Tarvitsin tukanleikkuun. Minusta oli alkanut tuntua, että tukkani oli kasvanut liian pitkäksi. Niin menin eräänä iltapäivänä parturiin. Oli elokuu. Kävellessäni pientä kylää muistuttavan asuinpaikkamme läpi olin jo valmiiksi iloinen tukanleikkuustani. Meillä on kaksi parturikampaamoa, toinen postin talossa ja toinen keskustan liiketalossa. Jälkimmäinen on ainoa oikea. Kauppa, leipomo ja apteekki ovat siinä samassa talossa, ja ylimmästä kerroksesta on seurakunta vuokrannut tilat.
Tulin tietä pitkin, ilmassa leijui leipomon kattiloiden rasvantuoksu, kun siellä tehtiin munkkeja. Parturinliike oli punatiilestä, betonivaluista ja pylväiköistä kasatun talon katutasossa. Viime helmikuussa parturinliikkeen viereisen sopen näyteikkunaan oli tullut kyltti, jossa luki: Vuokralle tarjotaan. Aikansa se oli siinä ollut, kun jälleen kerran menin leikkauttamaan tukkaani, ja silloin yllätyksekseni näin, että tätä viereistäkin tilaa oltiin muuttamassa parturikampaamoksi. Vanha täti, joka piti liikettä, oli ilmeisesti vuokrannut itselleen lisätilaa. Ja jo seuraavalla kerralla hänellä oli kaksinkertainen liike entiseen verrattuna, tosin pieni sekin.
Täti ei kuitenkaan ollut hankkinut ainoastaan lisää tilaa, hän oli järjestänyt itselleen myös henkilökuntaa, ja siihen oikeastaan liittyikin miellyttävä odotuksen tunteeni. Astuin sisään liikkeeseen hiusmallijulisteiden peittämistä ovista tuulikaapin läpi – kello oven yllä kilahti - ja sitten parturiliikkeen pehmeään hajusteidentuoksuun. Tervehdin tätiä, joka seisoi nahkatuolissa istuvan paksun miehen takana leikaten tämän haituvia. Kysyin, oliko aikaa miesten hiustenleikkuulle. Täti sanoi, että voisin odottaa hetken, sitten kyllä olisi. Laitoin takkini naulakkoon ja istuin tuolille, kosketin lehtiä pinkassa pikku pöydällä. Montakohan kertaa olin istunut samassa tuolissa? Naulakko ja lehdet olivat aina samat. Seinällä oli kehyksissä ranskankielinen kunniakirja.
Mies lähti liikkeestä, huikkasi vielä tädille ja kolisteli ulos takkeineen. Täti istutti minut nahkatuoliin ja puheli pirteästi. Luulin jo, että hän leikkaisi tukkani, kun hän suihkutti sitä vedellä ja kampasi, mutta sitten väliverhojen takaa tuli nuorempi nainen, jolle hän minut uskoi. Hänet olin toivonutkin saavani. Siinä oli paras syy tulla tänne eikä postin taloon.
Nainen oli tummatukkainen. Hänessä oli kaunista suoraa ryhtiä koko keskimittaisen varren pituudelta, ja pään asennon kanssa se toi hänen olemukseensa jotain mikä kerrassaan kiehtoi silmää. Hänen hiuksensa olivat pään päällä sykkyräisellä kampauksella, ja hänellä oli korkkisandaalit ja vaalea työtakki, jonka hihat oli kääritty ylös. Hän kysyi, millaista tukkaa olin ajatellut, ja minä sanoin, että samanlaista kuin nykyinenkin, korvien päältä sai ottaa reilusti. Nuori nainen puheli edelleen hiljakseen ja otti sitten aikansa päätäni kampailtuaan telinevarren päästä vanhanmallisen hiustenleikkuukoneen. Kone surisi ja paksu metallijohto sen perässä myötäili mukana, kun hän kävi niskahiusteni kimppuun.
Katselin häntä edessäni olevasta suuresta himmeästi valaistusta peilistä, jonka edessä oli ryhminä hiuslakkapulloja ja voiteita ja puuveistoksia entisistä presidenteistä. Ensimmäisellä kerralla olin heti ajatellut, että naisen täytyi olla ulkomaalainen, ehkä baltti, enkä vieläkään ollut päässyt siitä yli. Hän puhui kyllä täyttä suomea, silloin kun hän ylipäänsä puhui. Hän ei ollut juoruavaa tyyppiä.
Hän oli kieltämättä miellyttävä poskipäineen ja tummine silmineen. Aloin huvikseni miettiä, mitä kaikkea tiesin naisesta, joka leikkasi tukkaani. Nyt hän kääntyi sivuttain ja alkoi saksia hiuksia korvalliseni päältä. Näin peilistä, miten hän syventyi työhönsä. Hänen ilmeensä oli keskittynyt. Ajattelin erästä olettamustani, jonka mukaan nuori nainen olisi joku tädin itäsuomalainen sukulaistyttö. Radiosta tulvi taustalle musiikkia, ja hymyilin mielessäni, kun muistin, miten olin kerran kesällä yrittänyt herätellä keskustelua kysymällä naiselta, eivätkö kampaajat osanneetkin jo ulkoa radiokanavan koko kappalekarusellin.
