Meillä on usean vuoden ikäinen sekarotuinen (pystykorvatyyppinen) narttu, joka ei ole ollut meillä pienestä pennusta saakka. Uskoakseni koiraa ei ole mitenkään erityisesti sosiaalistettu, se on ollut usean kuukauden ikään lähinnä kotona maalla tutussa ympäristössä, jossa ei ole paljonkaan tapahtunut. Koira on perusluonteeltaan hieman arka ja ennakkoluuloinen ja oli kuulemma pentueessaan se syrjäänvetäytyvin ja tarkkailevin.
Mitään varsinaista vikaa ei koirassa ole, se ei ole aggressiivinen eikä varsinaisesti pelkää, mutta se on varautunut ihmisiä ja muita eläimiä kohtaan enkä voi olla täysin varma, että pystyn riittävällä tavalla ennakoimaan sen käytöstä äkillisissä tilanteissa. Lapsia, etenkin pieniä sellaisia, koira vierastaa erityisesti ja saattaa murahdella ja jopa ärähtää, jos lapsi jostakin syystä pyrkii lääppimään.
Koira ei myöskään tunnu ajattelevan, että me pystyisimme puolustamaan ja suojelemaan sitä riittävästi uhkaavissa tilanteissa. Varsinaista johtajuusongelmaa meillä ei mielestäni ole, koska koira on kyllä nöyrä ja tottelevainenkin, mutta uusissa tilanteissa koira ei turvaudu meihin, vaan pyrkii kohtaamaan asiat itse ja yksin. Jos koira säikähtää irti ollessaan (esim. koirapuistossa) jotakin, se ei välttämättä anna meille kiinni. Näin kävi kerran, kun koirapuistossa ollessamme kaupungissa alkoi yllättäen ilotulitus. Koiran kiinni ottaminen kesti ainakin tunnin.
Mitä tälle olisi tehtävissä, onko olemassa jotakin keinoja, joilla aikuista itsenäiseksi kasvanutta koiraa voisi sosiaalistaa ja saada luottavaisemmaksi ja turvautumaan omistajiinsa? Hankaluuksia aiheuttaa myös se, että koiran perusopetus, luoksetulo, kontakti jne on myöskin pentuna laiminlyöty. Minkä tyyppinen koulutus tehoaisi näihin ongelmiin, olisiko olemassa jokin erityinen koulutusmuoto tai -tekniikka, joka toimisi hyvin?
Mitään varsinaista vikaa ei koirassa ole, se ei ole aggressiivinen eikä varsinaisesti pelkää, mutta se on varautunut ihmisiä ja muita eläimiä kohtaan enkä voi olla täysin varma, että pystyn riittävällä tavalla ennakoimaan sen käytöstä äkillisissä tilanteissa. Lapsia, etenkin pieniä sellaisia, koira vierastaa erityisesti ja saattaa murahdella ja jopa ärähtää, jos lapsi jostakin syystä pyrkii lääppimään.
Koira ei myöskään tunnu ajattelevan, että me pystyisimme puolustamaan ja suojelemaan sitä riittävästi uhkaavissa tilanteissa. Varsinaista johtajuusongelmaa meillä ei mielestäni ole, koska koira on kyllä nöyrä ja tottelevainenkin, mutta uusissa tilanteissa koira ei turvaudu meihin, vaan pyrkii kohtaamaan asiat itse ja yksin. Jos koira säikähtää irti ollessaan (esim. koirapuistossa) jotakin, se ei välttämättä anna meille kiinni. Näin kävi kerran, kun koirapuistossa ollessamme kaupungissa alkoi yllättäen ilotulitus. Koiran kiinni ottaminen kesti ainakin tunnin.
