En tarkoita, että syrjisin, tai kohtelisin heitä kaltoin, tai muutenkaan huonosti.
En vain pidä heistä, enkä nauti yhdessäolosta.
Viikonloppuvierailut ovat erittäin ahdistavia ja toivon niiden vain päättyvän pian!
Mielestäni nämä tenavat saisivat pysyä äidillään!
Poika 4 ja tyttö 3. Itsellä ei lapsia, enkää haluakkaan!!
Tiedän saavani nyt teidän äippien vihat päälleni, mutta en tälle asialle mitään voi!
EN pidä mieheni lapsista!
KanarianLintu
72
6716
Vastaukset
- Ei ymmärrystä
No.Maailmaanhan mahtuu kaikenlaista mitä ei voi ymmärtää. Itsekkyys, suvaitsemattomuus, välinpitämättömyys tuntuvat kasvavan koko ajan.
Ollaan minä-minä-ihmisiä, heti-mulle-kaikki-tänne-nyt.
Aloitustasi lukiessa toivoin että kyseessä olisi provo. Samalla vaan tiedän että sinunlaisiasi oikeasti on olemassa. Sinulla on oikeus valita mies jolla on lapset mutta sinulla on oikeus myös olla hyväksymättä heitä elämäänne.
Missä aikuisuus? Missä vastuullisuus? Ehkä olet vielä teini, jos et iältäsi niin henkisesti?
Lapsi on aina ja kaikissa olosuhteissa syytön olemassaoloonsa, ei hän ole tänne omasta halustaan tullut vaan vanhempiensa aiheuttamana.
Mihin maailma oikeasti on menossa kun suhteet rikkoutuvat, lapset jäävät uusien kumppaneitten varjoon ja itsekkyys senkun kasvaa? - tulee olemaan
voin kokemuksesta kertoa.
Mitäpä, jos tulee joskus eteen sellainen päivä, että lapset syystä tai toisesta muuttavat isälleen asumaan? On erittäin vaikeaa asua yhdessä ihmisten kanssa, joista ei pidä. Viikonlopputapaamiset vielä menee, eihän sinun varmasti edes oleta olevan paikalla koko ajan lasten ollessa isällään, hehän tulevat tapaamaan isäänsä! Mutta jos asutte yhdessä ja lapset muuttaisivat isälleen, olisi sinun pakko heitä opetella edes sietämään. Muuten menettäisit oman mielenterveytesi.
Mieti tarkkaan, ennen kuin ryhdyt suhteeseen noin pienten lasten isän kanssa, lapset ovat miehen elämässä läsnä tiiviisti vielä vuosia.
Voisit päästä helpommalla etsimällä jonkun lapsettoman, jonka kanssa voisit vuosien päästä mahdollisesti hankkia ihan omia lapsia, jos mielesi siihen suuntaan vielä muuttuu.- marly
Suosittelen sinulle miehen vaihtamista lapsettomaan, et ala tykkäämään lapsita yhtään enempää ajan kuluessa, vaan päin vastoin. Lapset kuitenkin tulevat olemaan miehen elämässä aina! Ymmärrän tunteesi, koska en myöskään jaksa mieheni lapsia, enkä välitä vaikka he eivät tulisikaan käymään, olen vaan siitä iloinen. Ei minun tarvikkaan heistä tykätä, vaan pitää sietää. Vaikea paikka.
- vastaa
Heips!
Hyvä kun otit asian puheeksi vaikka sitten täällä, sillä asia varmasti painaa mieltäsi.
Kokeile yhden kerran olla näiden lasten kanssa kahden, ilman isää, jos ei suju niin muuta pois ja unoha mies. Mies kärsii oikeasti enemmän kun yrittää olla lapsille ja Sinulle hyvä ja huomaa ettei yrityksistään huolimatta tule onnistumaan.