Sitten ajattelin komeaa ulkomaalaisen näköistä, mustatukkaista miestä, joka eräällä kerralla oli istunut koko ajan yhdessä kosmetologintuolissa ja katsellut naista, kun tämä leikkasi tukkaani. Mies oli näyttänyt arabilta. Täti oli ollut siinä, ja oli pukannut tyttöä kylkeen ja nauranut rutikuivaa vanhan naisen kihertävää naurua jonkun yhtä vanhan asiakkaan kanssa. Oli puhuttu kihlauksista.
Sitten monellakin kerralla tädin ja nuoren naisen keskusteluissa oli vilahdellut erään miehen nimi. Miehen olin pari kertaa nähnytkin. Hänestä tiesin, että hän omisti koko liiketalon kiinteistön ja oli oikea patruuna. Hän oli ilmeisesti ihastunut tytön olemukseen ja olin saanut tietää, että itse asiassa parturinliikkeen uuden puolen vuokrasopimus oli tämän nimissä. Nuori nainen ja täti selvästi pitivät paljon patruunasta. Tämä kävi liikkeessä silloin tällöin ja lähetteli kukkia. Katselin ympärilleni – kyllä, nytkin tiskillä oli maljakossa kimppu ruusuja, ja pakettikortissa tervehdys: ”Sonjalleni! terv. A.I.S.”
Sen tiesin, ettei tytön oikea nimi ollut Sonja.
Olisin jatkanut pohdiskelujani, mutta nainen oli saanut työnsä tehdyksi. Minä maksoin ja kiitin ja suoriuduin sitten matkoihini. Iloiset naiset jäivät liikkeeseensä.
Illalla oli hyvin kaunista ja pimeää, ja minusta tuntui, etten saisi unta ilman pientä kävelyä. Lähdin ulos, kävelin pellon reunaa ja sitten raittia ylös. Leipomon käry tuntui yöilmassakin. Ehkä munkkeja tehtiin valtavissa kattiloissa kolmessa vuorossa. Liikkeiden ikkunoissa oli verhot. Mutta kun tulin tiiliseinän viertä parturinliikkeen kohdalle, huomasin valoisan raon entisen sivuhuoneen ikkunassa. Jostain syystä katsoin sisälle.
Sisällä oli värikäsvaloista ja pysähtynyttä. Siellä oli nuori nainen ja toinen, jonka arvasin tädin luonnehdinnan perusteella olevan Mari. Mari istui suuren himmeän peilin edessä, pöydällä oli luomivärejä ja lakkapulloja. Kohdelampusta osui räikeää valoa kalpeille ihoille. Marilla oli lantiossaan pieni tatuointi. Parturinliike näytti epätodelliselta ja lohduttomalta. Kosmetologin verhojen kohdalla oli patjoja lattialla. Molemmat naiset näyttivät siltä, kuin eivät olisi täysissä tolkuissaan. He näyttivät veltoilta. Mari näytti valmiilta valumaan steariinina lattialle. Nuorella naisella hiukset olivat edelleen samalla sykeröllä. Hän tehosti ripsiväriään. Naulakossa roikkui vaalea työtakki, jonka hihat oli kääritty.
Olin seuraavat päivät tiiviisti kiinni töissäni, ja kesti jonkin aikaa ennen kuin kuljin seuraavan kerran parturinliikkeen ohi. Kiersi kuulopuheita, että patruuna olisi saanut valituksen joltakulta lähiseutulaiselta ja lähettänyt vartiointiliikkeen paikalle heti seuraavana iltana. Nyt ei tarvinnut kulkea edes kovin läheltä saattaakseen huomata, että nainen oli lähtenyt. Minne? Suomenlahden lautalle, ajamaan kotiin, lastensa ja miehensä luo? Parturinliikkeen toisessa ikkunassa oli lappu:
Vuokralle tarjotaan.
Vuokralle tarjotaan
17
678
Vastaukset
- Fucoo
Arjen kuvaaminen ja yksinkertaisten tapahtumien seuraaminen on vaikea laji - luultavasti vaikeinta siinä on saada ote lukijaan, vaikka tuntuisikin siltä että oma sisäinen näkemys (kokemus) olisikin lojaali näppäimistön jättämille jäljille.
Jos riisuu arjen vähyydestä pois kaiken epäoleellisen, jää joko jotain, tai sitten ei mitään.
Mielestäni olennaisen epäolennainen päähenkilön pohdiskelu tekstissä ei koskaan toimi. On vaikea sisäistää jonkin toisen ajattelua ilman hänen aivojaan.
Mä en oikein osaa sitä selittää, mutta mä kirjotan kohta pitemmän vastineen :)- chapeau
Kiitoksia kommentistasi, Fucoo. Kaipaisin siihen silti vähän enemmän konkretiaa. Täsmentäisitkö pointtiasi? Mistä et pitänyt?
(Nyt alan pelätä joutuneeni muiden arkkikriitikoitten epäsuosioon, kun he näin ovat pidättäytyneet kommentoinnista. Missäköhän he luuraavat? Ehkä he tahtovat vain olla hienotunteisia. Tai mikä vielä pahempaa, he ovat jo kyllästyneet minuun.) - Che
chapeau kirjoitti:
Kiitoksia kommentistasi, Fucoo. Kaipaisin siihen silti vähän enemmän konkretiaa. Täsmentäisitkö pointtiasi? Mistä et pitänyt?
