Hallintonäyttö

Olen ollut siinä käsityksessä, että virkamiehellä tulee olla hallintotoimenpiteeseen ratkaisunsa suhteen näyttö toimiakseen juuri niin kuin toimii. Pitääkö tämä paikkansa ?
Millainen näytön tulee olla ? Verrattuna tuomioistuinnäytöön. Mitkä ovat riittävät todisteet jos virkamiehen asiakas sanoo että ei ole sanonut niin kuin päätöksen tehnyt virkamies väittää sanoneen kahdenkeskeisessä keskustelussa? Kummalla on todistustaakka ?
Eikö virkamiehen päätöksen tule perustua aina näyttöön ja olisi todistustaakka tällä ?


Spegla
5167
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Suomen perustuslaissa on säädetty että kaikessa virkatoiminnassa on tarkoin lakia noudatettava.

Tästä perustuslain säädöksestä johdetaan oikeuskäytännössä olettama siitä että viranomaisen tekemä päätös on aina lainmukainen.
Sillä joka väittää virkatoiminnassa tehtyä päätöstä virheelliseksi on asiasta näyttövelvollisuus. Tosin jos asian vie hallinto-oikeuteen niin myös oikeudella on
asiassa selvittämisvelvollisuus sikäli kuin asian käsittelyn tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus edellyttää.

Kaiken virkatoiminnan on siis pohjattava lakiin. Ennen päätösten tekoa on hankittava päätösten tekemisen kannalta tarpeellinen selvitys.
Mikäli selvitys on puutteellinen niin hallinto-oikeus voi hyvällä tuurilla kumota päätöksen, edellytys on kuitenkin että valittaja on hallinto-oikeuteen
valittaessaan osannut viitata oikeaan valitusperusteeseen.

Käytännön hallintotoiminnan osalta (ns. tosiasialliset toimet) asia menee vielä vähän mutkikkaammaksi.


t. Petu

Äänestä
  • Siis on niin, että jos virkamies väitää jonkun sanoneen jotain kahdenkeskisessä keskustelussa niin aina oletetaan, että virkamiehen väite on oikein ellei ole näytetty sitä vääräksi?
    Eikö se ole kummallista kun tuomioistuimessa vaaditaan näyttö rikoksesta.
    Voiko siis koskaan olla sana vastaan sana periaatteella mahdollista kumota virkamihen päätöstä hallintotoimessa...tai siis asiakkaan sana olisi uskottavampi ? Eikö pitäisi toimia in casu ?

    Spegla

    Äänestä

  • Spegla kirjoitti:

    Siis on niin, että jos virkamies väitää jonkun sanoneen jotain kahdenkeskisessä keskustelussa niin aina oletetaan, että virkamiehen väite on oikein ellei ole näytetty sitä vääräksi?
    Eikö se ole kummallista kun tuomioistuimessa vaaditaan näyttö rikoksesta.
    Voiko siis koskaan olla sana vastaan sana periaatteella mahdollista kumota virkamihen päätöstä hallintotoimessa...tai siis asiakkaan sana olisi uskottavampi ? Eikö pitäisi toimia in casu ?

    Spegla

    Virkamies ja tuomari ovat molemmat saman valtion palkollisia ja kansalainen sen vihollinen.

    Äänestä

  • Spegla kirjoitti:

    Siis on niin, että jos virkamies väitää jonkun sanoneen jotain kahdenkeskisessä keskustelussa niin aina oletetaan, että virkamiehen väite on oikein ellei ole näytetty sitä vääräksi?
    Eikö se ole kummallista kun tuomioistuimessa vaaditaan näyttö rikoksesta.
    Voiko siis koskaan olla sana vastaan sana periaatteella mahdollista kumota virkamihen päätöstä hallintotoimessa...tai siis asiakkaan sana olisi uskottavampi ? Eikö pitäisi toimia in casu ?

    Spegla

    Valitettavasti se on niin, juuri tuon virkatoiminnan lainalaisuusvaatimuksen
    johdosta, että virkamiehen ja viranaomaisen oletetaan automaattisesti olevan
    perillä noudatettavista oikeusohjeista ja soveltavan niitä aina oikein.

    Jos joku muuta väittää niin hänellä on todistustaakka asiassa.

    Kahdenkeskisissä keskusteluissa - sana sanaa vastaan - on käytännössä niin
    että kun väität virkamiehen vaikkapa sanoneen jotakin varmaksi, kyse onkin
    siitä että olet ymmärtänyt väärin sen mitä virkamies on sanonut.

    Toisin joissakin harvoissa tapauksissa, jotka lienevät laskettavissa kahden
    kädin sormin, on käynyt niin että oikeus on päätynyt uskomaan kansalaista.
    Mutta viranomaisen ja sen edustajan sana on "laki". Suomi on siis...

    Joskus toki kanslaistakin uskotaan:
    http://gamma.nic.fi/~pnur/harjavalta2002/Kempele2.html

    Äänestä

  • Petri Nurminen kirjoitti:

    Valitettavasti se on niin, juuri tuon virkatoiminnan lainalaisuusvaatimuksen
    johdosta, että virkamiehen ja viranaomaisen oletetaan automaattisesti olevan
    perillä noudatettavista oikeusohjeista ja soveltavan niitä aina oikein.

    Jos joku muuta väittää niin hänellä on todistustaakka asiassa.

    Kahdenkeskisissä keskusteluissa - sana sanaa vastaan - on käytännössä niin
    että kun väität virkamiehen vaikkapa sanoneen jotakin varmaksi, kyse onkin
    siitä että olet ymmärtänyt väärin sen mitä virkamies on sanonut.

    Toisin joissakin harvoissa tapauksissa, jotka lienevät laskettavissa kahden
    kädin sormin, on käynyt niin että oikeus on päätynyt uskomaan kansalaista.
    Mutta viranomaisen ja sen edustajan sana on "laki". Suomi on siis...

    Joskus toki kanslaistakin uskotaan:
    http://gamma.nic.fi/~pnur/harjavalta2002/Kempele2.html

    Kiitoksia neuvoista.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Spegla kirjoitti:

Olen ollut siinä käsityksessä, että virkamiehellä tulee olla hallintotoimenpiteeseen ratkaisunsa suhteen näyttö toimiakseen juuri niin kuin toimii. Pitääkö tämä paikkansa ?
Millainen näytön tulee olla ? Verrattuna tuomioistuinnäytöön. Mitkä ovat riittävät todisteet jos virkamiehen asiakas sanoo että ei ole sanonut niin kuin päätöksen tehnyt virkamies väittää sanoneen kahdenkeskeisessä keskustelussa? Kummalla on todistustaakka ?
Eikö virkamiehen päätöksen tule perustua aina näyttöön ja olisi todistustaakka tällä ?


Spegla

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu