Kun en olekaan ainoa hulluksi tituleerattu kummitustennäkijä maailmassa, haluaisin kuulla kummituskokemuksianne. Millaisia kokemuksia teillä on asioista/olennoista, jotka eivät todennäköisesti tule tämänpuoleisesta maailmasta?
Itse voisin kertoa muutaman esimerkin. Intimiteettisuojan takia en kerro, kenestä sukulaisista on kysymys, mutta näistä yhtäkään en ole keksinyt itse.
Eräs puolisukulaiseni kertoi seuraavaa:
Hän oli muuttanut jo omilleen asumaan, kun tuli tieto, että hänen isoisänsä oli menehtynyt. Täsmälleen samalla minuutilla, kun isoisän kuolinaika oli ollut, oli hänen seinällään oleva kello pysähtynyt.
Iäkkäämpi sukulaiseni oli nähnyt kerran valkomekkoisen tytön juoksevan kotitalonsa käytävää pitkin. Valkomekkoinen tyttö oli ollut hänen pienenä kuollut tätinsä. Saman tytön ovat nähneet myös sukulaiseni äiti ja muita sukulaisia.
Olin kerran ystäväni luona käymässä, ja olimme juoneet jonkin verran alkoholia. En koskaan näe hallusinaatioita edes humalassa, alkoholi ei aiheuta aistiharhojakaan.
Nukuin tuttavani isossa sängyssä, kun yöllä heräsin ja näin jonkun valkopaitaisen miehen seisovan vuoteen vieressä. Räpäytin silmiäni ja näky oli kadonnut. Se saattoi olla myös uniharhaa, tiedä häntä. Pelottavaa se kuitenkin oli.
Eräällä toisella ystävälläni oli menehtynyt lapsi ihan pienenä. Hänellä oli kuolleesta pikkuisesta kuvia piirongin päällä, hyvin aseteltuina kaukana piirongin reunoilta.
Eräänä kertana hän oli olohuoneessa istumassa, kun lasta esittänyt valokuvakehys yhtäkkiä tipahti. Se ei ollut tippunut esimerkiksi heilahduksen seurauksena tai siksi, että se olisi ollut liian reunalla - kuva oli aivan keskellä.
Pelottavia tarinoita, vaikka itse sanonkin, ja nämä olen kuullut/kokenut.
Itse voisin kertoa muutaman esimerkin. Intimiteettisuojan takia en kerro, kenestä sukulaisista on kysymys, mutta näistä yhtäkään en ole keksinyt itse.
Eräs puolisukulaiseni kertoi seuraavaa:
Hän oli muuttanut jo omilleen asumaan, kun tuli tieto, että hänen isoisänsä oli menehtynyt. Täsmälleen samalla minuutilla, kun isoisän kuolinaika oli ollut, oli hänen seinällään oleva kello pysähtynyt.
Iäkkäämpi sukulaiseni oli nähnyt kerran valkomekkoisen tytön juoksevan kotitalonsa käytävää pitkin. Valkomekkoinen tyttö oli ollut hänen pienenä kuollut tätinsä. Saman tytön ovat nähneet myös sukulaiseni äiti ja muita sukulaisia.
Olin kerran ystäväni luona käymässä, ja olimme juoneet jonkin verran alkoholia. En koskaan näe hallusinaatioita edes humalassa, alkoholi ei aiheuta aistiharhojakaan.
Nukuin tuttavani isossa sängyssä, kun yöllä heräsin ja näin jonkun valkopaitaisen miehen seisovan vuoteen vieressä. Räpäytin silmiäni ja näky oli kadonnut. Se saattoi olla myös uniharhaa, tiedä häntä. Pelottavaa se kuitenkin oli.
Eräällä toisella ystävälläni oli menehtynyt lapsi ihan pienenä. Hänellä oli kuolleesta pikkuisesta kuvia piirongin päällä, hyvin aseteltuina kaukana piirongin reunoilta.
