Mikä on kun aina sanotaan ja näitä palstoja lukee,ja nyt omassa elämässä on että äidit ja teinitytöt riitelevät?
Tällä hetkellä tyttö(16v) sanoo muuttavansa asumaan isälle, kun minä äiti olen kuulemma kamala jne...Onko äiti silloin hirveä,jos yrittää neuvoa/opastaa ja muutenkin olen kai ylihuolehtiva .Nalkutan kyllä esim.tupakan poltosta (vaikka ei polta kuin silloin tällöin), mutta koitan varoittaa että kuinka helposti siihen jää ns.koukkuun jne...Riitoja tulee myös oman huoneen siistinä pitämisestä. Tytön mielestä isän luona on rennompaa(kun iskä juo), vaikka välillä isäänsä inhoaa ja eikä pidä yhteyksiä isään, hänen juomisen takia.Isä ei ole itsekkään pitänyt kovinkaan paljon yhteyksiä, eikä muutenkaan ollut mukana lasten harrstuksissa jne...Jotenkin nyt tuntuu että asiat ovat ristiriitaisia. Tyttö sanoi muuttavansa isälle koeajaksi. Onko muilla samanlaisia kokemuksia, että lapsi olisi muuttanut etävanhemman luokse, ja mikä on ollut lopputulos, onko elämä ollut sen parempaa siellä vai ovatko muuttaneet takaisin?
Tällä hetkellä tyttö(16v) sanoo muuttavansa asumaan isälle, kun minä äiti olen kuulemma kamala jne...Onko äiti silloin hirveä,jos yrittää neuvoa/opastaa ja muutenkin olen kai ylihuolehtiva .Nalkutan kyllä esim.tupakan poltosta (vaikka ei polta kuin silloin tällöin), mutta koitan varoittaa että kuinka helposti siihen jää ns.koukkuun jne...Riitoja tulee myös oman huoneen siistinä pitämisestä. Tytön mielestä isän luona on rennompaa(kun iskä juo), vaikka välillä isäänsä inhoaa ja eikä pidä yhteyksiä isään, hänen juomisen takia.Isä ei ole itsekkään pitänyt kovinkaan paljon yhteyksiä, eikä muutenkaan ollut mukana lasten harrstuksissa jne...Jotenkin nyt tuntuu että asiat ovat ristiriitaisia. Tyttö sanoi muuttavansa isälle koeajaksi. Onko muilla samanlaisia kokemuksia, että lapsi olisi muuttanut etävanhemman luokse, ja mikä on ollut lopputulos, onko elämä ollut sen parempaa siellä vai ovatko muuttaneet takaisin?
Vastaukset 17
Vanhimmat
se aikuinen joka päättää.On normaalia että nuori protestoi ja voi haistatellakkin,koittaa kuinka pitkälleannat hänen mennä.Sano jotta silloin kun on hommannut itselleen asunnon voi päättää omista asioista siihen asti päätät sinä.älä anna nuoresi pallotella sinua,muuttaa sinne missä saa tehdä mitä huvittaa.
Joo oireet kuuluvat murrosikään. Sinä olet äiti ja vanhempi. Kannattaa ohittaa tyttären oikkuilut mahdollisimman vähällä. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos:...Helpommin sanottu, kuin tehty. Riitelemään ei kannata ryhtyä, vaikka sanotkin mielipiteesi. Sinulla saa olla mielipiteitä ja saat tuoda ne julki tyttärellesi. Seiso silti siinä roolissa sen aikaa, kuin aikaa on. Murrosikä menee ohi ja lapsemme muuttuvat. Pelkäämään sanojaan ei pidä ruveta. Kyllä tyttäresi tietää, että olet oikeassa, murkkujen on vain niin vaikeata muutenkin siinä iässä...pitää olla iso ja on vielä niin nuorikin, että tarvitsisi sääntöjä. Vaikka ilman sääntöjä ei mikään asia pyörisi. Kohti aikuisuutta kulkeva nuori haluaisi olla jo itsenäinen ja tavallisesti sanottu kehoitus esim. huoneen siivouksesta ym. samantyyppisestä asiasta on nalkutusta tai huutamista. Ole silti hänelle läsnä ja olemassa, älä näkymättömissä. Jos tyttäresi isä ei pystyisi huolehtimaan, esim. juomisensa takia, niin sanot tyttärelle,että kuule nyt se muutto ei tule kuuloonkaan. Asian päätät sinä! Kaksi vuotta ja tyttö on aikuinen. Varjele siihen saakka, sen minkä voit. Zemppiä ; ))
Minä muutin viime syksynä isäni luo ollessani 15-vuotias.
