etsiskelen siis parikymppisiä tai niillä main liikkuvia kuumeilijoita juttuseuraksi. Eilen avomieheni kertoi haluavansa vauvan! :) varmasti moni pystyy ymmärtämään tunteeni.. mahtavaa ihanaa! kuulla nämä sanat omalta mieheltä.. keskusteltiin pitkästä aikaa lapsista koko ilta ja oltiin molemmat sitä mieltä että vois pian aloittaa yrittämään.. nyt kun on kamalasti lukenut näitä juttuja tuntuu siltä että raskaaksi tulo on tosi vaikeaa ja minusta tuntuu että myös päätöksen (nyt alotetaan) teko on vaikeaa?!? miksi?! jos lapsi olis tulossa haluaisin sitä niin kovasti mutta miksi emme osaa heittääkortsuja pois ja antaa mennä? tää on oikeasti niin haussua että itseäkin naurattaa.. ja jos lasta oikeasti saa odottaa ja yrittää ehkä kauankin niin miksi niin vaikea aloittaa... nauran täällä itsekkin jo itselleni.. mutta koittakaa kestää.. :) kertokaahan odotuksistanne? miten muut reagoivat? miten elämä muuttui vauvan myötä? kaikkea mahdollista.. :) kiitos!
parikymppisiä kuumeilijoita?!
tiuhti88
341453
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Mullakin on ollut kova vauvakuume jo jonkin aikaa, lasta ollaan yritetty vähä yli vuoden verran, mut siis mitään ei ole vielä tapahtunut:( Olen 21-vuotias ja mieheni himpun verran vanhempi ja hänkin kovasti vauvaa haluaa...Mulla ei ollut kyllä mitään ongelmia jättää ehkäisyä pois, mut kyllähän sen jälkeen tää elämä onkin ollut yhtä toivomista ja odotusta kuukaudesta toiseen...Rohkeesti vaan nyt yrittämään ja plussa onnea teille:)
Mähän kirjottelinkin jo tonne toiseen ketjuun. Mutta näpytänpä sit tännekin. Olen 21-vuotias, avomies kohta 22. Onnea, että olette tehneet noin ihanan päätöksen. Tämä on sitten ihan oma mielipiteeni, mutta jos päätitte asiasta vasta eilen, olisi varmaan ihan hyväksi vähän rauhoittaa tilannetta ja miettiä asiaa oikein perinpohjaisesti. Mulla asia on ollut mielessä vuoden verran ja yhteisesti avomiehen kanssa asiaa puitu joulusta asti. Välillä on ollut hetkiä etten mitenkään malttaisi odottaa, mutta nyt kun mietin, niin on todella hyvä ettei sillon suin päin jätetty ehkäisyä pois. Mielestäni on todella hyvä, että käyt mainitsemiasi asioita mielessä läpi, se kertoo jo että olet vakavissasi asian suhteen. Kyllä kannattaa pohtia myös niitä kinkkisiä ja ei niin kivoja juttuja ettei sitten tule ihan yllätyksenä. Onnea mietintään ja päätöksiin!
Vauvakuume on ja ehkäisyn poisjättämisestä puhuttu, mutta mieli vaihtelee. Välillä tuntuu, että ollaan valmiita ja kyllä me vauvan kanssa selvitään ja sitten taas tuleekin, että ei kyllä meidän kannattaa odottaa opiskelujen hieman etenevän. Nyt on taas sellainen fiilis, että antaa mennä vaan... Ollaanko me edes valmiita ku kerran epäröidään? Mites teillä on, oletteko täysin varmoja eikä teitä yhtään pelota? Pitäisikö sen tunteen olla täysin varma vai onko muillakin niin, että pitäisi vain uskaltaa vaikka pelottaa?
