esiintymispelko.... :/

Eli pieni jännitys on hyväksi, koska se antaa "potkua" esitykseen. Mutta tuo mitä kerroit, että jännität niin paljon, että muut eivät saa puheestasi selvää on jo liikaa. Itse kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta.[http://www.introspekt.fi/artikkelit/sospel.html]
Onko sinulla samoja oireita?
Mene terveydenhoitajalle ja pyydä apua ja sano, että JÄNNITÄT LIIKAA! Sain itse propral lääkettä jota otetaan ennen esitelmää, se auttaa sydämen tykytykseen ja näin esitelmä menee täysin ilman jännitystä :)

Useimmat jännittävät. Toiset enemmän, toiset vähemmän. Onhan niitä lääkkeitä, mutta on myös muunlaisia keinoja lieventää jännitystä.
- Valmistaudu, lukemalla esitelmäsi etukäteen rauhallisessa paikassa, jossa ei ole muita.
- Hengitä syvään useita kertoja astellessasi luokan eteen.
- Saat aikaa rentoutua, kun kirjoitat esitelmäsi aiheen taululle.
- Kuvittele, että sinua on katsomassa jotkut huvittavat mielikuvitusoliot tai luokkatoverit ovat unohtaneet vaatteensa kotiin. Käytä mielikuvitusta ja huumoria!
- Aloita puhumaan, jos vain pystyt ota katsekontaktia. Tukipaperin voit pitää opettajan pöydällä. Siinä se pysyy varmasti paikoillaan.
- Nyökkää tai kiitä, jolloin muut tietävät, että olet saanut esitelmäsi kunniakkaasti päätökseen.

Jos kyse on suoranaisesta pelosta kannattaa ilmoittaa asiasta opettajalle ja terveydenhoitajalle.

Tsemppiä!

Mä sain nelosen, mä jätin mun äikän puheen väliin.
Yleensä en pelkää esiintymistä, mutta PUHE! Omaa tekstiä alusta loppuun, pienen näppärän improvisaation höystämänä? PYH. En mä pystyny. Aina ku mun olis pitäny alottaa se puheen kirjottaminen mua alko ahdistaa ja mun oli pakko häätää koko aihe mun mielestä. Se oli sitten nelonen siitä jutusta.
Olisin voinu ruinata opelta vaikka kahdenkeskeistä puhetilaisuutta, mutta se ei olisi auttanut tippaakaan.
Osittain haluttomuus pitää puhe johtu varmasti siitä opettajasta. Joka on kai ihan hyvä opettaja mutta ei lainkaan samalla aaltopituudella mun kanssa. Molemminpuoleinen ymmärryksen puute on huono juttu varsinkin äidinkielen open ja oppilaan välillä, koska se ope tavallaan porautuu oppilaan kallon sisään monen vuoden ajan oppilaan kirjoittamien tekstien kautta.
Ne vuodet jotka tää ope oli mulla äikässä mun aineiden numerot on ollu huonoja. Yläasteen alussa meillä oli toinen ope, ja mulla oli mahdollisuus saada hyviä numeroja kun yritin kovasti. Mun menestys kieliopin kokeissa ei laskenut opettajan vaihtuessa. Oon kirjoittanu vapaa-ajalla, joten parhaani mukaan oon siinäkin pysynyt terässä. Luultavasti vika on siis ihan sen opettajan ja mun välisessä kommunikoinnissa. Ehkä se vaatii liikaa, en tiedä. Masensi vaan aika paljon esimerkiksi silloin kun kaveri sai mun kanssa saman numeron Kalevala aiheisesta kansiosta(eri opettaja). Mun silmissä se ei ollu yhtä hyvä(^^ okei, puolueellista). Ja se numero joka me saatiin oli naurettava 7. Kauheesti saa aikaa kulutettua semmosen paskan luomiseen.
Mua harmittaa kun en osaa jotain. Äidinkieli on lannistanu mua nyt niin pitkään, että epäilen että se on vaikuttanu mun itsevarmuuteen.
Yleensä suorastaan tykkään pitää esitelmiä/ luokan edessä. Varsinkin ryhmätyöt ovat mukavia, kun niissä on mukana ryhmän tuki, ja työn laatukin on yhteisellä vastuulla.
Lisäks mun puheen pitämiseen.. tai siis pitämättä jättämiseen vaikutti se että pohja piti kirjottaa kotona. Mä oon muutenki huono tekemään läksyjä joissa täytyy kirjoittaa. Ja se että puheen kirjoittamiseen oli paljon aikaa lisäsi paineita sen laadusta. Inhoon inhoon inhoon jos en saa tehtyä asioita edes omasta mielestäni hyvin. Olis ollu mun luonteen vastasta esittää joku surkea väkerrys.
Kaikki meni pieleen.



