Mikä vinttikoirissa viehättää?

viehättää sen loputon lempeys ja hellyydenkipeys, kiintyminen, uskollisuus ja rauhallinen, kiltti luonne. Minun koirani ei hauku, ei vedä, ei kerjää, varastele, ei tappele muiden koirien kanssa.. Sen voi hyvällä mielellä päästää minkä tahansa koiran kanssa tutustumaan, vapaana ja remmissä, se poistuu itse paikalta jollei pidä tyypistä, oli se sitten ihminen tai koira.

Alunperin ihastuin afgaanin vinttikoirassa juuri sen luonteeseen (yleensä rauhallinen, samalla kuitenkin liikkuva ja energinen ja ystävällinen)ja toki ulkonäköön. En voi tässä puhua kuin afgaaneista, koska en juurikaan tunne muita vinttikoiria paitsi erään venäjänvinttikoiran. Oman koirani tapaan tämäkin koira on vieraita kohtaan etäinen ja ´kiintyy helposti omiin perheenjäseniin muttei pahemmin piittaa muista ihmisistä. Noutajat esimerkiksi ovat mielestäni ihan kivoja mutta nehän tykkäävät KAIKISTA..

Olen kyllä itse kuullut ainakin afgaaneista ja venäjänvinttikoirista, jotka ovat kilpailleetkin TOKO:ssa, mutta siihen harrastukseen löytyy varmaankin paremminkin sopivia koiria.. Vesipelastuksessakin kilpailee yksi afgaani. Ei kai kaikkien tarvitsekaan harrastaa TOKOa tai agilityä..? Oman koirani harrastan piiiitkiä kävelylenkkejä ja muutaman päivän vaelluksia, vetoa talvisin ja pyöräilyä kesäisin. Lisäksi käymme juoksuissa ja koulutuksessa viikottain. Jokainenhan valitsee koiransa sen mukaan mitä itse haluaa harrastaa..

Totta on, että ainakin afgaania voi melkein pitää "kissamaisena koirana", mutta ihan vailla miellyttämisenhalua se ei kuitenkaan ole. Oma koirani on ainakin helppo opettaa ja se oppii melko vähäisin toistoin (5-10) uudet asiat vaikka koulutus onkin aloitettu vasta vanhempana. Mutta kyllästyy melko pian, ei sen kanssa voi TOKO-kentällä tuntikaupalla tahkota.

Tietenkään kenenkään ei tarvitse häipyä siksi, että joku nainen koirineen yrittää hallita ulkoilualuetta. Hän tulkoon sitten kun siellä on tyhjää, reilusti vaan sanomaan asia. Koira, jota ei pysty hallitsemaan, on pidettävä kytkettynä alueilla, jossa on muita koria/ihmisiä. Emme me kaikki vinttikoiran omistajat ole ihan epäystävällisiä.. Ei kannata tuomita koko rotukantaa ja niiden omistajia muutaman yksittäistapauksen perusteella. Tuunen minäkin pari aggressiivista kultaista noutajaa, mutta ymmärrän toki, että koko rotu ei ole sellainen ja myös että miksi ihmiset haluavat pitää niitä.

Minuun kai vetosi salukissa sen jonkinlainen salaperäisyys ja se että se ei riennä heti tekemäään tuttavuutta kaikkien ihmisten kanssa häntä heiluen. Johtuisikohan hitusen mustasukkaisuuteen taipuvaisesta luonteestani? Tietenkin myös ylväs ja tavallaan eteerinen vaikutelma, jonka vinttikoirista (salukista) saa, verrattuna muihin rotuihin.

Minulle saluki oli unelmakoira, ja nyt kun olen unelmani saavuttanut, tuntuu että sitten joskus kun koirastani "aika jättää", en enää muuta koiraa haluakaan. Tämä on juuri minulle täydellinen, ja rakkain koira mitä on ollut. Siinä vain on sitä jotakin, miten sen sitten selittäisi.