(Nyt alan pelätä joutuneeni muiden arkkikriitikoitten epäsuosioon, kun he näin ovat pidättäytyneet kommentoinnista. Missäköhän he luuraavat? Ehkä he tahtovat vain olla hienotunteisia. Tai mikä vielä pahempaa, he ovat jo kyllästyneet minuun.)Niin, taitaa se niin olla, että kaikki sinuun ovat kyllästyneet.
Vainoharhainen. :)
Minä ainakin pidin. Ei sellaisia turhia kummallisia adjektiivisotkuja ja muita ärsytyksiä enää. Mielestäni kehityt parempaan suuntaan. - chapeau
Che kirjoitti:
Niin, taitaa se niin olla, että kaikki sinuun ovat kyllästyneet.
Vainoharhainen. :)
Minä ainakin pidin. Ei sellaisia turhia kummallisia adjektiivisotkuja ja muita ärsytyksiä enää. Mielestäni kehityt parempaan suuntaan.No niin tässä on sitten käynyt, kaikki ovat minuun kyllästyneet. Täytyy muuttaa Puolaan. Tai jotakin.
"Ei sellaisia turhia kummallisia adjektiivisotkuja ja muita ärsytyksiä enää."
Se on yksinomaan teidän syytänne. Kritiikkinne on uponnut minuun kuin kuuma veitsi voihin. Kai voitte tulkita, että olen yrittänyt ottaa opikseni.
Katsokaahan, olen vielä tässä vaiheessa kun lukioäidinkielen ykköskurssille pitää kirjoittaa aineita. Tässä sai valita otsikoista. (Sensorini kritiikin saan oletettavasti luettavakseni ensi viikolla; näemme kuinka punakynä puhuu.)
Mutta kiitos vastauksestasi, Che. Ainakin sinä vielä välität. - Fucoo
chapeau kirjoitti:
No niin tässä on sitten käynyt, kaikki ovat minuun kyllästyneet. Täytyy muuttaa Puolaan. Tai jotakin.
"Ei sellaisia turhia kummallisia adjektiivisotkuja ja muita ärsytyksiä enää."
Se on yksinomaan teidän syytänne. Kritiikkinne on uponnut minuun kuin kuuma veitsi voihin. Kai voitte tulkita, että olen yrittänyt ottaa opikseni.
Katsokaahan, olen vielä tässä vaiheessa kun lukioäidinkielen ykköskurssille pitää kirjoittaa aineita. Tässä sai valita otsikoista. (Sensorini kritiikin saan oletettavasti luettavakseni ensi viikolla; näemme kuinka punakynä puhuu.)
Mutta kiitos vastauksestasi, Che. Ainakin sinä vielä välität.Sinä suotta ajattelet synkkiä syviä, mulla ei ole kompetennssia kertoa kenellekään miten makaa; sielustani: ota tilaa itsellesi.
Henkílökohtainen mielipiteeni oli tekststäsi siis hieman hämärä.
- zieber
Luin tämän...
Ja jos jaksan loppuun lukea, on se väistämättä hyvä.
Olen pitäytynyt kommentoimasta, koska en ole keksinyt mitään rakentavaa; tekisit huonompia tekstejä, niin saisit tältä suunnalta enemmän palautetta! En osaa rakentavasti kommentoida, jollen saa jostakin urputtaa.
Tyylisi on tässä yksinkertaistunut (siis ei suinkaan negatiivisessa mielessä) - joka substantiivia ei ole täsmennetty appositio- tai (usein mitään sanomattomalla) adjektiiviattribuutilla. Se tekee tekstistä vähän jämäkämpää, eikä ensimmäiseksi, päälimmäiseksi mielikuvaksi jää tyylin kevyt huttu, jonka alta itse tarinaa pitää oikein kaivaa.
Tämä oli ihan kohtalaisen asiaa, tämä.- chapeau
Kiitoksia, että luit tämän.
- Rêveuse
...mutta välittää siitä ei kannata.
Oma abikurssia vetänyt äidinkielenopettajani tapasi väännellä käsiään taulun edessä ja kummastella, että mikä ihme syö ihmisen luovuuden matkalla lukion aloittajien korkealentoisuudesta abiturienttien väkinäisen tympääntyneeseen sensoreiden mielistelyyn. Aijai.
Mutta, asiaan.
Jostain syystä, tämä ei erityisemmin iskenyt. Erityisemmin. Laatutavaraa silti, niin kuin kaikki tekstisi, jotenkin vaan, ei tällä kertaa. Enkä minä osaa edes selittää miksi. Tyyliäsi olet muuttanut, erilaiseksi, eikä se ole parempi eikä huonompikaan.
Jotakin minä kenties olisin arjen kuvaukseen kaivannut. Jotakin mikä kirkastaisi ajatuksen. Ehkä.- chapeau
Näin se saattaa olla, tuo lukioäidinkieli. Katsotaan, mitä tuleman pitää.