Mitä tälle olisi tehtävissä, onko olemassa jotakin keinoja, joilla aikuista itsenäiseksi kasvanutta koiraa voisi sosiaalistaa ja saada luottavaisemmaksi ja turvautumaan omistajiinsa? Hankaluuksia aiheuttaa myös se, että koiran perusopetus, luoksetulo, kontakti jne on myöskin pentuna laiminlyöty. Minkä tyyppinen koulutus tehoaisi näihin ongelmiin, olisiko olemassa jokin erityinen koulutusmuoto tai -tekniikka, joka toimisi hyvin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kannattaa googlettaa ja tilata netistä dvd jossa erilaisia ääniä aina ukkosista ilotulitteisiin,mukana ohjeet joten en niistä hirveästi kerro. Varsinkin lasten kanssa tulee olla varuillaan,eikä edes päästää lähelle. Jos joku lapsi pysyy paikoillaan voit koiraasi kovasti kehuen rohkaista haistamaan ja voit olla siinä vierellä,mutta minkäänlaista pakottamista ei kannata harrastaa koska koira ahdistuessaan saattaa vaikka puraista. äh nyt on mentävä kouluun,olen jo myöhässä enkä aamukankeudessani löydä sanoja=)
Sinä ja perheesi olette niin sanotusti koirasi lauma. Nyt koira pyrkii tekemään asiat yksin eikä turvaudu laumaansa kuten koiran pitäisi. Syynä saattaa olla luonne tai ikävät kokemukset aijemmassa asuinpaikassa. Tehkää paljon asioita koiran kanssa ja saavuttakaa sen luottamus, jolloin se ymmärtää että te olette tukena.
Totuttakaa koira ihan harjoituksin muihin ihmisiin vaikka pyytämällä kaikki kaverit avustamaan ja kota siten saada koira ymmärtämään ettei ihmisistä ole sille vaaraa. Joissakin tilantaissa on toki hyvä että koira vierastaa. Kyse saattaa olla koiran rodun tai niiden sekoituksen luonteesta. Sanoihan että jo koira pienenä oli hieman arka. Silloin voit vain yrittää lieventää tätä luonteenpiirrettä, mutta ei välttämättä aina täysin muutettua. Silloin sinulle jää tehtäväksi selittää uusille ihmiselle, että koira voi olla arka uusia ihmisiä kohtaan ja että kannattaa hieman varoa ja koittaa lähetyä sitä sen mukaisesti.
Kannattaa myös lukea kirjoja ongelmakoiran koulutukseen. ne on tarkoitettu esimerkiksi koirille jonka koulutusta on pentuiässä laiminlyöty. Täällainen kirja on esimerkiksi KOIRANKORJAUSKIRJA - OHJEET ONGELMAKOIRAN KOULUTUKSEEN Kirjoittaja: Loiri Lilli, Vilander Pertti.
Muista että et toru koiraa, sillä se saattaa saada koiran pelkäämään. Jätä huomioimatta ja kehu ja palkitse aina kun se tekee hyvin. Muista kuitenkin että koiralla pitää olla rajat ja säännöt ja se rakastaa ja luottaa ihmiseen joka pitää näistä kiinni ja asettaa ne sille.
Aikuisen koiran ottaessanne valitsitte erilaisia haasteita kuin hyvältä kasvattajalta 7-8-viikkoisen pennun ottava. Myös edistymisen ja luottamuksen kasvamisen palkitsevuus on tietenkin eri luokkaa. On varmasti upeaa, kun aikuinen (joskus ongelmainenkin) koira rentoutuu ja alkaa luottaa uusiin ihmisiinsä.
Tuo itsenäisyys voi olla todella persoonakohtaistakin, vaikka kuinka kokeneenkin kouluttajan (pennusta saakka omistama) koira voi käyttäytyä noin ja turvata sittenkin vain pakenemiseen.
Kannustakaa paljon "mitättömistäkin" onnistumisista - kuten istuminen ja odottaminen ovia avatessa, ruokakipolla jne. koira saa itseluottamusta ja hyväksyntää.