..suuremmissa määrin, ainakin minun mielestäni. Myöskin "viralliset taidelautakunnat" ovat hyväksyneet sen taiteeksi koska palkitsevat sarjakuvapiirtäjiä usein apurahoilla. Kyllä se on taidetta siinä missä muukin viivan piirtely.
0Äänestä
Printwhat
Olen samaa mieltä, se on kuvataiteen yksi osa-alue.
0Äänestä
e.tanttu
jätettäisiin ne varsinaisen kuvataiteen ulkopuolelle. Samanveroista "taidetta" ne ovat kuin kuin piirretyt ja maalatut postikortit, poliittiset ja muut pilapiirrokset sekä useimmat mainokset ja julisteet.
0Äänestä
caput.mortuum
Sarjakuva on oma taiteenlajinsa. Pelkkää kuvataidetta se ei ole vaan siinä yhdistyy kuva ja sana. Taidetta kuitenkin.
0Äänestä
palsta.
mutta se on tuolla kirjat ja novellit-osioissa.
Tuntuu kyllä joskus, että käsikirjoittajia ja kirjailijoita arvostetaan enemmän kuin piirtäjiä ja kuvittajia, jos eri henkilö.
Kuvien taso ja kertovan sisällön laatu kai siinäkin ratkaisee. Pelkkää kuvataidetta se ei varmaankaan ole, jos sarjakuva on tekstitetty. Silloin ollaan sekä kuvataiteen että kirjallisuuden alueilla.
0Äänestä
Börkku
olen samaa mieltä
0Äänestä
provox
tee nykytaiteen mukaista sarjakuvaa. Siis sellaista, josta kuvista ei ymmärrä, mitä niihin on piirretty ja josta tekijäkään ei osaa sanoa, mistä se kertoo.
Koetas keksiä vähän houkuttelevampia provoja. Tuo nyt ei oikein toimi pidemmän keskustelun herättäjänä, luulisin. :)
0Äänestä
silmäneula
ylimalkaan tehdään jotakin sellaista kuin sarjakuva? Jos haluaa lukea niin silloin tartutaan kirjaan tai lehteen ja jos haluaa katsoa kuvia niin niitä on tarjolla näyttelyissä ja museoissa. Siis normaaliälyiset aikuiset, lapsethan ovat oma tapauksesnsa, heille voi kuvitettujen satukirjojen ohessa tarjota jonkin sarjakuvankin.
Ehdottamasi kaltaisia sarjakuviahan on jo vaikka kuinka paljon, esimerkkinä vaikka täysin tajuton Viivi ja Wagner. Kuvataidettahan siitä ei saa kirveelläkään.
0Äänestä
normaaliälyiset
silmäneula kirjoitti:
ylimalkaan tehdään jotakin sellaista kuin sarjakuva? Jos haluaa lukea niin silloin tartutaan kirjaan tai lehteen ja jos haluaa katsoa kuvia niin niitä on tarjolla näyttelyissä ja museoissa. Siis normaaliälyiset aikuiset, lapsethan ovat oma tapauksesnsa, heille voi kuvitettujen satukirjojen ohessa tarjota jonkin sarjakuvankin.
Ehdottamasi kaltaisia sarjakuviahan on jo vaikka kuinka paljon, esimerkkinä vaikka täysin tajuton Viivi ja Wagner. Kuvataidettahan siitä ei saa kirveelläkään.
varmaan tajuavat, mitä sarjakuva on parhaimmillaan. Vaikka sitten Will Eisnerin sarjakuvaromaanit tai Pikku Nemo.
0Äänestä
provox
silmäneula kirjoitti:
ylimalkaan tehdään jotakin sellaista kuin sarjakuva? Jos haluaa lukea niin silloin tartutaan kirjaan tai lehteen ja jos haluaa katsoa kuvia niin niitä on tarjolla näyttelyissä ja museoissa. Siis normaaliälyiset aikuiset, lapsethan ovat oma tapauksesnsa, heille voi kuvitettujen satukirjojen ohessa tarjota jonkin sarjakuvankin.
Ehdottamasi kaltaisia sarjakuviahan on jo vaikka kuinka paljon, esimerkkinä vaikka täysin tajuton Viivi ja Wagner. Kuvataidettahan siitä ei saa kirveelläkään.
"Miksi ylimalkaan tehdään jotakin sellaista kuin sarjakuva?"
...erinomainen väline tarinan kerrontaan, etenkin jos tuo tarina halutaan viestittää nopeasti. Proosalla tarinan kertominen vaatii ihan toisenlaista keskittymistä.
Sarjakuva on mitä parhain formaatti esim. pilapiirrosten kaltaisissa satiireissa.
"Jos haluaa lukea niin silloin tartutaan kirjaan tai lehteen ja jos haluaa katsoa kuvia niin niitä on tarjolla näyttelyissä ja museoissa."
Aika konservatiivista!
0Äänestä
provox
old_profile_33466 kirjoitti:
Koetas keksiä vähän houkuttelevampia provoja. Tuo nyt ei oikein toimi pidemmän keskustelun herättäjänä, luulisin. :)
Vastasithan sinäkin. :)
Mutta kuvitelkaa sielunne silmin sarjakuva, jonka jokaisen ruudun täyttää jokin nykytaiteen mukainen roinakasa tai väriläiskä, ja kokonaistarina on täysin hämärän peitossa. Eikö se olisi nimenomaan (nyky)taidesarjakuvaa?
0Äänestä
silmäneula
provox kirjoitti:
"Miksi ylimalkaan tehdään jotakin sellaista kuin sarjakuva?"
...erinomainen väline tarinan kerrontaan, etenkin jos tuo tarina halutaan viestittää nopeasti. Proosalla tarinan kertominen vaatii ihan toisenlaista keskittymistä.
Sarjakuva on mitä parhain formaatti esim. pilapiirrosten kaltaisissa satiireissa.
"Jos haluaa lukea niin silloin tartutaan kirjaan tai lehteen ja jos haluaa katsoa kuvia niin niitä on tarjolla näyttelyissä ja museoissa."
Aika konservatiivista!
ruudun satiirinen pila (jota lähellä on mm. Kiroileva siili) laskettaisiin sarjakuvaksi ja se olisi Karin tai Karlssonin tasoa, niin ok. Se ei kuitenkaan onnistune, sillä sarjakuvahan perustuu vakioesiintyjiin ja satiiriset pilat taas päivänkohtaisuuksiin, joissa esiintyjät/asiat ovat vaihtuvia. Ne siis ovat ja pysyvät pilapiirroksina.
Ai että lukeminen ja taiteen katselu on konservatiivista? Alan ymmärtää viehtymistäsi sarjakuviin, niitä lukiessa aivot eivät rasitu.
0Äänestä
oletko
silmäneula kirjoitti:
ruudun satiirinen pila (jota lähellä on mm. Kiroileva siili) laskettaisiin sarjakuvaksi ja se olisi Karin tai Karlssonin tasoa, niin ok. Se ei kuitenkaan onnistune, sillä sarjakuvahan perustuu vakioesiintyjiin ja satiiriset pilat taas päivänkohtaisuuksiin, joissa esiintyjät/asiat ovat vaihtuvia. Ne siis ovat ja pysyvät pilapiirroksina.
Ai että lukeminen ja taiteen katselu on konservatiivista? Alan ymmärtää viehtymistäsi sarjakuviin, niitä lukiessa aivot eivät rasitu.
ylimalkaan tehdään jotakin sellaista kuin sarjakuva? Jos haluaa lukea niin silloin tartutaan kirjaan tai lehteen ja jos haluaa katsoa kuvia niin niitä on tarjolla näyttelyissä ja museoissa. Siis normaaliälyiset aikuiset, lapsethan ovat oma tapauksesnsa, heille voi kuvitettujen satukirjojen ohessa tarjota jonkin sarjakuvankin.