"Tyyliäsi olet muuttanut, erilaiseksi, eikä se ole parempi eikä huonompikaan."
Tyylistä: niin kuin Chelle osoitetussa jo kirjoitin, olen pyrkinyt parantumaan. En tiedä, onko tämäkään nyt lopulta entistä parempaa. Ehkä hiukan latteaa. Kehittelyä. Johtotähtenä oli pyrkimys arkisempaan realismiin ja pieneen naiiviuteen.
Tulkinta:
"Jotakin minä kenties olisin arjen kuvaukseen kaivannut. Jotakin mikä kirkastaisi ajatuksen. Ehkä."
Niinpä. Kun itse luen tekstiäni, huomaan, ettei siinä ole mitään huomionarvoisen oivaltavaa tai säkenöivää. Ainakaan juuri tuon arjen kuvaamisen kannalta. Idea oli harmaa. Hmm.
Mutta "jotakin mikä kirkastaisi ajatuksen?" Nyt minua vaivaa ajatus siitä, onko koko tarinaani ymmärretty oikein (sikäli kuin sitä on edes mahdollista ymmärtää niin kuin tarkoitin). Jos ylipäänsä on ajatusta, jonka kirkastaa, pitää se ensin kaivaa esiin. No, perusidea nyt on vain kertoa pikku tarina parturikampaamosta ja munkeista, ihmistarina ihmiskohtaloista pienen asuinalueen seudulla.
Silti mieli tekisi kysyä ihmisiltä, mistä teksti heidän mielestään kertoi. Nuorempi ateljeekriitikkoni esimerkiksi on niin kirkasotsainen, että hän ei tahtonut päästä tekstin parista viimeisestä kappaleesta jyvälle ollenkaan. Ja olen ilmeisesti ilmaissut itseni niin vaisusti, että se tuotti muillekin tuttavilleni päänvaivaa. (Kuinka nämä viestit aina venyvät näin.)
No niin. En tiedä, tämä ajatus on varmastikin jo kirkastunut sinulle, Rêveuse, ja haet jotain muuta, mutta varmistunkin nyt yleisesti.
Ideanahan on siis vain tarina otsikolla Vuokralle tarjotaan, ja puujalkainen clou on siinä, että vuokralle tarjotaan muutakin kuin liikehuoneistoa.
Ja toiseksi viimeinen kappale valottaa asiaa tarkemminkin.
(Kehotan myös panemaan merkille korkeakirjalliset ;) nimiviittaukset, jotka sisältyvät kukkapakettikortin tekstiin. Ison-Deen R & R :han se siellä. Mutta tietysti te kaikki jo tiesitte tämän.)
Kerro, Rêveuse, saanko valaista asiaani vielä joltain kantilta?
[Jutun jujuna on myös sinisilmäisyyden kuolema. Ja tietysti yleinen viehtymykseni parturissa käymiseen.] - Rêveuse
chapeau kirjoitti:
Näin se saattaa olla, tuo lukioäidinkieli. Katsotaan, mitä tuleman pitää.
"Tyyliäsi olet muuttanut, erilaiseksi, eikä se ole parempi eikä huonompikaan."
Tyylistä: niin kuin Chelle osoitetussa jo kirjoitin, olen pyrkinyt parantumaan. En tiedä, onko tämäkään nyt lopulta entistä parempaa. Ehkä hiukan latteaa. Kehittelyä. Johtotähtenä oli pyrkimys arkisempaan realismiin ja pieneen naiiviuteen.
Tulkinta:
"Jotakin minä kenties olisin arjen kuvaukseen kaivannut. Jotakin mikä kirkastaisi ajatuksen. Ehkä."
Niinpä. Kun itse luen tekstiäni, huomaan, ettei siinä ole mitään huomionarvoisen oivaltavaa tai säkenöivää. Ainakaan juuri tuon arjen kuvaamisen kannalta. Idea oli harmaa. Hmm.
Mutta "jotakin mikä kirkastaisi ajatuksen?" Nyt minua vaivaa ajatus siitä, onko koko tarinaani ymmärretty oikein (sikäli kuin sitä on edes mahdollista ymmärtää niin kuin tarkoitin). Jos ylipäänsä on ajatusta, jonka kirkastaa, pitää se ensin kaivaa esiin. No, perusidea nyt on vain kertoa pikku tarina parturikampaamosta ja munkeista, ihmistarina ihmiskohtaloista pienen asuinalueen seudulla.
Silti mieli tekisi kysyä ihmisiltä, mistä teksti heidän mielestään kertoi. Nuorempi ateljeekriitikkoni esimerkiksi on niin kirkasotsainen, että hän ei tahtonut päästä tekstin parista viimeisestä kappaleesta jyvälle ollenkaan. Ja olen ilmeisesti ilmaissut itseni niin vaisusti, että se tuotti muillekin tuttavilleni päänvaivaa. (Kuinka nämä viestit aina venyvät näin.)
No niin. En tiedä, tämä ajatus on varmastikin jo kirkastunut sinulle, Rêveuse, ja haet jotain muuta, mutta varmistunkin nyt yleisesti.
Ideanahan on siis vain tarina otsikolla Vuokralle tarjotaan, ja puujalkainen clou on siinä, että vuokralle tarjotaan muutakin kuin liikehuoneistoa.
