Magia?

Minun kiinnostukseni magiaa kohtaan pitää kai suomentaa kiinnostukseksi sitä kohtaan mitä itse pidän "maagisena mahdollisuutena". Uskon näet että ihminen voi tietoisesti muokata itseään haluamaansa suuntaan erilaisten tekniikoiden avulla. Toistaiseksi olen tässä aloittelija.

Maagisen tästä itsensä kanssa työskentelystä tekee se, että vaikka tietää mitä haluaa ja tietää periaatteessa miten sen voi saavuttaa, oma psyyke voi vastata yllykkeisiin joskus yllättävällä tavalla. Esim. meditoidessa (mitä melko pelkästään nyt duunaan) tulee kaikenlaisia kokemuksia joita ei osaa odottaa etukäteen.

Omasta mielestäni spiritismi on pelkkää alitajunnan kanssa näpertelyä. Voi siellä tietysti joku henki joskus harvoin ihmisiä huvikseen säikytellä... Minua ei oikein sytytä kaikenlaisten henkien kanssa heiluminen.

Näkemykseni ei edusta mitään valtavirtaa, vaan ihan sitä miten asian itse koen.

Magiaan perehtyminen on erittäin pelottavaa. Harva etenee polulla askeltakaan juuri tästä syystä. Luulisi että pelon voittaminen on melko helppoa, mutta on voitettava ei ainoastaan ruumiillinen pelko, vaan on samoin kypsyttävä aidosti kaipaamaan ja rakastamaan sitä mitä magialla voi saada, ja se jota sillä voi saada on väistämättä kauhistus persoonalle, joka tuhoutuu kosketuksesta todellisuuden kanssa.

Magiasta saa niin paljon kuin siitä on valmis ottamaan ja kuinka paljon on valmis jättämään taakseen sen totutun ja turvallisen maailman jota on ehdollistunut rakastamaan valheineenkin.

Vaikeinta magiassa on tulla maagikoksi. Se vaatii oman inhimillisyyden pois luovuttamista ja toisaalta kuitenkin itsensä syleilemistä, ja maailman rakastamista, mutta ei pinnallisen ilmiömaailman, vaan sen syvällä olevan maailman joka on aina todellinen ja joka on puhdasta säteilevää voimaa.

Magian harjoittaminen on yhtä pelottavaa kuin ratsastaa tiikerillä, tai kuin antaisi tiikerin hyökätä kimppuunsa. Ja mikäli tiikerin hyökätessä joutuu pelon valtaan, voi loukkaantua pahasti tai jopa kuolla. Sen sijaan maagikko joka ei tunne pelkoa on itsekin tiikerin kaltainen, ja saa kokea tiikerin nuolevan kasvojaan, hoitavan häntä kuin omaa pentuaan, tai kantavan häntä suussaan minne ikinä hän haluaa mennä.

Pelottomuuteen ainoa tie on rakkaus, ja sen on kohdistuttava niin olemassaolon kauneuteen kuin sen kauheuteenkin. Muuten tiikerin hyökätessä sillä on pitkät hampaat ja maagikosta tulee suikaleita.

Mielenhallinta on aika hyvä, mutta raapaisee ainoastaan pintaa. Minulle noituus on tapa yrittää ymmärtää mailmaa ohi annettujen raamien. Ja totta: se saattaa olla äärimmäisen pelottavaa. Mieli muokkaa käsittämättömät elämänilmiöt meille tunnistevampaan muotoon. Joskus nuo kuvatukset ovat aika banaaleja ja liittyvät useimmiten siihen uskomusjärjestelmään, jonka kahleissa olemme. Eli kristitty saa takuuvarmasti vastaansa sen iänikuisen Saatanan.

Kun tietää Saatanan oman uskomusjärjestelmänsä tuotteeksi voi tuohon ilmiöön (siis esimerkkinä tässä) suhtautua huomattavsti viileämmin ja analyyttisemmin. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tuota ilmiötä olisi olemassa. Sitä voi ajatella myös valjastamattomana Voimana. Kesyttämättömänä oriina. Nuo Voimat eivät ole hyviä eivätkä pahoja. Ainoastaan Voimia. Mutta ainahan tuntematon pelottaa. Siksi onkin terveellisempää yrittää tuntea oma maailmansa paremmin eikä antautua irrationaalisille peloille.

Miten altis itse olet irrationaalisille peloille? Tee testi. Hanki elokuva "Ring" ja katso se yksin mökillä, kaukana asutuksesta ja muista ihmisistä. Tuleeko yhtään epävarma olo? Jos tulee, niin mikä sen aiheuttaa?