Minulla oli paha masennus ja uupumus, enkä kestänyt sitä, että äiti on koko ajan hössöttämässä ja kyselemässä vointiani.
Sanoin äidille haluavani muuttaa pois ja asia järjestyi aika pian - muutin isäni luo.
Viikot olin isällä ja viikonloput äidillä.
Muutama kuukaus sitä kesti; sain olla rauhassa äidin hössötyksiltä ja masennus helpotti.
Muutin takaisin äidin luo, koska koulukin on täällä lähempänä.
Minä aion muuttaa omaan asuntoon opintojen alkaessa, koska kaipaan sitä omaa rauhaa edelleen.
Millaisena näet ajatuksen, että ehdottaisit tytölle, että hän saisi muuttaa omaan asuntoon esim. 17-vuotiaana, jos pysyy kotona, sinun luonasi, siihen asti?
Siihen voisi soveltua sitten ehtoja, että pitää pitää huone siistinä, koska omassa asunnossahan HÄN on se henkilö, joka siellä siivoaa. ;)
Samanlaista meilläkin...tytöllänikin on masennusta, ja hän sanoo että hän muuttas isälle että jos se masennus helpottas. Usein puhutaan että ylä-aste ikäsillä on masennusta, joten ei varmaan johdu pelkästään äidistä. Tytön masennus johtui myös kavereista, jotka eivät ottaneet tyttööni yhteyksiä jne... tai ainakin samaan aikaan alkoi tämä masennus...myös minun liiallinen ylihuolehtivaisuudella oli kai syynsä.
Kauanko asuit isälläsi, ja kaipaistko silloin usein äitisi luokse? Mitä erilaista oli isän luona , verrattuna äidin luona asumiseen. Oliko koulu ainoa syy, kun muutit takaisin äidin luokse. Olen asunut tyttäreni kanssa niin kauankin kaksisteen, että tuntuu KAMALALTA, että hän muuttas isällensä...ehkä siihen tottuu ajan kanssa.
Asuin muistaakseni syyskuun lopusta tammikuun alkuun, eli vähän päälle 3kk.
Minä en kaivannut äidin luokse, ehkä siksi, koska emme ole kovin läheisiä.
Takaisin muuton toinen syy oli se, että äiti ei ole nykyään enää kovin paljoa kotona. Hän opiskelee toisella paikkakunnalla, jossa hänen miesystävänsäkin asuu..
Nykyään äiti on pari yötä viikossa kotona ja se on minusta todella hyvä!
Osittain myös siksi muutin takaisin äidin luo, koska isäni ei ymmärtänyt tilaani. Olin paljon poissa koulusta uupumuksen vuoksi ja hän huusi minulle siitä usein. Lopulta aloin valehtelemaan isälleni, että olin ollut koulussa (jolloin hän oli onnellinen ja se riitti minulle).
Isäni reaktio asioihin kuitenkin aina pelotti ja sain elää aina varautuneena kaikkeen.
Yritä ymmärtää tytärtäsi. Jos ei itse ole kokenut diagnosointi-asteista masennusta, ei todennäköisesti sitä voi täysin ymmärtääkään. Kysy häneltä, että miten voisit tehdä parantaaksesti hänen oloaan (ilman, että hänen tarvitsisi muuttaa pois), mutta älä tuppaannu liikaa.
