VAISNAVALLE(2)

Hmm, todella erikoista ja yllättävää, että on niitä jotka krishnaliikkeen ulkopuolella harrastavat bhaktijoogaa.
Missä tutustuit näihin menetelmiin ja oppeihin? Kysyn siksi, että itse olen saanut "koulutukseni" tai lähtöinspiraationi hindulaisuuteen nimenomaan Krishnaliikkeen kautta.
Minulla on edelleen pieni kotialttari, joskaan en enää jaksa tarjota kokkauksiani Krishnalle. Meditoin parhaani mukaan Mahamantraa tulasihelmillä, ja olen tietysti kasvissyöjä. Mutta en voi kuvitellakaan, että olisin koskaan imenyt itseeni näitä toimintatapoja jos en olisi törmännyt Hare Krishna filosofiaan. Prabhupadasta kiistellään yhä niin Intiassa kuin täälläkin, mutta tosiasia on jokatapauksessa se, että hän on hindulaisuuden, jos näin voi sanoa, suurin sanansaattaja lännessä. Krishnaliikkeen kautta olemme saaneet suomenkielellä sellaisia harvinaisuuksia kuin Caitanya Caritamrita ja Bahagavata Purana - kaikki hindulaisuuden merkkiteoksia.
Itse olen jäänyt kaipaamaan kattavaa englanninkielistä käännöstä Mahabharatasta. Ramayanasta sellainen kyllä löytyy, ainakin Helsingin yliopiston kirjastosta, ja olenkin sen lukenut.
Mitä tulee Caitanya Caritamritaan, se on uskomaton teos. Kuten tässä kirjassa sanotaan, bhaktijoogaa harjoittavat vaikuttavat tavallisten ihmisten mielestä mielipuolilta. Niin se taitaa olla. Toisinaan ihmetellen itsekin omia toimintojani.
Mutta huomaan edelleen olevani koukussa.

bamalara kirjoitti:

Hmm, todella erikoista ja yllättävää, että on niitä jotka krishnaliikkeen ulkopuolella harrastavat bhaktijoogaa.
Missä tutustuit näihin menetelmiin ja oppeihin? Kysyn siksi, että itse olen saanut "koulutukseni" tai lähtöinspiraationi hindulaisuuteen nimenomaan Krishnaliikkeen kautta.
Minulla on edelleen pieni kotialttari, joskaan en enää jaksa tarjota kokkauksiani Krishnalle. Meditoin parhaani mukaan Mahamantraa tulasihelmillä, ja olen tietysti kasvissyöjä. Mutta en voi kuvitellakaan, että olisin koskaan imenyt itseeni näitä toimintatapoja jos en olisi törmännyt Hare Krishna filosofiaan. Prabhupadasta kiistellään yhä niin Intiassa kuin täälläkin, mutta tosiasia on jokatapauksessa se, että hän on hindulaisuuden, jos näin voi sanoa, suurin sanansaattaja lännessä. Krishnaliikkeen kautta olemme saaneet suomenkielellä sellaisia harvinaisuuksia kuin Caitanya Caritamrita ja Bahagavata Purana - kaikki hindulaisuuden merkkiteoksia.
Itse olen jäänyt kaipaamaan kattavaa englanninkielistä käännöstä Mahabharatasta. Ramayanasta sellainen kyllä löytyy, ainakin Helsingin yliopiston kirjastosta, ja olenkin sen lukenut.
Mitä tulee Caitanya Caritamritaan, se on uskomaton teos. Kuten tässä kirjassa sanotaan, bhaktijoogaa harjoittavat vaikuttavat tavallisten ihmisten mielestä mielipuolilta. Niin se taitaa olla. Toisinaan ihmetellen itsekin omia toimintojani.
Mutta huomaan edelleen olevani koukussa.

Lue lisää

"Hmm, todella erikoista ja yllättävää, että on niitä jotka krishnaliikkeen ulkopuolella harrastavat bhaktijoogaa."

Onko? Maailmassahan on satoja miljoonia vaisnavahinduja, eli vain pieni vähemmistö heistä kuuluu Krishna-liike ISKCONiin.

