ihmisrakkaita löytökissoja?

Uhsu

millaisia kokemuksia teillä on löytökissojen ihmisrakkaudesta? monesti kuulee siitä miten varsinkin aikuiset löytökissat eivät koskaan kiinny ihmisiin niinkuin ihmisten kanssa "normaalisti" kasvaneet. mutta miten löytökissojen pennut? vaikuttaako esim eläinkodissa häkissä kasvaminen niin paljon, ettei näistä pennuistakaan tule yhtä ihmisläheisyydenkipeitä kuin ihmisten kanssa syntymästä asti kasvaneista?

8

550

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Kissan omistaja

      Mulla on yksi löytökissa ja toinen joka on otettu pentuna. Löytökissa on ehdottomasti enemmän kaverina kuin pentuna otettu. Se haluaa olla koko ajan ihmisten kanssa eikä viihdy yksin.

    • Speedy

      Se riippuu vähän siitä, millainen menneisyys kissalla on ollut... Jotkut kissat, joita on pidetty huonosti, eivät koskaan opi luottamaan ihmiseen niin paljon, että muuttuisivat sylikissoiksi, ne osoittavat luottamustaan muulla tavoin. Toiset kissat muuttuvat luottavaisemmiksi koko ajan. Kaverillani on tyttökisu, jonka otti löytöeläinsuojasta, se oli aluksi arka ruipelo ja kesti monta vuotta ennenkuin se tuli syliin, nykyisin se nukkuu minunkin kanssani kun olen kylässä, muihin vieraisiin se suhtautuu pelokkaasti. Syliinkin se tulee, mutta vain silloin kun itse haluaa, jos yrittää ottaa silloin kun se ei halua, niin se alkaa huutaa ja rimpuilla.

      Kun on kärsivällinen ja ystävällinen, juttelee ja leikkii kissan kanssa mutta ei yritä ottaa syliin, vaan antaa kissan edetä omaa vauhtiaan, niin se oppii luottamaan sinuun ja tietää että voi tulla syliisi eikä mitään pahaa tapahdu. Tosin kaikki kissat (vaikka olisivat syntyneet toivottuina pentuina ja päässeet hyvään kotiin) eivät silti ole sylikissoja, se on yksilöllistä.

    • Vicky

      Mulla on kaksi löytökissaa, jotka molemmat ovat äärimmäisen kiintyneitä muhun. Alkuun ne seurasivat mua vessaankin, kun ilmeisesti pelkäsivät mun hylkäävän ne. Löytökissoista saa kärsivällisyydellä mitä ihanimpia ja uskollisimpia lemmikkejä.
      Tiedän monia samankaltaisia tapauksia.

      • Ulla

        Mulla on vuoden verran ollut löytökissa joka tuli meillä aikuisena. Se ei varsinaisesti ole mikään sylikissa, mutta aina se on siellä missä minäkin. Pesuhuoneessa, vessassa ja joka paikkaan se seuraa. Muutaman ensimmäisen yön se nukkuin aivan kiinni mussa, ihan kun sitä olis pelottanut että vien sen pois. Vieraille se saatta olla mustasukkanen (miespuoleisille varsinkin), mutta ehdottoman ihmisystävällinen se on.
        Se on päässyt muutaman kerran narusta karkuun (on sisäkissa) mutta joka kerta on selvitty säikähdyksellä; pienen kirmauksen jälkeen se aina juoksee takaisin syliini. Ja tippuipa se kerran ikkunastakin tienpuolelle, mutta sisäpihan ovella odotteli mua häntä koipien välissä..

        Siis vastaukseni on kyllä :)


      • Dare
        Ulla kirjoitti:

        Mulla on vuoden verran ollut löytökissa joka tuli meillä aikuisena. Se ei varsinaisesti ole mikään sylikissa, mutta aina se on siellä missä minäkin. Pesuhuoneessa, vessassa ja joka paikkaan se seuraa. Muutaman ensimmäisen yön se nukkuin aivan kiinni mussa, ihan kun sitä olis pelottanut että vien sen pois. Vieraille se saatta olla mustasukkanen (miespuoleisille varsinkin), mutta ehdottoman ihmisystävällinen se on.
        Se on päässyt muutaman kerran narusta karkuun (on sisäkissa) mutta joka kerta on selvitty säikähdyksellä; pienen kirmauksen jälkeen se aina juoksee takaisin syliini. Ja tippuipa se kerran ikkunastakin tienpuolelle, mutta sisäpihan ovella odotteli mua häntä koipien välissä..