Ehdottamasi kaltaisia sarjakuviahan on jo vaikka kuinka paljon, esimerkkinä vaikka täysin tajuton Viivi ja Wagner. Kuvataidettahan siitä ei saa kirveelläkään.
Suhtaudut yllättävän negatiivisesti sarjakuvaan minkäänlaisena taiteenlajina, hämmästyin sitä. Vaikka itse en juuri kuluta aikaani sarjakuviin, arvostan kyllä taidokkaasti piirrettyä sarjakuvaa, jos juonikin toimii mehukkaasti.
Hesarista katson vain Kamut, joka toisinaan on naseva ja herkullinen ja saa hyvälle tuulelle, mutta se taas liittyy lähinnä eläinrakkauteeni. :) On tavoitettu jotain tunnistettavaa eläinten sielunelämästä. Mutta enpähän olekaan taiteessa auktoriteetti enkä asiantuntija. :)
0Äänestä
provox
silmäneula kirjoitti:
ruudun satiirinen pila (jota lähellä on mm. Kiroileva siili) laskettaisiin sarjakuvaksi ja se olisi Karin tai Karlssonin tasoa, niin ok. Se ei kuitenkaan onnistune, sillä sarjakuvahan perustuu vakioesiintyjiin ja satiiriset pilat taas päivänkohtaisuuksiin, joissa esiintyjät/asiat ovat vaihtuvia. Ne siis ovat ja pysyvät pilapiirroksina.
Ai että lukeminen ja taiteen katselu on konservatiivista? Alan ymmärtää viehtymistäsi sarjakuviin, niitä lukiessa aivot eivät rasitu.
"Ai että lukeminen ja taiteen katselu on konservatiivista? Alan ymmärtää viehtymistäsi sarjakuviin, niitä lukiessa aivot eivät rasitu."
...nyt ensin oman kirjoittamasi, ja vasta sitten alkaisit arvostelemana muita.
0Äänestä
silmäneula
provox kirjoitti:
"Ai että lukeminen ja taiteen katselu on konservatiivista? Alan ymmärtää viehtymistäsi sarjakuviin, niitä lukiessa aivot eivät rasitu."
...nyt ensin oman kirjoittamasi, ja vasta sitten alkaisit arvostelemana muita.
selkeää ja ymmärrettävää suomeahan nuo tekstini näyttävät olevan, ei minulla ole vaikeuksia niiden kanssa.
Enkä suinkaan arvostele muita, pois se minusta, mielestäni kirjallisuuden ja kuvataiteen pitäminen konservatiivisena vain kielii nykyajalle ominaisesta helpolla pääsemisestä, älyllisten ponnistelujen välttämisestä. Mutta se on vain yksityinen mielipide, ei mikään aksiooma.
0Äänestä
silmäneula
old_profile_33466 kirjoitti:
Suhtaudut yllättävän negatiivisesti sarjakuvaan minkäänlaisena taiteenlajina, hämmästyin sitä. Vaikka itse en juuri kuluta aikaani sarjakuviin, arvostan kyllä taidokkaasti piirrettyä sarjakuvaa, jos juonikin toimii mehukkaasti.
Hesarista katson vain Kamut, joka toisinaan on naseva ja herkullinen ja saa hyvälle tuulelle, mutta se taas liittyy lähinnä eläinrakkauteeni. :) On tavoitettu jotain tunnistettavaa eläinten sielunelämästä. Mutta enpähän olekaan taiteessa auktoriteetti enkä asiantuntija. :)
hämmästyn sinun hämmästymistäsi, itsehän taisit ensimmäisenä todeta aloittajan provon. Miten provoon sinun mielestäsi pitäisi vastata?
0Äänestä
provox
silmäneula kirjoitti:
selkeää ja ymmärrettävää suomeahan nuo tekstini näyttävät olevan, ei minulla ole vaikeuksia niiden kanssa.
Enkä suinkaan arvostele muita, pois se minusta, mielestäni kirjallisuuden ja kuvataiteen pitäminen konservatiivisena vain kielii nykyajalle ominaisesta helpolla pääsemisestä, älyllisten ponnistelujen välttämisestä. Mutta se on vain yksityinen mielipide, ei mikään aksiooma.
Silmäneula: "Jos haluaa lukea niin silloin tartutaan kirjaan tai lehteen ja jos haluaa katsoa kuvia niin niitä on tarjolla näyttelyissä ja museoissa."
Provox: "Aika konservatiivista!"
Silmäneula: "Ai että lukeminen ja taiteen katselu on konservatiivista?"
[rautalanka on]
Ei, vaan väittämäsi että lukeminen tapahtuisi (vain) kirjasta tai lehdestä, ja kuvien katselu näyttelyissä. Sarjakuvissa _sekä_ katsellaan kuvia _että_ luetaan.
[rautalanka off]
0Äänestä
provox
silmäneula kirjoitti:
hämmästyn sinun hämmästymistäsi, itsehän taisit ensimmäisenä todeta aloittajan provon. Miten provoon sinun mielestäsi pitäisi vastata?
vastata itse asiaan, niin ainahan voi vetäytyä provon tai muun termin taakse, ja vastata niin kuin siihen "pitää" vastata.
Nimimerkistäni huolimatta en esitä provoja vain huomionhakutarkoituksessa, vaan kyseenalaistan ihan oikeasti nykyisen suttutaiteen mielekkyyden.
hämmästyn sinun hämmästymistäsi, itsehän taisit ensimmäisenä todeta aloittajan provon. Miten provoon sinun mielestäsi pitäisi vastata?
Siihen, miten sinun olisi pitänyt provoon vastata, en tietenkään osaa vastata. Vastauksesi jyrkkyys vain yllätti. :)
On vain jännää huomata, miten eri ihmiset eri tavoin "taiteen" käsittävät, eli mitä rajataan jyrkästi pois taiteen piiristä. Minulla ei taida olla kovin ahtaat rajat, mutta toki olenkin taiteen suhteen "puolivillainen" ja päättelen enimmäkseen mu-tu-menetelmällä ilman pitkien taideopintojen painolastia.
0Äänestä
silmäneula
provox kirjoitti:
vastata itse asiaan, niin ainahan voi vetäytyä provon tai muun termin taakse, ja vastata niin kuin siihen "pitää" vastata.
Nimimerkistäni huolimatta en esitä provoja vain huomionhakutarkoituksessa, vaan kyseenalaistan ihan oikeasti nykyisen suttutaiteen mielekkyyden.
vastausvaihtoehtona parempaakin tarjolla, sillä ehdotuksesi on todella kannatettava. Nykytaiteen teoksiin perustuva(t) sarjakuva(t) on enemmän kuin tarpeen, se olisi nykytaiteeseen tutustumista karttavalle enemmistölle helpoin ja kätevin tapa tottua näkemään hyvää taidetta. Mitä enemmän sitä näkee sitä nopeammin sitä oppii katsomaan ja siitä pitämään.
Aloittaa voisi sieltä helpoimmasta päästä vaikkapa Roy Lichtensteinista ja hänen sarjakuvaironioistaan sekä Claes Oldenburgin esineveistoksista, molemmat tarjoavat jalostetun mallin sarjakuvamaailmasta. Tutusta liikkeelle lähteminen avaa silmiä verraten helposti.