Omasta äidistäni olen huomannut, että hän kohtelee minua vieläkin kuin pikkulasta.
Haluan etäisyyttä! Kaipaan omaa rauhaa!
Lapset alkavat aina jossain vaiheessa etääntymään vanhemmistaan (siksi riidat ym.), koska silloin omilleen muutto on helpompaa ja kivempaa, eikä itkisi joka ilta äidin perään tms.
Itekkin oon sitä mieltä että iskä on rennompi ja mutsi sellanen joka nalkuttaa pienemmistä asioista.
Eli paska kuukausitiedote koulusta kannattaa näyttää iskälle että se kirjottaa nimen siihen, se ei suutu jos sattuu oleen jälki-istuntoja esim siitä jos on jääny läksyt tekmättä tai tavarat ei oo ollu mukana, mutsi jaksaa niistä raivota ku miks pitää olla nii harvapäinen että saa turhista asioista merkinnän.
Taitaa olla kyllä tää harvapäisyys ja tavaroiden hukkaaminen ainakin avainten, lompakon, kännykän ja joidenkin muiden juttujen hukkaaminen ihan geeneissä samanlainen iskäkin on kaikki aina hukassa ku niitä tarvittais.
Minä en kyllä niinkään nalkuta asioista mistä kerroit sinun äitisi nalkuttavan, vaan ihan muista arkipäivän asioista, lähinnä kotitöistä, kun tuntuu että saa sanoa samoista asioista kymmeniä kertoja...tietysti pari kertaa sanon ihan nätisti, mutta sitten alkaa hermostutttaa kun ei mitään tapahdu. Isän luona asuessa luulen että kun isä sanoo saman asian, niin tyttö tekee sen melkein heti. Miksiköhän isän sanomat asiat tapahtuu heti, ja kotona saa sanoa kymmenet kerrat, ja sitten syytetään että äiti nalkuttaa. Jos tekisi heti, niin ei tulisi nalkuttavaa fiilistä.
viikkoraha,kotityöt,omahuone.muuttaminen isän luo hankaloittaa lapsen elämää.koulu kaverit ym jos ei asu samalla paikkakunnalla.kavereiden kotiin pyytäminen autaa oman huoneen siivoomista ja tieto syövästä ym sairaudesta auttaa lopettamiseen.
ja matkojen järjestäminen,motkotus ei auta.jotain muuta pitää keksiä.
16-vuotias on alaikäinen, eikä ole minkänn valtakunnan lakien mukaan päättämässä itse missä milloinkin asuu!!! Te miehesi kanssa määräätte kaapin paikan. Älä epäile itseäsi, siisteydestä ja tupakoinnista on kyllä varaa sanoa. Jos ei äiti niistä saa mainita, niin mistä?!? Sovi miehesi kanssa asumisasiat ja ilmoittakaa ne tyttärellenne. Teillä on vastuu, eikä se aina niin hauskaa tosiaankaan ole. Rajat on rakkautta ja turvallisuutta. Kiitos tulee, jos tulee, myöhemmin.
Ikävä kyllä, kuulemma 12-vuotiasta kuullaan missä hän tahtoo asua.Tytön ajatukset vaan nyt ailahtelee puolelta toiselle, jokunen kk sitten sanoi että "hän ei halua muuttaa iskälle, ja että sä et voi häntä pakottaa" ja nyt on taas muuttamassa. Välillä hän taas sanoo "äiti milloin ostetaan kotiin uusi esim. tietokone" (siis näköjään unohtaa että hän on muuttamassa). Hän on kyllä nyt viikon puhunut ihan vakavasti muuttamista heti kun koulut loppuu, mutta olen sanonut hänelle, että isä on sitten jatkossa se jota pyydät viemään lääkäriin tai muuten jos haluat että sut viedään tai haetaan, että mä irtisanon itseni näistä velvotteista, koska olen tähän saakka ne hoitanut, ja isä ei ole tosiaan pienenäkään tehnyt mitään esim. harrastuksen eteen mitään. Olen kyllä 110% varma, että hän muuttaa syksyllä takaisin, mutta taidankin asettaa tiukemmat ehdot siivouksesta jne...