Koira, kissa ja hevonen samassa, kätevässä paketissa. :) Ainakin salukista löytyy jonkinlaisia piirteitä niistäkin. On kokemusta myös kissoista ja hevosista, sekä muun rotuisista koirista.

Jos on innostunut koiranäyttelyistä, niin vinttikoirarodut yleensä menestyvät melkoisen hyvin. Siinä yksi harrastusidea.

Taitaa se olla niin, että kerran kun on vinttikoiran ottanut, ei halua mitään muita kuin vinttikoiria. Mielestäni vinttikoira on koirien aatelinen. Kaunis ja ylväs.

Kyllä vinttikoirat ovat erittäin ihmisystävällisiä ja hellyydenkipeitä, mutta eivät välttämättä ainakaan ulkona vieraille ihmisille sitä näytä, minkä takia usein luullaan, että ne eivät ole ihmisystävällisiä. Aika usein vinttikoirat haluavat nukkua peiton alla ihan ihmisen kyljessä kiinni.

On paljon kiinni pentuaikaisesta sosiaalistamisesta, miten koira (myös vinttikoira) suhtautuu ihmisiin. Tuntemani whippetit eivät hauku ihmisille, vaan ovat kotioloissa rauhallisia ja rakastavat vieraidenkin ihmisten rapsutusta yli kaiken. Italianvinttikoira taas asettuu ihan vieraankin ihmisen syliin nukkumaan kuin se olisi maailman luonnollisin asia.

Miellyttämisenhalua vittikoirille ei kovin paljoa ole, varsinkaan jos siitä ei ole niille hyötyä, mutta se ei mielestäni ole lainkaan huono asia. Miellyttämisenhalussa eri yksilöiden välillä on suuria eroja, kyllä useimmat kuitenkin tottelevat omistajiansa aika hyvin. Eihän vinttikoira toki sellaisella ihmiselle sovi, joka vaatii, että häntä on ehdottomasti toteltava HETI.

Tokon ja agilityn sijasta vinttikoirien kanssa voi harrastaa vinttikoirien maasto- ja ratajuoksua sekä tietenkin näyttelyitä, joten kyllä vinttikoira on monipuolinen harrastuskoira. Jotkut harrastavat vinttikoiransa (ainakin italianvinttikoiran olen kuullut harrastavan) kanssa myös agilityä.

Vittikoirat ovat kotioloissa yleensä hyvin rauhallisia ja helppoja koiria. Lyhytturkkiset vinttikoirat ovat myös erittäin helppohoitoisia. Ja lisäksi vinttikoirat ovat terveitä, mitään lonkkavikoja niissä ei ole.

Ei kenelläkään ole oikeutta pitää vihaista koiraa edes koira "tarhassa" vapaana, pistäkää te muut se nainen ojennukseen. Irlis ainakin on seuralinen ja todella rakstaa silityksiä.
Irliksistä löytyy myös totelevaisuus valioita.
Omani ovat olleet todella opivaisia ja mielytämis haluisia.
Lammas suden vaateissa. On muuten isoinvittikoira.

Vinttikoirissä miellyttää ensisijaisesti se, että ne eivät ole tavallisia koiria.

Erityisen mukavaa on, että tavalliset ihmiset jaksavat ihmetellä niiden pidättyväisyyttä, "tyhmyyttä", itsenäisyyttä, metsästysviettiä, epätavanomaista koirakäyttäytymistä ja jopa ulkonäköä loputtomiin.

Joskus joku kävelylenkillä ihastelee, joskus joku murkkuikäinen kauhistelee. Jokaiselle jotakin, sanotaan.

Meitä vinttikoiraihmisiä (ja koiria) ei muiden mielipiteet juuri kiinnosta, muut saa miellyttää.

