Olen ollut siinä käsityksessä, että virkamiehellä tulee olla hallintotoimenpiteeseen ratkaisunsa suhteen näyttö toimiakseen juuri niin kuin toimii. Pitääkö tämä paikkansa ?
Millainen näytön tulee olla ? Verrattuna tuomioistuinnäytöön. Mitkä ovat riittävät todisteet jos virkamiehen asiakas sanoo että ei ole sanonut niin kuin päätöksen tehnyt virkamies väittää sanoneen kahdenkeskeisessä keskustelussa? Kummalla on todistustaakka ?
Eikö virkamiehen päätöksen tule perustua aina näyttöön ja olisi todistustaakka tällä ?
Spegla
Millainen näytön tulee olla ? Verrattuna tuomioistuinnäytöön. Mitkä ovat riittävät todisteet jos virkamiehen asiakas sanoo että ei ole sanonut niin kuin päätöksen tehnyt virkamies väittää sanoneen kahdenkeskeisessä keskustelussa? Kummalla on todistustaakka ?
Eikö virkamiehen päätöksen tule perustua aina näyttöön ja olisi todistustaakka tällä ?
Spegla
Vastaukset 5
Vanhimmat
Suomen perustuslaissa on säädetty että kaikessa virkatoiminnassa on tarkoin lakia noudatettava.
Tästä perustuslain säädöksestä johdetaan oikeuskäytännössä olettama siitä että viranomaisen tekemä päätös on aina lainmukainen.
Sillä joka väittää virkatoiminnassa tehtyä päätöstä virheelliseksi on asiasta näyttövelvollisuus. Tosin jos asian vie hallinto-oikeuteen niin myös oikeudella on
asiassa selvittämisvelvollisuus sikäli kuin asian käsittelyn tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus edellyttää.
Kaiken virkatoiminnan on siis pohjattava lakiin. Ennen päätösten tekoa on hankittava päätösten tekemisen kannalta tarpeellinen selvitys.
Mikäli selvitys on puutteellinen niin hallinto-oikeus voi hyvällä tuurilla kumota päätöksen, edellytys on kuitenkin että valittaja on hallinto-oikeuteen
valittaessaan osannut viitata oikeaan valitusperusteeseen.
Käytännön hallintotoiminnan osalta (ns. tosiasialliset toimet) asia menee vielä vähän mutkikkaammaksi.
t. Petu
Siis on niin, että jos virkamies väitää jonkun sanoneen jotain kahdenkeskisessä keskustelussa niin aina oletetaan, että virkamiehen väite on oikein ellei ole näytetty sitä vääräksi?
Eikö se ole kummallista kun tuomioistuimessa vaaditaan näyttö rikoksesta.
Voiko siis koskaan olla sana vastaan sana periaatteella mahdollista kumota virkamihen päätöstä hallintotoimessa...tai siis asiakkaan sana olisi uskottavampi ? Eikö pitäisi toimia in casu ?
Spegla
Virkamies ja tuomari ovat molemmat saman valtion palkollisia ja kansalainen sen vihollinen.
Valitettavasti se on niin, juuri tuon virkatoiminnan lainalaisuusvaatimuksen
johdosta, että virkamiehen ja viranaomaisen oletetaan automaattisesti olevan
perillä noudatettavista oikeusohjeista ja soveltavan niitä aina oikein.
Jos joku muuta väittää niin hänellä on todistustaakka asiassa.
Kahdenkeskisissä keskusteluissa - sana sanaa vastaan - on käytännössä niin
että kun väität virkamiehen vaikkapa sanoneen jotakin varmaksi, kyse onkin
siitä että olet ymmärtänyt väärin sen mitä virkamies on sanonut.
Toisin joissakin harvoissa tapauksissa, jotka lienevät laskettavissa kahden
kädin sormin, on käynyt niin että oikeus on päätynyt uskomaan kansalaista.
Mutta viranomaisen ja sen edustajan sana on "laki". Suomi on siis...
Joskus toki kanslaistakin uskotaan:
http://gamma.nic.fi/~pnur/harjavalta2002/Kempele2.html
Kiitoksia neuvoista.