Ja toiseksi viimeinen kappale valottaa asiaa tarkemminkin.
(Kehotan myös panemaan merkille korkeakirjalliset ;) nimiviittaukset, jotka sisältyvät kukkapakettikortin tekstiin. Ison-Deen R & R :han se siellä. Mutta tietysti te kaikki jo tiesitte tämän.)
Kerro, Rêveuse, saanko valaista asiaani vielä joltain kantilta?
[Jutun jujuna on myös sinisilmäisyyden kuolema. Ja tietysti yleinen viehtymykseni parturissa käymiseen.]No.
"Silti mieli tekisi kysyä ihmisiltä, mistä teksti heidän mielestään kertoi."
No siis. Parturin ja pullantuoktun lisäksi minäkin onnistuin keksimään saman sanaleikin tuosta "vuokralle tarjotaan" - sanaparista. Vuokrataan huoneistoa. Ja vuokrataan saman tien vähän lämpöä ja läheisyyttäkin.
Eikä se idea mikään harmaa ollut, ehkä aavistuksen kulunut.Aihe olisi ehkä kaivannut erilaista otetta - suorempaa, raadollisempaa. En minä tiedä. Selkeämpää kuitenkin. Alun hyvinkin pikkutarkan ja realistisen kuvauksen jälkeen nuo lopun kappaleet saattavat jäädä hiukan hämäriksi, paitsi tietenkin, jos se oli tarkoituskin.
Minä sain sellaisen mielikuvan, ettei tapahtuma valjennut sille novellin kertojapersoonallekaan.
Mutta silloinhan sinisilmäisyys ei kuollutkaan.
Hakoteillä, siis.
(Ja mitähä minä nyt oikein selitän?)
"(Kehotan myös panemaan merkille korkeakirjalliset ;) nimiviittaukset, jotka sisältyvät kukkapakettikortin tekstiin. Ison-Deen R & R :han se siellä. Mutta tietysti te kaikki jo tiesitte tämän.)"
Enpähän huomannut tuota kylläkään... =) - zieber
chapeau kirjoitti:
Näin se saattaa olla, tuo lukioäidinkieli. Katsotaan, mitä tuleman pitää.
"Tyyliäsi olet muuttanut, erilaiseksi, eikä se ole parempi eikä huonompikaan."
Tyylistä: niin kuin Chelle osoitetussa jo kirjoitin, olen pyrkinyt parantumaan. En tiedä, onko tämäkään nyt lopulta entistä parempaa. Ehkä hiukan latteaa. Kehittelyä. Johtotähtenä oli pyrkimys arkisempaan realismiin ja pieneen naiiviuteen.
Tulkinta:
"Jotakin minä kenties olisin arjen kuvaukseen kaivannut. Jotakin mikä kirkastaisi ajatuksen. Ehkä."
Niinpä. Kun itse luen tekstiäni, huomaan, ettei siinä ole mitään huomionarvoisen oivaltavaa tai säkenöivää. Ainakaan juuri tuon arjen kuvaamisen kannalta. Idea oli harmaa. Hmm.
Mutta "jotakin mikä kirkastaisi ajatuksen?" Nyt minua vaivaa ajatus siitä, onko koko tarinaani ymmärretty oikein (sikäli kuin sitä on edes mahdollista ymmärtää niin kuin tarkoitin). Jos ylipäänsä on ajatusta, jonka kirkastaa, pitää se ensin kaivaa esiin. No, perusidea nyt on vain kertoa pikku tarina parturikampaamosta ja munkeista, ihmistarina ihmiskohtaloista pienen asuinalueen seudulla.
Silti mieli tekisi kysyä ihmisiltä, mistä teksti heidän mielestään kertoi. Nuorempi ateljeekriitikkoni esimerkiksi on niin kirkasotsainen, että hän ei tahtonut päästä tekstin parista viimeisestä kappaleesta jyvälle ollenkaan. Ja olen ilmeisesti ilmaissut itseni niin vaisusti, että se tuotti muillekin tuttavilleni päänvaivaa. (Kuinka nämä viestit aina venyvät näin.)
No niin. En tiedä, tämä ajatus on varmastikin jo kirkastunut sinulle, Rêveuse, ja haet jotain muuta, mutta varmistunkin nyt yleisesti.
Ideanahan on siis vain tarina otsikolla Vuokralle tarjotaan, ja puujalkainen clou on siinä, että vuokralle tarjotaan muutakin kuin liikehuoneistoa.
Ja toiseksi viimeinen kappale valottaa asiaa tarkemminkin.
(Kehotan myös panemaan merkille korkeakirjalliset ;) nimiviittaukset, jotka sisältyvät kukkapakettikortin tekstiin. Ison-Deen R & R :han se siellä. Mutta tietysti te kaikki jo tiesitte tämän.)
Kerro, Rêveuse, saanko valaista asiaani vielä joltain kantilta?
[Jutun jujuna on myös sinisilmäisyyden kuolema. Ja tietysti yleinen viehtymykseni parturissa käymiseen.]...analysoimaan omaa novelliasi. Anna ihmisten vetää omat päätelmänsä. Minua häiritsee tuollainen.