Mä oon 14v,tai siis kohta 15. Mä oon koko elämäni asunu irlanninsusikoirien ympäröimänä. En oo koskaan tavannu niin lempeää, ihanaa,suloista ja ihmisrakasta koirarotua! Ne ovat niin ihania. Aion hankkia ku vielä tästä kasvan niin monta irlistä. Mun oma irlis kuoli viime yönä. Sille tuli vatsalaukunkiertymä ja nukkui pois. Me oltais voitu ehkä se pelastaa jos oltais kuultu aiemmin ku se haukku tarhassa. Mutta pitää ajatella positiivisesti, ehkä sen aika oli mennä.

Muista vinttikoiraroduista en oikein paljoa tiedä. Tämä irlis on kuitenkin kaikista roduista paras. Ne ei ikinä pure ketään, ne ei räksytä.. Pää menee oikein pyörälle. Toinen meidän irlis kuoli vuosi sitten lokakuussa. Se piti lopettaa koska se ei jaksanut enää elää. Se oli niin kipeä. Mutta ylös, parempaan paikkaan se pääsi. Jos Kuopiossa on muita irlisharrastajia niin ottakaa yhteyttä. Maili: [email protected]

p.s. Yksi huono puoli isoissa koirissa on, ne kuolee nuorina. =(

että kissat OVAT seurallisia ja ihmisystävällisiä toisin kuin väität!(mikäli oikein ymmärsin)


Eikä kannata yleistää muutaman koiran perusteella. Jos pari vinttikoiraa on tuollaisia kuin kerroit ei se välttämättä tarkoita, että kaikki ovat! Jos ne on huonosti koulutettu tms.?

Vinttikoiria on kaiken kaikkiaan hyvin erilaisia; vinttikoiriin kuuluu useita eri rotuja ja jopa rotujen sisällä on suuria eroja, yksilöitä kun kaikki tietenkin ovat. Sinun tuntemasi kaksi whippettiä poikkeaa todella paljon minun tuntemista whippeteistä. Ja voisin sanoa itselläni olevan jonkin verran kokemusta whippeteistä, sillä kuulun kahteen eri paikalliseen vinttikoirakerhoon sekä valtakunnalliseen vinttikoiraliittoon ja rotujärjestöön. Kerhotasolla toimin aktiivisesti kaikenlaisten vinttikoirien hyväksi ja kanssa.

Itselläni on kaksi whippet-tyttöä, toinen 3v. ja toinen 1v. Molemmat ovat todella seurallisia ja ihmisystävällisiä, eikä kumpikaan hauku toisia koiria tai ihmisiä. Whippeteilläni on voimakas metsästysvietti, mutta ne eivät ota kiinni toisia koiria. Tosin jos koirapuistossa on pieni valkoinen pörröinen koira, en ole viitsinyt testata pitäisivätkö koirani sitä pupuna. Varsinaista "palveluskoira-alttiutta" ei omilla koirillani ainakaan ole, mutta normaalin perustottelevaisuuden on kumpikin kyllä oppinut ihan hyvin.

Itse ihastuin rotuun (puhun nyt whippeteistä, en yleisesti vinttikoirista) juuri sen ihanan luonteen vuoksi. Whippetit ovat ystävällisiä, iloisia ja reippaita koiria. Sisällä ollessaan ne ovat rauhallisia ja nauttivat ihmisen vieressä löhöilystä, ulkona taas mennään lujaa. Whippet vaatii vain vähän hoitotoimenpiteitä, esim. en ole koskaan harjannut koiriani ja pesen niitä todella harvoin. Lisäksi ne ovat terveitä (perinnöllisiä sairauksia ei ole) ja pitkäikäisiä. Niiden kanssa voi harrastaa myös tokoa tai agilityä, mutta se varmasti vaatii kouluttajalta hieman enemmän kuin esim. noutaja. Mielestäni vinttikoira on erinomainen harrastuskoira, sillä sen kanssa voi harrastaa myös vinttikoiraurheilua tai näyttelyitä.. Siinä oli vähän alkua siitä mikä niissä viehättää!