Eräänä kertana hän oli olohuoneessa istumassa, kun lasta esittänyt valokuvakehys yhtäkkiä tipahti. Se ei ollut tippunut esimerkiksi heilahduksen seurauksena tai siksi, että se olisi ollut liian reunalla - kuva oli aivan keskellä.
Pelottavia tarinoita, vaikka itse sanonkin, ja nämä olen kuullut/kokenut.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mun yks tuttu kerto et kun se oli joskus monta vuotta sitten ollut yksiillä tutuilla kylässä, niin niitten naapurin mummo, jolta oli joku läheinen kuollut, niin se mummo halus muuttaa pois siitä talosta, koska sen mummon mukaan se kuollut läheinen henkilö kuulemma kummitteli siinä talossa... Sanoivat että hän oli hullu. Kuitenkin on itsestään selvää, että jos vanha ihminen tuollaista väittää, hänet leimataan automaattisesti hulluksi, vaikka ei sitä olisikaan...
Että tämmöstä olen kuullut...
Isäni oli tuolloin nuorimies jotakin alta parinkympin, hänen kotinsa oli n. 6 kilomterin päässä kirkonkylästä ja jokainen päivä hän kulki edes taikasin tuon matkan kirkolle töihinjalkaisin. Oli aikainen talviaamu ja isä lähti siinä kello viiden maissa talsimaan. Kuljettuaan kilometrin verran hän näki miehen kääntyvän sivutieltä kävelemään edellä, koska oli pimeää ja yksinäistä, hän tuumi ottaa miehen kiinni, että saisi juttukaverin. Hän kiihdytti askeliaan, kävweli ja käveli, mutta ei saavuttanut miestä. Sitten yllättäen hän sattui vilkaisemaan jalkoihinsa, yöllä oli satanut niin sanottua vitilunta, mutta ainoat jalanjäljet sillä uudella lumella olivat vain isän jäljet. Vähän ennen kirkonkylää mies katosi. Palatessaan illansuussa kotiinsa, hänen isänsä kertoi, että Ojalan Jaali-pappa oli kuollut aamuyöstä. Juuri tämän talon kohdalta isä oli nähnyt miehen hahmon nousevan tielle.
"Täsmälleen samalla minuutilla, kun isoisän kuolinaika oli ollut, oli hänen seinällään oleva kello pysähtynyt."
Mitä pelottavaa on jos kello pysähtyy? Oikeasti? Meinaatko että kuolinsyytutkija voi sanoa kuolinajan minuutin tarkkuudella vai oliko siinä vieressä joku kellosta ottamassa aikaa? (tämä vasta kuulostaakin makaaberilta).
"valkomekkoisen tytön juoksevan kotitalonsa käytävää pitkin."
Oliko tämä mekkokin kuollut samalla kun henkilö?
"En koskaan näe hallusinaatioita edes humalassa, alkoholi ei aiheuta aistiharhojakaan. "
Eli mielestäsi normaalilla juomisella näkee humalassa harhoja? Mistä saisin tälläisen pullon? Erikoista tosiaan että normijuomisella näkisi harhoja, isommat ja pitemmät rännit erikseen mutta tätähän et myöntänyt tapahtuneen?
"valkopaitaisen miehen seisovan vuoteen vieressä"
Edelleen, oliko se paita kummituksena tämän mieshaamun päällä?
Ja kuvan putoaminen. Mistä tiesit ettei se ollut reunalla juuri sillä hetkellä. Voihan kaverisi kertoa surumuistoissaan mitä tahansa. Sinänsä makaaberia pitää kuolleesta lapsesta kuvia piirongin päällä vai olivatko kuvat otettu hänen eläessään sillä "Hänellä oli kuolleesta pikkuisesta kuvia piirongin päällä" voi ymmärtää kaksin tavoin...
Tarinasi kuulostavat kuitenkin niin samanlaisilta kun muidenkin tarinat täällä kuulostaneet.
Nakupelle...?