        Siis vastaukseni on kyllä :)

        Meidän kahdeksasta kissasta neljä on löytökissoja. Niitä valitessa kyllä meidän kriteerinä on ollut, että kissan täytyy olla sosiaalinen jo silloin tutustumistilanteessa. Jos se kyhjöttää kopin perimmäisessä nurkassa, niin ei se meille sovellu. Olemme kuitenkin poissa kotoa 10 tuntia päivässä, joten meiltä ei riittäisi tarvittavaa huomiota näille "ongelmakissoille". Lisäksi kun meillä on niin paljon kissoja, uuden pitää pystyä normaalisti sopeutumaan laumaan ja toisinpäin. Tähän asti jokainen kissa on sopeutunut. Yhden kanssa meinasi usko loppua ja jouduin itsekin käymään terkkarilla tetanus-piikillä, mutta hyvin senkin kanssa sitten meni.
        Niin, siis asiaan. Meidän nämä neljä löytökissaa osoittavat meille kyllä rakkauttaan koko ajan. Jatkuvasti kiehnäävät jaloissa, puskevat ja purisevat. Pentuna otetut ei-löytökissat ovat huomattavasti itsenäisempiä. Ne vain pitävät itsestäänselvyytenä, että nuo isot kaksijalkaiset kissat antaa meille kyllä ruokaa. Joskus nekin sitten ovat hellyydenkipeitä, mutta eivät kauhean usein.
        Meiltä kesällä karkasi yksi kissa, joka oli tullut meille pentuna. Se oli omille teilleen lähtiessään vuoden ikäinen. Me kyllä näimme sitä, mutta se ei antanut ottaa itseään kiinni. Kerran taas kun yksi löytökissoistamme oli saanut mökin oven auki ja livahtanut ulos, olimme ehtineet juuri sopivasti mennä paniikkiin, kun oven takaa kuului maailman ihanin naukaisu. Ulkona oli alkanut sataa ja Mörri halusi sisään lämpimään :) Samaan aikaan toinen löytökissoistamme makasi sängyllä ilman aikomustakaan lähteä mihinkään, vaikka ovi oli auki...


      • vilpuri
        Dare kirjoitti:

        Meidän kahdeksasta kissasta neljä on löytökissoja. Niitä valitessa kyllä meidän kriteerinä on ollut, että kissan täytyy olla sosiaalinen jo silloin tutustumistilanteessa. Jos se kyhjöttää kopin perimmäisessä nurkassa, niin ei se meille sovellu. Olemme kuitenkin poissa kotoa 10 tuntia päivässä, joten meiltä ei riittäisi tarvittavaa huomiota näille "ongelmakissoille". Lisäksi kun meillä on niin paljon kissoja, uuden pitää pystyä normaalisti sopeutumaan laumaan ja toisinpäin. Tähän asti jokainen kissa on sopeutunut. Yhden kanssa meinasi usko loppua ja jouduin itsekin käymään terkkarilla tetanus-piikillä, mutta hyvin senkin kanssa sitten meni.
        Niin, siis asiaan. Meidän nämä neljä löytökissaa osoittavat meille kyllä rakkauttaan koko ajan. Jatkuvasti kiehnäävät jaloissa, puskevat ja purisevat. Pentuna otetut ei-löytökissat ovat huomattavasti itsenäisempiä. Ne vain pitävät itsestäänselvyytenä, että nuo isot kaksijalkaiset kissat antaa meille kyllä ruokaa. Joskus nekin sitten ovat hellyydenkipeitä, mutta eivät kauhean usein.
        Meiltä kesällä karkasi yksi kissa, joka oli tullut meille pentuna. Se oli omille teilleen lähtiessään vuoden ikäinen. Me kyllä näimme sitä, mutta se ei antanut ottaa itseään kiinni. Kerran taas kun yksi löytökissoistamme oli saanut mökin oven auki ja livahtanut ulos, olimme ehtineet juuri sopivasti mennä paniikkiin, kun oven takaa kuului maailman ihanin naukaisu. Ulkona oli alkanut sataa ja Mörri halusi sisään lämpimään :) Samaan aikaan toinen löytökissoistamme makasi sängyllä ilman aikomustakaan lähteä mihinkään, vaikka ovi oli auki...

        hauskoja tarinoita. noita olisi kiva lukea lisääkin :)

        t.vilpuri


      • Vicky
        vilpuri kirjoitti:

        hauskoja tarinoita. noita olisi kiva lukea lisääkin :)

        t.vilpuri

        mut kerronpa silti tarinan..
        Hain ekan kissani, Miron, n. vuosi sitten Hämeenlinnan kissakodista. Astuin ekaan huoneeseen ja samantien näin maailman suloisimman kissan: ruskeatiikeri, iso kollin jötkäle! Päätös oli selvä.
        Mielikuva kissasta oli, että se on rauhallinen, laiska otus. Heti matkalla kotiin tajusin olleeni väärässä. Miro mourusi kuin kunnon kolli ainakin. Kotiin päästyämme Miro oli heti kotonaan. Sohva kelpasi nukkumapaikaksi ekana yönä, mutta toisena oltiin jo viekussa nukkumassa. (se tapa on vieläkin) Kerran heräsin kun luulin tukehtuvani. No, siitä ei ollut kyse, vaan Miro nukkui vieressäni tyytyväisenä ja yritti tunkea tassuaan suuhuni.
        Nykyään minulla on kaksi kissaa ja meno on välillä tosi villiä.