Minä huomasin tuon nimiviittauksen (ISO D ON JUMALA!!!); se on yksi syy, miksi pidin tästä tekstistä ylipäätään - hieman piilotetun huomaaminen, oivallus tai ahaa-elämys on miellyttävä tunne. Varsinkin, kun tuo ei voi aueta, jollei ole Rikos ja rangaistusta lukenut: voi tuntea itsensä "sivistyneeksi" huomatessaan.
Viitaukset korkeakirjallisuuteen (tai korkeakulttuurin muotoihin yleensä) ovat minunkin suosiossani - mutta sen lienet huomannut. - chapeau
zieber kirjoitti:
...analysoimaan omaa novelliasi. Anna ihmisten vetää omat päätelmänsä. Minua häiritsee tuollainen.
Minä huomasin tuon nimiviittauksen (ISO D ON JUMALA!!!); se on yksi syy, miksi pidin tästä tekstistä ylipäätään - hieman piilotetun huomaaminen, oivallus tai ahaa-elämys on miellyttävä tunne. Varsinkin, kun tuo ei voi aueta, jollei ole Rikos ja rangaistusta lukenut: voi tuntea itsensä "sivistyneeksi" huomatessaan.
Viitaukset korkeakirjallisuuteen (tai korkeakulttuurin muotoihin yleensä) ovat minunkin suosiossani - mutta sen lienet huomannut.Sinä ja Rêveuse.
Sorruin totta tosiaan. Mutta syy siihen oli, että pelkäsin, ettei tekstiäni ymmärretä oikein. Huomautan, että tälle tarinalle on tärkeää ymmärtää se oikein. Filosofinen kysymys taas on, eikö lopulta olekin parempi jäädä väärinymmärretyksi kuin selittää itsensä.
Mutta nyt ylläoleva on sanahelinää, sillä te osoititte pelkoni olleen turha.
Sinänsä kai kaikki ovat samaa mieltä siitä, ettei omaa tekstiään _saa_ analysoida muille.
Najaa. Kai minun täytyy ohjata, mitä päätelmiä ihmiset oikein menevät vetämään. (ja nyt laittaisin tähän muuten oikein mielelläni tuollaisen smailin, mutta ne kun ovat niin peeloja nykyään)
Ja vielä: Erittäin riemastunut olen siitä, että joku tajusi Dostojevskini. (Olit ensimmäinen!) Nyt voimme yhdessä tuntea itsemme sivistyneiksi. (uusi voi-kun-tekee-mieli-peeloa-hymiötä) - zieber
chapeau kirjoitti:
Sinä ja Rêveuse.
Sorruin totta tosiaan. Mutta syy siihen oli, että pelkäsin, ettei tekstiäni ymmärretä oikein. Huomautan, että tälle tarinalle on tärkeää ymmärtää se oikein. Filosofinen kysymys taas on, eikö lopulta olekin parempi jäädä väärinymmärretyksi kuin selittää itsensä.
Mutta nyt ylläoleva on sanahelinää, sillä te osoititte pelkoni olleen turha.
Sinänsä kai kaikki ovat samaa mieltä siitä, ettei omaa tekstiään _saa_ analysoida muille.
Najaa. Kai minun täytyy ohjata, mitä päätelmiä ihmiset oikein menevät vetämään. (ja nyt laittaisin tähän muuten oikein mielelläni tuollaisen smailin, mutta ne kun ovat niin peeloja nykyään)
Ja vielä: Erittäin riemastunut olen siitä, että joku tajusi Dostojevskini. (Olit ensimmäinen!) Nyt voimme yhdessä tuntea itsemme sivistyneiksi. (uusi voi-kun-tekee-mieli-peeloa-hymiötä)...menit selittämään vitsisi, niin sallittakoon minulle seuraava:
Minulla on juuri tuossa uusimmassa tekstissäni useampi viittaus - maailmankirjallisuuteen ja erääseen toiseen kulttuurin lajiin. Haluaisin tietää, huomaako kukaan niitä. Yksi niistä on peräti "syvemmän" ymmärtämisen kannalta merkittävä (paskaa - siinä mitään syvempää ole, minusta kuitenkin nokkela viittaus). Jos huomasit, niin kertoisitko kaikki, mitä löysit (äläkä kysy; minä en kerro niitä).
Ja muuten vielä (Kuutiosta): ei ole hankala huomata, kehen K. viittaa, mutta jos arvaat, kuka on Rouva Mooney, nostan sinulle hattua hyyyyvin korkealle (kukaan ei tietääkseni ole arvannut). Senkin avaamisessa yrittää kuitenkin olla tiettyä logiikkaa.
Häpeän jo, kun pyydän analysoimaan... Tämä on melkein oman novellini selittämistä.
[hymiö] [hymiö] - chapeau
zieber kirjoitti:
...menit selittämään vitsisi, niin sallittakoon minulle seuraava:
Minulla on juuri tuossa uusimmassa tekstissäni useampi viittaus - maailmankirjallisuuteen ja erääseen toiseen kulttuurin lajiin. Haluaisin tietää, huomaako kukaan niitä. Yksi niistä on peräti "syvemmän" ymmärtämisen kannalta merkittävä (paskaa - siinä mitään syvempää ole, minusta kuitenkin nokkela viittaus). Jos huomasit, niin kertoisitko kaikki, mitä löysit (äläkä kysy; minä en kerro niitä).