Tutustuminen voisi jatkua muiden amerikkalaisten uusexpressionistien (toki aluksi heidän ns. esittävän taiteensa) kautta vastaaviin saksalaisiin ja sen jälkeen tarjolla onkin myriadeittain taiteilijoita töineen.
Me molemmat kuitenkin tiedämme, että sekä media että kansan enemmistö on toivottaman konservatiivista ja tutuissa, huonoissakin, yli sata vuotta vanhoissa konventioissa sitkeästi kiinni roikkuvaa. Tarjolla on kuitenkin yllin kyllin todella hienoa ja paljon antavaa taidetta kunhan unohtaa ennekkoluulonsa ja tutustuu avoimin mielin taiteen monipuoliseen kenttään.
Joten kiitos hienosta ehdotuksestasi ja siitä, että palautit minun provosoivien tekstien älyttömältä käytöltä takaisin asiaan. Ehdotuksesi toteuttamisellahan me saamme enemmän hyvää taidetta yleisön helposti nähtäville saatavaksi, eikö vain?
0Äänestä
provox
silmäneula kirjoitti:
vastausvaihtoehtona parempaakin tarjolla, sillä ehdotuksesi on todella kannatettava. Nykytaiteen teoksiin perustuva(t) sarjakuva(t) on enemmän kuin tarpeen, se olisi nykytaiteeseen tutustumista karttavalle enemmistölle helpoin ja kätevin tapa tottua näkemään hyvää taidetta. Mitä enemmän sitä näkee sitä nopeammin sitä oppii katsomaan ja siitä pitämään.
Aloittaa voisi sieltä helpoimmasta päästä vaikkapa Roy Lichtensteinista ja hänen sarjakuvaironioistaan sekä Claes Oldenburgin esineveistoksista, molemmat tarjoavat jalostetun mallin sarjakuvamaailmasta. Tutusta liikkeelle lähteminen avaa silmiä verraten helposti.
Tutustuminen voisi jatkua muiden amerikkalaisten uusexpressionistien (toki aluksi heidän ns. esittävän taiteensa) kautta vastaaviin saksalaisiin ja sen jälkeen tarjolla onkin myriadeittain taiteilijoita töineen.
Me molemmat kuitenkin tiedämme, että sekä media että kansan enemmistö on toivottaman konservatiivista ja tutuissa, huonoissakin, yli sata vuotta vanhoissa konventioissa sitkeästi kiinni roikkuvaa. Tarjolla on kuitenkin yllin kyllin todella hienoa ja paljon antavaa taidetta kunhan unohtaa ennekkoluulonsa ja tutustuu avoimin mielin taiteen monipuoliseen kenttään.
Joten kiitos hienosta ehdotuksestasi ja siitä, että palautit minun provosoivien tekstien älyttömältä käytöltä takaisin asiaan. Ehdotuksesi toteuttamisellahan me saamme enemmän hyvää taidetta yleisön helposti nähtäville saatavaksi, eikö vain?
on olemassa, että nykytaide puettuna sarjakuvan muotoon saisi uutta kannatusta. Mutta uskoakseni tuo riski on häviävän pieni, tai oikeammin niin toivoakseni.
Sarjakuva on nykytaiteelle (tässä vain merkityksessä suttutaide) aika mahdoton pala, koska kuvat edellyttävät kertovuutta, eli ensimmäinen kuva johdattaa toiseen, jne. Mutta jos kuva ei sinällään johdata mihinkään, niin kuin valiettavan usein on, niin ei sarja niitä toimi.
Toki kaikenmaailman kollaaseja voi väsätä kasaan, ja nimittää näin syntyneitä vierekkäisiä kuvia sarjakuvaksi, mutta sitä se ei ole. Sarjakuva edellyttää jotain, mikä nykytaiteesta tyystin puuttuu, halun kertoa jotakin. Pelkillä "koe tämä niin kuin koet" -tauluilla ei sarjakuvaa tehdä, edefelteillä kyllä, jos mies olisi niin halunut.
Siihen, onko sarjakuva taidetta on turha yrittää vastata, kun kukaan ei tiedä mitä taide on. Mutta varmaa on se, että nykysarjakuva on mielekkäämpää, taidokkaampaa ja antoisampaa kuin nykykuvataide.
0Äänestä
silmäneula
provox kirjoitti:
on olemassa, että nykytaide puettuna sarjakuvan muotoon saisi uutta kannatusta. Mutta uskoakseni tuo riski on häviävän pieni, tai oikeammin niin toivoakseni.
Sarjakuva on nykytaiteelle (tässä vain merkityksessä suttutaide) aika mahdoton pala, koska kuvat edellyttävät kertovuutta, eli ensimmäinen kuva johdattaa toiseen, jne. Mutta jos kuva ei sinällään johdata mihinkään, niin kuin valiettavan usein on, niin ei sarja niitä toimi.
Toki kaikenmaailman kollaaseja voi väsätä kasaan, ja nimittää näin syntyneitä vierekkäisiä kuvia sarjakuvaksi, mutta sitä se ei ole. Sarjakuva edellyttää jotain, mikä nykytaiteesta tyystin puuttuu, halun kertoa jotakin. Pelkillä "koe tämä niin kuin koet" -tauluilla ei sarjakuvaa tehdä, edefelteillä kyllä, jos mies olisi niin halunut.
Siihen, onko sarjakuva taidetta on turha yrittää vastata, kun kukaan ei tiedä mitä taide on. Mutta varmaa on se, että nykysarjakuva on mielekkäämpää, taidokkaampaa ja antoisampaa kuin nykykuvataide.
että hyvä taide ei sarjakuvaan sovi, hieman vanhaa sanontaa mukaellen: ei helmiä sioille. Jos se siihen sopisi, olisi sitä jo aikoja sitten sillä tavalla ryöstöviljelty.
Toisin on proosan laita, josta on jo kauan ammennettu ideat ja aiheet sarjakuvan käyttöön. Kuvan ilmaisuvoima on niin äärettömän paljon suurempi kuin sanan ("yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat snaa"), että tällainen ryöstö onnistuu hyvin.
Selittäminen ei ylipäätään kuulu kuvan yhteyteen, kuva puhuu omaa kieltään, johon sanat eivät ylety. Kuvan viesti aukeaa katsomalla sitä, täytyy olla kuvallisesti vähintään puolisokea ellei niin käy.
Harmin paikkahan se tietysti on, kuten sanot, ettei hyvä nykytaide sovellu sarjakuvaan. Niin monet jäävät näin paitsi mahdollisuudesta tutustua nykytaiteen todelliseen olemukseen ja sen helmiin.
Nykyinen materialistinen maailma pystyy tarjoamaan lähes yksinomaan tylsistyttävää hengenravintoa, johon ihmiset tyytyvät edes tietämättä paremmasta. Onneksi on joka maassa eri puolilla maailmaa, jopa vanhoillisessa Suomessa, nykytaidetta esitteleviä gallerioita ja museoita, joihin pääsee murto-osalla siitä hinnasta, jota kaupallinen tingeltangeli pyytää omista tarjouksistaan. Olkaamme siitä onnellisia.
0Äänestä
provox
silmäneula kirjoitti:
että hyvä taide ei sarjakuvaan sovi, hieman vanhaa sanontaa mukaellen: ei helmiä sioille. Jos se siihen sopisi, olisi sitä jo aikoja sitten sillä tavalla ryöstöviljelty.
Toisin on proosan laita, josta on jo kauan ammennettu ideat ja aiheet sarjakuvan käyttöön. Kuvan ilmaisuvoima on niin äärettömän paljon suurempi kuin sanan ("yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat snaa"), että tällainen ryöstö onnistuu hyvin.