Sinä et kärsi niin paljon kuin tuo mies ja lapset jos "yrität" muka jaksaa VUOSIA, joten tee ero niin helpotat heidän elämäänsä ja sinäkin teet yhden hyvän työn.
ps. Ole kiltti äläkä kuuntele isän sovittelu-yrityksiä, tiedät kyllä itse mistä kenkä puristaa - vähän
vastaa kirjoitti:
Heips!
Hyvä kun otit asian puheeksi vaikka sitten täällä, sillä asia varmasti painaa mieltäsi.
Kokeile yhden kerran olla näiden lasten kanssa kahden, ilman isää, jos ei suju niin muuta pois ja unoha mies. Mies kärsii oikeasti enemmän kun yrittää olla lapsille ja Sinulle hyvä ja huomaa ettei yrityksistään huolimatta tule onnistumaan.
Sinä et kärsi niin paljon kuin tuo mies ja lapset jos "yrität" muka jaksaa VUOSIA, joten tee ero niin helpotat heidän elämäänsä ja sinäkin teet yhden hyvän työn.
ps. Ole kiltti äläkä kuuntele isän sovittelu-yrityksiä, tiedät kyllä itse mistä kenkä puristaamutta TÄYTTÄ asiaa!
- Pariton Isä
..että kertoisit tunteesi myös minulle. Voisin sitten viheltää pelin poikki ja nauttia lasteni seurasta.. mahdollisesti jonkun lapsirakkaan kanssa.
- Ei ymmärrystä
Hyvä, sinä Pariton Isä. Ytimekkäästi ja niin, niin osuvasti sanottu.
- näistä "ihanista"...
"EN PIDÄ MIEHENI LAPSISTA!" "Mielestäni nämä tenavat saisivat pysyä äidillään"!
Että ainako ne äidit sen sanasodan alkavat??? Tämäkin kun riehaantuu kovaan väittelyyn, niin katsotaanpa vaan miten syy tästäkin vieritetään äitien kontolle. - vaikea ymmärtää
että on naisia jotka eivät lapsista pidä,eikä ees omia lapsia halua.
Kuitenkin,miksi se olisi jotenkin väärin?Miksi kaikkien naisten pitäisikään haluta äidiksi?Miksei hyväksytä sitä että on erimieltä?
Hoivaviettiä ei vain ole kaikille luotu.
Mutta väärin tekisit,jos et hyväksyisi lapsia isän luo tuleviksi..sillä lapset oikeasti kaipaavat myös sitä etävanhempana asuvaa,eivätkä he ole millään lailla syyllisiä vanhempiensa eroon.
Jotenkin vain tuntuu että sinun pitää keskustella aiheesta miehesi kanssa kasvokkain,ei tällaisella palstalla.
Lapsista pitää huolehtia eron jälkeenkin.- vaihtoehto, hänellä on
kykyä hoitaa henkisesti vääristyneitä ihmisiä. Kun miettii, että naisihminen, joka sanoo ettei siedä toisen lapsia, täytyy olla päässä enemmän kuin vikaa. Yleensä nainen on emotyyppiä, enemmän kuin mies. Suosittelisin ihan vapaaehtoisesti etsimään ja hakeutumaan lapsettoman ihmisen seuraan.
- KanarianLintu
vaihtoehto, hänellä on kirjoitti:
kykyä hoitaa henkisesti vääristyneitä ihmisiä. Kun miettii, että naisihminen, joka sanoo ettei siedä toisen lapsia, täytyy olla päässä enemmän kuin vikaa. Yleensä nainen on emotyyppiä, enemmän kuin mies. Suosittelisin ihan vapaaehtoisesti etsimään ja hakeutumaan lapsettoman ihmisen seuraan.
Eikö minulla ole oikeutta mielipiteeseen?
Pitääkö minunnöyrtyä kaikkeen eteeni tulevaan ja olla niin, että muita miellyttää?
Kuten sanoin, en mitenkään lapsille tätä tunnetta näytä, vaan olen heille se mukava kaveri, kuten kuuluukin.
Sisimmässäni kiehuu kuitenkin.
Tarkoitukseni ei ollut aloittaa keskustelua haukkuakseni ketään. Ei äitejä, isiä tai muitakaan.