Ja muuten vielä (Kuutiosta): ei ole hankala huomata, kehen K. viittaa, mutta jos arvaat, kuka on Rouva Mooney, nostan sinulle hattua hyyyyvin korkealle (kukaan ei tietääkseni ole arvannut). Senkin avaamisessa yrittää kuitenkin olla tiettyä logiikkaa.
Häpeän jo, kun pyydän analysoimaan... Tämä on melkein oman novellini selittämistä.
[hymiö] [hymiö]Jaapa jaa. Enpä tiedä, tarvitsen lisää aikaa ajattelemiseen.
Googlen kautta tuon "Ceci, ce n´est pas une nouvelle"-kohdan kautta löytyy vaikka mitä ranskalaista. Yksi taidesivu mm. oli otsikoitu Ceci n´est pas un fétiche. Että näin.
Tuon pirun voi johtaa lähes keneen tahansa jos haluaa, Goethestä Mannin kautta Bulgakoviin ja tuhansien välipysäkkien kautta takaisin. Toivotonta.
Mitäköhän tähän kätkeytyy? Onko "no. 29645X-H" lainattu jostakin? Entä sitten nuo sikiöröykkiöt, onko taustalla joku nykyajan taitelija? Ja idea siitä, että pelataan pokeria jotakin yliluonnollista hlö:ä vastaan. Epämääräisiä tuntemuksia.
Entä sitten tuo "Lasciate ogne speranza, voi ch'intrate!" Italiaa en puhu, mutta käännöksessä tulevat näkyviin ainakin sanat toivo ja jättää. Eli onko tämä nyt jotain siihen suuntaan kuin että "Ken tästä ovesta käy, saa kaiken toivon heitää." Ja onko tuo nyt sitten Dantea tai jotakin, en minä muista. Suomalainen versio on kyllä joidenkin lähteiden mukaan Topeliuksen lohkaisu Seilin spitaali- ym.parantolasaaresta.
Kuutiosta:
K:n ajattelin jo lukiessani viittaavaan Kafkaan niin selvästi kuin voi. Mutta miksi Kafka syö piirakkaa? Tässä olet mielestäni ottanut vähän taiteellisia vapauksia, mutta se lienee juuri tarkoitus. Jos ajatellaan vaikka Muodonmuutosta tai Nälkätaiteilijaa, eikö vegaanikirjailijan suhde ruokaan ollut aika neuroottinen.
Mutta tuo Mooney tuottaa ongelmia. En keksinyt. Otin taas avukseni Googlen ja tuloksista voisi esittää, että Mooney aloituskappaleessa esitetyn jumalaisen ilmestyksen kanssa viittaisi esimerkiksi erääseen virginialaisessa yliopistossa opettavaan Catherine M. Mooney -nimiseen tietokirjailijaan, joka on julkaissut jotakin pyhimyksiä ja ilmeisesti myös ilmestyksiä käsitteleviä kirjoja. Mutta hakuammunnaksi menee.
Sitten on joku ilm. lastenkirjailija Bel Mooney jne.
Mutta minä palaan asiaan jos keksin vielä jotakin. - Hmm...
chapeau kirjoitti:
Jaapa jaa. Enpä tiedä, tarvitsen lisää aikaa ajattelemiseen.
Googlen kautta tuon "Ceci, ce n´est pas une nouvelle"-kohdan kautta löytyy vaikka mitä ranskalaista. Yksi taidesivu mm. oli otsikoitu Ceci n´est pas un fétiche. Että näin.
Tuon pirun voi johtaa lähes keneen tahansa jos haluaa, Goethestä Mannin kautta Bulgakoviin ja tuhansien välipysäkkien kautta takaisin. Toivotonta.
Mitäköhän tähän kätkeytyy? Onko "no. 29645X-H" lainattu jostakin? Entä sitten nuo sikiöröykkiöt, onko taustalla joku nykyajan taitelija? Ja idea siitä, että pelataan pokeria jotakin yliluonnollista hlö:ä vastaan. Epämääräisiä tuntemuksia.
Entä sitten tuo "Lasciate ogne speranza, voi ch'intrate!" Italiaa en puhu, mutta käännöksessä tulevat näkyviin ainakin sanat toivo ja jättää. Eli onko tämä nyt jotain siihen suuntaan kuin että "Ken tästä ovesta käy, saa kaiken toivon heitää." Ja onko tuo nyt sitten Dantea tai jotakin, en minä muista. Suomalainen versio on kyllä joidenkin lähteiden mukaan Topeliuksen lohkaisu Seilin spitaali- ym.parantolasaaresta.
Kuutiosta:
K:n ajattelin jo lukiessani viittaavaan Kafkaan niin selvästi kuin voi. Mutta miksi Kafka syö piirakkaa? Tässä olet mielestäni ottanut vähän taiteellisia vapauksia, mutta se lienee juuri tarkoitus. Jos ajatellaan vaikka Muodonmuutosta tai Nälkätaiteilijaa, eikö vegaanikirjailijan suhde ruokaan ollut aika neuroottinen.