Selittäminen ei ylipäätään kuulu kuvan yhteyteen, kuva puhuu omaa kieltään, johon sanat eivät ylety. Kuvan viesti aukeaa katsomalla sitä, täytyy olla kuvallisesti vähintään puolisokea ellei niin käy.
Harmin paikkahan se tietysti on, kuten sanot, ettei hyvä nykytaide sovellu sarjakuvaan. Niin monet jäävät näin paitsi mahdollisuudesta tutustua nykytaiteen todelliseen olemukseen ja sen helmiin.
Nykyinen materialistinen maailma pystyy tarjoamaan lähes yksinomaan tylsistyttävää hengenravintoa, johon ihmiset tyytyvät edes tietämättä paremmasta. Onneksi on joka maassa eri puolilla maailmaa, jopa vanhoillisessa Suomessa, nykytaidetta esitteleviä gallerioita ja museoita, joihin pääsee murto-osalla siitä hinnasta, jota kaupallinen tingeltangeli pyytää omista tarjouksistaan. Olkaamme siitä onnellisia.
on hyvin suojattu pelkäämältäsi ryöstöviljelyltä, koska siinä ei yksinkertaisesti ole mitään ryöstettävää. Noita tuherruksia voi kuka tahansa tehdä itse, joten miksi sellaista ryöstämään.
Toisin ovat hyvät ideat, oivallukset ja näkökulmat, sekä mielenkiintoiset karikatyyrit, hahmot ja eläin-ihmiset joita sarjakuvat ovat väärällään. Ne ovat arvo-omaisuutta. Nykytaide on luovuudeltaan paljon köyhempää, koska on nostanut itsensä akateemisen tärkeäksi museotaiteeksi, jota vain harvat ja valitut osaavat tehdä. Sarjakuva on paljon enemmän taidetta ihmisiltä ihmisille, vailla tunkkaista "taiteellisuuden" pakkoa.
Nykytaiteen tyyppinen luovuus kukoistaa vielä ihan hienosti päiväkodeissa, mutta kun se on nostettu jalustalle, ja sitä tehdään vakavalla naamalla ja kaliilla apurahoilla, niin on lähinnä keisarille ostettu taas uudet vaatteet. Sarjakuva on rehellistä ja aitoa, nykytaide falskia taiteellisuutta, jota pidetään hyvin keinotekoisesti hengissä.
Hauska tuo ilmaisu: yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Nykytaide on tuonut tähän lauseeseen melkoisen inflaation, kun valtaosa nykytaiteesta ei pärjää edes kahdelle sanalle :)
on hyvin suojattu pelkäämältäsi ryöstöviljelyltä, koska siinä ei yksinkertaisesti ole mitään ryöstettävää. Noita tuherruksia voi kuka tahansa tehdä itse, joten miksi sellaista ryöstämään.
Toisin ovat hyvät ideat, oivallukset ja näkökulmat, sekä mielenkiintoiset karikatyyrit, hahmot ja eläin-ihmiset joita sarjakuvat ovat väärällään. Ne ovat arvo-omaisuutta. Nykytaide on luovuudeltaan paljon köyhempää, koska on nostanut itsensä akateemisen tärkeäksi museotaiteeksi, jota vain harvat ja valitut osaavat tehdä. Sarjakuva on paljon enemmän taidetta ihmisiltä ihmisille, vailla tunkkaista "taiteellisuuden" pakkoa.
Nykytaiteen tyyppinen luovuus kukoistaa vielä ihan hienosti päiväkodeissa, mutta kun se on nostettu jalustalle, ja sitä tehdään vakavalla naamalla ja kaliilla apurahoilla, niin on lähinnä keisarille ostettu taas uudet vaatteet. Sarjakuva on rehellistä ja aitoa, nykytaide falskia taiteellisuutta, jota pidetään hyvin keinotekoisesti hengissä.
Hauska tuo ilmaisu: yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Nykytaide on tuonut tähän lauseeseen melkoisen inflaation, kun valtaosa nykytaiteesta ei pärjää edes kahdelle sanalle :)
Mitenkään enää tarttumatta varsinaiseen aiheeseen haluan vain heittää väliin, että olet loistava kirjoittaja! :)
0Äänestä
silmäneula
provox kirjoitti:
on hyvin suojattu pelkäämältäsi ryöstöviljelyltä, koska siinä ei yksinkertaisesti ole mitään ryöstettävää. Noita tuherruksia voi kuka tahansa tehdä itse, joten miksi sellaista ryöstämään.
Toisin ovat hyvät ideat, oivallukset ja näkökulmat, sekä mielenkiintoiset karikatyyrit, hahmot ja eläin-ihmiset joita sarjakuvat ovat väärällään. Ne ovat arvo-omaisuutta. Nykytaide on luovuudeltaan paljon köyhempää, koska on nostanut itsensä akateemisen tärkeäksi museotaiteeksi, jota vain harvat ja valitut osaavat tehdä. Sarjakuva on paljon enemmän taidetta ihmisiltä ihmisille, vailla tunkkaista "taiteellisuuden" pakkoa.
Nykytaiteen tyyppinen luovuus kukoistaa vielä ihan hienosti päiväkodeissa, mutta kun se on nostettu jalustalle, ja sitä tehdään vakavalla naamalla ja kaliilla apurahoilla, niin on lähinnä keisarille ostettu taas uudet vaatteet. Sarjakuva on rehellistä ja aitoa, nykytaide falskia taiteellisuutta, jota pidetään hyvin keinotekoisesti hengissä.
Hauska tuo ilmaisu: yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Nykytaide on tuonut tähän lauseeseen melkoisen inflaation, kun valtaosa nykytaiteesta ei pärjää edes kahdelle sanalle :)
arvailla minkä verran tunnet nykytaidetta mutta seuraavat lausumasi "Hauska tuo ilmaisu: yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Nykytaide on tuonut tähän lauseeseen melkoisen inflaation, kun valtaosa nykytaiteesta ei pärjää edes kahdelle sanalle" ja "Noita tuherruksia voi kuka tahansa tehdä itse,.."
kertoo ainakin sen, että niputat kaiken näinä päivinä tehtävän taiteen yhteen ja varustat sen epiteeteillä kuten suttutaide ja töherrykset.
Sinänsä epämääräisen nykytaide-termin puitteissa tehdään kuitenkin valtaosa siitä taiteesta, jota erilaiset yksityiset ja yhteisölliset keräilijät ostavat. Kirjoittamasi kaltaista ahdaskatseisuutta on kunkin ajankohdan taide saanut kokea jo runsaat sata vuotta, kaikki merkittävät taidesuuntaukset, joiden töistä nyt maksetaan jopa kymmeniä miljoonia.
Toisen pään sisälle ei pääse nähdäkseen, mikä saa ihmisen jopa raivokkaasti halveksimaan ja solvaamaan jotakin, joka ei millään lailla häntä haittaa tai vahingoita ja, voisi sanoa, joka itse asiassa ei hänelle edes kuulu. Mikä saa hänet yksinäisenä eksyneenä Don Quijoten lailla taistelemaan tuulimyllyjä vastaa? Vanha kansa sanoi tällaisesta, että itselleen sika kiusaa tekee kun kaukalonsa kaataa.
Elämä on joka tapauksessa paljon rikkaampaa niille, jotka avaran mielensä puitteissa pystyvät nauttimaan taiteen koko kentän tarjonnasta. Jos jostakin ei pidä niin sehän kuuluu elämään, ei kaikesta voi eikä tarvitsekaan pitää, sellaisen voi ohittaa ja jättää huomiotta eikä suotta repäistä sen vuoksi ihokastaan.
