pimeys, jolla ei ole loppua
koivun lehdet, joiden välistä
kesäyön kuutamo puree sieluun
odottaa
toinen odottaa ja katsoo
katsoo silmiin
mutta hän väistää katseen
heijastuu öiset tähdet
putoaa maan piiriin
keijukaisten keskelle
kesäyön niitylle
turvaan ikävän katseilta
koivun lehdet, joiden välistä
kesäyön kuutamo puree sieluun
odottaa
toinen odottaa ja katsoo
katsoo silmiin
mutta hän väistää katseen
heijastuu öiset tähdet
putoaa maan piiriin
keijukaisten keskelle
kesäyön niitylle
turvaan ikävän katseilta
Vastaukset 8
Vanhimmat
turvaan ikävän katseilta ..
pidin tuosta
En tiedä oikein mitä sanoa taas runostasi.
Siinä on mystiikkaa, kauneutta ja kaipausta.
Sitä samaa melankoliaa kuin runoissasi yleensä-
kin on.
Toivoisin, että jonain päivänä oppisin kirjoittamaan keveämpiä runoja, saada sanoihin huumoria ja pientä pilkettä.
Luulen, ja uskon, että senkin aika vielä tulee.
runo kuin utuinen uni, kaunis, vaikuttava!
Ehkä runoni ovat heijastuksia, kuvia mielestäni.
Jotkut sanat tulevat peilin kautta, yksinäisyydellä, kaipuulla voi olla käänteinenkin merkitys. Ehkä?
Voi olla yksin olematta yksinäinen. Ja voi vain olla yksinäinen. Voi kaivata ilman kaipuuta. Tai voi vain kaivata.
En tiedä. Jätän aina tulkinnan lukijalle, sanat voivat merkitä ihmisille eri asioita. Jokainen voi löytää sanoista jotain, mitä etsii.
Ilmoitathan sitten, kun löydät tuon paikan,
lainaan sitä hetkeksi,
tarvitsen sen rauhaa.
Eikä taida olla tarpeen sanoa,
että runosta pidin:)
Muista että rauha ei ole paikka, se on olotila joka löydettävissä ainostaan sinussa itsessäsi. Se ei ole minkään ulkopuolella, eikä minkään sisäpuolella.
Hyväksy se, ja siinä se on.
kaunista, kaunista ja herkkää
"keijukaisten keskelle
kesäyön niitylle "
unelma suloinen *wow* :)
pidin taas ja paljon runostasi
kiits**