Juurikin tollanen olo on myös mulla. Välillä on satavarma ja hetken päästä ahdistaa koko juttu. Meil on puhuttu, että puolen vuoden sisällä alkas vauvatouhut. No. Mulle on nyt sit tullu sellanen olo, et pitäs nyt viilettää ja kokea kaikkea, mitä ei sit raskaana ollessa ja vauvan kans voikaan tehdä. Kuitenkin samalla tuntuu etten mitään nin paljon halua, kun lasta. Hohhoija.. Pää on ihan sekaisin, eikä meinaa millään selvitä mihinkään suuntaan. En todellakaan tiedä miten tässä pitäs edetä, kun oman lapsen saaminen on kuitenkin mielessä harva se hetki.. Neuvoja?
kaltaisiasi penikoita on muitakin jotka haluavat pilata oman elämänsä ja lapsen sekä jonkun pojanklopin elämän sillä että tekee lapsen nukeksi leikkeihin. Parempi olisi odottaa viitisen vuotta ja kasvaa itse ensin aikuiseksi. Poikkeuksiakin on,mutta harvassa!
Mielestäni keskustelua edellisen tavoin kommentoivat henkilöt voisivat katsoa peiliin ja kasvaa itse ensin aikuiseksi ennen kuin tulevat tänne aukomaan päätään.
siksi tajuankin tämän tosiasian, että penikat, tehkää lapsia vasta kun olette itse aikusisia, vaikka kaverilla palaisikin pohjaan!!
miten meidän haaveet ja lasten saanti asiat sinulle kuuluvat? katso otsikko ja ohita se jos et sormiasi pysty pitämään kurissa! tarpeetonta kommentointia!
Meitä on monia kuumeilijoita tällä sivulla.Uskon että nuorikin voi olla valmis äitiyteen samoin kuin vanhempi. Sit on sellaisia jotka eivät ole koskaan.
Siitä vaan et kannattaa toi kypsyttely prosessi käydä kunnolla loppuun. Yleensä ei kannata mihinkään hypätä nopeasti, jos ei ole aivan varma. Tietysti pelottaa voi, mutta halu ja tahto täytyis voittaa pelon.
Asiat yleensä kypsyy ajan ja ajattelun kanssa. Sitten kun asian lopullisesti käynyt läpi äitinä oleminen tuntuu luonnolliselta.
Oon 21v. äiti joka on toivonu ja yrittäny toista jo puali vuatta! Nyt on ollu parina päivänä tosi huano olo, voi ku oliski vauva tulos :D
kylläpä onki tekstiä tullut.. joo, tuli tosiaan tohinas kirjotettua ties mitä! :) mutta siis ollaan mietitty tätä reilut puoli vuotta ihan tosissaan, syksyllä oli tilanne että epäilin olevani raskaana ja ajatus lähti kypsymään kun vauva tosi tervetullut olisi ollut silloinkin! eilisellä tarkoitin sitä että mieheni uskalsi oikeasti sanoa ääneen että nyt, hän on paljon murehtinut rahaa, jaksamista, osaako olla isä jne jne.. :) mutta ny halu menee jo kaiken edelle! :) nyt on mahtava tunne siitä että uskaltaa jättää ehkäisyn ja sanoa että tervetuloa kun tuut.. yritän pitää itseni aisoissa ettei ihan tekemiseksi menisi.. :) vaikka tietäähän sen.. tuntuu että meillä on koko viikonloppu mennyt pohtiessa ja ajatellessa ja haaveillessa! on mietitty kaikki ja mahdollinen! :) vielä on paljon mietittävää ja pohdittavaa ja ajateltavaa mutta on se ihana aloittaa oman kullan kanssa uusi elämänvaihe. Kiitoksia mahtavista sanoista ja tsemppauksista! mitenkäs teillä on tähän asti nämä vauvapuuhat edennyt?!
Me aletaan yritys vasta parin kk päästä. Tosin pari kertaa on melkein jo lipsuttu suunnitelmasta, kun ei enää malttas odottaa.;) Parempi kuitenki pysyy alkuperäisessä suunitelmassa. Ja haluun myös nauttii kesäsästä vielä ihan ilman vauvamahaa. Huh, jänniä aikoja:)
Hei.