Sain "lähtöinspiraation" lukemalla 15-vuotiaana kirjan Krishnan nuoruudesta. Sen oli kirjoittanut ateisti. Rakastuin päähenkilöön ja aloin rukoilla Häntä. Sainkin nopeasti vastauksia. Koska hindulaisuuteen kuului jo omaksumani näkemys sielunvaelluksesta sekä siitä, että Jumala on sama kaikille eikä tuomitse ketään ikuiseen kadotukseen, ei ollut vaikea siirtyä nimellisestä kristillisyydestä hindulaisuuteen :)

Rupesin tietysti etsimään muitakin Krishnan palvojia ja päädyin Krishna-liikkeeseen. Siellä opin tavattoman paljon ja olen siitä kiitollinen Prabhupadalle ja hänen seuraajilleen. Heidän vaikutuksestaan rupesin kasvissyöjäksikin. En kuitenkaan pysty allekirjoittamaan monia ISKCONin oppeja. Niinpä olen etsinyt tietoa Krishnasta ja Hänen totuuksistaan muualtakin, erityisesti netin kautta toisilta hinduilta ja toisista Vaisnava-liikkeistä.

En ole innostunut Caitanya Caritamritasta. Bhagavad Gitassa kuvattu bhakti-jooga on mielestäni erittäin käytännöllistä ja jokapäiväiseen tavalliseen elämään sovellettavaa - se riittää minulle, en ole tuntenut tarvetta valita esikuvaa perheensä hylänneitten munkkien keskuudesta.

Meillä taitaa olla paljon yhteistä :) Kiinnoistaisiko keskustella yhteisestä bhakti-addiktiostamme sähköpostitse?

Vaisnava kirjoitti:

"Hmm, todella erikoista ja yllättävää, että on niitä jotka krishnaliikkeen ulkopuolella harrastavat bhaktijoogaa."

Onko? Maailmassahan on satoja miljoonia vaisnavahinduja, eli vain pieni vähemmistö heistä kuuluu Krishna-liike ISKCONiin.

Sain "lähtöinspiraation" lukemalla 15-vuotiaana kirjan Krishnan nuoruudesta. Sen oli kirjoittanut ateisti. Rakastuin päähenkilöön ja aloin rukoilla Häntä. Sainkin nopeasti vastauksia. Koska hindulaisuuteen kuului jo omaksumani näkemys sielunvaelluksesta sekä siitä, että Jumala on sama kaikille eikä tuomitse ketään ikuiseen kadotukseen, ei ollut vaikea siirtyä nimellisestä kristillisyydestä hindulaisuuteen :)

Rupesin tietysti etsimään muitakin Krishnan palvojia ja päädyin Krishna-liikkeeseen. Siellä opin tavattoman paljon ja olen siitä kiitollinen Prabhupadalle ja hänen seuraajilleen. Heidän vaikutuksestaan rupesin kasvissyöjäksikin. En kuitenkaan pysty allekirjoittamaan monia ISKCONin oppeja. Niinpä olen etsinyt tietoa Krishnasta ja Hänen totuuksistaan muualtakin, erityisesti netin kautta toisilta hinduilta ja toisista Vaisnava-liikkeistä.

En ole innostunut Caitanya Caritamritasta. Bhagavad Gitassa kuvattu bhakti-jooga on mielestäni erittäin käytännöllistä ja jokapäiväiseen tavalliseen elämään sovellettavaa - se riittää minulle, en ole tuntenut tarvetta valita esikuvaa perheensä hylänneitten munkkien keskuudesta.

Meillä taitaa olla paljon yhteistä :) Kiinnoistaisiko keskustella yhteisestä bhakti-addiktiostamme sähköpostitse?

Lue lisää

Mitä ISKCONin oppeja et voi allekirjoittaa? Ja millaisia vastauksia koit saaneesi sen jälkeen kun aloit rukoilla Krishnaa?

Ja mitä/mikä on Caitanva Caritamrita?