Muuten miksköhän vaatteet jää päälle kun kuolemme. Kuoleeko ne vaatteetki...?!!!
Tässäpä kaipaamiasi vastauksia :)
Eli puolisukulaiseni oli saanut puhelun juuri sen jälkeen kun kello oli pysähtynyt, ja siinä virallisen kuolinajan, ja kello oli pysähtynyt siis kuolinhetkellä.
Ja en tiedä, millaiset vaatteet iäkkään sukulaiseni tädillä oli ollut kun hänet haudattiin, mutta henkiolentona ainakin valkoinen mekko päällään.
Joskus, jos joku on kertonut kokevansa jotain outoa kännissä, se laitetaan kännin piikkiin. Siksi mainitsin tuon hallusinaatiojutunkin erikseen.
Valkopaitaisesta miehestä en ole edelleen varma, oliko se uniharhaa vai jokin näky, mutta käsittääkseni kummituksilta ei voi repiä vaatekappaleita pois. :D Siinä vaiheessa pyydän kotiini käveleviä Calvin Kleinin kuteita.
Kuvan putoamistakaan en ollut todistamassa, mutta tällä henkilöllä ei ole tapana liioitella asioita. Tiedä sitten, miten sinä koet asian kun et häntä tunne.
Itse olin pieni kun isäni isoisä kuoli kello 2 yöllä (ollut siis vanhainkodissa, eli melko tarkka tieto) ja siihen aikaan pysähtyi hänen isälleni antama seinä kello ja isäni äidin saama seinäkello. Ehkä sattumaa, mutta kiva tietää ettemme ole ainoita.
Tuossa muutama vuosi sitten olin työssä eräässä pitopalvelussa, meitä oli kolme naista keikalla Pietarsaaressa. Oli häät ja paikka vanha ruotsinkielisten työväentalo, muistaakseni. Joka tapauksessa vieraitten poistuttua, huusi työkaverini S. meille kahdelle muulle, että tulla saliin auttamaan valojen sammuttamisessa, koska hän ei tietänyt mistä ne saataisiin pois. Kaikki kolme etsimme katkaisijaa, kun pysähdyimme tuijottamaan toisiamme. Kaikki vieraat olivat siis poistuneet ja ovet lukittu, kuitenkin kuulimme hallissa kaikuvien askelten äänet. Kukiaanmeistä ei puhunut asiasta ja askelten loputtua jatkoimme keskustelua, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Silloin tömistely alkoi kuulua uudelleen ja voimakkaammin, ikään kuin joku olisi ollut äkäinen, menimme halliin huhuilemaan. Äänet lakkasivat ja ketään ei näkynyt. Mysteeriksi jäi mistä oli kysymys. Olen tämän chatin kautta kysellyt, paikallisia, jotka tietäisivät talon historiasta jotakin, mutta en ole saanut vastausta.
Käy kattoo parapsykologia- keskustelusta mun kirjoittama "lentävät esineet" =)
Itselläni on nuita kokemuksia hengistä, sekä ehkä myös muistakin ns. henkimaailman olennoista.
Yksi ensimmäisistä kokemuksistani oli, kun olin ystäväni luona siskoni kanssa. Olimme siinä eteisessä laittamassa takkeja jne päälle, koska olimme lähdössä. Satuin sitten katsahtamaan ystäväni talon portaiden päähän, yläkertaan ja näin, kuinka hänen veljensä huoneesta tuli pitkä, nuoren miehen näköinen, vaalean kuultava hahmo. Katsoin ällistyneenä, kuinka tuo hahmo meni tasanteen yli, kaverini huoneeseen. Silloin oli vielä kirkas aamu ja pystyin näkemään, kuinka valo kuulsi tuon hahmon läpi, tehden sen hieman kimmeltäväksi. Muistan selvästi kaikki vaatteetkin, mitä hänellä oli päällä, vaikka kaikki tapahtuikin melko vähässä ajassa.
