ottaa kun ei naapurit edes taloyhtiössä saa rauhassa pihallaan puuhastella. Erosssa asuvien ja eronneiden pitää purkaa ahdistustansa ja korostaa omaa ylemmyyttään ja etevyyttään pihalla toisille nuoremmille yksinäisille.
Ei kannata mitään näille yli 60 kymppisille eronneille ja ihan oikeasti karanneitten rouville itse asiassa sanoakaan koskaan. Silmilleen saa vaan. Sympatiat heidän entisille miehille.
Kukahan se nyt olikaan sotkenut ja huonosti hoitanut parisuhteensa? Ei kai sellainen jolla ei sellaista ole ollutkaan.
Samat henkilöt, kun heillä aikaa on, ovat vielä taloyhtiön hallituksessa ja muuten suuna päänä tässä asukkailta suljetussa kimpassa, niin kyllä mielipiteet ovat asukkaista kohdallaan ja tieto tämän päivän elämästä. Yksisilmäisyyttä tuskin enempää vois löytyä.
Samaa kiukuttelua esittää nuo entisen oman miehen tai usein nuorten syrjäytyneiden ja jotenkin onnettomien miesten kanssa usein puolisalaa elävät 60- 80 vuotiaat ikinuoret. Monet heistä elävät uutta nuoruuttaan puhetapoineen ja sotkuisine kotineen. Naapureille kyräillään ja aina on jotain hampaankolossa ja keksittyjä juoruja liikkeellä. Pakko keksiä kaiken aikaa pahoja juoruja ,ja muuta kapulaa rattaiden väliin, muista onnellisemmistä naislähinaapureista. Mustasukkaisuuskin iskee säännöllisin välein kun se oma naama näyttää satavuotiaalta ja mies nelikymppiseltä, no, vaikkakin täysin luuserilta. Mutta eiväthän he sitä huomaa, paras mies heille tietysti. Tai tuleeko heillä lapsuus uudelleen pintaan.
Ei kannata mitään näille yli 60 kymppisille eronneille ja ihan oikeasti karanneitten rouville itse asiassa sanoakaan koskaan. Silmilleen saa vaan. Sympatiat heidän entisille miehille.
Kukahan se nyt olikaan sotkenut ja huonosti hoitanut parisuhteensa? Ei kai sellainen jolla ei sellaista ole ollutkaan.
Samat henkilöt, kun heillä aikaa on, ovat vielä taloyhtiön hallituksessa ja muuten suuna päänä tässä asukkailta suljetussa kimpassa, niin kyllä mielipiteet ovat asukkaista kohdallaan ja tieto tämän päivän elämästä. Yksisilmäisyyttä tuskin enempää vois löytyä.
Samaa kiukuttelua esittää nuo entisen oman miehen tai usein nuorten syrjäytyneiden ja jotenkin onnettomien miesten kanssa usein puolisalaa elävät 60- 80 vuotiaat ikinuoret. Monet heistä elävät uutta nuoruuttaan puhetapoineen ja sotkuisine kotineen. Naapureille kyräillään ja aina on jotain hampaankolossa ja keksittyjä juoruja liikkeellä. Pakko keksiä kaiken aikaa pahoja juoruja ,ja muuta kapulaa rattaiden väliin, muista onnellisemmistä naislähinaapureista. Mustasukkaisuuskin iskee säännöllisin välein kun se oma naama näyttää satavuotiaalta ja mies nelikymppiseltä, no, vaikkakin täysin luuserilta. Mutta eiväthän he sitä huomaa, paras mies heille tietysti. Tai tuleeko heillä lapsuus uudelleen pintaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Huomasitko miten lohdullista että kaikki nuo kirjoittamasi asiat ovat toisten elämää ja päänsärkyä.
Kuka on luuseri ja minkälainen se on?
Minun mielestä kukaan ei saavu maaliin voittajana.
Lapsuudesta ja muista menetyksistä elämässä nousee pintaan kenellä mitenkin, jokaisella.
Kulminoituu vaan tälläisenä ihmisten keksimänä äitienpäivänä.
Kuka voi edes päättää tuleeko siitä äiti? Tarkoitan sitä että saako lapsia ja onko toivottuja ja terveitä.
Kyllä taitaa olla jonkun muun käsissä mitä ei ihmisjäki ymmärrä.
Lääkäritkin ovat vain ihmisiä.
60 vuoden aikana on tullut niin paljon uutta tietoa ja taitoa. Pillerit, kierukat, hormonihoidot, vuokrakohdut, ulkomailta adoptiot, abortit (lailliset).
Onko esim. mitään järkeä palkita toistakymmentä lasta synnyttäneen äidin? Kukahan on perheessä ja ympäristön paineessa määrännyt senkin? Ihminen ovat alistaneet eläimetkin samanlaiseen tehotuotantoon.
Jossain maailman kolkassa se on pikku pakko koska lapsikuolleisuus on niin suuri että turvaa oman vanhuutensa ja sekin on itsekästä.
Järki sanoo että toista mollaamalla, haukkumalla ja arvostelulla ei nosta omaa egoaan yhtään korkeammalle pallille.
Päinvastoin. Ilkeys ja toisessa vaan viat näkevä ei omaa elämäänsä elä ollenkaan, vaan oman mielikuvituksen harhakuvitelmia, peittääkksen pahaa oloaan ja pettymyksiään.
Murtuu se paksumpikin nahka joskus ellei aivan halkee.
Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. Suoraan verrannollinen "minä minä" ihmiseen.
Joku meistä kehittää henkistä minäänsä, joku taas kehoaan, joku kotiaan.
Kaikilla on kuitenkin takapihansa ja se ei ole kaikilla aivan kunnossa eikä esittelykelpoinen.
Ilkeys, kateus, valehtelu, toisen vähättely lisääntyy ja kaikenlisäksi rumentaa ihmistä.
Hyväksyntä, rakkaus, toisen huomioon ottaminen, lisääntyy myöskin antaessa. Tekee iloiseksi ja kauniiksi.
SINUN ELÄMÄSI ON SINUN. OLET ERITYINEN JUURI SELLAISENA KUIN OLET. SINUN EI TARVITSE KYSYÄ LUPAA NAAPUREILTASI OLEMASSAOLOOSI. SEISOT VAIKKA PÄÄLLÄSI.
On se hyvä, että itse olet erinomainen.
On se kumma, miten aina ne toiset ovat ikäviä, ilkeitä ja ajattelevat muista pahaa. Mistähän se johtuu? Kannattaisiko välillä pysähtyä ja katsoa ihan oikeasti paljaana itseään peilistä?
Kukahan on kateellinen ja katkera "puolisalaa" omaa elämäänsä eläville naapureilleen?
Hanki sinäkin oma elämä, ettei tarvitse toisten elämää arvostella.
Mikä se oma elämä on sitten? Jos itse pyörii päivät pitkät missä milloinkin, työn ja toimeentulon perässä. Harrastaa ja uudistaa päiviensä sisältöä.
Pelkkä ystävällinen tervehdys vastaantullessa. Sekin saattaa saada ympäristön hyökkäysasemiin ja ärsyyntyneeksi.