0Äänestä
provox
old_profile_33466 kirjoitti:
Mitenkään enää tarttumatta varsinaiseen aiheeseen haluan vain heittää väliin, että olet loistava kirjoittaja! :)
Mukava saada tällaistakin palautetta, vaikka aika lailla välillä asioita kärjistänkin.
0Äänestä
provox
silmäneula kirjoitti:
arvailla minkä verran tunnet nykytaidetta mutta seuraavat lausumasi "Hauska tuo ilmaisu: yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Nykytaide on tuonut tähän lauseeseen melkoisen inflaation, kun valtaosa nykytaiteesta ei pärjää edes kahdelle sanalle" ja "Noita tuherruksia voi kuka tahansa tehdä itse,.."
kertoo ainakin sen, että niputat kaiken näinä päivinä tehtävän taiteen yhteen ja varustat sen epiteeteillä kuten suttutaide ja töherrykset.
Sinänsä epämääräisen nykytaide-termin puitteissa tehdään kuitenkin valtaosa siitä taiteesta, jota erilaiset yksityiset ja yhteisölliset keräilijät ostavat. Kirjoittamasi kaltaista ahdaskatseisuutta on kunkin ajankohdan taide saanut kokea jo runsaat sata vuotta, kaikki merkittävät taidesuuntaukset, joiden töistä nyt maksetaan jopa kymmeniä miljoonia.
Toisen pään sisälle ei pääse nähdäkseen, mikä saa ihmisen jopa raivokkaasti halveksimaan ja solvaamaan jotakin, joka ei millään lailla häntä haittaa tai vahingoita ja, voisi sanoa, joka itse asiassa ei hänelle edes kuulu. Mikä saa hänet yksinäisenä eksyneenä Don Quijoten lailla taistelemaan tuulimyllyjä vastaa? Vanha kansa sanoi tällaisesta, että itselleen sika kiusaa tekee kun kaukalonsa kaataa.
Elämä on joka tapauksessa paljon rikkaampaa niille, jotka avaran mielensä puitteissa pystyvät nauttimaan taiteen koko kentän tarjonnasta. Jos jostakin ei pidä niin sehän kuuluu elämään, ei kaikesta voi eikä tarvitsekaan pitää, sellaisen voi ohittaa ja jättää huomiotta eikä suotta repäistä sen vuoksi ihokastaan.
kaltaisesti taide-ihminen varsin hyvin ymmärtää, mitä tarkoitan tässä yhteydessä nykytaiteella. Voit toki taas vastata "niin kuin provoon kuuluu", eli alkaa saivarrella määritelmistä ja spekuloida minun taidetuntemustani, mutta se lähinnä kertoo, ettet osaa itse aiheesta keskustella, vaan vedät herneen nenään heti kun, joku ei olekaan samaa mieltä kanssasi. Minun maailmassani tuota kutsutaan lapselliseksi kiukutteluksi.
Minä solvaan nykyistä suttutaidetta lähinnä siksi, että kaipaan takaisin aikaa, jolloin taide oli taitavaa ja sisällökästä, ja jota pystyi maallikkokin arvostamaan. Kyse on siis yhteiskunnallisesta mielipiteenilmaisusta. Minulla ei ole omaa harrastustani enempää tekemistä taidemaailman kanssa, joten omaa lehmää en tämän enempää yritä pelastaa. Se, mitä ihmiset kotonaan piirtävät, on ihan sama, mutta se, mitä julkisena taiteena meille esitellään, on yhteinen juttu, ja siitä minulla on oikeus sanoa mielipiteeni.
Jos olen mielestäsi ahdaskatseinen, kun vaadin taiteelta tasoa, laatua, sisältöä ja ryhtiä, enkä hyväksy mitä tahansa sisäpiirileikkien jälkeistä krapulaoksennusta taiteeksi, niin ehkäpä olen sitä. Olen myös monen muun asian suhteen hyvin ahdaskatseinen, en syö ihan mitä tahansa, enkä käyttädy ihan miten tahansa, en juo ihan mitä tahansa, enkä äänestä ihan ketä tahansa. Minulle asioilla on väliä. Ihannoimasi avarakatseisuus olisi toki paljon helpompaa, ruuankin voisi syödä useampaan kertaan, jos vain olisi tarpeeksi avaramakuinen.
0Äänestä
provox
silmäneula kirjoitti:
arvailla minkä verran tunnet nykytaidetta mutta seuraavat lausumasi "Hauska tuo ilmaisu: yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Nykytaide on tuonut tähän lauseeseen melkoisen inflaation, kun valtaosa nykytaiteesta ei pärjää edes kahdelle sanalle" ja "Noita tuherruksia voi kuka tahansa tehdä itse,.."
kertoo ainakin sen, että niputat kaiken näinä päivinä tehtävän taiteen yhteen ja varustat sen epiteeteillä kuten suttutaide ja töherrykset.
Sinänsä epämääräisen nykytaide-termin puitteissa tehdään kuitenkin valtaosa siitä taiteesta, jota erilaiset yksityiset ja yhteisölliset keräilijät ostavat. Kirjoittamasi kaltaista ahdaskatseisuutta on kunkin ajankohdan taide saanut kokea jo runsaat sata vuotta, kaikki merkittävät taidesuuntaukset, joiden töistä nyt maksetaan jopa kymmeniä miljoonia.
Toisen pään sisälle ei pääse nähdäkseen, mikä saa ihmisen jopa raivokkaasti halveksimaan ja solvaamaan jotakin, joka ei millään lailla häntä haittaa tai vahingoita ja, voisi sanoa, joka itse asiassa ei hänelle edes kuulu. Mikä saa hänet yksinäisenä eksyneenä Don Quijoten lailla taistelemaan tuulimyllyjä vastaa? Vanha kansa sanoi tällaisesta, että itselleen sika kiusaa tekee kun kaukalonsa kaataa.
Elämä on joka tapauksessa paljon rikkaampaa niille, jotka avaran mielensä puitteissa pystyvät nauttimaan taiteen koko kentän tarjonnasta. Jos jostakin ei pidä niin sehän kuuluu elämään, ei kaikesta voi eikä tarvitsekaan pitää, sellaisen voi ohittaa ja jättää huomiotta eikä suotta repäistä sen vuoksi ihokastaan.
lisätä, että on myös aika outoa, että äsken "tuomitsit" sarjakuvan käsittättömänä, ja nyt puolustat avarakatseisuutta. Missä on avarakatseisuutesi sarjakuvan suhteen? Väistämättä tulee mieleen, että olet varsin valikoivasti avarakatseinen.
0Äänestä
silmäneula
provox kirjoitti:
kaltaisesti taide-ihminen varsin hyvin ymmärtää, mitä tarkoitan tässä yhteydessä nykytaiteella. Voit toki taas vastata "niin kuin provoon kuuluu", eli alkaa saivarrella määritelmistä ja spekuloida minun taidetuntemustani, mutta se lähinnä kertoo, ettet osaa itse aiheesta keskustella, vaan vedät herneen nenään heti kun, joku ei olekaan samaa mieltä kanssasi. Minun maailmassani tuota kutsutaan lapselliseksi kiukutteluksi.
Minä solvaan nykyistä suttutaidetta lähinnä siksi, että kaipaan takaisin aikaa, jolloin taide oli taitavaa ja sisällökästä, ja jota pystyi maallikkokin arvostamaan. Kyse on siis yhteiskunnallisesta mielipiteenilmaisusta. Minulla ei ole omaa harrastustani enempää tekemistä taidemaailman kanssa, joten omaa lehmää en tämän enempää yritä pelastaa. Se, mitä ihmiset kotonaan piirtävät, on ihan sama, mutta se, mitä julkisena taiteena meille esitellään, on yhteinen juttu, ja siitä minulla on oikeus sanoa mielipiteeni.
