Ajattelin kysellä teidän mielipidettänne kun minulla on eka ja tokaluokkalaiset. Ongelmana on, että samasta talosta kulkee myös toinen 2. luokkalainen poika, jolla on tapana heitellä kivillä, ammuskella hernepyssyllä ym. muita koululaisia. Asiasta on puhuttu koulussa, vastaus on, että muut vanhemmat kuljettaisivat lapsensa kouluun. Sosiaalikeskuksen vastaus sama, toinen muuttakaa. Perheneuvolan vastaus kun valitin omaa jaksamistani kuljetuksiin, muuttakaa. Tämä kyseessä oleva poika on nyt terrorisoinut lähialueen lapsia jo puoli vuotta muutoinkin. Asiasta ollaan oltu yhteydessä sosiaalikeskukseen, poliisiin, perheneuvolaan ym. Kotipihoilla lapset eivät halua mennä ulos ilman aikuisen seuraa. Näin siis muillakin kuin minun lapsillani. Mikä on seuraava keino tähän??? Muutto?? Jatkuva vahtiminen?? Kukaan ei tunnu puuttuvan asiaan mitenkään. Pojan äidin vastaus on hänelle jostain kerrottaessa Mitä se mulle kuuluu, äläkää vi..u puuttuko mun asioihini.
Neuvoja????
hentunliisa
10894
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Onko kukaan sanonut ja mitä on sanonut, miten, pojalle itselleen?
Ilmeisesti muiden aikuisten on puututtava, vahdittava, ja otettava poika itse vastuuseen tekemisistään. Puhuttelu, jälki-istunto? Miksi opettajat tai koulun rehtori ei puutu asiaan? Koulu- ja kotimatkat ovat käsittääkseni vielä koulun vastuulla ainakin kiusaamistapausten yhteydessä, etenkin kun kiusaaja on jonkun koulun oppilas.
Jos koulun rehtori on noin lälly, ettei saa aikaan mitään, eikä opetkaan (huhhuh! toivottavasti ei ole lapseni tuleva koulu! En haluaisi lastani kouluun jossa opettajat pelkäävät pientä lasta, aikuisen vastuuta, joilta puuttu auktoriteetti ja kiinnostut lasta kohtaan!)
niin varmaan voit ottaa yhteyttä kunnan tai kaupungin koulutoimeen. VAikka nimettömänä.
Pojalle kun koittaa itselleen puhua on vastauksena :Haista huo..a vi..u. Opettajat ja rehtori ovat sitä mieltä, ettei asiaan voi enempää puuttua, koska pojan äidille on asiasta ilmoitettu ja hän on luvannut huolehtia asiasta. Mitään ei vaan tapahdu, mutta koulu on kuulemma tehnyt voitavansa.
voi erottaa? Pitääkö ison porukan kärsiä yhden teoista?
Veljeni joutui pahoinpidellyksi ammattikoulussa, ja hänen pahin kiusaajansa erotettiin koulusta. Eikö näitä pieniä riiviöitä voi erottaa?
Veljeni kuoli myöhemmin. Kiusaaminen koko kouluajan 10-11 vuotta romahdutti psyykkeen lopullisesti.
Koita päästä pojan lähelle. Ota sellainen ilme, asento ja äänensävy että "minä olen aikuinen ja sinähän tottelet!", ja toista asiasi pojalle rauhallisesti, ehkä viileän uhkaavastikin: sinä et voi heitellä kiviä tms., sinä et voi puhua minulle tai kenellekään tuohon sävyyn.
Ilmeisesti kukaan ei ole koskaan puhunut pojalle tällä tavoin, joten se saattaa laukaista tilanteen. Tällöin poika huomaa ettei voi tehdä mitä lystää, vaan AIKUISET HUOLEHTIVAT ASIOISTA.
Pidä edelleen yhteyttä myös kouluun. Onnistuisikohan siirto ESY-luokalle (ent. tarkkis), jos todella on aivan pitelemätön? Voisi hyödyttää kaikkia osapuolia.
puhuttu on. pojalle. ensin nätisti, sitten aikuismaisesti (koitettu olla niitä auktoriteettejä) ja sitten lopulta hieman vähemmän nätisti. ei auta. Ja siirto ei mahdollinen, koska opettaja tai rehtori ei puutu asiaan. Molempiin olen sekä minä että muut vanhemmat oikeastaan päivittäin yhteydessä...alkaa vaan kärsivällisyys loppumaan.. =(
Voitteko mennä porukalla rehtorin puheille, ne isät ja äidit, joiden lapset ovat kiusattuna?
