Valintoja

Niinpä niin, eivät mene nämä lemmenasiat ollenkaan logiikan mukaan, vaikka järkeä on jossain määrin aina mukana yritettävä säilyttääkin. (esim. ei anna loputtomiin toisen hakata itseään vaikka kuinka rakastaisi jne. jne.)

Kuulostaa siltä että rakastat tyttöystävääsi. Etkö siis tiedä hänen tunteitaan? Eikä hän ole ilmaissut rakkauttaan sinuun? Luuletko ettei teillä ole mahdollisuutta rakentaa hyvää ja luottamuksellista, tasaveroista suhdetta? Kohteleeko hän sinua huonosti?

Paljon kysymyksiä itsellesi. Itse tiedät parhaiten, onko teillä edellytyksiä parantaa asioita tai millainen tulevaisuus edessänne häämöttää.

Uusi tyttö ei herätä sussa sellaista tunnetta. Tiedän miten tärkeää se on. Onko sulla tunne, ettei sitä jotakin koskaan välillenne sytykään?

Ei voi sanoa toiselle mitä tehdä, ei mitenkään. Itse olen aikanaan kokenut myös sen, etten irroittautunut ajoissa tuhoisasta suhteesta jossa minua kohdeltiin todella huonosti. Siksi koska rakastin, tai luulin rakastavani, kumppaniani.

Toisaalta taas en voisi elää kumppanin kanssa, jos hän ei saa mussa aikaan sitä ihanaa syvää tunnetta.

Ei paljon hyötyä mun sanoista vai... ;-)

JOS tyttöystäväsi ei kohtele sua huonosti ja teillä on mielestäsi mahdollisuus parempaan, niin enpä tiedä mihin uusi tyttö sitten sijoittuu, vaiko mihinkään. Toisaalta taas jos nykyinen suhde ei kuitenkaan anna sulle kaikkea tarvitsemaasi, sinuna tarttuisin sitten uuteen suhteeseen, ja yrittäisin olla siinä läsnä.

Hyvää jatkoa sulle kuitenkin! Valitsit sitten kumman tahansa tai et kumpaakaan...

Kuten itsekin totesit, niin järjellä asia olisi aika hetkessä ratkaistu. Harvoin vaan se on niin helppoa ihmissuhdeasioissa. Toiseksikin, täältä tulet saamaan täysin objektiivisia mielipiteitä, jotka perustunevat pääasiassa siihen järkeen.

Sun on tehtävä omat päätökset tyttöystäväsi kanssa. Kuulostaa aika huonolta jos toisen tunteiden epävarmuudesta ei voida puhua.

Mun järki sanoo, ettei kaikki ole ihan kunnossa nykyisessä suhteessasi. En kuitenkaan neuvo suoraan säntäämään toiseen suhteeseen selvittämättä syitä, miksi nykyinen ei toimi. Olisikohan se vanha kunnon juttelu mitään? Selvittäkää tunteenne tyttöystäväsi kanssa, ja edetkää siitä sitten eteenpäin - yksin tai kaksin.

Rakkaus on melkoisen monimutkainen juttu:)

Se ei ole ihan hetkessä korvattavissa, niin kuin vaikkapa tiskiharja, jonka voi aina heittää roskiin ja ostaa kaupasta uusi tilalle.

Se on mielestäni tärkeä pointti, että tuntee rakkautta toista kohtaan.
Harvoin ihminen tuntee rakkautta, jos rakkauden kohde ei anna mitään aihetta. Eli sieltä suljettujen huulien, kielteisenkin olemuksen keskeltä kuuluu ja näkyy pienen pientä toivon kipinää.. Sielllä se on mytyssä, solmussa, tulollaan, mutta vielä siihen tarvitaan aikaa.

Joskus on ihan hyvä hiljentyä itsensä kanssa miettimään asioita. Hylätä kaikki päällimmäiset ajatuskuvionsa. Tavoitella uusia reittejä, näköaloja, joissa ehkä toinen ihminen on parhaillaan.

Rakkaus on ihana ja vakava juttu. Kun rakastaa on sekä vahvimmillaan että herkimmillään. Joskus riippuvuus ja tarvitsevuuskin tekevät meille tepposet. Me kuvittelemme, että meitä ei rakasteta.

Tällaisia ajatuksia tänä tiistai-iltana, kun taivas on pilviverhossa ja ilmassa aavistus syksyä. Minulle antaa aina toivoa ajatus, että jossain päin maailmaa on nytkin kesä ja aurinko..