Jos olen mielestäsi ahdaskatseinen, kun vaadin taiteelta tasoa, laatua, sisältöä ja ryhtiä, enkä hyväksy mitä tahansa sisäpiirileikkien jälkeistä krapulaoksennusta taiteeksi, niin ehkäpä olen sitä. Olen myös monen muun asian suhteen hyvin ahdaskatseinen, en syö ihan mitä tahansa, enkä käyttädy ihan miten tahansa, en juo ihan mitä tahansa, enkä äänestä ihan ketä tahansa. Minulle asioilla on väliä. Ihannoimasi avarakatseisuus olisi toki paljon helpompaa, ruuankin voisi syödä useampaan kertaan, jos vain olisi tarpeeksi avaramakuinen.
tähän pari otetta kommentistasi:
1. "..eli alkaa saivarrella määritelmistä ja spekuloida minun taidetuntemustani, mutta se lähinnä kertoo, ettet osaa itse aiheesta keskustella, vaan vedät herneen nenään heti kun, joku ei olekaan samaa mieltä kanssasi. Minun maailmassani tuota kutsutaan lapselliseksi kiukutteluksi."
"Jos olen mielestäsi ahdaskatseinen, kun vaadin taiteelta tasoa, laatua, sisältöä ja ryhtiä, enkä hyväksy mitä tahansa sisäpiirileikkien jälkeistä krapulaoksennusta taiteeksi, niin ehkäpä olen sitä."
Jos teksteistäni saa tuollaisen (lainaus 1.)käsityksen niin tosi huonosti osaan ajatukseni pukea sanoiksi. Mikään siinä ei vastaa sitä, mitä ja miksi olen kirjoittanut.
Lainauksen 2. osalta totean, että vaatiahan saa maailmaa muuttumaan haluamakseen mutta se on yhtä toivotonta kuin yrittää palauttaa kuvataidetta yli sadan vuoden takaiseen aikaan. Ennen oli ennen, nyt on nyt. Jalkaansa toki voi polkea muuta sillä ei ole muuta merkitystä kuin jalan kipeytyminen ja se on ihan oma syy.
En minäkään suinkaan pidä kaikesta ja arvosta kaikkea mitä nykypäivän taide tuottaa. Nyt samoin kuin aina ennenkin tehdään niin hyvää, keskinkertaista kuin kelvotontakin taidetta. Nautin siitä, mikä minua miellyttää mutta mitään syytä kohdella kaltoin sitä muuta osaa ei minulla todellakaan ole, kykenen ohittamaan sen minulle merkityksettömänä.
Mitä käsitykseeni sarjakuvista tulee, niin tekemäni provokaatio ei sitä vastaa. Provot ovat siitä hankalia, että aina joku ottaa ne todesta, niitä kirjoittaessa ottaa sen riskin.
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
..suuremmissa määrin, ainakin minun mielestäni.
Myöskin "viralliset taidelautakunnat" ovat hyväksyneet sen taiteeksi koska palkitsevat sarjakuvapiirtäjiä usein apurahoilla.
Kyllä se on taidetta siinä missä muukin viivan piirtely.
Olen samaa mieltä, se on kuvataiteen yksi osa-alue.
jätettäisiin ne varsinaisen kuvataiteen ulkopuolelle. Samanveroista "taidetta" ne ovat kuin kuin piirretyt ja maalatut postikortit, poliittiset ja muut pilapiirrokset sekä useimmat mainokset ja julisteet.
Sarjakuva on oma taiteenlajinsa. Pelkkää kuvataidetta se ei ole vaan siinä yhdistyy kuva ja sana. Taidetta kuitenkin.
mutta se on tuolla kirjat ja novellit-osioissa.
Tuntuu kyllä joskus, että käsikirjoittajia ja kirjailijoita arvostetaan enemmän kuin piirtäjiä ja kuvittajia, jos eri henkilö.
Kuvien taso ja kertovan sisällön laatu kai siinäkin ratkaisee. Pelkkää kuvataidetta se ei varmaankaan ole, jos sarjakuva on tekstitetty. Silloin ollaan sekä kuvataiteen että kirjallisuuden alueilla.
olen samaa mieltä
tee nykytaiteen mukaista sarjakuvaa. Siis sellaista, josta kuvista ei ymmärrä, mitä niihin on piirretty ja josta tekijäkään ei osaa sanoa, mistä se kertoo.
Vasta sitten sarjakuva on kuvataidetta!
Koetas keksiä vähän houkuttelevampia provoja. Tuo nyt ei oikein toimi pidemmän keskustelun herättäjänä, luulisin. :)
ylimalkaan tehdään jotakin sellaista kuin sarjakuva? Jos haluaa lukea niin silloin tartutaan kirjaan tai lehteen ja jos haluaa katsoa kuvia niin niitä on tarjolla näyttelyissä ja museoissa. Siis normaaliälyiset aikuiset, lapsethan ovat oma tapauksesnsa, heille voi kuvitettujen satukirjojen ohessa tarjota jonkin sarjakuvankin.
Ehdottamasi kaltaisia sarjakuviahan on jo vaikka kuinka paljon, esimerkkinä vaikka täysin tajuton Viivi ja Wagner. Kuvataidettahan siitä ei saa kirveelläkään.
varmaan tajuavat, mitä sarjakuva on parhaimmillaan. Vaikka sitten Will Eisnerin sarjakuvaromaanit tai Pikku Nemo.
"Miksi ylimalkaan tehdään jotakin sellaista kuin sarjakuva?"
...erinomainen väline tarinan kerrontaan, etenkin jos tuo tarina halutaan viestittää nopeasti. Proosalla tarinan kertominen vaatii ihan toisenlaista keskittymistä.
Sarjakuva on mitä parhain formaatti esim. pilapiirrosten kaltaisissa satiireissa.
"Jos haluaa lukea niin silloin tartutaan kirjaan tai lehteen ja jos haluaa katsoa kuvia niin niitä on tarjolla näyttelyissä ja museoissa."
Aika konservatiivista!
Vastasithan sinäkin. :)
Mutta kuvitelkaa sielunne silmin sarjakuva, jonka jokaisen ruudun täyttää jokin nykytaiteen mukainen roinakasa tai väriläiskä, ja kokonaistarina on täysin hämärän peitossa. Eikö se olisi nimenomaan (nyky)taidesarjakuvaa?
ruudun satiirinen pila (jota lähellä on mm. Kiroileva siili) laskettaisiin sarjakuvaksi ja se olisi Karin tai Karlssonin tasoa, niin ok. Se ei kuitenkaan onnistune, sillä sarjakuvahan perustuu vakioesiintyjiin ja satiiriset pilat taas päivänkohtaisuuksiin, joissa esiintyjät/asiat ovat vaihtuvia. Ne siis ovat ja pysyvät pilapiirroksina.
Ai että lukeminen ja taiteen katselu on konservatiivista? Alan ymmärtää viehtymistäsi sarjakuviin, niitä lukiessa aivot eivät rasitu.
tutustunut sarjakuvaan Mafalda?
Suhtaudut yllättävän negatiivisesti sarjakuvaan minkäänlaisena taiteenlajina, hämmästyin sitä. Vaikka itse en juuri kuluta aikaani sarjakuviin, arvostan kyllä taidokkaasti piirrettyä sarjakuvaa, jos juonikin toimii mehukkaasti.
