henkilö , johon voisi rakastua. Tietää että jos hänet olisi tavannut kakskytvuotta sitten; olisi menty naimisiin ja vietetty yhteistä elämää.
Tietää että hän on se oikea. Nuoruudessa tyytynyt siihen kakkosvaihtoehtoon, kun muutakaan ei ollut tarjolla. Toisin sanoen ei malttanut odottaa oikea löytymistä.
Nyt on niin paljon pelissä, ettei ole valmis aloittamaan kaikkea alusta.
Joskus elämä tekee temput... : I
Tietää että hän on se oikea. Nuoruudessa tyytynyt siihen kakkosvaihtoehtoon, kun muutakaan ei ollut tarjolla. Toisin sanoen ei malttanut odottaa oikea löytymistä.
Nyt on niin paljon pelissä, ettei ole valmis aloittamaan kaikkea alusta.
Joskus elämä tekee temput... : I
Vastaukset 6
Vanhimmat
minun elämästä. Sydämeen sattuu kun Hänet näkee, ei voi ajatella kuin Häntä ja haaveilla Hänesta, takaraivossa jyskyttää koko ajan että tuossa on SE IHMINEN. Mutta kun menet kotiin, niin siellä odottaakin oma puoliso ja neljä lasta, pakko jatkaa ja jaksaa ... Miten se voikin joskus olla niin hiton epäreilua??
Nuorena oli itsekkäämpi ja kaikki asiat pyöri rakkauden ja rakastumisen ympärillä. Nyt on jo niin paljon muuta ja oma ero koskettaisi myös montaa muuta ihmiselämää. Ei ole helppoa lähteä ja on se myös taloudellinenkin asia. Yksinhuoltajalla ei ole helppoa ja vielä joutuisi kotinsakin myymään. Joo ei siinä vaaka punnituksessa jää tilaa äidin ehkä sille oikealla. Surullista mutta totta.
Ihminen kun jää kaikkein eniten kaipaamaan sitä, mitä ei saa.
Eihän muuta voikaan kaivata, kuin sitä mitä ei saa :))
Sano vaan, mä kaipaan nyt vähemmän näsäilevää keskustelukumppania kuin sitä tuhvea ;))
hmm.en siis ole ainut joka pohtinut asiaa.näin se elämä riuduttaa..
Tietää että hän on se oikea, ja voi olla onnellinen siitä ettei tavannut häntä silloin 20 vuotta sitten, koska silloin hän olisi voinut olla se jonka kanssa äsken taistelin niin katkerasti ja josta erosin. Ehkä se ensimmäinen ei ollut minulle se oikea, mutta ehkä hän oli se jota silloin tarvitsin kasvaakseni tällaiseksi ihmiseksi joksi olen tullut.
Joskus elämä opettaa.