- Terveempiä kuin useimmat muut rodut
- Ei mitään pers'kärpäsiä
- Ajattelee omalla päällään
- Rauhallisia, tavittaessa tulisia
- Kauniita, läski ei ole kaunista katseltavaa
- Niiden kunnioitus täytyy ansaita, se ei tule pelkästään sillä, että omistaa vinttikoiran.
-

"Niiden kanssa ei voi käydä Tokossa tai agilityssä..en ole ainakaan ikinä nähnyt tai edes kuullut, että joku kävisi?! Korjatkaa, jos olen väärässä."

Väärässä olet ja korjataan. Niiden koulutus ei vain onnistu minkään koirakirjan mukaan.

Niin. sanoit itse ettet niistä pidä. Toinen pitää äidistä toinen tytärestä"...
Koirat, olkoon sitten vinttikoiria haluavat tulla hyväksytyiksi, (kuten muuten ihmisetkin) ja
mitä paremmin niitä kohdellaan, sitä enemmän ne haluavat olla tottelevaisia, hyviä lauman jäseniä
ja sitä helpommin niitä on käsitellä. Minusta hyvä kohtelu on se avain, jolla voi jotain koulutusta saada koiralle perille. Eli ihmisestä se johtuu, millainen koira on (haukkuuko turhaan,
onko vihainen ja myös ns. hyvät puolet ; totteleeko ) käytökseltään. Ulkonäkö on tietysti taas se makuasia - siitähän ei pidä kiistellä, joten älä itse ota herneitä nenääsi;
minä pidän vinttikoirista ja erikoisesti afgaaneista.

Viehätyksen syitä:

-Whippetit valikoivat ystäväpiirinsä. Lauman sisällä, tuttavakoirien ja koirista pitävien vieraiden seurassa ne ovat yksi seurallisimmista roduista. Kotioloissa isäntäväen viereen pitää päästä niin sohvalle, sänkyyn kuin saunaankin.

-Whippetit sanovat, kun on asiaa. Jos näköpiiriin sattuu saaliseläin tai reviiriä uhkaava koira, siitä kyllä ilmoitetaan, mutta joka ikiselle vastaantulijalle ei kadulla jaksa räkyttää.

-Whippetit ovat agilityssä noin miljoona kertaa parempia kuin perinteiset "agilityrodut" maasto- tai ratajuoksussa (^_^). Ongelmana taviskouluttajalle saattaa olla se, että whippettiä ei voi kouluttaa rankaisemalla ja pakottamalla. Toisaalta jos MITÄÄN rotua kouluttaa muutoin kuin positiivisten kokemusten avulla, kannattaa vaihtaa lajia.

-Tokossa whippet kyllä oppii mitä tehdä siinä missä muutkin mutta ei välttämättä pidä sitä erityisen hauskana, ainakaan jos toimintaa vertaa agilityyn tai kilpajuoksuun. Minulle on riittävästi tokoa siinä kun kävelen vaivattomasti kadun laidassa napottavan jumalatonta mekkalaa pitävän "oikean" koiran ohi, jota omistaja ei tunnu saavan liikkeelle edes hihnasta vetämällä. Omat koirani ohikulkiessaan katsovat häirikköä "hittoako siinä mouhoat" -ilmeellä.

-Tottahan ne omat koirat aina silmää miellyttävät mutta whippet on yksi kauneimmista koiraroduista: hoikka, lihaksikas ja ihastuttavan helppoliikkeinen. Öksöjeni laihuutta kauhisteleville voin antaa ohjeen: aja omasta koirastasi karva ja laihduta kaikki se laardi pois ja vertaa sen jälkeen koirien lihasmassaa. Harvoimpa kuulee ketään huippuunsa treenattua ihmissprintteriäkään laihaksi kutsuttavan, vaikka rasvaprosentti on alle 10.

- Ja lopuksi, mitä vikaa kissoissa on? Kissat ovat kivoja.

