VAPAAEHTOISTYÖ ON NAURETTAVAA

Saan hyvänmielen että voin käyttää taitojani hyväksi (mm. ensiapu. Ja vaikka minä olen ehkä liiankin aktiivinen niin ei se tarkoita että kaikkien pitäisi olla. Voi olla vain ystävänä jollekkin yksinäiselle vanhukselle tai auttaa uudelleen rakentaa tuhoutunutta asuin seutua jossain. Vapaaehtoistyö ei sovi kaikille. Se on asennekysymys.

Eipä ole kovin moni ottanut kantaa juttuusi.
Siinäpä se, kun et ymmärrä, et voi ymmärtää.
Ymmärrät kun joskus tarvitset muiden apua, et naura silloin.

Sulla on ammattitaito, mut ei duunii.
Meet avustusduuniin missä taitosi karttuu ja samalla yrität hittaa duunii.

Paremmat sanssit saada duunii, ku duunaa muutaki, ku kotisikaa.

http://www.redcross.fi/ajankohtaista/uutiset/fi_FI/iin_tulipalo/

arvostaa vapaa ehtoityötä,ja haluaa laittaa pallon pyörimään omalla kohdalla eteenpäin,mahtavaa,uhdellä verenluovutuksella voi pelastaa 3 ihmistä.mitä jos se olisi rkkain läheisin,ajatteletko samalla lailla,en auta,en koskaan ole auttanut?

Ennen kaikkea vapaaehtoistyöstä saa hyvää mieltä itselle. Ja pääsee kokeilemaan jotain, mitä ei muuten tulisi koskaan tehtyä. Ja tutustuu uusiin, samanhenkisiin ja erilaisiinkin ihmisiin.
Tutkimusten mukaan vapaaehtoistyötä harrastavat ovat muita terveimpiä ja elämäänsä tyytyväisempiä. Joten, mukaan vaan! Ihan vain itsekkäistä syistä. Kyllä sinullekin löytyy joku sopiva vapaehtoistyön muoto.

ensiksi oikeinkirjoitus ja asiallisuus. Sitten voit kommentoida. Hopi hopi lukemaan kielioppia!

Vapaaehtoistyötä ei tarvitse tehdä ulkomailla, suomessakin on rutkasti tekemistä.
Itse olen nuorison parissa toiminut ja toimin edelleen vapaaehtoisena.
Ja kyllä, voihan monikin niistä kerroista milloin olen kaupungilla pyörinyt, olla turhia, mitään muuttamattomia tylsiä pakkasöitä kun voisi olla kotonakin, mutta jos tuolla työllä on 10v aikana edes yksi nuori pelastettu kuolemalta, niin se on ollut silloin sen arvoista.

-NZ

koskaan tarvi vapaaehtoisen pelastus palvelun apua........

Se voi olla vaikeaa ymmärtää, mitä ei ole koskaan itse tehnyt...kannattaa kokeilla ennen kuin alkaa itse arvostelemaan tai tuomitsemaan muitten touhuja. Vapaaehtoistyö antaa enemmän mitä se ottaa. Se on omista arvoista kiinni, miten asioista ajattelee.

Vapaaehtoistyö on siitä hyvä, että saadaan asiasta kiinnostuneet tekemään hommat. Ja tekemään ne hommat omalla vapaa-ajallaan harrastuksen nimissä ja lisäksi perehtymään asiaan, koska on kiinnostusta sitä kohtaan. Lisäksi vapaaehtoisuus tulee halvemmaksi ylläpitää, kuin joku vastaava palkkasysteemi. Vapaaehtoiset saavat täytettyä omia mielenkiinnon aiheitaan ja oppivat haluamiaan taitoja.
Jotkut eivät vapaaehtoistoimintaa kunnioita, mutta vapaaehtoistoiminnalla on tärkeä rooli suomessa. Vapaaehtoistoiminta varmaankin kumpuaa maalaisyhteisöjen talkoopohjalta, joka on nykyisin lähes kadonnut, mutta toivon että vapaaehtoispohja pysyy yllä tulevaisuudessakin.

