Tämä tapahtui minulle fuksivuotenani, viitisen vuotta sitten.
Olin aika myöhään laitoksella tekemässä jotakin harjoitustehtävää opiskelijatietokoneella. Luulin olevani yksin talossa, joten avasin aikani kuluksi koneelta jonkin nettiradioaseman, ja kytkin koneen kaiuttimet päälle. Musiikki oli jotakin rauhallista bossanovaa, ja keinuin sen tahdissa tuolillani, samalla kun yritin kehitellä tehtävään fiksulta kuulostavan vastauksen.
Hätkähdin äkkiä, kun kuulin selkäni takaa jonkun sanovan: "onkos täällä jotkut bileet?". Laitoksemme professori, käytän tässä vaikka nimeä Heikki, oli vielä ollut töissä ja kuullut musiikin. Pyysin anteeksi, ja käänsin äkkiä kaiuttimien ääntä pienemmälle. "Ei kun anna soida vaan", Heikki sanoi. Hän kertoi pitävänsä juuri tuollaisesta musiikista, ja sanoi olleensa nuorempana oikein hyvä tanssijakin. Tiesin, että tämä oli hänen viimeinen työvuotensa ennen eläkkeelle siirtymistä, joten hän oli todennäköisesti hieman yli 60-vuotias. Hän oli kokonaan harmaantunut, vatsan kohdalta hieman pyöristynyt, mutta kasvoiltaan hyvännäköinen mies. Hän oli hyvin pidetty sekä opiskelijoiden että henkilökunnan keskuudessa. Minä olin käynyt yhden Heikin kurssin, peruskurssin, ja ymmärsin hänen suosionsa. Hän kunnioitti opiskelijoidensa mielipiteitä eikä koskaan esittänyt itseään auktoriteettina.
Hän istahti opiskelijatilan vanhalle nahkasohvalle, ja alkoi kysellä minulta opintojen kulusta. Kerroin hänelle tehtävästä jota olin juuri tekemässä. Olin löytänyt aineistoksi uuden kirjan, jota Heikki ei ollut vielä lukenutkaan. Ojensin sen hänelle, ja siirryin samalla sohvalle hänen viereensä.
Hän alkoi selata kirjaa, ja esitti siitä hauskoja kommentteja. Sen kirjoittaja oli hänelle ilmeisesti tuttu. Kun hän hetken kuluttua antoi kirjan takaisin, hänen kätensä hipaisi minun kättäni. Tunsin oudon aallon kulkevan selkääni pitkin. Heikkikin tuntui hätkähtävän. Tajusin, että minun olisi nyt oltava aloitteellinen, jos haluaisin tästä edetä, sillä Heikki ei takuulla haluaisi ahdistelusyytteitä niskoihinsa. Lipaisin mietteliäästi huuliani, ja huomasin, että Heikki seurasi tätä liikettä paikoilleen jähmettyneenä. Katsoin häntä syvälle silmiin hetken ajan ja nojauduin sitten eteenpäin. Suutelin häntä varovaisesti, ja hän vastasi suudelmaani. Suudelmamme muuttui yhä kiihkeämmäksi, ja pian tunsin, kuinka Heikin kädet koskettivat hartioitani ja liikkuivat alas selkää pitkin. Tunsin kuinka selkäni suorastaan väreili hänen kosketuksestaan. Heikki kaatoi minut alleen sohvalla ja alkoi suudella kaulaani. Kiihotuin siitä suunnattomasti ja aloin avata puseroni nappeja.
Heikki suuteli kaulaani ja rintojani sitä mukaa, kun sain paitaa ja rintaliivejä avattua. Seuraavaksi avasin Heikin paidan, ja ihastuin ikihyviksi, kun sen alta paljastui tuuhean karvan peittämä rintakehä. Hyväilin ja suutelin Heikin rintaa edeten varovaisesti alaspäin. Avasin hänen housunsa samalla kun hän avasi minun farkkuni. Polvillamme seisten hieroimme toistemme selkää ja pakaroita, ja vedimme lopulta toisiltamme alushousutkin pois.
Heikki kääntyi makaamaan sohvalle, ja minä kapusin hänen päälleen. Pöyhin hänen rintakarvojaan ja suutelin hänen leukaansa, joka tuntui ihanan karhealta. Varovasti hieroin alapäätäni Heikin kaluun ja tunsin kohta, että olin jo ihan märkä. Nousin polvilleni katsomaan Heikkiä. Hänen kalunsa oli aika paksu mutta vielä ihan löysä. Hieroin sitä hetken sormillani ja kumarruin sitten imemään sitä. Kuulin, kuinka Heikki huokasi syvään.
Suutelin hänen kaluaan, hyväilin ja nuolin sitä. Mutta vaikka kuinka yritin, mitään ei tapahtunut.
"Ei tällaista ole kotona tapahtunut", Heikki sanoi hiljaa hetken kuluttua. Suutelin häntä vielä kerran suulle, pitkään, ja aloin sitten vähitellen pukeutua. Heikki jäi vielä sohvalle makaamaan surullisen näköisenä, enkä oikein tiennyt miten olisin häntä lohduttanut. Ehkä oli sittenkin parempi näin. Bossanova oli jo loppunut ja sammutin tietokoneen. Lähdin hiljaa kotiin.
Lukukauden loputtua Heikki jäi eläkkeelle enkä ole häntä sen koommin nähnyt.
Olin aika myöhään laitoksella tekemässä jotakin harjoitustehtävää opiskelijatietokoneella. Luulin olevani yksin talossa, joten avasin aikani kuluksi koneelta jonkin nettiradioaseman, ja kytkin koneen kaiuttimet päälle. Musiikki oli jotakin rauhallista bossanovaa, ja keinuin sen tahdissa tuolillani, samalla kun yritin kehitellä tehtävään fiksulta kuulostavan vastauksen.