Sanoin siitä sitten kaverilleni ja siskolleni ja he katsoivat ällistyneenä yläkertaan, jossa ei enää ollut mitään. Myöhemmin, äitini kertoi, että siinä talossa oli kuin olikin asunut eräs nuori mies, nimeltä Juhani. Tätä oli puukotettu kotimatkalla ja hän oli kuollut ennen ambulanssin tuloa, omaan kotiinsa. Kuvailin sitten tämän hengen ulkonäköä, vaatteita, jne äidilleni ja hän sanoi, että ne osuivat aivan nappiin. Äitini oli tuntenut tuon nuorukaisen, kun tämä oli ollut parisenkymmentä ja äitini vasta nuori tyttö.
Olemme ystäväni kanssa saaneet Juhaniin yhteyden myös Ouija-laudan kautta, mutta se onkin jo toinen tarina.
Olen myös joutunut pienimuotoisen poltergeist-ilmiön uhriksi. Se tapahtui isäni entisessä kodissa, joka oli kerrostalo-asunto. Siellä oli aina kamalan painostava ilmapiiri, jotenkin uhkaava. No, kaikki alkoi, kun jäin yksin sinne, kun kaikki muut lähtivät kukin taholleen. Ensin menin suihkuun ihan iloisin mielin, koska minusta oli mukavaa saada olla välillä rauhassa. Mutta suihkussa kuitenkin, alkoi yhtäkkiä kuulua outoja kopautuksia, kuin joku olisi lyönyt rystysillä suihkun lasiseinään. Sitten kuului välillä sellaisia laahaavia ääniä, kuin joku olisi vetänyt kättä pitkin suihkuverhoa. Noh, laitoin ne suihkusta roiskuvan veden piikkiin, vaikka olin hiukan epävarma. Sitten kuivasin hiukseni suihkusta tullessani ja menin koneelle. Hetken päästä siitä, alkoi kuulua outoja kopahduksia ympäri asuntoa. Ajattelin, että äänet tulivat naapurista. Sitten alkoi kuulua puhetta. Se oli miehen ääni, joka vain puhui ja puhui äänellä, jonka erotti, mutta jonka sanoista ei saanut selvää. Ja puhe tuli isäni makuuhuoneesta. Katsoin sinne, eikä mitään näkynyt, mutta minulla oli tunne, aivan kuin joku olisi seissyt huoneen toisen oven takana, juuri siellä, mihin en nähnyt [huoneen ovet olivat pariovet]. Noh, yritin vakuuttaa itselleni, että äänet kuuluivat tuuletuskanavien kautta yläkerrasta, naapurista.
Eräässä välissä tuli hiukan rauhallisempaa ja nousin ylös mennäkseni eteisen peilin luo. Menin sinne ja olin juuri laskemassa tavaroitani peilin edessä olevalle pienelle pöydälle, kun huomasin, ettei se enää ollutkaan siinä! Katsoin vasemmalle ja siinähän se pöytä olikin. Mutta se oli siirtynyt jtn metrin päähän peilistä, erään komeron oven eteen. Vedin sen äkkiä takaisin peilin eteen ja pinkaisin takaisin koneelle. Myöhemmin kuulin, kuinka ulko-ovi avautuin ja joku tuli sisään. Huokasin helpotuksesta, että nyt isäni, taikka sitten siskoni tulee. Käännyin valmiiksi katsomaan eteiseen päin. Mutta kauhukseni huomasin, ettei siellä ollut ketään. Kukaan ei ollut avannut ovea, eikä tullut sisään. Ja se ovi oli vielä sellainen, josta kuuluu kamalasti meteliä, kun joku tulee sisään. Silloin minua alkoi tosissaan pelottamaan ja lopun iltaa katsoin vain tiiviisti koneen ruutuun, musiikki päällä, siihen asti, että muut palasivat.