Minä olen vapaaehtoispalokunnassa. Tykkään siitä toiminnasta koska se on vaihtelevaa ja turvallista, sekä samalla pääsee auttamaan ihmisiä. Myös vapaaehtoisyhteisössä on paljon mukavia ihmisiä ja onhan se toiminta vaativaakin. Siinä on esittelyvideo VPK:sta:
http://www.youtube.com/watch?v=brBFKbEmZMA

Kun ei tajuu niin sit ei vaan kertakaikkiaan tajuu. Turha tohon on yrittää edes selittää mitään :D

Olen mielestäni hyvin koulutettu ja nykyiessä työtehtävässäni varsin arvostettu, haluttu ja tarpeellinen ihminenen. Koska olen monitaitoinen, kysyntää on enemmän kuin tarpeeksi...Haluan kuitenkin muistaa välillä niitä vähäosaisempia, ja sen takia luovun monesta asiasta ihan vapaaehtoisesti.. Enkä koe saavani mitään kicsejä, vaikka toimin näin. Itselleni en tee siitä numeroa, en sitten tiedä tekeekö joku muu?

ihminen kirjoittaa juuri noin. Tulee väkisinkin mieleen vanha fraasi: "Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista", kun ei pystynyt niitä ottamaan. SPR:llä on paljon muutakin vapaaehtoistoimintaa kuin ulkomaille annettava katastrofiapu. Lisäksi on paljon muutakin vapaaehtoistyötä kuin SPR:n tekemä. Esim. eri yhdistysten vertaistukihenkilöt ovat korvaamaton apu äskettäin vammautuneelle tai vakavasti sairastuneelle, jolta puuttuu tietoa ja taitoa, miten vamman/sairauden kanssa selviää omassa elämässään, mistä saa apua, tukea, tietoa jne. Monissa kaupungeissa on vapaaehtoiskeskus, jossa on hyvin monenlaista toimintaa. On kahvila, jossa voi istua, lueskella päivän lehdet, tavata ihmisiä ja rupatella heidän kanssaan. Järjestetään erilaisia tilaisuuksia, jumpparyhmiä, käsityökerhoja, pelituokioita, keskustelukerhoja, luentoja jne jne. Keskuksesta voi tilata saattaja-apua tai yksinäinen voi saada ystävän, jonka kanssa on mukavampi lähteä harrastamaan jotakin kuin yksin.
Minä lähdin mukaan paikallisen vapaaehtoiskeskuksen toimintaan vammauduttuani lievästi liikenneonnettomuudessa. Pystyin liikkumaan, mutta en pystynyt tekemään työtäni. Tiesin, että edessä on ainakin tosi pitkä sairasloma, ehkä eläkkeellejääminen. Kävin vapaaehtoistyön peruskurssin ja aloitin akuuttikeikat, eli toimin vanhuksen tai vammaisen avustajana eri tilanteissa. Tämä ei sitonut liikaa. Minulle oli tärkeintä omat hoitoni ja kuntoutukseni. Näistä keikoista sain sisältöä päiviini ja opin tuntemaan lukuisia mukavia ihmisiä. Eläkkeellejäätyäni ja etenkin mieheni äkillisen kuoleman jälkeen ovat vapaaehtoiskeskuksen kautta saadut ystävät olleet korvaamaton tuki ja apu minulle.
Menen miljoona kertaa mieluummin vapaaehtoiskeskuksen kahvilaan ja tilaisuuksiin kuin lähipubiin kuuntelemaan oluthumalaisten örinöitä.
Tunnen saaneeni paljon enemmän kuin olen antanut.

Vapaaehtoistyöhön sortuvat heikkomieliset, hyvää tahtovat ja naivit ihmiset. Tottakai, ilmainen työ kelpaa järjestölle jos toisellekin, tervetuloa vaan pulla-kahvi palkalla töihin. Samalla moni näistä järjestöistä maksaa palkatuille pomoille ja muille asiantuntijoille kunnon korvauksia tehdystä työstä. Jääpä enemmän jaettavaa pienen piirin kesken.

