Paholainen on kuin diktaattorihirmuhallitsija, joka lupaa kansalleen hyvää tässä ajassa Hitlerin mallin mukaan. Hitlerin aikana osa hänen kansastaan eleli paksusti Valtakunnan eteen työtä tehden, mässäillen, juhlien ja yltäkylläisesti - siis ERITTÄIN hyvin, kunhan he vain tottelivat häntä ehdoitta.Ei saanut ajatella mitä mm. keskitysleireissä tapahtui. Mitä väliä kunhan johtaja ja hänen laumansa voivat hyvin?
Paholainen kuitenkin syöstiin vallasta Hitlerinkin tapauksessa, ja hän päätyi "pakenemaan paikalta", jättäen sokean laumansa ottamaan vastaan hänelle suunnatut iskut. Noin se menee. Ja lopulta lauma seurasi johtajaansa helvetin valtakuntiin, joissa joukkoteurastuksiin hyvin pystyvä, tunteeton diktaattori Saddamin tyyliin, kiduttaa "omiaan" sadistista mielihyvää tuntien.
Paholaisenpalvojat luulevat pääsevänsä helpolla, mutta lopulta he saavat tuntea aiheuttamansa kärsimyksen. He saavat myös tuntea oman välinpitämättömyytensä "hedelmät": he vääntelehtivät helvetin tuskissa eikä kukaan (Paholainen ja hänen henkiarmeijansa) auta. Heidän kipuihinsa suhtaudutaan yhtä välinpitämättömästi, kuin he eläessään suhtautuivat muihin ja tunsivat ehkä jopa isäntänsä tavoin sadistista nautintoa toisten kärsimyksiä nähdessään.
Hyvän palvojille ja sen eteen työskenteleville tämä aika saattaa olla pelkkää itkua ja murhetta ja sen näkemisestä johtuvaa valtavaa surua, kuinka monet palvelevat itsekkäästi vain omia tarkoitusperiään, ts. pahaa, Pahaa.
Mutta hyvä ei jää koskaan palaamatta tekijänsä luo. Lopulta hyvästä ja oikeasta kiinnipitänyt saa ansioittensa mukaisen hyvän osan.
Paholainen kuitenkin syöstiin vallasta Hitlerinkin tapauksessa, ja hän päätyi "pakenemaan paikalta", jättäen sokean laumansa ottamaan vastaan hänelle suunnatut iskut. Noin se menee. Ja lopulta lauma seurasi johtajaansa helvetin valtakuntiin, joissa joukkoteurastuksiin hyvin pystyvä, tunteeton diktaattori Saddamin tyyliin, kiduttaa "omiaan" sadistista mielihyvää tuntien.
Paholaisenpalvojat luulevat pääsevänsä helpolla, mutta lopulta he saavat tuntea aiheuttamansa kärsimyksen. He saavat myös tuntea oman välinpitämättömyytensä "hedelmät": he vääntelehtivät helvetin tuskissa eikä kukaan (Paholainen ja hänen henkiarmeijansa) auta. Heidän kipuihinsa suhtaudutaan yhtä välinpitämättömästi, kuin he eläessään suhtautuivat muihin ja tunsivat ehkä jopa isäntänsä tavoin sadistista nautintoa toisten kärsimyksiä nähdessään.
Hyvän palvojille ja sen eteen työskenteleville tämä aika saattaa olla pelkkää itkua ja murhetta ja sen näkemisestä johtuvaa valtavaa surua, kuinka monet palvelevat itsekkäästi vain omia tarkoitusperiään, ts. pahaa, Pahaa.
Mutta hyvä ei jää koskaan palaamatta tekijänsä luo. Lopulta hyvästä ja oikeasta kiinnipitänyt saa ansioittensa mukaisen hyvän osan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Paholaista ja Jumalaa ei ole. Olet itse vastuussa itsellesi ja muille siitä mitä saat aikaan.
Mutta, mutta... "Hyvästä kiinnipitänyt palkitaan ansioittensa mukaisella hyvän osalla". Eikö tuo ole itsekkyyttä?
Miksi teemme hyvää? Siksi että iänkaiken saisimme sitten möllöttää Taivasten valtakunnan siirapissa ja hunajassa? Vai siksi että se pidemmällä tähtäimellä on fiksua oman itsen ja olemassaolevan ympäristön kannalta? Siis tässä ja nyt.
On siis kaksi vaihtoehtoa. Toinen perustuu itsekeskeiseen itsekkyyteen ja saatanalliseen ylemmyyden tuntoon eli ns. kristilliseen moraaliin, ja jälkimmäinen rehellisyyteen, kasvuun ihmisenä ja oikeudenmukaisuuteen.
Kumpi meistä siis viettää ikuisuutensa Helvetissä? Minä joka en edes usko Helvettiin ja Tuomitsevaan Jumalaasi, vaan pyrin elämään TÄTÄ elämää ja toimimaan siinä järkevällä ja oikeudenmukaisella tavalla. Vai sinä, joka teet ulkonaista hyvää, mutta ajattelet kanssaihmisistäsi pahaa. Tuomitset ja solvaat. Luulet olevasi ylempänä muita, koska olet kristitty ja uskova. Teet hyvää että sinut palkittaisiin iankaikkisesti! Jos tuo ei ole itsekästä, niin mikä sitten?!
Minä en suostu palvomaan sokeana Jeesusta tai Saatanaa. Samaa paskaa omasta mielestäni. Mutta tällä laudallahan ei puhuta saatananpalvonnasta, vaan satanistmista, millä ei ole mitään tekemistä minkäänlaisen uskonnon kanssa.