Olen itse 23 vuotta...lasta ollaan yritetty mieheni kanssa reilu puoli vuotta. Muistan tuon tunteen, kun lopetettiin ehkäisy yms...oli se hienoa...haaveiltiin että heti tärppää yms..MUTTA...niin ei käynytkään...nyt alkaakin jo usko loppua...vaikka tiedän, että mitään ei ole vielä menetetty.
juuri tuon teidän tilanteennekin takia haluaisin tehdä vielä suht rauhallisen päätöksen että vauva tulee kun tulee vaikka kyllähän sitä sitten alkaa kuitenkin hirmuisesti odottamaan.. :) on niin outoa että ehkäisystä vouhotetaan ihan hulluna mutta kun sn jättää pois niin ei kovinkaan monille ei tärppää piiiitkiin aikoihin! :) mutta kai se vaan on että malttia, malttia.. yritän tässä kovasti itseänikin jarrutella! :) Onnea yritykseen ja kovasti tsemppiä!
ihan viikonloppu on mennyt? meillä on mennyt lapsista haaveillessa se kaksi vuotta. anteeksi olen ehkä hieman katkera, haluasin vain sitä vauvaa niin kovasti..
ei täällä tokikaan tarkoitus ketään loukata! tsemppiä edelleen toivotan teille kaikille ja niin välillä sitä selviää arjesta pitämällä ajatukset muualla ja sitten ootkin viikonlopun ihan ulalla, leijaillen ties missä.. haaveethan kaikilla läsnä tässä puuhassa ja odotukset ja halu niin valtava mutta ei auta kuin toivoa, tsempata toinen toistamme!
olen itsekkin 20v, ja ihan kauhea vauvakuume on päällä nyt jo toista vuotta.. avopuolison kanssa ollaan puhuttu lapsista jo kauan, ja kumpikin haluamme kovasti kovasti pikkuisia.. tilanne nyt on vain se, että minulla juuri opiskelut alkaneet ja talous on sellaisessa kunnossa ettei sillä harrastuksia sun muita kustanneta. täytyy siis odottaa, kahden vuoden päästä voisi olla jo hyväkin tilanne.. mutta kun välillä vain tuntuu niin pahalta. itken melkein joka päivä tätä kaipuuta! siksi nytkin tässä kirjoittelen, kun en muuhun ole pystynyt keskittymään muutamaan päivään.. apua.. miten olette kestäneet vauvakuumeen? tuntuu että kohta sekoan..
yhtä sekoamista ja seinille hyppimistähän tämä on.. :D pakko myöntää, joskus niin itkettää ja sitten taas naurattaa oma surkeus ja siinähän se noidankehä on valmis.. minullakin ehkä vielä kovempi kuume mitä puolisollani mutta hänkään yleensä uskalla liikaa toivoa yrittää niin kovasti kestää minua.. ;) mulla ajatukset koko ajan tässä.. työskentelen lasten parissa ja tällä hetkellä kohta kaksi vuotiaan pojan kanssa. nyyh.. yritä siinä sitten olla ajattelematta asiaa.. :( kun kotiin lähtee, toivoisi että kohta olisi kotonakin se pikku perhe.. mutta sitten sitä menee kotiin ja viettää puolison kanssa aikaa ja päivä alkaa uudelleen.. miten tämä tuli näin "nopeasti"? halu saada perhe ja viettää perhe-elämää, tehdä jotain "tärkeää", elää elämää.. osa ystävistä vielä juosta humputtelee ryyppäämässä ja bilettämässä ja musta tuntuu että oon kotona äiti, ilman lapsia.. joskus jopa mummo.. ;D
sitä tällä pyörii ihan vallan väisinkin.. :) täällä tääl ny sitten jännätään j pohditaa j mietitään ja haaveillaan.. ja voih.. tahdon vauvan..:) mieheni paiskii töitä ja osaa ajatella muutakin mutta itsellä ajatukset koko ajan vauvassa.. kuinka tästä selviää.. tämä on vielä sellainen että ei tätä pääse karkuun tätä oloa.. joka puolella on isoja vatsoja ja ihania vauvoja ja vaatteita ja rattaita ja kaikkea.. ollaan päätetty tosiaan mieheni kanssa ottaa ajattelu aikalisä kumpainenkin ennen päätöstä ja jutella tässä loppu viikon puolella uudemman kerran.. tuntuu että miehet vain miettii tätä asiaa niin käytännön läheisesti ja itsellä niin kova kaipuu..
