Hei kokeneet ison pesueen vanhemmat!
Mitä mieltä olette, sopisiko meille vielä 2 lasta, 6-10 vuotiaat.
Meillä on nyt 4 ja 11, 12 ja 14 vuotiaat sijoitetut lapset.
Olemme kokeneita ja asumme tilavassa talossa.
Ryhmäytymistä ja lasten viihtymistä ajatellen. Lapset eivät ole erityistä tukea tarvitsevia.
Nyt tahtoo isompien ryhmässä jäädä 1 aina ulkopuolelle kun heitä on kolme jos siis olisi 4 isompaa ja pareja voisi muodostua kolmella versiolla eikä silti kukaan jäisi yksin?
Nyt meidän pienimmän ja seuraavan välillä on suuri ikäero 8 vuotta. Juuri siihen väliin aattelin jos vaikka sisarukset 6 ja 10 vuotta.
Uumoilenko ikävyyksiä vai onko todellakin ison katraan kanssa lapset tyytväisempiä? Onko kokemusta, kertokaa!
Mitä mieltä olette, sopisiko meille vielä 2 lasta, 6-10 vuotiaat.
Meillä on nyt 4 ja 11, 12 ja 14 vuotiaat sijoitetut lapset.
Olemme kokeneita ja asumme tilavassa talossa.
Ryhmäytymistä ja lasten viihtymistä ajatellen. Lapset eivät ole erityistä tukea tarvitsevia.
Nyt tahtoo isompien ryhmässä jäädä 1 aina ulkopuolelle kun heitä on kolme jos siis olisi 4 isompaa ja pareja voisi muodostua kolmella versiolla eikä silti kukaan jäisi yksin?
Nyt meidän pienimmän ja seuraavan välillä on suuri ikäero 8 vuotta. Juuri siihen väliin aattelin jos vaikka sisarukset 6 ja 10 vuotta.
Uumoilenko ikävyyksiä vai onko todellakin ison katraan kanssa lapset tyytväisempiä? Onko kokemusta, kertokaa!
Vastaukset 9
Vanhimmat
eiköhän paremmin tule hoidettua muutama lapsi ja nekin yrittää kotiuttaa takaisin omiin koteihinsa niinkuin Jumala on ne suunnitellutkin.Pidätkö sinulla olevan oikeus leikkiä Jumalaa?
Menipä alle vyön.
Nyt meillä asuu enää 4 lasta kotona, mutta pitkään olimme 6-lapsinen perhe, jolloin lapsista 2 oli sijoitettuja. Meille sijoitetut lapset ovat erityistä hoitoa vaativia (FAS,lievä kehitysvamma jne.).
Kuusilapsinen perhe meistä tuli, kun nuorin sijoitettu tuli 6 vrk:n iässä, muut lapset olivat silloin 1v.8kk, 4v.11kk, 8v.2kk, 9v.4kk ja 13v1kk.
Fyysisesti teille siis sopisi lisää lapsia ja henkisesti koette jaksavanne, ainoa mutta onkin varmaan siinä, että onko perhesijoitusta tarvitsevissa lapsissa sellaisia sisaruspareja, joille teidän perheenne olisi sopiva sijoituspaikka. Jos sopivat lapset löytyvät ja kemiat tuntuvat sopivan yhteen, sekä tietysti että koko perheenne on asian takana, niin varmaan teille sopisi vielä 2 lasta lisää.
Minun sijaisperheessäni oli yhteensä viisi sijoitettua lasta ja kaksi perheen omaa.
Mielestäni tämä oli vain plussa puoli silloin ja nyt tulevaisuudessakin. Sitä oppii kompromisseihin ja olemaan turhaan natisematta. Ehkä jos lapset vaihtuvat paljon niin en suosittele sitten lisäämään lukumäärää, tai jos lapset ovat paljon huomiota vaativia.
Sinun näkemyksesi on arvokas.
Eivät vaihdu meillä lapset, ainakaan näillä näkymin kovin tiuhaan, eivätkä ole muutenkaan mitenkään erityisen vaativia, vaan ihan kuin muutkin lapset. Siitä ajatus juuri lähtikin, että lapsilla olisi etua toinen toisistaan, ryhmänä.
pitäisivät vastata ns.normaali perheelämää.Harvassa perheessä kahta lasta enempää on paitsi lestadiolaisilla.Tietty enemmän rahaa saa jos otta vaikka 50 lasta kyllähän he keskenään leikkii.
Määrittele ns. normaali perhe-elämä. Vanhemmat ja kaksi lasta vai?
Sitkeässä istuu tämä kuvitelma, että vain lestadiolaisilla on paljon lapsia. Minulla on viisi lasta, kesällä syntyy kuudes, enkä kuulu edes kirkkoon.
Meillä on biologisia lapsia 4, nuorin 11 ja vanhin 17. Kolme sijoitettua, 10kk, 4 ja 7 vee. Jokainen näistä sijoitetuista on tullut yksinään ja mielestäni on ollut hyvä, että heistä jokainen on ollut nuorimmaisen asemassa pari vuotta. Saaneet sitä kuopuksen huomiota :o)
Itse olen kokenut tämän järjestelyn toimineen, mutta se ei tarkoita sitä, että tämä olisi ainoa oikea tapa. Te teette kuin teistä parhaimmalta tuntuu!
Voimia tulevaan!
Meillä on kolme biologista lasta, kaksi adoptoitua lasta, jotka aluksi olivat sijoitettuina, sekä sisareni kaksi lasta. Lapset ovat ikähaitarilla 6-15 vuotta, kesällä syntyy vielä vauva. Nämä seitsemän lasta ovat siis asuneet meillä vakituisesti yhtä aikaa ja asuvat tälläkin hetkellä. Sen lisäksi on ollut vaihtelevasti lasten kavereita (nytkin yksi pojan kaveri asuu kesään saakka) ja tukilapsia.
On tietysti kovasti yksilöllistä miten lapsi kokee suuressa perheessä elämisen. Yksi biologisista lapsistamme on pienestä pitäen ollut erittäin herkkä äänille, ei edes kovin voimakkaille äänille, ja sittemmin hän sai asperger-diagnoosin. Hänellä on oma erillinen huone, jossa on erityinen paksumpi, äänieristetty ovi, jonka taakse hän voi vetäytyä, jos volyymit häiritsevästi kasvavat. Vanhin poikamme pitää pienistä lapsista ja jaksaa leikkiä, miekkailla ja järjestää luontopolkuja pienemmille. Myös muut lapsemme nauttivat selvästi suuren perheen sosiaalisista mahdollisuuksista: joukkuepelejä (neljää maalia, lentis, jääkiekko suosikkeja) voi pelata omalla porukalla, roolipelit onnistuvat monipuolisesti ja aina löytyy kaveri joka puuhaan, eikä tarvitse olla yksin, jos ei halua.
Kukin siis tyylilllään ja jokainen pitäisi pystyä ottamaan huomioon. Tällaisia asioita on tietysti vaikea tietää etukäteen. Jos talossa on runsaasti tilaa sekä suuren katraan yhteisiin leikkeihin että jonkun vetäytymiseen omaan rauhaan, niin miksikäs ei. Sitten vielä ystävällinen neuvo siitä, että muistathan varmistaa oman turvaverkkosi yllättävien tilanteiden varalta: sairaus, väsyminen jne.