Hesarista katson vain Kamut, joka toisinaan on naseva ja herkullinen ja saa hyvälle tuulelle, mutta se taas liittyy lähinnä eläinrakkauteeni. :) On tavoitettu jotain tunnistettavaa eläinten sielunelämästä. Mutta enpähän olekaan taiteessa auktoriteetti enkä asiantuntija. :)
"Ai että lukeminen ja taiteen katselu on konservatiivista? Alan ymmärtää viehtymistäsi sarjakuviin, niitä lukiessa aivot eivät rasitu."
...nyt ensin oman kirjoittamasi, ja vasta sitten alkaisit arvostelemana muita.
selkeää ja ymmärrettävää suomeahan nuo tekstini näyttävät olevan, ei minulla ole vaikeuksia niiden kanssa.
Enkä suinkaan arvostele muita, pois se minusta, mielestäni kirjallisuuden ja kuvataiteen pitäminen konservatiivisena vain kielii nykyajalle ominaisesta helpolla pääsemisestä, älyllisten ponnistelujen välttämisestä. Mutta se on vain yksityinen mielipide, ei mikään aksiooma.
hämmästyn sinun hämmästymistäsi, itsehän taisit ensimmäisenä todeta aloittajan provon. Miten provoon sinun mielestäsi pitäisi vastata?
Silmäneula: "Jos haluaa lukea niin silloin tartutaan kirjaan tai lehteen ja jos haluaa katsoa kuvia niin niitä on tarjolla näyttelyissä ja museoissa."
Provox: "Aika konservatiivista!"
Silmäneula: "Ai että lukeminen ja taiteen katselu on konservatiivista?"
[rautalanka on]
Ei, vaan väittämäsi että lukeminen tapahtuisi (vain) kirjasta tai lehdestä, ja kuvien katselu näyttelyissä. Sarjakuvissa _sekä_ katsellaan kuvia _että_ luetaan.
[rautalanka off]
vastata itse asiaan, niin ainahan voi vetäytyä provon tai muun termin taakse, ja vastata niin kuin siihen "pitää" vastata.
Nimimerkistäni huolimatta en esitä provoja vain huomionhakutarkoituksessa, vaan kyseenalaistan ihan oikeasti nykyisen suttutaiteen mielekkyyden.
Siihen, miten sinun olisi pitänyt provoon vastata, en tietenkään osaa vastata. Vastauksesi jyrkkyys vain yllätti. :)
On vain jännää huomata, miten eri ihmiset eri tavoin "taiteen" käsittävät, eli mitä rajataan jyrkästi pois taiteen piiristä. Minulla ei taida olla kovin ahtaat rajat, mutta toki olenkin taiteen suhteen "puolivillainen" ja päättelen enimmäkseen mu-tu-menetelmällä ilman pitkien taideopintojen painolastia.
vastausvaihtoehtona parempaakin tarjolla, sillä ehdotuksesi on todella kannatettava. Nykytaiteen teoksiin perustuva(t) sarjakuva(t) on enemmän kuin tarpeen, se olisi nykytaiteeseen tutustumista karttavalle enemmistölle helpoin ja kätevin tapa tottua näkemään hyvää taidetta. Mitä enemmän sitä näkee sitä nopeammin sitä oppii katsomaan ja siitä pitämään.
Aloittaa voisi sieltä helpoimmasta päästä vaikkapa Roy Lichtensteinista ja hänen sarjakuvaironioistaan sekä Claes Oldenburgin esineveistoksista, molemmat tarjoavat jalostetun mallin sarjakuvamaailmasta. Tutusta liikkeelle lähteminen avaa silmiä verraten helposti.
Tutustuminen voisi jatkua muiden amerikkalaisten uusexpressionistien (toki aluksi heidän ns. esittävän taiteensa) kautta vastaaviin saksalaisiin ja sen jälkeen tarjolla onkin myriadeittain taiteilijoita töineen.
Me molemmat kuitenkin tiedämme, että sekä media että kansan enemmistö on toivottaman konservatiivista ja tutuissa, huonoissakin, yli sata vuotta vanhoissa konventioissa sitkeästi kiinni roikkuvaa. Tarjolla on kuitenkin yllin kyllin todella hienoa ja paljon antavaa taidetta kunhan unohtaa ennekkoluulonsa ja tutustuu avoimin mielin taiteen monipuoliseen kenttään.
Joten kiitos hienosta ehdotuksestasi ja siitä, että palautit minun provosoivien tekstien älyttömältä käytöltä takaisin asiaan. Ehdotuksesi toteuttamisellahan me saamme enemmän hyvää taidetta yleisön helposti nähtäville saatavaksi, eikö vain?
on olemassa, että nykytaide puettuna sarjakuvan muotoon saisi uutta kannatusta. Mutta uskoakseni tuo riski on häviävän pieni, tai oikeammin niin toivoakseni.
Sarjakuva on nykytaiteelle (tässä vain merkityksessä suttutaide) aika mahdoton pala, koska kuvat edellyttävät kertovuutta, eli ensimmäinen kuva johdattaa toiseen, jne. Mutta jos kuva ei sinällään johdata mihinkään, niin kuin valiettavan usein on, niin ei sarja niitä toimi.
Toki kaikenmaailman kollaaseja voi väsätä kasaan, ja nimittää näin syntyneitä vierekkäisiä kuvia sarjakuvaksi, mutta sitä se ei ole. Sarjakuva edellyttää jotain, mikä nykytaiteesta tyystin puuttuu, halun kertoa jotakin. Pelkillä "koe tämä niin kuin koet" -tauluilla ei sarjakuvaa tehdä, edefelteillä kyllä, jos mies olisi niin halunut.
Siihen, onko sarjakuva taidetta on turha yrittää vastata, kun kukaan ei tiedä mitä taide on. Mutta varmaa on se, että nykysarjakuva on mielekkäämpää, taidokkaampaa ja antoisampaa kuin nykykuvataide.
että hyvä taide ei sarjakuvaan sovi, hieman vanhaa sanontaa mukaellen: ei helmiä sioille. Jos se siihen sopisi, olisi sitä jo aikoja sitten sillä tavalla ryöstöviljelty.
Toisin on proosan laita, josta on jo kauan ammennettu ideat ja aiheet sarjakuvan käyttöön. Kuvan ilmaisuvoima on niin äärettömän paljon suurempi kuin sanan ("yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat snaa"), että tällainen ryöstö onnistuu hyvin.
Selittäminen ei ylipäätään kuulu kuvan yhteyteen, kuva puhuu omaa kieltään, johon sanat eivät ylety. Kuvan viesti aukeaa katsomalla sitä, täytyy olla kuvallisesti vähintään puolisokea ellei niin käy.
Harmin paikkahan se tietysti on, kuten sanot, ettei hyvä nykytaide sovellu sarjakuvaan. Niin monet jäävät näin paitsi mahdollisuudesta tutustua nykytaiteen todelliseen olemukseen ja sen helmiin.
Nykyinen materialistinen maailma pystyy tarjoamaan lähes yksinomaan tylsistyttävää hengenravintoa, johon ihmiset tyytyvät edes tietämättä paremmasta. Onneksi on joka maassa eri puolilla maailmaa, jopa vanhoillisessa Suomessa, nykytaidetta esitteleviä gallerioita ja museoita, joihin pääsee murto-osalla siitä hinnasta, jota kaupallinen tingeltangeli pyytää omista tarjouksistaan. Olkaamme siitä onnellisia.
on hyvin suojattu pelkäämältäsi ryöstöviljelyltä, koska siinä ei yksinkertaisesti ole mitään ryöstettävää. Noita tuherruksia voi kuka tahansa tehdä itse, joten miksi sellaista ryöstämään.