Sehän se just on, että miehille ei varmaan koskaan tuu tän vauva-asian suhteen tota kaipuun tunnetta tai muutenkaan niin kokonaisvaltaista oloa. Saadaan olla naiset ylpeitä, että me voidaan kokea ton tunteen lisäksi raskauskin!:) Ihanaa, kun ootte kirjoitelleet, tekee hyvää jakaa ajatuksia.
Luin keskustelun ja oon ihan hämilläni..=) Luulin, että mä oon ihan "friikki" kun näin nuorena (-87) mietin lasta ja omaa pientä perhettä päivittäin. Avopuolison kanssa ollaan tästä puhuttu jo parikin vuotta, mutta viimeiseen pariin viikkoon en oo pystynyt ajattelemaan mitään muuta. Oon aina halunnut saada lapsia nuorena ja nyt vaan tuntuisi niiiin oikealta perustaa se oma pieni perhe..=) Aina vain on jotain esteitä, suurimpana niistä opiskelu ja raha-asiat. Mutta eihän lasten hankkiminen opiskeluaikana voi olla mahdotonta, on kai muutkin sitä tehneet..?
No ei se olekkaan mahdotonta...kyllä mä uskon, että ihan hyvin pärjäätte, jos vaavi teille tulisi...mitäs alaa siellä opiskellaan ja opiskeletteko te miehenne kanssa molemmat. Itse opiskelin kun alettiin yrittämään lasta, mutta nyt jo ollaan valmiita, ja lasta ei vielä olla meille suotu...nyt on tosin stressi yms kaikki ohi, tai helpanneet, että joskok vaikka tässä piakkoin tärrppäis:)
Meitä nuoria kuumeilevia onkin yllättävän paljon. Jännä miten monet pyörittelee silmiään, kun alkaa tämän ikäisenä haaveilla perheestä. Useimmat kaverini vielä juoksevat baareissa jne. En tarkoita ettenkö itsekin tykkäisi pitää hauskaa silloin tällöin, mikä omalla kohdallani tarkoittaa lähinnä paria siideriä. Paljon tärkeämmälle kuitenkin vain tuntuu, että saisi sen oman käärön syliin. Jotenkin vaan vaikuttaa, että kaikkien pitäisi olla jotain baariliitäjiä tiettyy ikään asti, muuten se vaihe muka sit tulee 30-kymppisenä. Entäpä jos ei alun alkaenkaan ole niin hirveesti sen biletyksen perään? Monet vaan ei tunnu tajuavan, että sellasiakin ihmisiä todella on olemassa. Kyllähän sitä teininä tuli jotain hölmöiltyä ja hyvä niin. Onpahan oppinut ettei enää nyt tartte samoja juttuja tehdä.
Mun pitäs rajoittaa täällä roikkumista:D. Toisaalta tekee hyvää vuodattaa toisille samas tilantees oleville.
Niin no mä kyllä itse biletin 18- vuotiaana niin paljon (silloin ku se oli uutta) että enää ei kyllä yhtään nappaa... Tanssimaan ehkä voisi mennä, juomisesta en niinkään välitä. Mulle kyl on ollut aika itsestäänselvää, ettei mikää juhliminen kyllä tule olee ongelma. Mutta oon kyllä nuoriin äiteihin törmännyt, jotka ei malta bilettämistä jättää. Ja eihän se paha ole, jos joskus käy, mutta jos tarvii mennä joka viikonloppu :(
Mä tykkään kans käydä tanssii, ku se tuppaa olee yks mun harrastuksista muutenkin. Ja tokihan sitä sillon 18v piti päästä juhlii. Sitä lähinnä et se ei oo vaan ollu koskaan niin iso juttu mulle. Tuli vaan taas vähä sellanen viba et munkin ois "pitäny" bilettää ettei se aika tuu sit myöhemmin. En todellakaan tarkota loukata, mut just se et se vaan ei oo välttämättä kaikkien juttu missään vaihees elämää. Et monien on vaikee tajuta sitä.
