Minua itseäni kiusattiin melkein koko ala-aste ja yritys jatkui yläasteella, mutta en enää jaksanut välittää. Nykyään olen jo lukiossa ja olen päässyt aika hyvin yli traumoista, jotka kiusaaminen minuun jätti. Ja täytyy sanoa, että omalla tavallaan kiusaaminen kasvatti luonnettani ja olen vahvempi ihminen.
Tällä hetkellä ongelmani ei kuitenkaan kosketa suoranaisesti minua itseäni, vaan ystävääni. Hän on yläasteella ja kiusaaminen on saanut hänen itsetuntonsa murenemaan. Hän pitää itseään rumana ja kauheana ihmisenä. Olen yrittänyt piristää häntä ja saada hänet uskomaan, että hän on kaikkea muuta kuin hirveä ja ruma.
Yleensä ystävääni kiusataan siitä, että hän liikkuu paljon erään ihmisen seurassa, ja vaikka he ovat vain kavereita, heitä luullaan pariksi. Kaverini on tästä äärimmäisen ahdistunut, eikä osaa purkaa tunteitaan. Hänellä on muutenkin ollut vaikeuksia ihmissuhteissa ja jatkuva kiusaaminen vain pahentaa asiaa. Olen yrittänyt tehdä kaikkeni ystäväni puolesta, mutta mikään ei ole tuntunut auttavan.
Aionkin seuraavaksi mennä puhumaan suoraan kiusaajille, mutta en oikein tiedä miten hoitaisin asian tarpeeksi selvästi, mutta silti hienovaraisesti, sillä en usko, että huutaminen suoraan päin naamaa auttaa. Pyydänkin siis teitä muita jakamaan kokemuksianne ja antamaan kenties vihjeitä siitä, mitä voisin tehdä.
Tällä hetkellä ongelmani ei kuitenkaan kosketa suoranaisesti minua itseäni, vaan ystävääni. Hän on yläasteella ja kiusaaminen on saanut hänen itsetuntonsa murenemaan. Hän pitää itseään rumana ja kauheana ihmisenä. Olen yrittänyt piristää häntä ja saada hänet uskomaan, että hän on kaikkea muuta kuin hirveä ja ruma.
Yleensä ystävääni kiusataan siitä, että hän liikkuu paljon erään ihmisen seurassa, ja vaikka he ovat vain kavereita, heitä luullaan pariksi. Kaverini on tästä äärimmäisen ahdistunut, eikä osaa purkaa tunteitaan. Hänellä on muutenkin ollut vaikeuksia ihmissuhteissa ja jatkuva kiusaaminen vain pahentaa asiaa. Olen yrittänyt tehdä kaikkeni ystäväni puolesta, mutta mikään ei ole tuntunut auttavan.
Aionkin seuraavaksi mennä puhumaan suoraan kiusaajille, mutta en oikein tiedä miten hoitaisin asian tarpeeksi selvästi, mutta silti hienovaraisesti, sillä en usko, että huutaminen suoraan päin naamaa auttaa. Pyydänkin siis teitä muita jakamaan kokemuksianne ja antamaan kenties vihjeitä siitä, mitä voisin tehdä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ystäväsi on tosi onnekas, kun hänellä on sinunlaisesi kaveri. En minä ainakaan pitänyt yhtä ystävää "vain yhtenä", vaan hänhän oli koko maailma (en tarkoita riippuvaisuusmielessä), enkä muita kaivannutkaan. Ystävällesi pitäisi valaista, mihin kiusaajat pyrkivät. Ainakin he haluavat erottaa hänet siitä miespuolisesta (?) ystävästä, koska kiusatuilta halutaan viedä kaikki ihmissuhteet painostamalla ja koska hyvät suhteet herättävät kateutta niissä, joilta ne puuttuvat. Missään kohtaa ei saa antaa periksi, vaan tehdä juuri niin kuin itselle sopii. Pitää tietää, mikä on oikein ja väärin ja että väärintekijässä on jotain pahasti pielessä ja että sata tyyppiä voi olla yhtä hyvin väärässä kuin yksikin (kehota miettimään vaikka maailmanhistoriaa asian todentamiseksi). Kiusaajien puheet ovat aina turhanpäiväisiä ja tulevat tyhjästä päästä - niille ei pidä antaa mitään painoarvoa. Ystäväsi tarvitsee siis ennen kaikkea vahvistusta sisältä käsin. Kai niiltä kiusaajilta voisi kysyä, että eikö heillä todellakaan ole parempaa tekemistä ja todeta, että he vaikuttavat ikäistään epäkypsemmiltä. Pyydä opettajaa ottamaan asia esille, ei sinun tarvitse yksin yrittää. Ainakin osalla kiusaajista voi olla sellaiset vanhemmat, jotka osaavat ja haluavat pistää lapsensa kuriin, kunhan saavat tiedon. Ei pidä luovuttaa, vaikka ei onnistuisi ensimmäisellä kerralla.
Sen lisäksi, että kiusaajille kerrotaan, mikä on väärin, he tarvitsevat myös kipeästi ohjausta ajatella ja toimia oikein. Käytännön tilanteita voisi luokassa harjoitella.
anteeksi että olen näin tyly, mutta tämä on tosi asia. itseäni ollaan kiusattu 12v (voit lukea juttunu ``Eikö tämä lopu koskaan?!`` näiltä palstoilta, se on muistaakseni 3 sivulla.) ja kukaan ei voi tehdä asialle mitään.
Ajatus on tietysti tärkein ja on hyvä, että haluat auttaa, mutta minua ollaan haluttu auttaa monta kertaa jo moni mies ja naispuolinen henkilö, mutta vielä kiusataan..
Kannattaa lukea tuo minun juttuni, ikävä kyllä pelkään että heität pyyhkeen kehään auttamisen suhteen kun huomaat että minulla ei todellakaan ole ollut helppoa!
Tsemppiä.
Vaikkei toisiin voisikaan vaikuttaa - tyhmyys istuu sitkeässä - niin omaan ajatusmaailmaansa ja itsetuntoonsa voi. Siitä koko homma kannattaakin aloittaa, kunhan tietysti on ensin saatu rajattua pois räikein käytös (fyysinen väkivalta ja muu estoton hyökkäily). Täytyy myös itse miettiä, kenen seurassa sitä oikeastaan haluaisikaan olla, vaikka jotenkuten sujuisikin. Välttämättä ei ihan nuorena tule sellaista näkemystä asioihin kuin vartuttua ja elämänkokemusta hankittua, mutta suunta kannattaa valita oikein eikä tehdä väkivaltaa itselleen (eikä tietty muillekaan). Minä ainakin sain toisesta kiusatusta (paljon pahemmin häntä kiusattiin) sydänystävän. Olisi sitten ystävälläsikin myös koulussa joku (löytyisikö tukioppilasta?). Kyllä meistäkin oli ainakin henkisellä tasolla tukea toisillemme. En muista, oliko sillä vaikutusta toisten käytökseen, kun olimme niin keskittyneet omiin asioihimme. En arvostanut kiusaajia enkä tuntenut olevani heitä huonompi, mitä nyt murrosiän yleistä epävarmuutta finneistä ja muusta. Nykyaika saattaa olla paljon kovempi ja tasapäistävämpi, en haluaisi olla tämän ajan nuori. Massanuorisokulttuuri kolisee tyhjyyttä, joka on heijastumaa aikuisten maailmasta.