Laitan viestini tuosta toisesta keskustelusta tänne erilliseksi keskusteluksi, sillä haluaisin kuulla mielipiteitä:
- 87 kuumeilija
Kirjoittanut: vuoristorataa 11.5.2008 klo 11.53
Vauvakuume on ja ehkäisyn poisjättämisestä puhuttu, mutta mieli vaihtelee. Välillä tuntuu, että ollaan valmiita ja kyllä me vauvan kanssa selvitään ja sitten taas tuleekin, että ei kyllä meidän kannattaa odottaa opiskelujen hieman etenevän. Nyt on taas sellainen fiilis, että antaa mennä vaan... Ollaanko me edes valmiita ku kerran epäröidään? Mites teillä on, oletteko täysin varmoja eikä teitä yhtään pelota? Pitäisikö sen tunteen olla täysin varma vai onko muillakin niin, että pitäisi vain uskaltaa vaikka pelottaa?
- 87 kuumeilija
Kirjoittanut: vuoristorataa 11.5.2008 klo 11.53
Vauvakuume on ja ehkäisyn poisjättämisestä puhuttu, mutta mieli vaihtelee. Välillä tuntuu, että ollaan valmiita ja kyllä me vauvan kanssa selvitään ja sitten taas tuleekin, että ei kyllä meidän kannattaa odottaa opiskelujen hieman etenevän. Nyt on taas sellainen fiilis, että antaa mennä vaan... Ollaanko me edes valmiita ku kerran epäröidään? Mites teillä on, oletteko täysin varmoja eikä teitä yhtään pelota? Pitäisikö sen tunteen olla täysin varma vai onko muillakin niin, että pitäisi vain uskaltaa vaikka pelottaa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Esikoisemme on nyt reilun vuoden vanha. Kun häntä kuumeilimme niin kyllä se pelko siellä oli mukana aina vähän, mutta halu saada oma lapsi oli miljoona kertaa suurempi. Mielestäni pieni pelko kuuluu jopa asiaan.
Jos vauvaa alkaa epäröimään liikaa ja kaikki asiat tuntuu vaan negatiiviselta, niin sitten mielestäni kannattaa ottaa hieman takapakkia ja lykätä tovi lapsen hankintaa.
Koskaan ei ole "Se Oikea Aika" hankkia lapsia, aina on jotain meneillään tai kesken. Ja varsinkin jos ikä alkaa tulemaan vastaan ja lapsia kuitenkin haluaa saada, silloin on paras antaa mennä kun siltä vähänkin tuntuu.
Sinulla on vielä aikaa (jos ymmärsin oikein että olet vm. 87) vaikka miettisitkin asiaa ja selkeyttäisit ajatuksiasi vielä vaikka kesän loppuun ja sitten alkaisi yritys.
Kyllä tuo pelko suurimmalla osalla on&ihan normaalia.Ainakin meillä oli,kun esikoista odotin samoja ajatuksia kuin sinullakin,mutta ekan kerran kun sydän äänet kuulin ajatus muuttui!! =) Onhan tuo oman lapsen syntymä maailman ihanin asia =)
Meillä punnittiin juttua , mutta kuitenkin elän
ja käyn töissä . Siinä on jotain järkeä mielestäni. 15v "riippa" helmassa ei houkuta.
Jos saa kysyä: oletteko jo päättäneet milloin ehkäisy jää pois? Päätöksen tekeminen voi omalla tavallaan auttaa ajatteluprosessin etenemistä. Jonkinlaiset "etapit" saattaa auttaa ja selkeyttää ajatuksia. Itseäni auttoi, kun päätettiin että syksyllä voisi homman aloittaa. Siihen on kuitenkin vielä sen verran aikaa että asioita ehtii pohtia ja jos jostain syystä syksyllä tuntuisikin, että ei olekaan vielä vauvan aika, asian voisi vielä hyvin perua. Tai paremmin sanottuna siirtää.
vuoden jälkeen voisi ehkäisyn ehkä jättää... Kyllä tässä on jo vuosi ollut tälläista vauvakuumeilua molemmilla. Välillä ollut tosi pienestä kiinni, ettei ole ruvettu yrittämään, mutta sitten on pelot iskenyt jommalla kummalla. Tuskaista odottaminen on, mutta kun pelottaa:( Olen hoitanut jonkun verran lapsia, mutta ei minulla ole todellista käsitystä, millaista se sitten tulee olemaan. Ja vaikka kuinka siitä lukisi tai kuuntelisi muiden kokemuksia niin eihän sitä voi käsittää, millaista on olla äiti. Ja että olenko minä tosiaan valmis äitiyteen? Mutta kuka sen sitten tietää ellen minä? Mutta en tiedä sitäkään, että tuleeko minulle koskaan siitä varmuutta. Kannattaako se loikka tuntemattomaan tehdä?
Kuulostaa niin tutulta. Tuntuu, että pyörittelen asiaa mielessä jo liikaakin. Vaikka toisaalta on rauahllinen olo niin seuraavassa hetkessä pelottaakin. Kun vain osaisi antaa asian olla edes pienen hetken. Jos todella lasta haluat niin kyllä halu varmasti jossain vaiheessa menee pelon edelle. Omalla kohdallani tuntuu, että olen hiljalleen pelon voittamassa. Ihanaa jakaa ajatuksia ja tietää ettei ole ainoa maailmassa joka näitä pohtii!!
että monille kaikki asiat on aina niin selkeitä ja selviä. Kaipa minäkin olen luonteeltani sellainen, etten ole mikään kova riskinottaja. Kaikkia ostoksiakin harkitsen pitkään, että tarvitsenkäs itä todella :D Haluan olla aika varma ennenkuin mitään teen. Onhan se toisaalta hyvä, että tätä on pohdiskellut, ettei ole heti vauvakuumeen alettua ruvennut hommiin :D