täälläkin.. biletämiset on biletetty ja tyhmyyksiäkin saanut jo nuorempana tehdä ihan tarpeeksi parin muukin ihmisen edestä.. :D joskus tulee ( ehkä kerran kahdes kuus) et vois lähtee johonki just tanssimaan ja sille muutamalle vaikka terassille muta sellaset kauhiat perskännit ei oo kiinnostanut moneen vuoteen. eikä siinä lähimmässä ystöväpiirissäkään sitten ole sen tyyppisiä ihmisiä.. enemmän tykkään just käydä kyläilemäs, viettää leffa iltaá, käydä syömässä jne. ja kaikkeahan nyt voi tehdä lapsien ja vauvan kanssa. Ja kaikkihan vanhemmatkin vapaa iltoja pitää ettei siinäkään ny mitään ongelmaa..
munki pitääs tosiaan varmaan rajoittaa täällä vierailua mutta kun ei malta pysyä poissa. Eilen juteltiin mieheni kanssa taas oikein maratonirupattelua pitkälle yöhön ja hän on ajatellut että kävisi erään lyhyen ópiskelukurssin enenn vauvaa.. ajattelinkin vähän kun on kouluttautumisestakin ruvennut puhumaan että taitaa tässäkin vauva ajatus olla takana! yhtä pohtimistahan tämä on ja hellyyttävää että hän tahtoo että vauvan aikana ei tarvitsis sitten muuta tehdä vaan keskittyä vauvaan.. :) mutta katsotan nyt. tällä etkellä on ajatuksena että tämän vuoden puolella sit alkais vauvaa toivoman tai viimeistään ensi keväänä.. mutta saa nähdä mihinkä päätökseen tämä ajatustyö lopulta johtaa.. kuitenkin mieheni ei halua odottaa 5, 4, 3, 2 vuotta kuulemma,, eli varmasti tällä hetkellä mielessä kaikki muu vuvaan liittyvä.. auto, asunto, raha jne.. käytännön jutut! mutta ihanaa kun sa lukea täällä etten yksin ole parikymppinen vauva hullu ja hurahanut sekopää.. :D teitä on muitakin!!!!!
Hyvä tietää, ettei se ihan mahdotonta olisi! Opiskellaan molemmat yliopistossa, minä biotieteellisessä ja mies valtsikassa. Toivottavasti teille pian ilmaantuu pikkanen, onnea yritykseen! =)
niin no voihan olla, että joillakin sitten on käsitys, että kaikkien pitäisi elää samanlaisesti kuin he itse. Ja hankkia lapset vasta reilu kolmekymppisinä. Mut mun mielestä on ihan selvää, ettei kaikki halua toimia sen kaavan mukaan. Ja sama pätee siihen, että ei kaikki ole "bile-ihmisiä" koskaan, ikuna. Eikä siinä oo musta mitään ihmeellistä. Suomessa ikävä kyllä vaikuttaa olevan vähä sellainen kulttuuri, että jos menee vaikka juhlii ja sanoo, ettei huvita juoda, niin syntyy kauhea haloo. Mkset sä juo? Ootko sä nyt sit joku absolutisti? Ota nyt! Älä ole tylsä! Anna mä laitan sulle! En tiedä, miksi se joillekin on niin sietämätöntä, jos joku ei halua juoda?? :O Juu ja munki pitänee pian rajoittaa täällä käymistä :D
Tota mäkin olen ajatellut. Mäkään en yksinkertaisesti ole sellanen megasuperbilettäjä, vaan illanvietot ja satunnaiset terassilla käynnit on enemmän mun mieleen!
Tää kaikki on vaan jotenkin niin turhauttavaa, kun samaan aikaan mediassa koko ajan kohistaan siitä, kuinka nuorten pitäisi hankkia lapsia jo opiskeluaikana ja kuitenkaan sitä ei mahdollisteta opintotukien korotuksella tai mitään.. Muutenkin opintojeni puolesta tiedän, että naisten todella terveydellisistäkin syistä pitäisi hankkia lapsia jo nuorena! Kuitenkin tuntuu, että ympärillä olevat ihmiset paheksuisivat lapsen hankintaa näin opintojen puolivälissä..