      • dare
        vilpuri kirjoitti:

        hauskoja tarinoita. noita olisi kiva lukea lisääkin :)

        t.vilpuri

        Meidän kissahommelihan lähti liikkeelle vahingossa ja se oli meidän koiran vika. Ja meidän koirakin oli vahinko, ja me oltiin itsekin yksi iso vahinko, tosin kaikki nämä vahingot ovat olleet niitä maailman upeimpia vahinkoja. :)

        Tämä tarinan alku nyt kuuluu ihan muuhun maailmaan kuin kissafoorumille, mutta kerrotaan se lyhyesti. Tapasin nykyisen vaimoni pari vuotta sitten laittamani netti-ilmoituksen perusteella. Ensi-treffien jälkeen olin Lapissa vaeltamassa, kun neiti soittaa, että minähän varmaan kuitenkin vihaan eläimiä. Minä purskahdin nauruun että joo, niinpä varmaan... Tämän seurauksena lähdimme toisille treffeille pelastamaan saksanpaimenkoiraa huonoista oloista. Näillä treffeillä ollaan vähän niinkuin vieläkin, eli toisilta treffeiltä minä ja koira (Roosa) muutettiin molemmat uuteen kotiin. ;)

        No, sitten kun puoli vuotta myöhemmin vietimme häitä, Roosa tarvitsi hoitopaikkaa häämatkamme ajaksi. Tällainen hoitopaikka löytyi, ja kun kävimme Roosan kanssa etukäteen vähän haistelemassa paikkoja ja ihmisiä, että melkein viikon hotelliasuminen sujuisi sitten paremmin, huomasimme, että paikka toimi myös muutaman kunnan yhteisenä löytöeläinkeskuksena. Ja sitten meitä vietiin kun ajattelimme, että käydään nyt kurkkaamassa keitä siellä on. Siellä oli Jesse-kissa.

        Kun veimme sitten Roosan hotelliin, kävimme katsomassa niitä löytöeläimiä uudestaan, ja Jesse oli vielä siellä. Ja se naukui ja tuli puskemaan häkin reunaa ja oli niin söötti että! Jessen pohjaväri on valkoinen, selkä on harmaaraidallinen maatiaisväri, korvien välissä on tumma laikku kuin pastori Sillin tukka. Ja silmät on eri väriset, toinen sininen, toinen vihreä.

        Jessellä oli päivät täynnä, eli se oli pian matkalla viimeiselle piikille. Ajoimme takaisin kotiin ja menimme pubiin tuopille, kumpikin hyvin mietteliäinä. Eikä meitä mietityttänyt tulevat häät, vaan Jessen kohtalo. Kun saimme melkein yhtäaikaa suumme auki samasta asiasta, soitimme perään ja sanoimme että me otamme Jessen kunhan palaamme häämatkalta. Se oli meidän yhteinen huomenlahjamme.

        Jesse tuli, ja ei sitten pätkääkään tullut toimeen Roosan kanssa. Roosa oli ihan vauhkona, kun se halusi tutustua Jesseen eikä siitä tullut koskaan mitään. Rakensimme äkkiä yläkertaan vieviin portaisiin portin, että Jesse sai olla rauhassa yläkerrassa ja Roosa alakerrassa. Sen jälkeen Roosa oli lähes jatkuvasti portaiden alla kiertämässä kehää ja hinkumassa ja vinkumassa että Jesse tulisi alas. Yritimme jopa pari kertaa totuttaa niitä puoliväkisin toisiinsa, Jesse kantokopassa olohuoneen lattialla, Roosa vapaana, tai Jesse vapaana, Roosa sidottuna. Ei. Ainoa kuva, jossa molemmat ovat yhdessä, on sellainen, jossa Roosa on yli-innokkaana haukkumassa ja Jesse selkä kaarella sähisee.

        Eräänä päivänä Jesselle kävi tasapainohäiriö, ja se putosi yläkerran kaiteelta (pitikö siihen mennä nukkumaan) suoraan alakertaan Roosan nenän eteen. Seurasi yleinen paniikki. Jesse veti Roosaa niin ympäri korvia, että verta lensi, juoksi portin alta yläkertaan, ja Roosa juoksi portin LÄPI perässä. 12 millin mäntylauta oli heikkoa tavaraa siinä rytinässä. Tilanteen rauhoituttua rakensimme uuden portin kakkos-kakkosesta terässaranoilla ja säpillä. Siitä ei Roosakaan päässyt läpi. Luovuimme kaikista yrityksistä; kummallakin oli oma valtakuntansa.


    Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      662
      8045
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      467
      2315
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      233
      2245
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      147
      1817
    5. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      1335
    6. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1246
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      113
      1206
    8. Steppuli veressä

      Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      60
      863
    9. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      857
    10. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      7
      776
    Aihe