Teologina kiinnostaa:)

kaisla kirjoitti:

Mitä ISKCONin oppeja et voi allekirjoittaa? Ja millaisia vastauksia koit saaneesi sen jälkeen kun aloit rukoilla Krishnaa?

Ja mitä/mikä on Caitanva Caritamrita?

Teologina kiinnostaa:)

Lue lisää

Ennen kuin aloitan, haluaisin painottaa, ettei minulla ole mitään ISKCONia vastaan ja että olen liikkeelle paljosta kiitollinen. Paljon tärkeämpää kuin nämä pienet näkemyserot on rakkautemme Krishnaan :)

Oikeastaan se, mikä minua ISKCONin opeissa vaivaa eniten, on suhtautuminen kunnianarvoisaan Srila Prabhupadaan, jota saamme kiittää Krishna-tietoisuuden leviämisestä länteen. Joskus tuntuu, kuin jokainen Prabhupadan sana on ISKCONissa ehdoton totuus, vaikka joidenkin sanojen kohdalla bhaktan sydän ja kaikki saatavissa olevat todisteet olisivat eri mieltä. Ja vaikka Gita sanoo (siteeraan nyt ISKCONin omaa käännöstä): "On olemassa kahdenlaisia olentoja, erehtyväisiä ja erehtymättömiä. Aineellisessa maailmassa kaikki elävät olennot ovat erehtyväisiä, ja henkisessä maailmassa kaikki elävät olennot ovat erehtymättömiä."

Millä perusteella siis en saisi ajatella, että pyhänkin miehen puheissa on 90% loistoasiaa ja 10% erehdyksiä?

Srila Prabhupadan kanssa olen eri mieltä mm. kun hän pitää naisia alempiarvoisina ja typerämpinä kuin miehiä ja kun hän pitää seksiä muussa kuin lisääntymistarkoituksessa vääränä. Nämä mielipiteet eivät minun järkeni mukaan sovi Krishna Itsensä antamaan esimerkkiin. Tosin esim. Prabhupadan näkemyksiä naisista on myöhemmin puolusteltu sillä, että ne esittäessään hän ei ollut tavannut kuin kouluttamattomia intialaisnaisia. Eli myönnetään kuitenkin jossain määrin Prabhupadan inhimillinen erehtyväisyys.

ISKCON pitää pyhinä monia muitakin kirjoja kuin Gitaa. Kun luen Gitaa, olen ekstaasissa, mutta eräät ISKCONin muut julkaisut saavat minut pikemminkin kavahtamaan esittelemällä monimutkaisia rituaaliviidakoita. Tai nukahtamaan. Olen ainakin toistaiseksi liian tyhmä niille ;) Mutta siis en ole löytänyt niistä samaa riemukasta ja huoletonta henkeä kuin Gitasta ja Krishnan nuoruutta käsittelevistä kertomuksista.

Krishna Itse nauroi tiukkapipoisuudelle, eikä Hän Gitassa puutu arkemme kulkuun kuten vaikkapa Allah Koraanissa. Krishna antaa erittäin hyviä, ajattomia neuvoja siitä, millaisia tunteita ja asenteita kannattaa viljellä ja millaisia karttaa. Ei siis niin, että julistetaan tämä, tuo ja se tapa tai teko absoluuttisesti pahoiksi, vaan kaikki on tilanne- ja asennekohtaista.

Myös ISKCONin Intia-keskeisyys (joka tosin on viime aikoina ilmeisesti vähentynyt) pelottaa ihmisiä. Ei Jumalan palvonnassa pitäisi olla tärkeää, muistuttaako koti pientä Intiaa ;) Itse olen Intia-friikki, eli tämä ei ole minun ongelmani, mutta tiedän, että monia ihmisiä ärsyttää ISKCONissa nimenomaan se, että suomalaiset yrittävät tulla intialaisiksi, tai siltä se ainakin näyttää.

