Avioehto...

En ihan ymmärtänyt pointtiasi avioehdosta ja sen tekemisestä/tekemättä jättämisestä...

Siispä: aviopuolisoilla on avio-oikeus, ts. oikeus puoleen toisen omaisuudesta. Se ei kuitenkaan käytännössä vaikuta ennenkuin avioliitto päättyy joko toisen kuolemaan tai eroon, avioliiton aikana molemmat hallitsevat omaa omaisuuttaan.

Jos toinen puoliso kuolee ja parilla on lapsia, hänen lapsensa perivät hänet, ts. puolet avioparin omaisuudesta. Omaisuutta ei kuitenkaan tarvitse jakaa (ja sitten on paljon säädöksiä siitä, että puoliso saa jäädä asumaan yhteiseen kotiin ja hallita irtaimistoa jne jne, mutta unohdetaan ne nyt).

Jos taas avioliitto päättyy eroon, omaisuus jaetaan puoliksi ja se, jolla on enemmän, maksaa tasinkoa sille, jolla on vähemmän. Jos siis sinä saat erossa asunnon ja puolisosi polkupyörän, joudut maksamaan puolisollesi tasinkoa, koska kämppä on arvokkaampi kuin fillari.

Avioehdolla pystytään sulkemaan pois avio-oikeus joko molemmilta tai toiselta puolisolta, ts. sillä voidaan määrätä, että jokainen saa erossa vain avioliittoon tuoman omaisuutensa, esim. puoliso ei saa toisen perintötilaa. (Myös testamentilla voidaan määrätä perinnöstä.)

Ja mitä mieltä olen pareista, jotka eivät ota avioehtoa? Jokainen tekee niinkuin tykkää, itse en avioehtoa halua, sillä se on mielestäni epäluottamuslause toista kohtaan eikä meillä kummallakaan ole suuria suojattavia omaisuuksia. Eri asia olisi, jos puolisollani olisi vaikkapa iso perintötila, sitten voisin avioehdon juuri ja juuri ymmärtää (mutta toivoisin kuitenkin, että asiat hoidettaisiin ennemmin testamentilla).

on paperi, jolla säilytetään tietty omaisuus aviollisen oikeuden ulkopuolella.
Kuoleman sattuessa jää puille paljaille. Samoin erossa.
Rintaperillinen perii aina vanhempansa, aviehdollakin, puoliso ainoastaan ei, jos on avioehto.

mä olen tätä mieltä,kun mennään naimisiin niin ei silloin ajatella että hitsi jos sitten kuitenki erotaan... sehän jo sinänsä kertoo että hän ei ole niin rakastunut ja sitoutunut teidän liittonne,ja haluaa näin turvata omaisuutensa ei sillon mennä naimisiin jos toista ei rakasta.en ainakaan mä menis. ei sillä asenteella mennä naimisiin.mä menen naimisiin kun olen varma siitä että haluan olla tämän miehen kanssa loppuelämäni ja olen sellaisen miehen tavannutkin,ja hän on kanssani täysin samaa mieltä.

...avioehdon kun menimme mieheni kanssa naimisiin, johtuen aivan siitakin etta en nahnyt sita nk pahana asiana valissamme jos kerran olemme yhdessa lopun ikaamme. Testamtissa olemme kuitenkin toistemme perijat, lapset saavat tietenkin omat osuutensa.
Asumme jenkeissa ja miehellani on huomattavasti suuremmat tulot kuin minulla, niin tata kautta halusin varmistaa senkin etta ns pahat puheet jaavat vaisuiksi, niinkuin jaivatkin ;)

Itse en siis todellakaan kokenut sita pahana asiana, en myoskaan koskaan mennyt rahasta naimisiin.
Jokainen paattaa kohdallaan mika on hyva ja toimiva ratkaisu, ei siis tuomita toisia tekivat he mita hyvansa.. Siihen on yleensa ollut syynsa :>

Jos olet rikas ja miehesi köyhä,ole vain ottamatta avioehtoa. Sit kun se vuosien päästä kyllästyy suhun ja ottaa nuoremman, lähtee siinä samassa niitten himaan puolet omaisuudestasi ja fyrkistasi. Eli tuntui se äijä nyt miltä tahansa, ainahan on eron mahdollisuus, vai oletko oikeasti tyhmä?

Meillä ei oo avioehtoa. En oo edes kovin perillä, mitä se merkkaa. Eikä oo kyllä väliäkään.Mulla on auto ja miehellä velkaa. Siinä se omaisuus. Oon kyllä käsittäny, että omissa nimissä tehty velka ei jäis vaimon maksettavaksi missään tapauksessa!? Oonko väärässä??