Ihan pakko sen verran valaista että kyllä vaan vinttarillakin voi tokoilla ja agilityä harrastaa. Tänä vuonna meillä oli agirodussa kolme whippetjoukkuetta, yksi mölleissä ja kaksi kilpailevissa, myös rotumestaruuksissa oli mukavasti porukkaa. Whippeteissä kilpailee muistaakseni 2 tai 3 koiraa kolmosluokassa kakkosessa enemmän ja ykkösissä sitten loput. Mutta jos kiinnostaa niin lauantaina Varkaudessa starttaa taas yksi ykkösluokkalainen whippet nousukuman toivossa.

sitä samaa voisi kysyä sadasta muusta rodusta, erityisesti niistä, jotka on jalostettu niin pitkälle, että jo koiran terveys siitä kärsii.

Yhtenä hyvänä asiana voisin sanoa, että se yököttävä koiran haju puuttuu.

Täs tilantees en sit vedä hernettä nenään, mut mulla on whippet, ja ne ei ees pahemmin hauku Ne on todella seurallisii koirii et ei kannata tehä pikasii johtopäätöksii jos ei näin ihanaa koiraa omista... Mutta kyllä sitä saa olla omaa mieltä, sitä en kyl kiellä... :) Whippetit on tosi ihmisystävällisii... kannattaa siltä sun kaverilta kysyy et onx ne puhdasrotusii tai muuten vaan outoja... tokosta en tiiä mut agilityssä voi kyl käydä... sellases vinttiksille tarkotetuille... näähän on just harrastuskoirii..
Kannattaa vaikka käydä joidenkin kasvattajien sivuilla tai www.vinttikoiraliitto.fi
niin saat vähän tietoo... Must niis viehättää se seurallisuus ja kaikki. Kissoja ne ei muistuta lainkaan.... Mut kaipa mä ymmärrän et oot erimieltä vinttikoirist.. mäkään en tykkää villakoirista.. must ne vaan on niin kauheita karvaturreja :) :)

Suloiset aristokraatit

Vinttikoirat taitavat tietää, että he ovat koiramaailman kuninkaallisia ja että heitä on paljon omistanut myös ihmiskunnan kuninkaalliset sekä mm. tsaarit ja tataaripäälliköt.

He käyttäytyvät todella aristokraattisesti. Käyttäytyvät arvokkaasti ja pidättyvästi ja suhtautuvat paheksuvasti sellaista toista koiraa kohtaan ja ihmistä kohtaa, joka örveltää ja sättää ja koheltaa. Minulla oli whippet, joka mittaroi minua usein, ihmetteli, kun minä toohotin, ei oikein välittänyt minusta, vaikka hoidinkin hänet niin hyvin, kuin vain jaksoin ja taisin. Sen sijaan hän rakasti minun miestäni ja vanhempiani, eritoten äitiäni kovasti, kun nuo muut ihmiset meidän perheessä olivat paljon rauhallisempia. Minulla vain meni niin yli äyräitten sen whippettini ihailu, että puhelin hänelle kimeällä äänellä (se pelaa noutajiin ja spanieleihin ym. koirarotuihin) ja "hemmottelin sen pilalle" muillakin tavoilla, että hän "käveli ylitseni". Tunsin pettymystä kun hän hyppäsi minun mieheni syliin ja hyppi suosionosoituksellisesti häntä vasten lattialla samoin kuin hän äitillenikin teki. Kai minussa sitten oli syytä, mutta en silti alkanut inhoamaan whippettiä sen vuoksi. Olin vain niin hurmiossa tuon koiran "jalkojen juurella", että unohdin asemani olla laumanjohtaja.

Joskus teini-iässä muistaisin kuinka piirtelin kaarilla joitakin koirien kuvia ja ne muistuttivät jotakuinkin vinttikoiria. Silloin se sitten alkoi tuo vinttikoirien ihailu.

Ne on kaikkien muitten roturyhmien yläpuolella, upeita, kauniita, rauhallisia ja yleviä koiria.