Vielä yksi olennainen asia: Prabhupada sanoi, ettei ole mitään muuta tietä Jumalan luokse kuin se, mitä hän itse opetti. Tämä on mielestäni perin epähindulainen ajatus. Ja vaikka ISKCON on ulkoisesti hyvin suvaitsevainen muita uskontoja kohtaan, muille hindulaisille suuntauksille (kuten Sai Baballe, joka opettaa pääpiirteittäin ihan samaa asiaa kuin ISKCONkin) saatetaan esim. nauraa ilkeään sävyyn sunnuntaijuhlassa. Ja voi niitä, jotka palvovat Shivaa, heidätpä vasta leimataankin harhaoppisiksi.

Antakoon Krishna minulle anteeksi, kun kritisoin mahdollisesti ymmärtämättömyyttäni Hänen palvojiaan!

Caitanya Caritamrita on hiljattain suomeksikin käännetty kirjasarja, joka kertoo noin 500 vuotta sitten eläneen pyhimyksen Shri Krishna Caitanyan elämästä. ISKCON uskoo, että Caitanya on Krishnan ja Radhan yhdistelmäinkarnaatio, joka tuli maan päälle näyttämään, miten Heitä oikein tuleekaan palvoa. Hän juuri levitti Maha Mantran laulamista mahdollisimman paljon. ISKCONin munkit jäljittelevät parhaansa mukaan herra Caitanyaa.

Vaisnava kirjoitti:

Ennen kuin aloitan, haluaisin painottaa, ettei minulla ole mitään ISKCONia vastaan ja että olen liikkeelle paljosta kiitollinen. Paljon tärkeämpää kuin nämä pienet näkemyserot on rakkautemme Krishnaan :)

Oikeastaan se, mikä minua ISKCONin opeissa vaivaa eniten, on suhtautuminen kunnianarvoisaan Srila Prabhupadaan, jota saamme kiittää Krishna-tietoisuuden leviämisestä länteen. Joskus tuntuu, kuin jokainen Prabhupadan sana on ISKCONissa ehdoton totuus, vaikka joidenkin sanojen kohdalla bhaktan sydän ja kaikki saatavissa olevat todisteet olisivat eri mieltä. Ja vaikka Gita sanoo (siteeraan nyt ISKCONin omaa käännöstä): "On olemassa kahdenlaisia olentoja, erehtyväisiä ja erehtymättömiä. Aineellisessa maailmassa kaikki elävät olennot ovat erehtyväisiä, ja henkisessä maailmassa kaikki elävät olennot ovat erehtymättömiä."

Millä perusteella siis en saisi ajatella, että pyhänkin miehen puheissa on 90% loistoasiaa ja 10% erehdyksiä?

Srila Prabhupadan kanssa olen eri mieltä mm. kun hän pitää naisia alempiarvoisina ja typerämpinä kuin miehiä ja kun hän pitää seksiä muussa kuin lisääntymistarkoituksessa vääränä. Nämä mielipiteet eivät minun järkeni mukaan sovi Krishna Itsensä antamaan esimerkkiin. Tosin esim. Prabhupadan näkemyksiä naisista on myöhemmin puolusteltu sillä, että ne esittäessään hän ei ollut tavannut kuin kouluttamattomia intialaisnaisia. Eli myönnetään kuitenkin jossain määrin Prabhupadan inhimillinen erehtyväisyys.

ISKCON pitää pyhinä monia muitakin kirjoja kuin Gitaa. Kun luen Gitaa, olen ekstaasissa, mutta eräät ISKCONin muut julkaisut saavat minut pikemminkin kavahtamaan esittelemällä monimutkaisia rituaaliviidakoita. Tai nukahtamaan. Olen ainakin toistaiseksi liian tyhmä niille ;) Mutta siis en ole löytänyt niistä samaa riemukasta ja huoletonta henkeä kuin Gitasta ja Krishnan nuoruutta käsittelevistä kertomuksista.

Krishna Itse nauroi tiukkapipoisuudelle, eikä Hän Gitassa puutu arkemme kulkuun kuten vaikkapa Allah Koraanissa. Krishna antaa erittäin hyviä, ajattomia neuvoja siitä, millaisia tunteita ja asenteita kannattaa viljellä ja millaisia karttaa. Ei siis niin, että julistetaan tämä, tuo ja se tapa tai teko absoluuttisesti pahoiksi, vaan kaikki on tilanne- ja asennekohtaista.