Sun kannattaa miettiä ja vaikka listata sun syitä siihen mikset haluu pitää puhetta.
Onks sulla esim. jotain sun yleisöä vastaan? Silloin voisit yrittää puhua opelle jos saisit pitää puheen kahden kesken.
Jos pelkäät esiintymistä ylipäänsä voit harjotella kavereiden kanssa. Yrittäisitte tehdä siitä hauskaa...
^^ Kyl sä jotain keksit. Ja jos se puhe on niin paha nakki nii sithän tosiaan kestät seuraukset mieluummin ku pidät sen. Kärsit anyway pikkasen.

Mä pelkäsin kanssa hirveästi, mutta sain puheen pidettyä lopulta. Nolasin itseni sataprosenttisesti, en edes kehtaa kertoa miten pahasti, mutta ainakin luokalla oli hauskaa.

Mutta nyt yritän vain ajatella, että tulipa vähän viihdytettyä luokkakavereita ;DD Ei vitsit. Ei se loppujen lopuksi niin vakavaa ole. Ja koitappa ajatella muiden luokkalaistesi puheita ja esitelmiä: Muistatko montakaan niistä kovin tarkasti? Tuskin muutkaan sen tarkempaa huomiota sun esiintymiseesi kiinnittää kuin muidenkaan.

Kirjotat vaan aineen silleen et se miellyttää sua.
Yritä olla kiinnostunu siitä mitä teet ja sit ku se pitäin esittää niin mee vaan ja anna katsees kiertää samalla luokkaa kun puhut.

Ei pidä lukea suoraan lapusta vaan enemmänkin tehdä pieni muistilappu josta sitten muistaa ottaa tärkeimmät kohdat.

Treenaa vaan kavereiden edes tai sitten ihan vaan omas huonees koko puheen ja kattoo miten menee.

Ja ottaa vaan rennosti :)

Hyvän opettajan tulisi ymmärtää oppilaita, joilla on esiintymispelkoa. Pieni ramppikuume ei yleensä pahenna tilannetta, vaan voi olla jopa hyväksi. Pelkotila (fobia) on sitten asia erikseen. Tässä tilassa ei itse voi tehdä paljoakaan, paitsi päästä äkkiä pois tilanteesta.

Jos oppilas kokee esiintymisen nöyryyttävänä, pitäisi opettajan antaa muita vaihtoehtoja suorittaa esitelmä. Esim. esitelmöidä vain opettajalle ilman muiden läsnäoloa, tai jättää esitelmä kirjallisena opettajalle.

Opetussuunnitelmassakin korostetaan oppilaslähtöisiä vaihtoehtoja, jos tavanomainen suoritus ei onnistu/sovellu. Jos oppilas kieltäytyy tavanomaisesta suorituksesta, opettaja on velvollinen järjestämään oppilaalle sopivimman vaihtoehdon. Jos opettaja ei järjestä vaihtoehtoa, eikä oppilas suostu tavanomaiseen suoritukseen, suorittamatta jättämisestä ei saa tulla mitään seuraamuksia.

Pelkotilojen hoito kuuluu ammatti-ihmisille, eikä opettajan painostuksella ole muuta kuin tilannetta pahentava vaikutus, joka voi kestää koko loppuiän.