Hätkähdin äkkiä, kun kuulin selkäni takaa jonkun sanovan: "onkos täällä jotkut bileet?". Laitoksemme professori, käytän tässä vaikka nimeä Heikki, oli vielä ollut töissä ja kuullut musiikin. Pyysin anteeksi, ja käänsin äkkiä kaiuttimien ääntä pienemmälle. "Ei kun anna soida vaan", Heikki sanoi. Hän kertoi pitävänsä juuri tuollaisesta musiikista, ja sanoi olleensa nuorempana oikein hyvä tanssijakin. Tiesin, että tämä oli hänen viimeinen työvuotensa ennen eläkkeelle siirtymistä, joten hän oli todennäköisesti hieman yli 60-vuotias. Hän oli kokonaan harmaantunut, vatsan kohdalta hieman pyöristynyt, mutta kasvoiltaan hyvännäköinen mies. Hän oli hyvin pidetty sekä opiskelijoiden että henkilökunnan keskuudessa. Minä olin käynyt yhden Heikin kurssin, peruskurssin, ja ymmärsin hänen suosionsa. Hän kunnioitti opiskelijoidensa mielipiteitä eikä koskaan esittänyt itseään auktoriteettina.
Hän istahti opiskelijatilan vanhalle nahkasohvalle, ja alkoi kysellä minulta opintojen kulusta. Kerroin hänelle tehtävästä jota olin juuri tekemässä. Olin löytänyt aineistoksi uuden kirjan, jota Heikki ei ollut vielä lukenutkaan. Ojensin sen hänelle, ja siirryin samalla sohvalle hänen viereensä.
Hän alkoi selata kirjaa, ja esitti siitä hauskoja kommentteja. Sen kirjoittaja oli hänelle ilmeisesti tuttu. Kun hän hetken kuluttua antoi kirjan takaisin, hänen kätensä hipaisi minun kättäni. Tunsin oudon aallon kulkevan selkääni pitkin. Heikkikin tuntui hätkähtävän. Tajusin, että minun olisi nyt oltava aloitteellinen, jos haluaisin tästä edetä, sillä Heikki ei takuulla haluaisi ahdistelusyytteitä niskoihinsa. Lipaisin mietteliäästi huuliani, ja huomasin, että Heikki seurasi tätä liikettä paikoilleen jähmettyneenä. Katsoin häntä syvälle silmiin hetken ajan ja nojauduin sitten eteenpäin. Suutelin häntä varovaisesti, ja hän vastasi suudelmaani. Suudelmamme muuttui yhä kiihkeämmäksi, ja pian tunsin, kuinka Heikin kädet koskettivat hartioitani ja liikkuivat alas selkää pitkin. Tunsin kuinka selkäni suorastaan väreili hänen kosketuksestaan. Heikki kaatoi minut alleen sohvalla ja alkoi suudella kaulaani. Kiihotuin siitä suunnattomasti ja aloin avata puseroni nappeja.
Heikki suuteli kaulaani ja rintojani sitä mukaa, kun sain paitaa ja rintaliivejä avattua. Seuraavaksi avasin Heikin paidan, ja ihastuin ikihyviksi, kun sen alta paljastui tuuhean karvan peittämä rintakehä. Hyväilin ja suutelin Heikin rintaa edeten varovaisesti alaspäin. Avasin hänen housunsa samalla kun hän avasi minun farkkuni. Polvillamme seisten hieroimme toistemme selkää ja pakaroita, ja vedimme lopulta toisiltamme alushousutkin pois.
Heikki kääntyi makaamaan sohvalle, ja minä kapusin hänen päälleen. Pöyhin hänen rintakarvojaan ja suutelin hänen leukaansa, joka tuntui ihanan karhealta. Varovasti hieroin alapäätäni Heikin kaluun ja tunsin kohta, että olin jo ihan märkä. Nousin polvilleni katsomaan Heikkiä. Hänen kalunsa oli aika paksu mutta vielä ihan löysä. Hieroin sitä hetken sormillani ja kumarruin sitten imemään sitä. Kuulin, kuinka Heikki huokasi syvään.
Suutelin hänen kaluaan, hyväilin ja nuolin sitä. Mutta vaikka kuinka yritin, mitään ei tapahtunut.
"Ei tällaista ole kotona tapahtunut", Heikki sanoi hiljaa hetken kuluttua. Suutelin häntä vielä kerran suulle, pitkään, ja aloin sitten vähitellen pukeutua. Heikki jäi vielä sohvalle makaamaan surullisen näköisenä, enkä oikein tiennyt miten olisin häntä lohduttanut. Ehkä oli sittenkin parempi näin. Bossanova oli jo loppunut ja sammutin tietokoneen. Lähdin hiljaa kotiin.
Lukukauden loputtua Heikki jäi eläkkeelle enkä ole häntä sen koommin nähnyt.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tässä ryhmässä julkaistaan välillä jos jonkinlaisia satuja, mutta tämä kuulostaa siltä, että se on tosi. On nimittäin itselläni vastaavanlaisia kokemuksia.
Tarina kuulostaa heti paljon todellisemmalta, kun seurauksena ei olekaan tajunnanräjäyttävää seksiä kaikissa mahdollisissa asennoissa ja joka reikään.
Uskon kyllä tuohon, sillä ei kukko käskemällä laula, eikä siinä ole mitään omituista tai hävettävää. Joskus ei paraskroppaisinkaan teinipimu saa joponnokkaa kattoa kohti tai lastia liikkeelle.
Virkistävää luettavaa joka tapauksessa.
Kiitos tästä.