minulla on ihana musta labbis, ystäväni ja paras sellainen.nyt vaan alkaa vanhuus jo vaivata, kolmetoista vuotta tulossa täyteen..
ihan pirteä tyttö, mitä jaloissa vähän heikkoutta ja vauhti lenkeillä hidastunut entisestään, meidä likka ei nääs oo koskaan ollu mikään pikakiitäjä kävelyillä, eikä muutenkaan, aina itse rauhallisuus ja kärsivällinen.eli normaaleita vanhuuden oireita.
nyt vain mietityttää kun sille on tullut sellainen pieni patti kuonoon, kasvaimelta vaikuttaa kun on sellainen kova ja tuntuu olevan ihossa kiinni.
eläinlääkärissä käynti ei tähän taida auttaa kun pari vuotta sitten epäiltiin kasvainta sillä ja lääkäri sanoi ettei kannata vanhaa koiraa leikata, ja silloin se oli siis yksitoista.ja tiedän kyllä itsekkin ettei sitä koirankaan aikaa pidä pitkittää,ja mitään muuta muutosta ei hauvassa ole, kuten jo edellä sanoin, mutta haluaisin tietää onko kellään samanlaisia kokemuksia, kuinka nopeasti patit yleensä kasvaa ja kaikkia muita juttuja näistä kasvaimista.
ihan pirteä tyttö, mitä jaloissa vähän heikkoutta ja vauhti lenkeillä hidastunut entisestään, meidä likka ei nääs oo koskaan ollu mikään pikakiitäjä kävelyillä, eikä muutenkaan, aina itse rauhallisuus ja kärsivällinen.eli normaaleita vanhuuden oireita.
nyt vain mietityttää kun sille on tullut sellainen pieni patti kuonoon, kasvaimelta vaikuttaa kun on sellainen kova ja tuntuu olevan ihossa kiinni.
eläinlääkärissä käynti ei tähän taida auttaa kun pari vuotta sitten epäiltiin kasvainta sillä ja lääkäri sanoi ettei kannata vanhaa koiraa leikata, ja silloin se oli siis yksitoista.ja tiedän kyllä itsekkin ettei sitä koirankaan aikaa pidä pitkittää,ja mitään muuta muutosta ei hauvassa ole, kuten jo edellä sanoin, mutta haluaisin tietää onko kellään samanlaisia kokemuksia, kuinka nopeasti patit yleensä kasvaa ja kaikkia muita juttuja näistä kasvaimista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla on keltanen narttu labbis, joka on 11 vuotta. Sitä ei ole leikattu ja nyt sille on ilmestynyt kaksikin kasvain pattia mahaan. Kohtu syöpä siis. Ne kasvoivat aika nopeasti. Ei olla käytetty eläinlääkärillä, koska se on jo aika vanha --> saattaisi jopa kuolla jo leikkaukseen. Koirallani on myös harmittomia rasvapatteja ja jotain muuta luomen tapaisia patteja, mutta kasvaimet erottuvat tunnustelemalla. Epätasaisia ja muhkuraisia.
Muuta vikaa ei myöskään ole tällä koiralla ollu. Terve ja kohtuullisen virkeäkin vielä.
Meillä oli kahdeksan vuotta kultainennoutaja narttu joka vaikutti aina pirteältä mutta jossain vaiheessa huomattiin kuitenkin että sen hengitys muuttui katkonaiseksi ja vaikean kuuloiseksi. Käytettiin se eläinlääkärissä ja saatiin tietää että sen keuhkot oli täynnä kasvaimia. Sillä oli vain noin 1/4 keuhkoista millä se pystyi hengittämään..ja tuollaiset kasvaimethan ei tule ihan yhdessä päivässä vaan rakas karvakasamme oli joutunut kärsimään jo useamman vuoden.
Tuli hirveä syyllisyyden tunne kun ei oltu huomattu mitään..koira ei nimittäin koskaan antanut minkäänlaisia merkkejä siitä että sillä olisi ollut paha olla.Sellaisiahan ne koirat on..vaatimattomia. Joten hyvät ihmiset: jos huomaatte koirallanne olevan jossakin jokin kova patti tai sen käytös yhtään muuttuu, viekää se eläinlääkäriin perustutkimukseen siltä varalta että jos jotakin on. Koskaan ei voi tietää...liian usein ajatellaan vaan sitä omaa surua minkä joutuu kohtaamaan eikä piitata siitä kuinka paljon koira joutuu kärsimään!
No, meidän koirahan jouduttiin sitten lopettamaan ja nyt se nukkuu ikuista unta mökillämme koivun alla. Nykyään meillä on kolme kultaista noutajaa..kolme, kahdeksan ja 12-vuotiaat. Tällä vanhimmalla ollaan tehty kahdet pennut ja meillä on oma kennel.12-vuotias on vielä todella pirteä ja viime viikolla siltä poistettiin silmäluomesta hyvälaatuinen kasvain ja lääkäri tutki sen ja se todettiin terveeksi. Mutta silti pelottaa että milloinkohan se surun aika taas koittaa...toivoisinkin että se saisi kokea luonnollisen kuoleman eikä sen tarvitsisi päättää upeaa elämäänsä siellä pelottavassa paikassa, minne aina kun saavutaan niin häntä menee koipien väliin ja pääsee itku..sen verran hieno koira se on että kyllä se ansaitsisi kuolla rauhallisessa mielentilassa ja tutussa ympäristössä.
Ensi kuussa tämä meidän kolmevuotias narttukoiramme astutetaan ja innolla toivotaan että tulee jouluvauvoja!=) hyvää syksyn jatkoa kaikille koirien ystäville!