Rutiinit ja arki ovat nielaisseet meidät otteeseensa. Kuljemme, sinä ja minä, kuin ennalta määrättyä polkua. Silloin, kun suunnittelimme sitä, luulimme että siinä se on elämän onni ja autuus...mutta sydän kaipaa sitä mistä se on jäänyt paitsi. Olemme koukussa, arjen otteessa, joka ei jätä toivomisen varaa, joka ei päästä pihdeistään, velvollisuudet ovat sitoneet meidät vuosiksi. Joudumme toteamaan laulunekijän sanoin " ei ole lupaa mun kättäsi pyytää, teen tuulelle tupaa..."
Mutta mitä temme tämän kaipaavan sydämememme kanssa, miten saamme levottoman mielemme rauhoittumaan...aiommeko riutua kaipuuseen vai annammeko arkeemme edes pieniä onnen murusia hänen kanssaan, joka jakaa saman kohtalon...
Oletko sinä siellä, kuuletko kuiskaukseni...
Mutta mitä temme tämän kaipaavan sydämememme kanssa, miten saamme levottoman mielemme rauhoittumaan...aiommeko riutua kaipuuseen vai annammeko arkeemme edes pieniä onnen murusia hänen kanssaan, joka jakaa saman kohtalon...
Oletko sinä siellä, kuuletko kuiskaukseni...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tää elämää on,voi miten hienosti kirjoitit ja sait minutkin miettimään hmm...Mukavaa syksyä sinulle ja onnenmurusia matkaasi.
Tuo mitä kirjoitit tuntuu ainakin minun elämältä toki samanlaista on muillakin.
Tänään taas huonompi päivä mutta muistoja ei kukaan voi viedä.
Ja jos ovi sulkeutuu takana aina voi edessä uusia avautua.
Jossain tiedän joku kaipaa minuakin ja minä jotakin.
Elämää sekin vain on ja kaikki mikä ei tapa vahvistaa :))))
se laulu menee, näin "ei ole lupaa mun kättäs sun pyytää, tein tuulelle tupaa....."
puit mietteeni sanoiksi... miks meidän täytyy riutua yksinäisyydessä, velvollisuuksissa, ilman omaa mielihyvää, onnea...??
.. ei vilpitön sana rakkauden sisältää voi määrää...
...näen, että viestejä on tullut, mutta en näe itse viestejä. Suomi24 tukkee...odotellaan ja katsotaan.
Jostain, jonka olet menettänyt. Oletko kirjoittanut tekstisi jollekin määrätylle ihmiselle, vai haetko kohtalotoveria? Valitettavasti elämä ei aina tajoa meille parhaita puoliaan, vaan joskus arki voi olla kovinkin rankkaa. Myöskin arki tänä päivänä on täynnä kiirettä, stessiä ja kiiruhtamista paikkasta paikkaan. Harvoin voimme pysähtyä ja nauttia jostain kauniista ja kallisarvoisesta, jonka turvin ponnistaa seuraavaan päivään.
Toivon, että saat jotain kallisarvoista elämääsi tai ainakin sitä tai hänet, jota etsit!
Onnea etsintään!
___
Voi kuinka kuulenkaan....
ehkä yhteystietojen kera...
..edes pieniä onnen murusia...
*jäi mietteisiin*
...kerää koriisi, jotta pahana päivänä sinulla on jotain, millä pitää itsesi elossa...joka päivä onnen hetket lentävät ohi kuin tilaisuus, johon emme tartu, kuin hyvä jota emme itsellemme suo..
En minä oikein usko, että onni löytyy yhdestä ihmisestä, ei ainakaan kenestäkään muusta kuin itsestä. Jos tuijottaa vain kuuta taivaalta ja haaveilee, ei huomaa niitä mukavia arjen ihmisiä ympärillään.
Rakkaus(aito) osuu niin harvan kohdalle, että miksi se olisin juuri minä. Mutta onhan sitä kaikkea muuta kivaa...onen pipanaa...liikenteessä.
Kannattaa kerätä pienetkin mustikat, saa ämpärin täyteen.
Tulikohan tämä asian vierestä...
Kuka,missä olet
sitä tiedä mä en
tiedän vain sen
että tuot onnen.
Otan sun kädestä kiinni
Hypätään yhdessä ~~