Ja mitä tulee avustustyön hyödyllisyydestä, niin kyllä se on niin, että siinä pyritään puuttumaan ongelmiin vain muutaman yksilön taholla, eikä ymmärretä sitä kokonaiskuvaa, mikä ei muutu käytännössä miksikään avustusten myötä. Kyllä vähän ihmettelen sellaisen ihmisen moraalia ja maailmanymmärrystä, joka saa hyvän mielen kun on auttanut yhtä, mutta sitten jättää miljoona muuta hätääkärsivää vaille apua.

Kiva jos yöunet tulevat paremmin, kun olen laittanut laastarin kehitysmaanlapsen käsivarteen.

Sinä "Vapaehtoistyö on naurettavaa" et kyllä tiedä SPR:n toiminnasta mitään!

"Onhan se kivaa että pääsee Espanjan tai jonnekin vitun vinku-intiaan.", kirjoitit. - SUURIN osa Suomen
SPR:n toiminnasta tehdään täällä koto-Suomessa. Vanhusten, nuorten, traumaattisten kokemuksien
kohteeksi joutuneiden (ampumiset kouluissa, isot tulipalot, isot onnettomuudet ym. ym.).

Tiedän kuitenkin, että tämä viestini SINULLE ei muuta mielipiteitäsi yhtään...
Luuttunut mikä luuttunut.

****
Olen itse toiminut SPR:ssä nyt vajaan vuoden. Viikko viikolta huomaan miten paljon voimme tehdä,
miten monia ihmisiö TODELLA autamme!!

Ria

harvinaisen typerä ihminen olet, missä tollasia kasvaa, oikea turhake

Minä taas jossakin määrin ymmärrän vapaaehtoisuuden, mutta toisaalta en ymmärrä kun mennään tietyn rajan yli. Itse en suostuisi esimerkiksi palvelemaan vapaapalokunnassa. Miksi helvetissä laittaisin henkeni likoon ihan vain vapaaehtoisuuden nimissä? Kiitos ei. Kaikki propsit niille jotka moiseen ryhtyvät. Ensiapuryhmässä olemisen ymmärrän niin kauan kuin omaa turvallisuutta ja henkeä ei tarvitse laittaa viivalle.

En suostuisi missään nimessä lähtemään vapaaehtoiseksi minnekään sotatantereelle tapettavaksi, en menisi esimerkiksi Palestinaan keskelle hullujen arabien murhanhimoista terrorismia enkä lähtisi Afganistaniin auttamaan ketään sen enempää afgaaneja kuin länsimaisiakaan. Ei ole muuten minun sotani.

Voisin tehdä vapaaehtoisena jotain nuorten auttamista vaikka saappaiden mukana, mutta en lähde minnekään sotatantereelle ottamaan luotia otsaani. SPR varmaan tarjoaisi jokaiselle halukkaalle tilaisuuden päästä hengestään vapaaehtoisena. Eiköhän se riitä, että jenkki poikia tulee joka päivä arkussa kotiin sodasta, joka ei ole edes heidän syynsä. Monenko suomalaisen tarvitsee tulla toisten sodista arkussa kotiin?

Jos et vielä sattunut tietämään niin raha ei merkitse kaikille samaa. Se juttu on siinä auttamisen tunteessa ja merkityksessä mitä toinen siitä saa, tuntee ja kokee. Rahasta tulee erilainen tunne jossa katoaa elämän realiteetit kun taas vapaaehtoisyössä tapahtuu päinvastoin. Itselleni raha ei merkitse mitään vaan työn mielekkyys. Olen auttanut ihmisiä monesti enkä tunne tarvetta pyytää siitä mitään. Itselläni on aikaa auttaa lähimmäisiä jotka tarvitsevat apua.

Aika rahanhimoinen kommentti...

vapaaehtoistyön katastrofeissa ja ensiavuissa. Velvollisuuksiakin toki on auttaa tiettyyn pisteeseen asti. Mutta kyllä tälläiset luonnonkatastrofit kaipaavat joka käden avukseen ja niillä pelastetaan paljon jos niitä paljon on.
(Mutta sitten ilmaistyö työpaikoilla on sellainen jota en ihan pysty mieltämään koska sillä heikennetään työntekijöiden arvostusta ja kunnioitusta, tähän liittyy nuo ilmaisylityötkin joita jotkut ovat työpaikanmenetyksen pelossa tehneet.)
Kaikkeen ei vapaaehtoisia voi edes ottaa koska tarvitaan ammattitaitoa.