En todellakaan tiedä millaista kohtelua noi kaverisi whippetit ovat saaneet osakseen, mutta kuullostaa todella oudolta toi räksytys. Meidän 9kk whippet haukkuu ainoastaan silloin kun se saa ajettua oravan puuhun eikä pääse itse sinne perässä.

Muutenkin koiramme on todella sosiaalinen ja rohkea, ei ollenkaan arka vaan aina iloinen. Ja olen ollut todella tyytyväinen rotuvalintaamme. Whippet ei kuolaa, ei haise eikä hauku. Lisäksi se on aina tunkemassa syliin ja haluaisi mahdollisimman paljon huomiota. Yöllä saa aina ihan tosissaan potkia sen sängystä pois... yleensä tuloksetta, koska kuluu 10 minuuttia ja se on siinä taas.

Koiramme on erittäin miellyttämishaluinen ja oppii helposti erilaisia "perustemppuja", jopa ilman makupaloja! En tiedä onko koiramme sitten joku outolintu vinttikoirien joukossa, mutta kyllä aivan ihana. Toki tiedän, että whippteistä, niin kuin mistä muista koiristakin tahansa löytyy luonne-eroja, paljonkin. Jokainen on oma yksilö... ei saa, eikä voi yleistää.

Sanoisimpa melkein, että on aika paljon omistajasta kiinni millainen koira pennusta tulee.

Jos joku haluaa vielä katsella kuvia Romeosta..

www.personal.inet.fi/koti/whippet/
nimellä Plaudite Rare Arcticsoul "Romeo"
( kuva etusivulla )

Jos olet tarkka, ettei koirasi haise miltään, eikä "lähetä" pahemmin karvoja, eikä "kiehnää" koko ajan jaloissasi, etkä halua, että se mielistelee -ja siksi myös alistelee- ihmiselle, eikä syödessä kuolastele, vaikka saisi kummoisen juhla-aterian ota Whippet.

Se rotu käyttäytyy myös todella hienostuneesti, jopa arvokkaasti ja mitä sillä väliä on jos koirakin haluaa "jutella" eli kuten sanot, räkyttelee. Mitä sillä väliä! Suomen pystykorva ynnä monet muut pystykorvat ja pikkukoirat eritoten ne vasta räkytteleekin. Shäferkin haukkuu ja sen vasta kaukaa tunnistaakin, koska Der Shäferhund haukkuu.

Haukkuminen ikävä kyllä on ainoa koirain jutustelutyyli. Olisihan se kiva jos ne puhuisivat kuin ihmiset. Minä kyllä tykkäisin siitä, jos koiratkin alkaisivat jutteleen meidän ihmisten kieltä. Silloin ne voisivat kertoa, mikä on kivaa ja mikä kovasti nyppii ja mitä toiveita heillä on ja ennen kaikkea mistä kolottaa kun on niin kärttyisä olo.

Minulla on kyllä sellainen olo, että minun wippetilläni olisi ollut sellainen "myskirauhanen", jollaista luullaan yksinomaan olevan vain afgaaninvinttikoirilla. Olen kerran lukenut Koiramme-Våra Hundar-lehdestä jostain muusta koirasta -siis erirotuisesta kuin afgaani- olevan tuo myskirauhanen. Oma whippettini tuoksui joskus tosi kiehtovalta, silloin kun hänellä oli tosi kiva fiilis. Se oli upea tuoksu, kuin jokin hieno hajuvesi. Onkohan jollakin muullakin sellaista havaintoa omasta whippetistään?

Kaiken kaikkiaan tosi upea koira. Kurakelilläkin likaantui tosi vähän, kun on korkearaajainen ja lyhytkarvainen koira.

Minulla on ollut kolmea eri rotuista koiraa. Viimeksi oli kaksi salukia, saluki on luonteeltaan mahtavan pirättyväinen ja isäntä uskollinen koira. Vietin elämäni kauneinta aikaa heidän seurassaan ulkoillen ja seuraten heidän keskenäistä kisailuaan vapaana luonnossa. Salukit ja yleensä vinttikoirat, ovat koirien aatelia, sen näkee niiden käytöksestä.