Tuo on yhäkin yksi elämäni inhottavimmista kokemuksista. Tuossa samassa asunnossa on tapahtunut muutakin, ja vieläpä aamulla, kun ajattelin, että nyt ei ainakaan mikään voi tulla kummittelemaan. Mutta silloinkin samat kopaukset alkoivat uudelleen. Nyt isäni asuu onneksi muualla, en nimittäin enää olisi ikinä tahtonut mennä yöksi siihen asuntoon.
Muitakin kokemuksia minulla on, mutta taidan kertoa niistä hiukan myöhemmin, jotta tästä viestistä ei tule ihan romaania (:
Itselläni ei ole ollut juurikaan kokemuksia kummittelusta tai vastaavasta, mikä on sääli sillä minua kiinnostavat kyseiset asiat. Suvussani on kuitenkin esiintynyt paljon "näkemistä".
On vaikeaa kirjoittaa sukulaisilleni henkilökohtaisista asioista joten pyydän jo etukäteen anteeksi jos minut tunnistetaan.
Eräs sukulaiseni näkee etiäisiä eli enteitä. Yleensä aivan harmittomia kuten se että hän saattaa tietää etukäteen jos joku tulee ovesta. Tämän tiedon sain "ohimennen" joten näitä kokemuksia hänellä saattaa olla laidasta laitaan.
Eräs sukulaiseni havahtui yöllä pahaan tunteeseen. Seuraavana päivänä tuli tieto, että läheinen sukulainen oli menehtynyt äkillisesti suunnilleen samaan aikaan.
Eräs sukulaiseni sanoo näkevänsä "varjoihmisiä". Ihmisen muotoisia hämäriä hahmoja joita esiintyy etenkin juhlapäivinä. Tulevatko kuolleet sukulaiset muistamaan häntä merkkipäivinä?
Varmasti mielenkiintoisimmalla sukumme näkijöistä on monta tarinaa.
Kerran hän näki ohimennen asunnossaan miehen joka muistutti hänen läheistä sukulaistaan. Samana iltana poliisit tulivat ovelle ja kertoivat saman miehen menehtyneen päivällä väkivaltaisesti.
Hän oli pitkällä raskaana (en muista monesko kuu) kun oli ulkona. Taivas alkoi hohtaa keltaisena ja hän näki itkevän enkelin. Viikon päästä istukka repesi ja lapsi syntyi kuolleena.
Hän on myös kertonut minulle että joskus öisin kuulee lapsen askelia. Hän on noussut ylöskin varmistamaan että hänen lapsensa ovat sängyissään. Kuulostaisi siltä että esikoinenkin on kotona.
Nytpäs kerron taas lisää kokemuksiani:
Minäkin olen nähnyt nuita ns. Shadow People:ta, elikkäs siis Varjoihmisiä. Eräs kaikista epämiellyttävimmistä hahmoista, jonka olen nähnyt, on tuolla samaisessa isäni vanhassa asunnossa ollut hahmo. Näin sen, kun olimme katsomassa siskoni, isäni ja hänen naisystävänsä kanssa elokuvaa. Siskoni huomasi, kun aloin tuijottamaan isäni sängyn alle. Aikaisemmin olimme nimittäin siskoni kanssa molemmat nähneet, kuinka siellä vilahteli pieni musta varjo, kuin kissa. Mutta nyt siellä ei enää ollut mikään kissa, vaan jotain paljon karmivampaa. Näin siellä ihmisen muotoisen hahmon, joka _ryömi_ siellä sängyn alla ympyrää. Se oli niin kamala näky, että en voinut lopettaa tuijottamasta. Tämä tapahtui ennen, kuin nuo pienet "poltergeist"-tapahtumat alkoivat.
Lisäksi olen nähnyt pieniä kissan näköisiä mustia varjoja vilahtelevan ihan täällä kodissammekin, sekä yhden suuren miehen muotoisen varjon. Tuo suuri varjo on ilmestynyt minulle jo vaikka mistä, monesti tunnen sen enemmän kuin näen. En tiedä, onko se hyvän vai pahantahtoinen, se jää nähtäväksi.