Joillakin ihmisillä on tarve auttaa, ehkä se juontaa joihinkin omiin kokemuksiin autetuksi tulemisesta tai siitä saa muuten vaan hyvän mielen. Kun lapset on kasvaneet ja asuntolaina maksettu, niin tarkoitus lähteä vaikka sitten rakentamaan niitä savimajoja afrikkaan joksikin aikaa. Täällä kotoperällä voi myös toki saada monella tavalla lähimmäiselle hyvän mielen. Parasta on se, että on joskus auttanut toista ja hän muistaa sen pitkän ajan jälkeen, vaikka jos itse tarvitsee apua. Tai sitten olet vain ja juttelet jonkun juopon kanssa, kaikilla on tarinansa ja kaikki on pienestä kiinni. Se on inhimillisyyttä, kato.

Aika hurja kuva joillakuilla ketjuun vastanneilla vapaaehtoistyöstä oman sädekehän kiillottajana. Kaikki vapaaehtoistyö ei kuitenkaan ole auttamista. Olen tällä hetkellä itse liikuntaseuran vapaaehtoisena.

Vapaaehtoistyö mahdollistaa seuran toiminnan pyörittämisen, seurassa voi harrastaa liikuntaa edullisesti (esimerkiksi jumpata) ja vapaaehtoisena ilmaiseksi. Yhdessäliikkumisesta tulee hyvä mieli. Voi siis todella miettiä, mikä itseisarvo on maksaa kalliille kuntokeskuksille liikuntatarjonnasta, jos vapaaehtoisvoimin voidaan myös tarjota laadukasta liikuntaa. Ideologinen juttu. Miksi on itsestäänselvyys, että terveyttä edistävä liikunta on sellaista, jonka pitää maksaa paljon (jos käyttää yksityisiä liikuntakeskuksia)?

Olen toiminut 42 vuotta vapaaehtoisena pääosin pelastuspalvelussa sen eri muodoissa.
Olen pelastanut ehkä 4 - 5 henkilöä kuolemalta. Lääkäreiden tai uhrien kertoman mukaan.
Itse en koe pelastaneeni yhtään vaan olen auttanut siinä missä minua on tarvittu sillä kyvyllä joka mulla on. Hengenpelastusmitallia on esitetty, mutta en ole sitä omantunnon syistä ottanut vastaan.
Itse koen, etenkin pelastuspalvelun vapaaehtoisesuuden hyvin tärkeänä ja kun ihminen tulee onnetomuuspaikalle muuttuua vapaaehtoisuus velvoitteeksi - laki sanoo siitä tarkemmin.
Jotta näin. Toivon, että jos joudut avun tarpeeseen, että siihen tulisi vapaaehtoinen auttamaan ennen kuin palkka-avustajat ehtivät, jos ehtivät.
Silloin voi tiukemminkin vapaaehtoisuutta aattelevan ajatukset muuttua.
Muusta vapaaehtoisuuden lajista voidaan olla eri mieltä
Mitään matkoja en ole saanut, mutta kiitoksia uhreilta - sitä enempää, parempaa kiitosta ei voi saada

Olet osittain oikeassa - tai oikeammin siinä, että mitä työtä vapaaehtoinen tekee.
Sillä esim. seurakunnat perustavat toimintoja jotka hoidetaan puhtaasti vapaaehtoisella työvoimalla.
Joku pappi tai diakoni vastaa siitä toiminnasta. Ehkä osaamatta tai tuntematta toimintaa ollenkaan, tai jos tuntee voi olla, ettei hallitse sitä.
Mutta "kukkoilee" kyllä tuloksilla ja jos joku vapaaehtoinen saakin enemmän suosiota niin hänet syrjäytetään vaikeana kumppanina.