Sanopa muuta. Pitäskin vaan koittaa kuunnella omia tunteitaan, eikä antaa liikaa muitten mielipiteitten vaikuttaa. Ehkä päätöksenteossa auttaa myös se, että asettuu välillä sen avokin asemaan. Olisiko hänestä isäksi, onko hän isällistä tyyppiä jne. Joskus voi olla itse kokee olevansa valmis, mutta kun miettii sitä puoliskoaan, niin hän ei ehkä olekaan vielä ihan samas pisteessä.
Ja biletyksestä vielä. Juuri toi mua kans rassaa, et aina pitäs juoda. Muuten heti kysellään et miks et juo! Onneks mun oma ystäväpiiri on alkoholin suhteen aika lailla samoilla linjoilla kun itsekin olen.
Tänne sivuille jää näköjään koukkuun...:D
Ehkä tähän voisi vastata joku, joka on tota mieltä :D Mutta voihan se olla (en tiedä siis, mutta arvaan), että nuoriin ei luoteta. Jos sitten ajatellaan, että nuoret on niin kokemattomia ja ovat siksi huonoja vanhempia. Että vastuuttomat vaan haluaa jo nuorena lapsia. Ja että jättävät opiskelut kesken ja jäävät kotiin yhteiskunnan elätettäväksi??? Se vaan, että ku ihmiset on niin erilaisia. Varmana löytyy nuoria, joille lapsen hankinta on voinut olla sellanen hetken mielijohde eikä se vanhemmuus sitten olekaa sellaista ku kuvitteli. Mutta ku se ei ole tietyn ikäluokan ominaisuus. Eihän se ikä suoraa tarkoita, että onko hyvä vai huono vanhempi. Osaako joku muu sanoa, mistä voisi johtua nuorten äitien paheksunta? No mä hengailen täällä ahkerasti ku kesätyöt ei vielä alkanut niin on luppoaikaa :D
mun mielestä on vielä siis oikeesti niin typerää kuulla kun minuakin vauva haaveista sattui eräs tuttu toppuuttelemaan juuri tämän kokemattomuuden verukkeella, ja olen ammatiltani lastenhoitaja valmistuin vuosi sitten ja nyt vuoden ollut töissä pienten lasten kanssa.. ? kokematon? haloo? :D mutta kai sitä on sit aina joku syy millä arvostella.. tokihan myönnän etten kaikkea osaisi mutta kurjahan niitä lapsia olisi saada jos kaike valmiiksi tietäisi mun meielsät siihen kuitenkin kuuluu se uutuuden tunnem elämänmuutos ja kaikki jännitys ja opettelu.. ja niiku just edellä oleva sano niin sit toisesta tuutitsta pitäisi jo hyvää vauhtia olla pulla uunissa kun nuorena jaksaa ja on kehollekkin parempi tehdöä lapset! :) iha hullua.. yritä siinä sitten tehdä päätöksiä ja keskustella ja miettiä.. onneks ootte olemassa.. :)
Jos oma mieli meinaa mennä ihan mutkalle päätöksenteon kanssa voi vaikka koittaa muistutella itseään, että lapsen saaminen on kuitenkin aina ihme. Kyllä se on ihan mieletöntä, että sieltä saa alkunsa pieni ihminen ja jos kaikkien mahdollisten vaiheiden jälkeen on vielä tervekin! En keksi maailmassa mitään muuta asiaa mistä voisin tulla yhtä onnelliseksi, kuin oman lapsen saamisesta. Nytkin on elämässä paljon onnen ja ilon aihetta, mutta lapsi on varmaan sellaien asia ettei sitä voi käsittää ennenkuin itse on äiti. En vaan osaa lopettaa ton asian ihmettelyä:)
Niinkuin monen muunkin asian kohdalla, myös lapsen saaminen on monelle itsestäänselvyys. Asia ei kuitenkaan ole niin vaan lapsi on lahja, jonka saaminen ei todellakaan saisi olla itsestäänselvyys. Se on aina hyvä muistaa. Monen kohdalla tämä lahja on jäänyt tulematta :(