Tyhmä kysymys, kaikki!!!!

Jokaisella on oma makunsa, jokaista viehättää omanlaisenssa koira. Itse en esim. ymmärrä, mikä ajokoirissa viehättää.
Vinttikoirat ovat maailman ihanimpia koiria, todella kauniita! Itse haluan, että koira on hoikka, se ei missäään nimessä saa olla mikään karmea, roteva ja tukeva koira! Niiden ulkonäkö on todella silmiähivelevä, upea ruumiinrakenne, ei mitään ylimääräistä...Silmistä hehkuu hyvvyyttä ja lempeyttä...jos joku ei ole koskaan katsonut vinttikoiraa silmiin, niin katsokoon pikapuoliin, nimittäin silloin on saanut uskomattoman elämyksen!! Sellaista ilmettä ei ole minkään muun koiran silmissä...
Tuo whippettien räkyttäminen kuulostaa todella oudolta, whippeteistä(ja kaikista muistkin vnttikoirista) oikein erikseen sanotaan, etttä ne haukkuvat todella vähän muihin koiriin verrattuna. Itselläni on 2 ihanaa vinttaria, enkä ole kuullut niiden melkein koskaan haukkuvan! Tuo venakkotapauskin on outo. Liekkkö joku luonnevikainen...Tai itseasiassa tuollaisten tapausten vikahan on aina omistajassa, ei koirassa, eikä kyllä koskaan missään nimessä rodussa!!!Älä missään nimessä yleistä parin tapauksen perusteella!!Tuollainen on raivostuttavaa kuultavaa...Sama, kun väittäisin, että kaikki kultaisetnoutajat ovat luonnevikaisia, ja purevat, koska olen kuullut ja kokenut pari tapausta.. Sinulle on ilmeisti vaan sattunut huonoja kokemuksia, se on valitettavaa.
Jaa eivät vinttarit ole ihmisystävällisiä ja seurtallisia??!?? Oletko koskaan kuullut, että miten vähän rodut yleensä luonteeltaan ovatkaan erilaisia, kuin rotumääritelmässä sanotaan?? Esim. italianvinttikoirasta monisa koirakirjoissa erikseen sanotaan, miten seurallinen ja ihmisrakas se on! olen todellinen vinttikoiraihminen ja tunnen ja olen tavannut todella, todella monia vinttareita. Ja kyllä voi rehellisesti sanoa, että kaikki ovat reippaasti tulleet luokse, nuolleet naamaa ja olleet todella hurmaavaluonteisia!!!! Että ei kannata yleistää...
Vinttikoirilla ei ole miellyttämisenhalua, mutta jos sinä haluat koiran,joka hulluna palvoo sinua ja elää vain sinua varten, ole hyvä, ota sellainen. Minä en halua ainakaan korostaa itsetuntoani sellaisella koiralla. Ja vinttikoiristakin monet ovat miellyttämisenhaluisia ja tottelevaisia!!!

Kun harrstuksista puhutaan, vinttarin kanssa todellaki´n voi harrastaa molempia. Olen kuullut monista vinttikoirista, jotka kilpaailevat tokossa! Ja agility sopii niille loistavasti, ne ovat nopeita ja ketteriä. Viime vuoden oulun seudun voitokkain agilitykoira taisi muuten olla vinttikoira, että niin huonoja tuonkin perusteella vinttarit ovat agissa...!!

Joo, tosiaan, mielipiteitä ja makuja on monenlaisia... huoh....... Kai sinäkin ymmärrät, että kaikki eivät voi yksinkertaisesti tykätä samoista roduista??!!??

T: Kahden ihanan vinttikoiran omistaja, ja suuri vinttikoirafani

Oliko varmasti kyse whippeteistä,sillä tämä rotu ei haukkua räksytä ja ovat lapsiystävällisiä.Meillä on 2 kpl wipuja ja ei parempia koirii voisi olla kuin nämät ovat.