Ison hatunnoston sensijaan esit'n kaikille yh äidille ja isille! Urakkanne on mittaamattoman suuri ja vaatii suunnatonta rakkautta. - toisten lapsista
KanarianLintu kirjoitti:
Eikö minulla ole oikeutta mielipiteeseen?
Pitääkö minunnöyrtyä kaikkeen eteeni tulevaan ja olla niin, että muita miellyttää?
Kuten sanoin, en mitenkään lapsille tätä tunnetta näytä, vaan olen heille se mukava kaveri, kuten kuuluukin.
Sisimmässäni kiehuu kuitenkin.
Tarkoitukseni ei ollut aloittaa keskustelua haukkuakseni ketään. Ei äitejä, isiä tai muitakaan.
Ison hatunnoston sensijaan esit'n kaikille yh äidille ja isille! Urakkanne on mittaamattoman suuri ja vaatii suunnatonta rakkautta.lausua ääneen haukkumalla? Jos olet sitä mieltä, ole ihan rauhassa, mutta pidä törkeä mielipide omanasi, varsinkin kun on kyse lapsista, ja toisten lapsista.
Kaikkea ei sovi sanoa ääneen, varsinkaan kun tietää tahallaan loukkaavansa toisia. - KanarianLintu
toisten lapsista kirjoitti:
lausua ääneen haukkumalla? Jos olet sitä mieltä, ole ihan rauhassa, mutta pidä törkeä mielipide omanasi, varsinkin kun on kyse lapsista, ja toisten lapsista.
Kaikkea ei sovi sanoa ääneen, varsinkaan kun tietää tahallaan loukkaavansa toisia.En kuulu näihin nöyristelijä äitipuolin, jotka nuolee exien ja anoppien persuksen vain olemalla heidän kanssa samaa mieltä kaikesta.
Eikä tämä tee minusta huonoa ihmistä! - oli tarkoitus
KanarianLintu kirjoitti:
Eikö minulla ole oikeutta mielipiteeseen?
Pitääkö minunnöyrtyä kaikkeen eteeni tulevaan ja olla niin, että muita miellyttää?
Kuten sanoin, en mitenkään lapsille tätä tunnetta näytä, vaan olen heille se mukava kaveri, kuten kuuluukin.
Sisimmässäni kiehuu kuitenkin.
Tarkoitukseni ei ollut aloittaa keskustelua haukkuakseni ketään. Ei äitejä, isiä tai muitakaan.
Ison hatunnoston sensijaan esit'n kaikille yh äidille ja isille! Urakkanne on mittaamattoman suuri ja vaatii suunnatonta rakkautta."Tarkoitukseni ei ollut aloittaa keskustelua haukkuakseni ketään"
Tämä on keskustelupalsta ja kuten näet, saat vastauksia. Muutkin sanovat täällä mileipiteensä ja se että niissä sanotaan asioita jotka eivät välttämättä ole omiasi myönteleviä ei tarkoita sitä että sinua haukuttaisiin.
Saat toki pitää mielipiteesi, mutta toivottavasti olet niin aikuinen ja kypsä, ettet sano vaan niitä sen vuoksi "että sinulla on oikeus ilmaista niitä" . Mieti mitä nuo mielipiteesi omassa ja miehesi ja hänen lapsensa elämässä tarkoittaa ja toimi sen mukaisesti. piiri kun ei valitettavasti pyöri vain sinun napasi ympärillä. - KanarianLintu
oli tarkoitus kirjoitti:
"Tarkoitukseni ei ollut aloittaa keskustelua haukkuakseni ketään"
Tämä on keskustelupalsta ja kuten näet, saat vastauksia. Muutkin sanovat täällä mileipiteensä ja se että niissä sanotaan asioita jotka eivät välttämättä ole omiasi myönteleviä ei tarkoita sitä että sinua haukuttaisiin.