Isä kyllä ottaa tytön ilomielin vastaan, eipä tarvitse maksaa elareita :-) .
vaan asuun iskän luo, oon varma ety tulee jo ennen syksyä takasin.
ja teet just ton et sitten ei apua sulta heru kun asuu isän luona.
mut sano kuitenkin et aina on tytölle paikka kotona jos alkaa kaduttaa.
jo 12 vuotiasta lasta kuunnellaan niin paljon, että ei siinä paljon lähi vanhemmallakaan ole mitään sanomista, varsinkaan jos lapsen isä ns. "houkuttelee" sillä rennommalla ja vapaamalla elämisen meiningillä.
Tyttäreni ja lapseni tapasivat ennen joka toinen viikonloppu ja koululomilla sopimuksen mukaan, lisäksi,
Tyttäreni on saanut pitää isäänsä yhteyttä ja tavata häntä niin paljon kuin ovat toisiaan halunneet tavata.
Itse olen kyllä todella pettynyt ja tunnen itseni huonoksi äidiksi , mutta kaipa tälläkin meidän erolla (tyttären ja minun ) on joku tarkoitus.
Kaiken aikaa olen pitänyt tyttärellä kotiintulo ja nukkumaanmeno ajat, rajat , säännöt ja sopimuksista kiinni niin ex-kanssa kuin tyttäreni , mutta sekään ei riitä .Rakkautta olen näyttänyt olen yrittänyt kannustaa tytärtäni kaikin tavoin ja tukenut häntä , lisäksi hänellä on ollut tukiverkosto lähisukulaista ja ystävistä , jotka ovat olleet tukenamme siitä saakka kun me vanhemmat erosimme, emme ole muuttaneetkaan minnekään kauvemmas , olen halunnut että tyttärelläni pysyisi samat kaverit ja koulut.
Itse olen paljon kotona ja olemme leiponeet ,pitäneet ns. tyttöjen iltoja , hän on saanut olla välillä kotonkin silleen ettei ole tarvinnut lähteä kaikkien sukulaisten luokse, muttei koskaan ole ollut yksin kotona öitään, joka kerta kun olen ollut poissa kotoa , hänellä on ollut naapurissa -tai tietyt lähellä asuvat tutut turvalliset aikuiset puhelinsoiton päässä.
Pitäisi varmaan ruveta lukemaan sossutädiksi / juristiksi ,jotta osaisi oikein pitää puolensa... sekä ennen kaikkea lapsensa puolta.
Sillä itse olen sitä mieltä että oma tyttäreni ei ollut oikeesti ajatellut loppuun saakka ajankohtaa muutolleen isänsä luokse, eikä tätä tapaa millä hän ja isä sekä sosiaalivirkailija asiat hoitivat.
Olen sitä mieltä että he vaativat tytön syyttä suotta salailemaan omaa mielipidettään : halusta muuttaa isänluokse ,koska tyttö ei sanallakaan ole kenellekään muulle kertonut kuin isälleen ja hänen puolisolleen, ja he toimivat ennekuin olivat edes keskutellet lähivanhemman kanssa, miksi ???
Älkääkä nyt luulko että ajattelen vain itseäni ja haukkuisin ex-miestäni ei , toivoin vain että asioista olisi avoimin mielin ja kaikki osapuolet keskustelleet saman pöydän ääressä eikä toisten selän takana.
