nimeksi

Muotinimet ovat todellakin ihan kamalan yleisiä! Viiemski luin sunnuntain lehdestä kuinka ainakin kymmen Joonaa oli kastettu viikon aikana! Minun nimenikin oli joskus suosittu ja yleisin, mutta ei minun kastevuotenani. Henkilökohtaisesti sain ylpeyden olla, ihme ja kumma, lukiomme miedän vuosiluokan ainoa sen niminen mikä oli hyvin harvinaista koska melkein kaikkia oli vähintään kaksi!
Käyttäkää äidit ja isät omaa harkinta kykyänne! Itselläni on monta samannimistä ystäväpiirin joukossa ja me kaikki liikumme samassa porukassa. On jo aika vaikeaa keksiä lempinimiä kun oma mies on Antti, parhaan ystävän mies on Antti, vuotta nuorempi pikkuveljeni on Antti ja porukkaan kuulu lisäksi yksi Antti! Nykyään kun kastaa lapsen Antiksi, se on jo melko harvinainen nimi! Ollessani ala-asteella, luokallani oli 4 Annaa, 3 Sannaa, 3 Anttia ja 3 Maria! Muotinimet ovat muotia mutta ei muotia niin paljon tarvitse seurata!

minun pojallani on muotinimi. se johtuu siitä, että olen aina ollut kiinnostunut nimistä ja keksin poikani nimen vuosia ennenkuin sain omia lapsia. sillä välin nimi ehti tulla muotiin. kun poika vihdoin syntyi, ei sille löytynyt muuta sopivaa nimeä, vaikka kuinka etsittiin. mutta hyvin on poika muotinimensä kantanut. lempinimi erottaa joukosta, mutta eipä niitä samannimisiä ole kuitenkaan sattunut kuin yhtenä vuotena päiväkodissa oli samassa ryhmässä toinen samanniminen.

ja monesti käy niin, että kun jotain nimeä paljon kuulee, se rupeaa kuulostamaan hyvältä. esim. teemu oli mielestäni aivan ällöttävä nimi. lapsuuden ystäväni antoi pojalleen nimeksi teemu ja sanoin silloin miehelleni, että kylläpä nimellä paiskasi, voi poika parkaa. mutta kun teemuja alkoi tulla enemmän lähipiiriinkin, on se alkanut kuulostaa ihan hyvältä. nykyään se on ihan nätti nimi :-)

Siis aivan keuheeta: tuttavapiirissä on monta nikoa ja nicoa ja sitten niitä jennikoita ja jannikoita. Jennaa ja Pinjaakin on niin kauheesti. En tajuu noita epäpersoonallisia nimiä!

Annettiin viisi vuotta sitten pojalle nimeks Eetu. Silloin ei eetuja tullu vastaan ja se tuntu hyvältä valinnalta. No meni kolme vuotta, niin nimi keikku suomen Top 5:ssä. Nyt harmittaa kun eetuja tuntuu olevan joka puolella. Esim. päiväkodissa samassa ryhmässä on kolme Eetua. Mutta minkäs teet... Poika on kuitenkin aivan mahtava jäpikkä, eikä nimi miestä pahenna... :)

pojalleni etunimen joka on kansainvälinen ja suomalainen.
Nimeä mietittäessä en parveillut täällä vaan mietin poikani "näköistä" nimeä.
Lopulta se löytyi. Ja hyvä on ollut, harvinaisempi vain.
Koko koulussa ei ole toista samannimistä.

sitähän sattuuu....

useinkin kun nimen valitsee luulen ettei kukaan ihan tarkoituksella valitse sellaista nimeä jos tietää että ylipuolet on samana vuonna kastanut lapsensa samalla nimellä...
enmä usko et noin tekee kukaan...
uusin muotijuttuhan on että keksitään mitä erikoisempi ja ainutlaatuisempi nimi nii sen parempi...
mutta toikaan ei ehkä ole paras... kylläse nimi saa kuitenkin ihan nimeltä muistuttaa eikä mielikuvitukselle kannata ihan kokonaan valtaa antaa...

sitten kyse ei ole mielikuvituksettomuudesta, vaan siitä, että nimi on kulkenut suvussa, kuten meillä on Ville-nimen laita.

Siisteintä on silti ollut, kun oltiin lukioaikana diskoilemassa ja esittelimme itsemme:

Lauri, Lauri, Kari, Kari, Juha, Juha, Timo

Yhteensä siis 7 jätkää, mutta vain neljä nimeä.