Sitten kerron eräästä meidän vanhasta kerrostalo-asunnostamme. Se on yksi karmivimmista paikoista, joissa olen koskaan ollut, enkä ole _koskaan_ menossa sinne takaisin, en ikinä! Se samainen talo ja samainen asunto on joskus ollut hammaslääkäri. Noh, siellä asui yksi mies, jonka vaimo katosi mystisesti, eivätkä edes poliisit löytäneet häntä. Eräänä päivänä myös tuo mies, joka asui siellä, katosi, lähti kait maasta. Poliisit menivät sitten tutkimaan talon myöhemmin ja sieltä, eräästä komerosta [tuo komero on juuri siinä meidän ent. asunnossa], he löysivät pakastearkun ja siellä arkussa oli tuon miehen kadonnut vaimo, paloteltuna. Elikkä mies oli tappanut vaimonsa ja pakeni sitten maasta.
Nyt palataksemme nykyaikaan, kerron kokemuksiamme tuossa talossa. Kaksi siskoistani esim. on nähnyt siellä sellaisen tapahtuman, että mies, jolla on pitkä valkoinen takki, työntää pää kumarassa eteenpäin sellaisia oransseja, muovisia leipälaatikoita. Toinen näki, kuinka tuo mies työnsi niitä olohuoneeseen, kun taas toinen kuinka tuo mies työnsi ne samaan makuuhuoneeseen, missä siskoni olivat nukkumassa. Kolmas siskoni on taas nähnyt tuon miehen, mutta hän näki tämän seisovan sänkynsä jalkapäässä! Lisäksi minä ja kaksi siskoistani on kuullut tuossa talossa yöllä sellaista ääntä, joka kuulostaa joko huilunsoitolta, tai naisen hyvin kirkkaalta ja haikealta laululta. Ja tuo ääni ei ole voinut kuulua mistään naapurista, sillä kuka naapuri laulaisi/soittaisi keskellä yötä? Ja se kuului ympäri asuntoa. Lisäksi setämme kuoli viime vuoden lopulla tuossa samaisessa asunnossa, mikä on yksi lisäsyy, miksen sinne tahdo enää koskaan mennä...
Yksi kokemukseni on myös sellainen, että olin juuri menossa nukkumaan ja makoilin omassa sängyssäni, kun aloin kuulla oviaukkoni ulkopuolelta, vintinpäältä, puhetta. Noh, ensin ajattelin että se on siskoni, joka puhelee jollekkin toiselle siskolleni, taikka sitten jollekkin eläimistämme. Mutta sitten en kuullutkaan muita ääniä, vain tuo sama ääni jatkoi puhumista yksitoikkoisella ja tasaisella äänellä, kuuluen koko ajan lähempää ja kovempaa. Minua alkoi siinä vaiheessa hiukan kauhistuttamaan, sillä nyt erotin, että se oli miehen ääni, eikä talossa ollut silloin miespuolisia. Sitten ääni kuului jo todella läheltä, erotin jopa sanoja sieltä seasta ja tunsin, kuinka tuo puhuja oli tullut huoneeseeni. Silloin olin jo melko kauhuissani, sydän hakkasi tuhatta ja sataa ja yhtäkkiä, puhe lakkasi ja tunne, että joku oli huoneessani katosi. Tuon jälkeen puhuja ei enää ole palannut [onneksi]. Minua jäi kuitenkin mietityttämään, kukahan se mahtoi olla? Ehkäpä tuo setäni, josta mainitsin aikaisemmin, koska tuo puhuja tuli puhumaan samaan aikaan, kun setäni arvellaan menehtyneen. Tiedä häntä...
Mutta jatkanpa tästä taas, kun tähän ketjuun tulee lisää viestejä (: Kokemuksia riittää vielä, mutta en viitsi tästäkään romaania kirjoittaa...
Naita tykkaan lukea mutta nyt tuntuu etta ... ei pysty enaa... vahan myohemmin sitten.