Meille tuli paikkakunnan muutos ja molemmat lapseni joutuivat kiusatuksi. Otin molemmissa tapauksissa yhteyden omaan opettajaan ja sanoin, että oppilaalla täytyy olla koulurauha ja ettei lapsella ole velvollisuutta tulla kouluun kiusatuksi (myös matkat).
Meidän tapauksessa opettajat ja koulukuraattori puuttuivat asiaan ja kiusaaminen loppui. Myös ihana terveydenhoitaja puuttui asiaan ja kertoi opettajalle hakkaamisesta.
Älä valita lastensuojeluun,ainakaan jos asut Turussa,siellä asiat käännetään taatusti niin,että sinä olet kaikkeen syyllinen,ja ko.lapsiraukka on saanut traumoja estoja sinunlaisesta valittajasta,IHME kun ei ko. instanssi ole vaatinut korkeasaarta suljettavaksi,siellähän oli lapsia paikalla,kun leijona tappoi toisen leijonan,varmasti sitäkin on harkittu jo monesti,kaikenlaisia harhoja ja hallusinaatioita siellä talossa kyllä riittää,ja jos loppuu taju kesken,niin kilautetaan kaverille.
Pakko kai ehdottaa, että "palkkaatte" muutaman vähän isomman pojan kovistelemaan tätä riiviötä. Ei tietenkään hakata tarvitse, mutta uhkailla ja pelotella vähän, että hän tajuaisi lopettaa typeryydet.
tehtävä on pistää rehtori, opettajat ja oppilashuolto töihin. Soita koululautakunnan puheenjohtajalle ja selitä tilanne asiallisesti. Pyydä, että hän ottaa asian esityslistalle seuraavaan lautakunnan kokoukseen.
Jos tuo ei auta, niin kerää muiden vanhempien nimet kirjelmään, jonka osoitatte kaupungin/kunnan koululautakunnalle, kirjeen viette kaupungintalon kirjaamoon. Tällöin lautakunnan on pakko puuttua asiaan, jos ei puutu, tehkää valitus lääninhallitukseen (vai mikä se nykyään onkaan). Teillä on myös oikeus kuvata (esitellä) tilannetta lautakunnan kokouksessa, asian varsinaisen käsittelyn aikana läsnäolo-oikeutta ei ole.
Mikäli eivät nuo aivan lailliset ja asialliset toimet auta, kirjoittakaa paikallislehden/iltapäivälehtien/päivälehtien lukijapalstoille asialliset kirjoitukset tyyliin "Kunnan virkamiehet eivät saa asiaa hoidettua" tms. Julkisuus yleensä pakottaa paatuneimmankin virkamiehen tekemään kahvinjuonnin ohella vähän töitäkin.
Pojan koulussa oli vastaavanlainen häirikkö. Hän pisti luokkatoveriaan parsinneulalla kiveksiin ja kun opettaja puuttui asiaan, neula vaihtui saksiin ja hyökkäyssuunta opettajaan....mihin tämä maailma on menossa? Ja tottakai tuossakin tapauksessa äidin mielestä vika oli koulussa/muissa ihmisissä. Tapauksella oli onnellinen loppu, poika siirrettiin toiseen, hänelle "sopivampaan" kouluun.
Koulukiusaaminen on kyllä niin rankka juttu, että siihen kannattaa puuttua.
Itselläni on molemmat sisarukset kuolleet nuorina aikuisina, ja koulukiusaaminen on ollut yksi syy siellä pohjalla, joka vei itsetunnon ja voiman elämästä. Veljeni kiusaaminen kostautui koko perheelle ja meidän kaikkien oli paha olla.
Kun veljeäni kiusattiin ammattikoulun WC:ssä toistuvasti (pahoinpideltiin) ja äitini sai tietää asiasta, veljeni sanoi, että pahinta kiusaaminen oli kuitenkin ekalla ja tokalla luokalla. Ala-asteella oleva on vielä niin pieni ja kyvytön pitämään puoliaan.
Asian julkiseksi tuominen lehdessä on kyllä tehokas neuvo. Silloin älähtää moni suomalainen kiusattujen puolesta!