Toisin ovat hyvät ideat, oivallukset ja näkökulmat, sekä mielenkiintoiset karikatyyrit, hahmot ja eläin-ihmiset joita sarjakuvat ovat väärällään. Ne ovat arvo-omaisuutta. Nykytaide on luovuudeltaan paljon köyhempää, koska on nostanut itsensä akateemisen tärkeäksi museotaiteeksi, jota vain harvat ja valitut osaavat tehdä. Sarjakuva on paljon enemmän taidetta ihmisiltä ihmisille, vailla tunkkaista "taiteellisuuden" pakkoa.
Nykytaiteen tyyppinen luovuus kukoistaa vielä ihan hienosti päiväkodeissa, mutta kun se on nostettu jalustalle, ja sitä tehdään vakavalla naamalla ja kaliilla apurahoilla, niin on lähinnä keisarille ostettu taas uudet vaatteet. Sarjakuva on rehellistä ja aitoa, nykytaide falskia taiteellisuutta, jota pidetään hyvin keinotekoisesti hengissä.
Hauska tuo ilmaisu: yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Nykytaide on tuonut tähän lauseeseen melkoisen inflaation, kun valtaosa nykytaiteesta ei pärjää edes kahdelle sanalle :)
Mitenkään enää tarttumatta varsinaiseen aiheeseen haluan vain heittää väliin, että olet loistava kirjoittaja! :)
arvailla minkä verran tunnet nykytaidetta mutta seuraavat lausumasi
"Hauska tuo ilmaisu: yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Nykytaide on tuonut tähän lauseeseen melkoisen inflaation, kun valtaosa nykytaiteesta ei pärjää edes kahdelle sanalle" ja "Noita tuherruksia voi kuka tahansa tehdä itse,.."
kertoo ainakin sen, että niputat kaiken näinä päivinä tehtävän taiteen yhteen ja varustat sen epiteeteillä kuten suttutaide ja töherrykset.
Sinänsä epämääräisen nykytaide-termin puitteissa tehdään kuitenkin valtaosa siitä taiteesta, jota erilaiset yksityiset ja yhteisölliset keräilijät ostavat. Kirjoittamasi kaltaista ahdaskatseisuutta on kunkin ajankohdan taide saanut kokea jo runsaat sata vuotta, kaikki merkittävät taidesuuntaukset, joiden töistä nyt maksetaan jopa kymmeniä miljoonia.
Toisen pään sisälle ei pääse nähdäkseen, mikä saa ihmisen jopa raivokkaasti halveksimaan ja solvaamaan jotakin, joka ei millään lailla häntä haittaa tai vahingoita ja, voisi sanoa, joka itse asiassa ei hänelle edes kuulu. Mikä saa hänet yksinäisenä eksyneenä Don Quijoten lailla taistelemaan tuulimyllyjä vastaa? Vanha kansa sanoi tällaisesta, että itselleen sika kiusaa tekee kun kaukalonsa kaataa.
Elämä on joka tapauksessa paljon rikkaampaa niille, jotka avaran mielensä puitteissa pystyvät nauttimaan taiteen koko kentän tarjonnasta. Jos jostakin ei pidä niin sehän kuuluu elämään, ei kaikesta voi eikä tarvitsekaan pitää, sellaisen voi ohittaa ja jättää huomiotta eikä suotta repäistä sen vuoksi ihokastaan.
Mukava saada tällaistakin palautetta, vaikka aika lailla välillä asioita kärjistänkin.
kaltaisesti taide-ihminen varsin hyvin ymmärtää, mitä tarkoitan tässä yhteydessä nykytaiteella. Voit toki taas vastata "niin kuin provoon kuuluu", eli alkaa saivarrella määritelmistä ja spekuloida minun taidetuntemustani, mutta se lähinnä kertoo, ettet osaa itse aiheesta keskustella, vaan vedät herneen nenään heti kun, joku ei olekaan samaa mieltä kanssasi. Minun maailmassani tuota kutsutaan lapselliseksi kiukutteluksi.
Minä solvaan nykyistä suttutaidetta lähinnä siksi, että kaipaan takaisin aikaa, jolloin taide oli taitavaa ja sisällökästä, ja jota pystyi maallikkokin arvostamaan. Kyse on siis yhteiskunnallisesta mielipiteenilmaisusta. Minulla ei ole omaa harrastustani enempää tekemistä taidemaailman kanssa, joten omaa lehmää en tämän enempää yritä pelastaa. Se, mitä ihmiset kotonaan piirtävät, on ihan sama, mutta se, mitä julkisena taiteena meille esitellään, on yhteinen juttu, ja siitä minulla on oikeus sanoa mielipiteeni.
Jos olen mielestäsi ahdaskatseinen, kun vaadin taiteelta tasoa, laatua, sisältöä ja ryhtiä, enkä hyväksy mitä tahansa sisäpiirileikkien jälkeistä krapulaoksennusta taiteeksi, niin ehkäpä olen sitä. Olen myös monen muun asian suhteen hyvin ahdaskatseinen, en syö ihan mitä tahansa, enkä käyttädy ihan miten tahansa, en juo ihan mitä tahansa, enkä äänestä ihan ketä tahansa. Minulle asioilla on väliä. Ihannoimasi avarakatseisuus olisi toki paljon helpompaa, ruuankin voisi syödä useampaan kertaan, jos vain olisi tarpeeksi avaramakuinen.
lisätä, että on myös aika outoa, että äsken "tuomitsit" sarjakuvan käsittättömänä, ja nyt puolustat avarakatseisuutta. Missä on avarakatseisuutesi sarjakuvan suhteen? Väistämättä tulee mieleen, että olet varsin valikoivasti avarakatseinen.
tähän pari otetta kommentistasi:
1. "..eli alkaa saivarrella määritelmistä ja spekuloida minun taidetuntemustani, mutta se lähinnä kertoo, ettet osaa itse aiheesta keskustella, vaan vedät herneen nenään heti kun, joku ei olekaan samaa mieltä kanssasi. Minun maailmassani tuota kutsutaan lapselliseksi kiukutteluksi."
"Jos olen mielestäsi ahdaskatseinen, kun vaadin taiteelta tasoa, laatua, sisältöä ja ryhtiä, enkä hyväksy mitä tahansa sisäpiirileikkien jälkeistä krapulaoksennusta taiteeksi, niin ehkäpä olen sitä."
Jos teksteistäni saa tuollaisen (lainaus 1.)käsityksen niin tosi huonosti osaan ajatukseni pukea sanoiksi. Mikään siinä ei vastaa sitä, mitä ja miksi olen kirjoittanut.
Lainauksen 2. osalta totean, että vaatiahan saa maailmaa muuttumaan haluamakseen mutta se on yhtä toivotonta kuin yrittää palauttaa kuvataidetta yli sadan vuoden takaiseen aikaan. Ennen oli ennen, nyt on nyt. Jalkaansa toki voi polkea muuta sillä ei ole muuta merkitystä kuin jalan kipeytyminen ja se on ihan oma syy.
En minäkään suinkaan pidä kaikesta ja arvosta kaikkea mitä nykypäivän taide tuottaa. Nyt samoin kuin aina ennenkin tehdään niin hyvää, keskinkertaista kuin kelvotontakin taidetta. Nautin siitä, mikä minua miellyttää mutta mitään syytä kohdella kaltoin sitä muuta osaa ei minulla todellakaan ole, kykenen ohittamaan sen minulle merkityksettömänä.
Mitä käsitykseeni sarjakuvista tulee, niin tekemäni provokaatio ei sitä vastaa. Provot ovat siitä hankalia, että aina joku ottaa ne todesta, niitä kirjoittaessa ottaa sen riskin.