Jälkeen auringon

----------------


JÄLKEEN AURINGON

Hetken aurinko paistaa,
jäljessään varjot lankeaa.
Saattaa tiesi pimeyteen.
On vajottava uneen.
Paetakseen todellisuutta,
synkkiä vaanivia voimia
ja levätäkseen hetken
jälkeen kohtalon retken.

Kanssas en unta ois kaivannut
ei varjoja koskaan kohdannut;
Elämä jo unelmaa tulvillaan,
kun kantoivat pilvet pinnallaan.

Toit kasvoilleni hymyn,
kantavan turvan tunteen
ja sisälleni lämmön
tien kirkkaan ikuisuuteen.
Sinä tarjosit ikuisuutta,
minä tyydyin hetkeen
ajattelematta tartuin
tuntemattomaan retkeen.

Nyt kyynelin kosketan kätesi pintaa
nielaisen sanani huokaisten hintaa.
Maksanut niin paljon ja maksan vieläkin,
kun katsettasi pettynyttä hetken katselin.

"Pelotta seikkailuun astuin,
peläten sieltä nyt palaan.
Sinulta vain hetkeksi
todellisuuden salaan.
Kuinka tyhmä olla saatoin,
kumpa mitätöidä kaiken vois.
Kumpa syksyn sade katkera
pyyhkisi lian tän pois.
Ja uuden mahdollisuuden
mukanansa luoksein tois.

Ota vielä kerran syyliis
älä vielä mene pois!
Kumpa joku taika
kauniit hetkemme
palauttaa vois.
Hymyile hetki
kuten hymyilit silloinkin,
kun ensi kerran kerroin
kuinka sua rakastin.
Nyt ainoastaan tahdon
sut luoksein takaisin"

Koskaan ei kenties
hetki liian myöhäinen
huomata etten minäkään
ole täydelinen.

---------------