Pyysit minulta vastetta kääntyessäsi kohti ikkunaa veitsesi tanassa, mokoma raukka. Sinulla ei ole minkäänlaisia edellytyksiä koskaan nähdä asioiden sisään, juoda kirkkaista lähteistä ajatuksien mettä. Virttynyt, painotuore Image kädessäsi oletat käsittäväsi Fermeen ja leivänpaahtimen salat. Juot viinisi kuin jeesus, mutta puhut kuin tyhjä lasi, pirstoutunut tarkoitus. Kuvitteletko tosissaan että minä lähden siitä, että annan aina vasteen kun sitä minulta pyydetään.
Ollakseen jotain sellaista jota kuunnellaan, on omattava persoonallinen, karismaattinen, älyllinen ja oppinut tyyli.
Mutta tämä ei riitä alkuunkaan...sinulla on oltava näkemys, into, intuitio, rehellisyys ja itseironia kulkemassa yhtä aikaa järkähtämättömän päättäväisyyden sielunohuella jäällä ihmisyyttä, loputonta herkkyyttä. kaikki mikä lennättää voikukansiementä, lennättää vuoria, maailmoja.
Älä lirkuta. Älä jatkuvasti puhu itsestäsi. Ketään ei kiinnosta kuunnella mitä sinun mitättömään mitättömyyteesi kuuluu, Kuinka sinä voit kuvitella jotain sellaista.
Mikä ihmisiä kiinnostaa...sitä ovat he itse, he ovat etsijöitä, etsivät itseään, sieltä toisiaan.
Kuin periksi antamattomat rotat, he nakertavat rivin toisensa jälkeen etsien koukkua jossa se on...he vaistoavat sen, he löytävät sen vääjäämättä kokemuksellaan jonka kartuttamina heitä säättaa kutsua sivistyneeksi.
>Eipäs nyt pillastuta. Tämä oli vain kritiikkiharjoitus :)
Ollakseen jotain sellaista jota kuunnellaan, on omattava persoonallinen, karismaattinen, älyllinen ja oppinut tyyli.
Mutta tämä ei riitä alkuunkaan...sinulla on oltava näkemys, into, intuitio, rehellisyys ja itseironia kulkemassa yhtä aikaa järkähtämättömän päättäväisyyden sielunohuella jäällä ihmisyyttä, loputonta herkkyyttä. kaikki mikä lennättää voikukansiementä, lennättää vuoria, maailmoja.
Älä lirkuta. Älä jatkuvasti puhu itsestäsi. Ketään ei kiinnosta kuunnella mitä sinun mitättömään mitättömyyteesi kuuluu, Kuinka sinä voit kuvitella jotain sellaista.
Mikä ihmisiä kiinnostaa...sitä ovat he itse, he ovat etsijöitä, etsivät itseään, sieltä toisiaan.
Kuin periksi antamattomat rotat, he nakertavat rivin toisensa jälkeen etsien koukkua jossa se on...he vaistoavat sen, he löytävät sen vääjäämättä kokemuksellaan jonka kartuttamina heitä säättaa kutsua sivistyneeksi.
>Eipäs nyt pillastuta. Tämä oli vain kritiikkiharjoitus :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pidin.
Pidin minäkin. Yllättävän monta sanallista koukkua noin lyhyeen tekstiin, vaikka se kai oli tarkoituskin?
Osaathan sinä.
Varmaan nopeimman palautteen saa arvostelemalla palautteen olemattomuuta. Kollegio on-line!
Mua on jo pitkään (30min) kiinnostanut tuo omituinen jännite jonka mä toisinaan saan ulos ihan miettimättä - sanoisin: ajattelematta sen rakentamista ollenkaan.
Tämä perustuu aika yksinkertaiseen kuvioon: Otetaan jatkuvasti vuorottelevia vastakohtaisuuksia ja pannaan ne aivan peräkkäin. Väliä ei saa olla montaa merkkiä, muutoin se ei toimi. Mitään vuoristorataa ei pitämän rakentaa, vaan säilällä paukaus ja sitten höyhenellä hipaisu.
Vot!
Mutta pelkistä vastakohdistakaan ei vielä tule taidetta. (Yleensä korkeintaan luovahko sekasotku, josta kukaan ei ymmärrä tuon taivaallista.)
Mutta jos on siunattu sekä järjettömiltä tuntuvilla ideoilla, että hyvällä maulla, lopputulos on väistämättä (no hyvä, poikkeukset ovat aina mahdollisia) tyylikäs.
(Tykkään suluista taas tänään, kylkyl)
Siinä meni teorialta kieli. Esa-Pekka Salonen kuuli kokonaisen sinfoniaorkesterin sisältä yhden sellonkielen virityksen puoliastetta liian alas.
Musiikillinen teoria on armoton.
Mutta koko tapahtumahan oli verrattavissa kirjoitusvirheeseen, hyvän ja huonon musiikin metsästys taas...