Odotin että olisimme päässeet tekemään yhteishuoltajuus sopimus ihan sovussa, sovinkin jo siitä puhelimiste isän kanssa,että olisimme näyttäneet tyttärelle kuinka aikuiset osaavat hoitaa asiat asiallisesti ja toisiaan kunnioittaen eikä riidellen ja huutaen eikä syytellen.
Valitettavsti näin asiat ei edennyt vaan luottamukseni on mennyt sosiaaliviranomaisiin ja lastenvalvojiin. Sekä oikeusaputoimistoon...
Tiedän etten koskaan ole laimilyönnyt enkä tehnyt lapselleni mitään pahaa, onneksi myös kaikki sukulaiset ja työkaverinikin luottavat ja kannustavat minua jatkamaan elämää, he ovat sitä mieltä että tyttö tulee ns.maitojunalla takasin kotiin ,kun isän luona koettaa normaali arkielämä teini-ikäisen kanssa, mutta olisiko se oikein että taas vaihdetaan koulua ja ...
näinkö sitten me vanhemmat annettaisiin teinille lupa muuttaa mieltä , heti kun asiat ei neidin mieleen mene?
Monet yöt olen itkenyt, miettinyt mitä minun olisi tullut tehdä toisin?
Ja ihmetellyt myös sitä miten ammatti-ihmiset voivat olla näin tyhmiä, että lähdetään salaillen muuttmaan herkän teini-ikäisen , elämää.
Tälläistäkö tarkoittaa yhteishuoltajuus?
Tätäkö aikuiset haluaa opettaa nuorelle , jolla elämä on alussa ja näin suuret muutokset, kesken lukukauden koulun, kavereiden vaihto ja kaikki muukin mikä tämän ikäisellä on uutta , mielivaihtuu kuin tuuliviirillä ja kroppa muuttuu.
Sydämmessäni on aina paikka tyttärelleni, vaikka minulta on nyt kielletty soittamasta ja tekstailemasta hänelle, kuulemma olen häiriköinyt häntä ?
Siitä varmaan olen eri mieltä , onko normaalisti häiriköintiä jos lapselleen toivottaa hyvää yötä, kertoo rakastavansa lastaan kaikesta huolimatta, joo toivotin hänelle hyvää viikoloppua,hyvää koulupäivää ja soittaessa kysyin kuinka uudessa koulussa on alkanut opiskelut sujumaan, mitä ovat kotitalouden tunnilla kokkaileet?
Onko hän saanut uusia ystäviä?
Kaipa se sitten on niin, ettei etääiti saa olla kuvioissa lapsensa elämässään sen jälkeen jos lapsi haluaa muuttaa isänsä luokse.
Suokoon luoja että tyttärelläni on kaikki kunnossa,ja että hänestä kasvaa tasapainoinen ja vastuuntuntoinen kunnon kansalainen.
Annan periksi, sillä itse enää en jaksa tätä pelleilyä.
tyttäreni oli 11 v kun päätti että haluaa muuttaa isälle. isä lupasi kuut ja tähdet jos tyttö vaan muuttaa.mies joka oli muutaman kerran vuodesta lasten kanssa meinsi ottaa hänet asumaan, mies jonka aikatauluun ei mahtunut murrosikään tuleva lapsi(siis jonka aikatauluun ei ollut koskaan mahtunut lapset).syysloma tuli ja asiat puhuttiin ja niin tyttö lähti. syyllistin itseäni todella paljon asiasta että olen niin huono äiti. alkuun meni ihan ok, noin kuukauden verran. mutta sitten alkoi koulu vaikeudet, isälle isottelu ym. menin kriisipalevereihin kuuntelemaan kuinka olin ollut isän mielestä huono kasvattaja koska tyttö käyttäytyi noin. tuli hiihtoloma ja isä soitti että tule hakemaan toi kakarasi pois, ja hain koska en tiennyt mikä oli tapahtunut. tyttäreni halusi takas kotiin mutta ei uskaltanut kellekkään sitä kertoa vaan uhmasi kaikkea. tosta kaikesta seurasi vakava masennus ja käytöshäiriö. nyt tyttäreni on 15v ja kunnossa ja miettii itsekkin miksi halusi mennä isän luokse asumaan, syyksi sanoi koska iskä on rento ja hyvä ja antaa tehä mitä vaan mutta kaipasi kuulemma enemmän äitiä joka kuulemma on natsi, aina komentamassa ja määräämässä. pidä vaan säännöt mitkä olet laittanut jos menee isälle niin uskon että palautuu aikas pian takasin.