Mutta tuo Mooney tuottaa ongelmia. En keksinyt. Otin taas avukseni Googlen ja tuloksista voisi esittää, että Mooney aloituskappaleessa esitetyn jumalaisen ilmestyksen kanssa viittaisi esimerkiksi erääseen virginialaisessa yliopistossa opettavaan Catherine M. Mooney -nimiseen tietokirjailijaan, joka on julkaissut jotakin pyhimyksiä ja ilmeisesti myös ilmestyksiä käsitteleviä kirjoja. Mutta hakuammunnaksi menee.
Sitten on joku ilm. lastenkirjailija Bel Mooney jne.
Mutta minä palaan asiaan jos keksin vielä jotakin.Kammottava kiusaus...
Meni ohi - en kerrokaan.
Sanotaanko, että huomiosi kiinittyi ihan kohtuuprosentilla oikeisiin kohtiin, mutta nämä viittaukset ovat hämäriä, myönnetään. Dante nyt oli lähes ilmiselvää, mutta nuo muut...
Vihjaan, että vielä yhteen noista listaamistasi kätkeytyy juju, johon viitataan tekstissä uudemmankin kerran (tosin et varamankaan huomaa tätä toista viittausta, jos et ymmärrä ensimmäistä - mutta jos ymmärrät ensimmäisen, on toinen viittaus niin ilmiselvä, ettei se varmasti, aivan varmasti, mene ohi).
Rva Mooneysta:
Ihan noin kaukaa ei tarvitse hakea, tämä on ihan yleisesti tunnettu; sanoin, että sen avaamisessa on olevinaan logiikkaa: Kuutio on silkka arvoitus.
Vihjataan, että Rva. Mooney suhtautuu esikuvaansa samoin kuin K. omaansa. Ja sanotaan vielä, että jos keksit sen, on se jälleen ilmiselvää. - Rêveuse
Hmm... kirjoitti:
Kammottava kiusaus...
Meni ohi - en kerrokaan.
Sanotaanko, että huomiosi kiinittyi ihan kohtuuprosentilla oikeisiin kohtiin, mutta nämä viittaukset ovat hämäriä, myönnetään. Dante nyt oli lähes ilmiselvää, mutta nuo muut...
Vihjaan, että vielä yhteen noista listaamistasi kätkeytyy juju, johon viitataan tekstissä uudemmankin kerran (tosin et varamankaan huomaa tätä toista viittausta, jos et ymmärrä ensimmäistä - mutta jos ymmärrät ensimmäisen, on toinen viittaus niin ilmiselvä, ettei se varmasti, aivan varmasti, mene ohi).
Rva Mooneysta:
Ihan noin kaukaa ei tarvitse hakea, tämä on ihan yleisesti tunnettu; sanoin, että sen avaamisessa on olevinaan logiikkaa: Kuutio on silkka arvoitus.
Vihjataan, että Rva. Mooney suhtautuu esikuvaansa samoin kuin K. omaansa. Ja sanotaan vielä, että jos keksit sen, on se jälleen ilmiselvää.Chapeau, Zieber, kuinka paljon täytyy maailmankirjallisuutta tuntea, että teidän tekstejänne voi ymmärtää 'oikein'kaikkine piilomerkityksineen? [ Jos nyt mitään 'oikein' ymmärtämistä on olemassakaan ]
Sanoudun suosiolla irti teidän sivistystasostanne.
Huh.
Mutta.
Tuon "Ceci, ce n'est pas une nouvelle" - sovelluksen minä taidan tunnistaakin? Jos sen nimittäin kuuluu viitata vielä tuonne loppuunkin.
Mahtaakohan tuo ajatussilta kantaa, en tiedä. - zieber
Rêveuse kirjoitti:
Chapeau, Zieber, kuinka paljon täytyy maailmankirjallisuutta tuntea, että teidän tekstejänne voi ymmärtää 'oikein'kaikkine piilomerkityksineen? [ Jos nyt mitään 'oikein' ymmärtämistä on olemassakaan ]
Sanoudun suosiolla irti teidän sivistystasostanne.
Huh.
Mutta.
Tuon "Ceci, ce n'est pas une nouvelle" - sovelluksen minä taidan tunnistaakin? Jos sen nimittäin kuuluu viitata vielä tuonne loppuunkin.
Mahtaakohan tuo ajatussilta kantaa, en tiedä.Kyllä, kyllä - ymmärrät siis, mistä otsikossa on kysymys. Tuo ajatussilta kantaa oikein hyvin.
Hienoa!
* * * * *
"[ Jos nyt mitään 'oikein' ymmärtämistä on olemassakaan ]"
Ei, mitään "oikein" ymmärtämistä ei olekaan - ainakaan minun tekstieni kohdalla. Aina pyrin hämärään moniselitteisyyteen - ja suurin osa viitteistäni ei todella johda yhtään minnekään (ja ovat haudatut hyvin syvälle) - ovat vain lisä, jotka onnistuessaan nostattavat jonkinlaisia ahaa-elämyksiä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6528005Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4672293Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2332209- 1471788
Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi271280Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511244Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule1111173Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65853Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.59828Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill7760