Jaaaaatkuuu...

Mies oli tumma ja komea, ja Anesin mieleen tuli mustalaisten ennustukset. Mies kumartui pyödän yli
-Mennäänkö jonnekkin mukavampaan paikkaan?
Miehen kuiskaus oli pehmeä kuin silkki, eikä Anes voinut vastustaa.
He hoippuivat ulos ravintolasta, mies kietoi kätensä Anesin hartioiden ympäri ja tuki tämän kulkua. Anes oli juonut ihan liikaa.
Mies ohjasi Anesin kadulta syrjäiselle kujalle, eikä Anes pitänyt sitä ihmeellisenä. Hänellä oli aivan liian mukavaa.
Mies työnsi Anesin vasten talon seinää, suuteli ahnaasti huulille, kouri. Anes vastasi hiukan hämillään. Kukaan ei ollut ennen suudellut häntä niin. Kuin yrittäisi imeä hänen sielunsa.
Miehen huulet liikkuivat kaulalle, ja sitten, odottamatta tuli kipu. Anes parahti, mutta mies oli häntä isompi ja vahvempi, painoi hänet tiukemmin seinää vasten. Kipu kaulalla yltyi sietämättömäksi, Anes ei voinut kuin huutaa.
Kipu laantui, muuttui sykkiväksi. Anesia alkoi heikottaa. Koko keho meni turraksi. Hän ei tuntenut enää jalkojaan. Miehen hengitys tuntui kuumalta hänen kaulallaan, hän kuuli lipovan, imevän ääneen joka inhotti häntä.
Hän ei nähnyt enää, maailma pimeni joka kerta kun mies imi hänen vertaan sisäänsä. Kaikki oli epäselvää, äänet, tuntemukset. Hän upposi pimeään, hukkui. Pimeä. Kylmä...
Anes veti henkeä, päästi huudon. Oli pimeää, mutta hän näki silti. Hän makasi vuoteellaan, verhot olivat kiinni. Joku seisoi ovensuussa, katseli häntä. Se mies ruokalasta. Samuel
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Samuel nousi hissiin ja painoi numeronappulaa. Hissi lähti liikkeelle nytkähtäen, ja Samuelin ajatukset lähtivät harhailemaan.
Hän oli käynyt aamulla ilmoittamassa Joelle tekevänsä enää vain päivävuoroja. Sen jälkeen hän oli mennyt ostoksille, ostanut pöytälamppuja, hedelmiä, ilmanraikastimia. Hän oli varmaan hullu. Miksi hän välitti mokomasta perkeleestä? Mitä se hänelle kuului?
Mutta semmoinen Samuel oli aina ollut. Hän oli hoitanut eläimiä, lapsiakin teini-iässä. Toiset olivat haukkuneet häntä homoksi. Minkä hän sille mahtoi että piti toisten auttamisessa ja hoitamisessa?
Samuelin vanhemmat olivat lääkäreitä. Kenties se johtui siitä. Samuelin kaksi iso-veljeä olivat vanhemmille täydellisiä. Toinen seurasi vanhempiensa jälkiä lääkäriksi, toinen taas lakimieheksi. Ja Samuel? Hänestä tuli puuseppä.
se oli ollut aikamoinen shokki. Hän piti auttamisessa? Miksei hän lukenut lääkäriksi?
Samuel ei halunnut vain hoitaa ja unohtaa. Hän halusi tietää mitä tapahtui auttamilleen ihmisille sen jälkeen. Olla osa heidän elämäänsä. Kuten Vikin.
Hän oli törmännyt Vikiin melkein kaksi vuotta sitten, ja oli juuri täyttänyt 21. Viki oli ollut myymässä itseään kadunkulmalla. Samuel kutsui hänet kotiinsa kahville. Selvisi että Viki tarvitsi rahaa yöpaikkaan. Hän jäin yöksi Samuelin sohvalle ja yö venyi viikoiksi ja kuukausiksi. Viki oli 17, ja karannut kasvattivanhempiensa luota. Hän ja Samuel sopivat hyvin yhteen, heillä oli samanlainen huumorintaju, ja kumpikin ymmärsi toista. Melkein kaksi vuotta he olivat eläneet yhdessä. Eräänä päivänä Viki saapui kalpeana kotiin, istutti Samuelin tuoliin ja kertoi. Hän oli ollut raskaana, mutta oli juuri teettänyt abortin.
Samuel ei tiennyt mitä ajatella. Lapsi oli hänenkin. Eikö Viki ollut ajatellut kysyä häneltä?
Helvetti, Viki huusi, se oli hänen kehonsa, ja hän päätti halusiko kantaa 9 kuukautta lasta. Hän ei halunnut lasta, hän halusi elää.
Viki lähti samana iltana.
Samuel oli loukkaantunut. Hän olisi halunnut lapsen, ja huolehtinut siitä Vikin puolesta. Eikö Viki ollut luottanut häneen sen vertaa että olisi kertonut?
Hissi kolahti oikeaan kerrokseen. Samuel kaivoi avaimen taskustaan, työnsi sen oikeaan oveen ja astui sisään.
ilma oli tunkkainen, joten Samuel avasi hiukan ikkunaa. Hän suihki ilmanraikastetta ympäriinsä, keräili vaatteita kasalle. Hedelmät hän laittoi tyhjänä ammottavaan jääkaappiin. Jääkaappi ei ollut päällä, joten Samuel laittoi sen käyntiin. Hän oli juuri työntämässä yhden lampun johtoa pistorasiaan kun kuuli huudon.
Hän avasi varovasti makuuhuoneen oven. Nainen heittelehti vuoteessa, näki ilmeisesti painajaista. Nainen kiljahti taas, ja jäi haukkomaan henkeään. Hitaasti hänen silmänsä aukenivat, ja kääntyivät tuiottamaan Samuelia raivon vallassa.
Hetkeen kumpikaan ei puhunut.
-Tuo minulle lääkkeeni, nainen sanoi lopulta.
-Mitkä lääkkeet?
-Ruskeassa pussissa, keittiössä.
Samuel sulki oven mennessään, koskaan ei voisi olla liian varma.
Pussi lojui unohdetun näköisenä keittiösyvennyksessä, ja hän kurkisti sen sisään. Putkiloita kellertävää nestettä ja ruiskuja.
Samuel palasi makuuhuoneeseen. Nainen makasi yhä paikallaan.
-Käytkö sinä päälle?
-näytänkö siltä että jaksaisin?
Nainen todella näytti heikolta. Vain tummissa silmissä paloi raivo. Samuel astui lähemmäs.
-Tässä
-En minä jaksa laittaa sitä itse, sinun täytyy.
Samuel ihnosi piikkejä. Hän vilkaisi putkiloita.
Nainen tuiotti kylmästi vuoteelta.
Samuel kaivoi ruiskun ja yhden putkilon esiin, ja Anesin neuvojen mukaisesti täytti ruiskun. Hän ruiskautti ilmakuplat ulos kuten lääkärisarjoissakin.
-Mikä sinun nimesi on? Samuel kysyi samalla kun laskeutui polvilleen vuoteen viereen.
-Anes
Samuel tarttui Anesin oikeaan käteen, ja työnsi neulan suoneen.