Myös ISKCONin Intia-keskeisyys (joka tosin on viime aikoina ilmeisesti vähentynyt) pelottaa ihmisiä. Ei Jumalan palvonnassa pitäisi olla tärkeää, muistuttaako koti pientä Intiaa ;) Itse olen Intia-friikki, eli tämä ei ole minun ongelmani, mutta tiedän, että monia ihmisiä ärsyttää ISKCONissa nimenomaan se, että suomalaiset yrittävät tulla intialaisiksi, tai siltä se ainakin näyttää.

Vielä yksi olennainen asia: Prabhupada sanoi, ettei ole mitään muuta tietä Jumalan luokse kuin se, mitä hän itse opetti. Tämä on mielestäni perin epähindulainen ajatus. Ja vaikka ISKCON on ulkoisesti hyvin suvaitsevainen muita uskontoja kohtaan, muille hindulaisille suuntauksille (kuten Sai Baballe, joka opettaa pääpiirteittäin ihan samaa asiaa kuin ISKCONkin) saatetaan esim. nauraa ilkeään sävyyn sunnuntaijuhlassa. Ja voi niitä, jotka palvovat Shivaa, heidätpä vasta leimataankin harhaoppisiksi.

Antakoon Krishna minulle anteeksi, kun kritisoin mahdollisesti ymmärtämättömyyttäni Hänen palvojiaan!

Caitanya Caritamrita on hiljattain suomeksikin käännetty kirjasarja, joka kertoo noin 500 vuotta sitten eläneen pyhimyksen Shri Krishna Caitanyan elämästä. ISKCON uskoo, että Caitanya on Krishnan ja Radhan yhdistelmäinkarnaatio, joka tuli maan päälle näyttämään, miten Heitä oikein tuleekaan palvoa. Hän juuri levitti Maha Mantran laulamista mahdollisimman paljon. ISKCONin munkit jäljittelevät parhaansa mukaan herra Caitanyaa.

Lue lisää

Tämä selvensi asioista:) Hienoa kuulla sellaisen ihmisen ajatuksia, joilla on tietoa ko. uskonnosta "sisältäkäsin".

Olenkin ymmärtänyt tätä palstaa (hiljaiseseti) seuraillessani, ettet suhtaudu ISKCONiin mitenkään vihamielisesti. Perustelusi olivat mielestäni kuitenkin hyvät: sen verran mitä hindulaisuuteen olen perehtynyt, ei tuntunut yhtään siltä, että käsityksesi olisivat vastoin hindulaisuuden tai sen pyhien kirjoitusten perussanomaa...tai ainakin sitä, minkä olen itse käsittänyt sen ytimeksi.

Itse olen sydänjuuriani myöten (-onnellinen ja vapautunut:)) kristitty, mutta hindulaisuus noin ilmiönä kiinnostaa. Jatkan siis tämänkin palstan seurailua.

Siunatun suloista syksyä sinulle! :)

kaisla kirjoitti:

Tämä selvensi asioista:) Hienoa kuulla sellaisen ihmisen ajatuksia, joilla on tietoa ko. uskonnosta "sisältäkäsin".

Olenkin ymmärtänyt tätä palstaa (hiljaiseseti) seuraillessani, ettet suhtaudu ISKCONiin mitenkään vihamielisesti. Perustelusi olivat mielestäni kuitenkin hyvät: sen verran mitä hindulaisuuteen olen perehtynyt, ei tuntunut yhtään siltä, että käsityksesi olisivat vastoin hindulaisuuden tai sen pyhien kirjoitusten perussanomaa...tai ainakin sitä, minkä olen itse käsittänyt sen ytimeksi.

Itse olen sydänjuuriani myöten (-onnellinen ja vapautunut:)) kristitty, mutta hindulaisuus noin ilmiönä kiinnostaa. Jatkan siis tämänkin palstan seurailua.