Kuinkahan kauan tuo paha murrosikä kestää? Vuosi, kaksi sitten sanoin monelle kuinka rauhallinen tyttö on, eikä kiukutteke pahemmin....nyt on aivan kamala. Osa syynä on myös masnnus, johon sai lääkkeet ja on syönyt reilun vuoden, mutta kun ei aina itse muista ottaa (mulla ei ole nyt tietoa milloin viimeksi ottanut), mutta hermostuu mulle asioista joita muistutan. Eilen annoin hänelle lääkeet...ei ottanut, eikä ottanut tänäänkään....kiukutteli vaan ja tuskaili, sanoi että ahdistaa. Kysyin että MIKSI et syö lääkkeitä, niin ei vastannut , kiukutteli vaan, sanoin että lääkkeitä ei voi noin vaan lopettaa, vaan tarvittaessa pitää pikkuhiljaa vähentää...jatkoi kiukuttelua, sanoin että mene sitten iskälle kiukuttelemaan.Pelkään vaan että lääkkeen pois jättäminen pahentaa masennusta jne....
Isä ei ymmärrä huoltani, vaan syyttää minua että lapsen on huono olla. Pelkään myös "kun isä on niin rento", että seuraako se tytön perään, vaan antaako se tosiaan tehdä mitä haluaa. Toivottavasti murrosikä menee nopeasti ohi,ilman suurempia vaikeuksia.
toivon sulle todella paljon voimia. voi kun tietäisi etukäteen milloin murrosikä loppuis niin tietäis milloin näkyis valoa.tällä hetkellä meillä menee suht hyvin tyttö ei raivoa, hauku ja terrorisoi veljiä. kun meillä alkoi todella olla vaikeeta niin otin yhteyttä perheneuvolaan ja sitä kautta hain apua. hyvää kesää ja paistaa se päivä risukasaan vielä joku päivä.
Kiitoksia,voimia sitä tarvitaan.
Olen nyt tullut siihen tulokseen, että muuttakoonsa isälle..."kyllä routa porsaan kotiin ajaa." Eipähän voi minua syyttää, että hän ei ole saanut kokeilla isällänsä asumista.
vaikka teet minkä päätöksen tahansa se tuottaa mielipahaa. onhan hänen on nähtävä millaista isällä on. ja onhan se näinkin että jos lapsella on huono olo niin kehen se purkaa sen muuta kun lähimpään ihmiseen ja luulen että teilläkin se on niin että sinä olet kumminkin tyttärellesi se läheisempi. olen huomannut että aina kun meillä on ollut neidillä vaikeeta niin minähän ne huudot ym. olen saannut niskaani. olen mitä kamalin ollut. ja jonkun ajan päästä on tultu pyytämään omalla tavalla anteeksi. isälle vaan hymyiltiin kauniisti ja kaikki oli hyvin. sanoinkin monesti jos tyttäreni huusi isästään jotain minkä isä oli tyttäreni mielestä tehnyt väärin,että miks et isälles sano tota niin vastaus oli vaan kun sille ei voi sanoa ja sä olet mun äiti.
luulen että sinunkin tyttäresi jos muuttaa isän luokse niin alkaa katua sitä aika pian kun huomaa että isä on se joka hoitaa hänen asiat etkä sinä. ja siinä tapauksessa olet oikeessa ... kyllä routa porsaan kotia ajaa