Mitä on vapaaehtoistyö. Itse käyn luovuttamassa verta säännöllisesti vapaaehtoisesti. Ei määrä ole iso, mutta kuitenkin
Paras on kun pääsiäisyönä soitettiin verenluovutukseen, oli mukava luovuttaa kun tiesi sen menevän heti käyttöön ja uskon, että joku pelastui tai ainakin hänen olo parani.
Minua vapaaehtoinen auttaminen hymyilytti - olin onnellinen auttaessa.....luulen, että vastaanottaja oli myös onnellinen, saattoi jopa nauraa. Kiitollisuudesta

Monet työnantajat arvostavat vapaaehtoistyötä. Se voi olla hyvä vaihtoehto jossain tietyssä elämäntilanteessa. Ei se kaikille tarkoita sitä että olisi muka joku kamala halu parantaa maailmaa palkatta, vaan ihan sen takia että on mielekästä tekemistä! On sinullakin harrastuksia?

Ei hitto mitä keskustelua.! Tehköön kukin vapaaehtoistyötä haluaa tai ei. Mutta arvokasta se on. Itse en lahjoita keräyksiin kun menevät vääriin taskuihin suurimmaksi osaksi. Itse olen ollut vapaapalokunnassa mukana 8 vanhasta, hauska harrastus. Jouku väittää että on vaarallista, ei me vaaraliseen paikkaan mennä kattellaan turvallisen matkan päästä. Vapaa palokunnat tekee suomessa yli puolet sammutus ja ensihoidollisia tehtäviä. Et jos meitä ei olis monet kämpät palaisi ja ihmisia menehtyisi. Vakinaiset palokunnat ei olisi mitään ilman vapaapalokuntalaisia, ne tarvitsee apukäsiä ja me johtajia.
Jotku vapaaehtoiset järjetöt kuten sotiemme veteraanit, ei ainakaan tuntemani veteraani ole niistä mitään saanut minne mahtaa mennä? Palokunnassa apuni menee suoraan henkilölle tai henkilöille.

Niin,jos elämänasenne on se,että välitän vain itsestäni,niin et tule koskaan ymmärtämäänkään.

Eiköhän se harrastus ole siinä missä muukin, vaikka tahalliselta provoamiselta tämäkin vaikuttaa, ja vielä surkealta sellaiselta =D

Itse aintaisin uskonto näkemyksen tähän aiheeseen. Esimerkiksi mm. erillaiset buddhalaisuuden koulukunnat ajattelevat että kaikki se hyvä mitä teet elämässä vaikuttaa tulevaan tähän ja tulevaan elämääsi. Niin makaat kun petaat niinkuin sanotaan. Thaimaassa vapaaehtoistyö on jokaiselle itsestäänselvyys eikä kaikki tavoittele rahaa ja valtaa niinkuin moni täällä pohjoisessa. Elämässä voi olla muitakin tavoitteita; kuten se että kuolee onnellisena, tietäen että on tehnyt enemmän hyvää kuin pahaa kanssa eläjilleen.

Vapaaehtoistyötä voi tehdä myös eläinten ja luonnon hyväksi.
Aion lähteä tämäntapaisiin tehtäviin heti kun se on mahdollista!
Revi siitä.

Vapaaehtoistyöllä ja vapaaehtoistyöllä on eroa.
Ensinnäkin nykyään verhotaan palkallinen työ vapaaehtoistyöhön jotta saadaan palkkakulut alas.
Tätä on paljon etenkin hengellisissä yhdistyksissä, kehitetään avustustoimintoja pelkästään vapaaehtoistyön varaan - vain ohjaaja nostaa hyvää palkkaa.
Näitä, tämmösiä kannattaa varoa.
Itse olen toiminut pitkään vapaaehtoisena vpk ja spr sekä pelastuspuoli yleensä.
Mitä olen saanut - hyvän mielen lisäksi, koulutusta ja koulutuksen päivitystä josta on tukea vakituisen työhönkin.
Ea kursseja käyn jatkuvasti, myös deffa-koulutus on. Tämä on pakollinen myös työssäni ja ilman vapaaehtoisuuttani joutuisin maksamaan nuo koulutukset. Lisäksi on tieturvakoulutus - myös pakollinen työssäni. Työturvallisuuskoulutus, hyvä monessa muussakin. Ja tässä vain osa.
Kannatan hyvin järjestettyä, epäitsekästä vapaaehtoistoimintaa

Ensinnäkin tämä on täysin vapaaehtoista työtä. Ja et ole ilmeisesti ottanut paljoakaan selvää kuinka paljon eri tahojen vapaaehtoiset toimijat vaikuttavat meidän arkeemme?