Siunatun suloista syksyä sinulle! :)

Lue lisää

Kiitos siunauksesta :) Tuntuu myös kivalta kun kannustat kirjoittamaan tänne. Sinunlaisesi antavat kristityistä hyvän kuvan.

Huomasin unohtaneeni vastata toiseen kysymykseesi, eli miten Krishna on vastannut rukouksiini. Pidän sitä henkilökohtaisempana kysymyksenä kuin tuota toista ja tuntuisi vähän arveluttavalta täällä julistella, mitä kaikkea olen Krishnalta saanut ja millä tavoilla :)

Kun aloin 15-vuotiaana Krishnaa ihastuneesti kutsua, Hän toden teolla saapui elämääni, täytti sydämeni ja alkoi olla läsnä. Ero entiseen oli oikein käsin kosketeltava. Rukoilevana, hartauskirjallisuutta lukevana ja kirkossakäyvänä kristittynä en koskaan kokenut mitään näin vahvaa (mutta tiedän kyllä, että sinä ja monet muut kristityt koette vahvan jumalyhteyden, kristinusko on teidän tienne ja hindulaisuus minun-).

Jumalan kanssa puhuminen on kaksisuuntaista vuorovaikutusta - en todellakaan koe puhuvani itsekseni, ja rukouksella on vaikutusta siihen, mitä minulle tapahtuu jokapäiväisessä elämässäni. Ja sen vuoksi jos joku väittää minulle, ettei Jumalaa ole, se kuulostaa siltä kuin joku maakrapu väittäisi, ettei valaita ole, koska ei itse ole sellaisia nähnyt.

Vaisnava kirjoitti:

Kiitos siunauksesta :) Tuntuu myös kivalta kun kannustat kirjoittamaan tänne. Sinunlaisesi antavat kristityistä hyvän kuvan.

Huomasin unohtaneeni vastata toiseen kysymykseesi, eli miten Krishna on vastannut rukouksiini. Pidän sitä henkilökohtaisempana kysymyksenä kuin tuota toista ja tuntuisi vähän arveluttavalta täällä julistella, mitä kaikkea olen Krishnalta saanut ja millä tavoilla :)

Kun aloin 15-vuotiaana Krishnaa ihastuneesti kutsua, Hän toden teolla saapui elämääni, täytti sydämeni ja alkoi olla läsnä. Ero entiseen oli oikein käsin kosketeltava. Rukoilevana, hartauskirjallisuutta lukevana ja kirkossakäyvänä kristittynä en koskaan kokenut mitään näin vahvaa (mutta tiedän kyllä, että sinä ja monet muut kristityt koette vahvan jumalyhteyden, kristinusko on teidän tienne ja hindulaisuus minun-).

Jumalan kanssa puhuminen on kaksisuuntaista vuorovaikutusta - en todellakaan koe puhuvani itsekseni, ja rukouksella on vaikutusta siihen, mitä minulle tapahtuu jokapäiväisessä elämässäni. Ja sen vuoksi jos joku väittää minulle, ettei Jumalaa ole, se kuulostaa siltä kuin joku maakrapu väittäisi, ettei valaita ole, koska ei itse ole sellaisia nähnyt.

Lue lisää

ymmärrän hyvin, ettei tänne ihan ensimmäisenä alkaisi kirjoittaa henkilökohtaisia kokemuksiaan. Kyse on kuitenkin pyhästä asiasta itselle, eikä sitä halua tuoda (mahdollisesti) muiden riepoteltavaksi. Vaikka pääasiassa täällä näyttääkin liikkuvan ihan asiallista porukkaa!

Tuli mieleen kun sanoit tuon maarapu-vertauksen, eräs vastaava keskustelu, joka on legendan mukaan joskus käyty. Kuussa käynyt astronautti sanoi, ettei nähnyt merkkiäkään Jumalasta avaruudessa, -Jumalaa ei siis ole. Aivokirurgi vastasi leikanneensa monen viisaan ihmisen aivot, eikä ollut nähnyt yhtään ajatusta. Pitäisikö vetää sama johtopäätös? ;)