sinultako oli salattu koko asia? Hoh hoh. Minä olen kyllä pienestä asti tiennyt olevani adobtoitu. Silti nyt oma elämäntilanne pistänyt miettimään adoptioon antamiseen johtaneita syitä yms. Eivätkös nämä ole kirjattuna myös adoptio-papereihin? Paperithan voit saada viranomaisilta itsekin, eli vaikka ne olisi äitisi toimesta hävitetty, niin hae toista kautta.