Esimerkiksi viranomaistahojen henkilöstö ei riitä isommassa onnettomuudessa hoitamaan kyseistä operaatiota ilman vapaaehtoisia toimitsijoita, sillä muun turvallisuuden puolustaminen ei saa heikentyä. Tätä varten ihmisiä koulutetaan valmiusjoukkoihin, jotka sitoutuvat auttamaan tarvittaessa ja heidän taitojansa ylläpidetään jatkuvasti kursseilla.

Ilman sitä SPR:n vapaaehtoistoimintaa monessa paikassa ihmisiä kuolisi hoidon saamatta jättämiseen. Joskus sinäkin voit tarvita apua ja kun heitä ei ole niin jäät oman onnesi nojaan kuolemaan.

Vapaaehtoisia tarvitaan niin kunnan kuin muunkin järjestön toiminnassa, sillä nämä tahot ovat riippuvaisia auttavista käsistä. Kaiken lisäksi kuten joku kirjoitti niin omia taitojaan pääsee ylläpitämään ja kouluttamaan toisia henkiöitä.

Eikä pidä unohdaa reservin tärkeyttä kuinka paljon merkitsee PV:lle saada ammattitaitoista väkeä kouluttajiksi.

En ymmärrä miksi se sinua ärsyttää, jos joku haluaa tehdä vapaaehtoistyötä. Kannattaa itse kokeilla joskus ymmärrät sen merkityksen.

Ajatellaan, että joudut onnettomuuteen ja matkaa lähimmälle ammattiauttajalle on 250 km (Lapin etäisyydet) ja vierellä olisi kyllä vapaaehtoinen pelastuspalvelu.
Ajattelisitko silloinki vapaaehtoistyön olevan naurettavaa.
Vai ylittääkö avun tarve naurettavuuden rajan

Hmm... Itse teen tällä hetkellä vapaaehtoistyötä VPKssa sekä nuorten syrjäytymisen hyväksi, eli toimin tukiparitoiminnassa aikuisena kaverina nuorelle.

Miksi olen mukana VPKssa?
Ennen kuin sain edes tietää saavani palkkaa tästä "työstä" oli se minulla kiinnostuksen kohteena. Olen lapsena halunnut poliisiksi ja palomieheksi, joten minusta tämä oli loistava harrastus. Harrastus on myös ilmainen, jos kävelen tai fillaroin harkkoihin ja päivystysvuoroon, ei tule edes bensakuluja. Jos taas ajan hälytykselle autolla, korvataan bensakustannukset.

Miksi olen mukana tukiparitoiminnassa?
Vaikka saan samalla harrastaa tässä ilmaiseksi, tunnen auttavani toista ihmistä. Sitä tunnetta kutsutaan empatiaksi. Olin itse lapsena koulukiusattu eikä minulla ollut ketään kelle puhua. Minusta on upea olla tälle tukiparilapselle se, jolle hän vuodattaa pahaa oloaan ja johon hän luottaa. Harrastamme yhdessä ja hän pystyy opettamaan minulle uusia asioita, vaikka meillä ikäeroa onkin. Ihan kuin olisin saanut itselleni pikku sisaruksen, jota minulla ei koskaan ollut.

Olen solminut myös uusia sosiaalisia suhteita molemmissa harrastuksissa. Tukiparitoimissassa olen saanut uusia ystäviä muista tukipariaikuisista ja harrastuksen vetäjistä. VPKssa olen taas saanut yhden ison perheen lisää. Minulla on siellä läjåä isoveljiä, pikkuveljiä, setiä, ukkeja ja isiä jotka pitävät huolta ja joista minä pidän huolta. Meillä on yhteisiä ajanviettoja ja voimme puhua kaikesta.

Kaikille tuo vain ei sovi, joillekin se sopii. Minulle sopii, olen sosiaalinen ja pidän auttamisesta ja siitä, että minua autetaan.