Saat toki pitää mielipiteesi, mutta toivottavasti olet niin aikuinen ja kypsä, ettet sano vaan niitä sen vuoksi "että sinulla on oikeus ilmaista niitä" . Mieti mitä nuo mielipiteesi omassa ja miehesi ja hänen lapsensa elämässä tarkoittaa ja toimi sen mukaisesti. piiri kun ei valitettavasti pyöri vain sinun napasi ympärillä.Onneksi on ihmisiä joilla on omiakin mielipiteitä!
Hassua, että täällä keskusteluissa leimaantuu aina koppavaksi oman navan ympärillä pyörijäksi, jos ajatukset ovat hiukkaakaan eriäviä siitä "idyllisestä" ajattelutavasta!
Enää ei eletä 50 luvun maalaisromantiikassa... - Ei ymmärrystä
KanarianLintu kirjoitti:
Onneksi on ihmisiä joilla on omiakin mielipiteitä!
Hassua, että täällä keskusteluissa leimaantuu aina koppavaksi oman navan ympärillä pyörijäksi, jos ajatukset ovat hiukkaakaan eriäviä siitä "idyllisestä" ajattelutavasta!
Enää ei eletä 50 luvun maalaisromantiikassa...Mielipiteesi saat pitää, ole hyvä vaan. Toivottavasti kuitenkin olet kertonut se myös lasten isälle. Oletko?
Nythän sinä olet yksinkertaisesti vain itsekäs: haluat saada miehen jolla on lapsia mutta et hyväksy aidosti lapsia mukaan. - että näet
KanarianLintu kirjoitti:
Onneksi on ihmisiä joilla on omiakin mielipiteitä!
Hassua, että täällä keskusteluissa leimaantuu aina koppavaksi oman navan ympärillä pyörijäksi, jos ajatukset ovat hiukkaakaan eriäviä siitä "idyllisestä" ajattelutavasta!
Enää ei eletä 50 luvun maalaisromantiikassa...että on vain kysymys sinun "mielipiteestäsi". Eiköhän ole nyt kysymys lähinnä siitä, mitä se mielipiteesi sinun ja läheistesi elämässä tarkoittaa. Siitähän et ole vielä lainkaan mieleipidettäsi ilmaissut.. Siis, miten olet ajatellut että pitemmän päälle ratkaiset tämän asian että et pidä miehesi lapsista. Aika voimakkain sanankääntein kerrot tämänhetkisistä tuntemuksistasi.Pakko ei ole pitää ja sen saa tuoda mielipiteenä esille, mutta MITÄ AIOT ASIALLE TEHDÄ?
Ei kai tämän palstan tarkoitus ole kiistellä siitä saako mielipiteen tuoda julki vai ei..... - teillä on
KanarianLintu kirjoitti:
En kuulu näihin nöyristelijä äitipuolin, jotka nuolee exien ja anoppien persuksen vain olemalla heidän kanssa samaa mieltä kaikesta.
Eikä tämä tee minusta huonoa ihmistä!"olemalla heidän kanssa samaa mieltä kaikesta."
.... kyse hiukka isommista ongelmista kuin siitä, aiotko sinä olla "nöyristelijä ja myötäilijä"
Onko sulla jäänyt murkkuikä päälle vai ;-) - Get real
KanarianLintu kirjoitti:
En kuulu näihin nöyristelijä äitipuolin, jotka nuolee exien ja anoppien persuksen vain olemalla heidän kanssa samaa mieltä kaikesta.
Eikä tämä tee minusta huonoa ihmistä!1. Sinulla ei ole oikeutta käyttää sanaa Äiti-ei edes tuossa puolimerkityksessä koska ajattelet lapsista noin. Äiti on se joka välittää.
2. Olet vapaaehtoisesti "ottanut" miehen jolla on lapsia. Lapset ovat osa isäänsä. Olethan voinut "ottaa" myös lapsettoman.
3.Sillä että et pidä miehesi lapsista ei ole mitään tekemistä sen kanssa kenen p-settä nuolet tai jätät nuolematta.
4. Kaltaisesi kiukuttelevat ja vain omaa etuaan tavoittelevat nyksät ovat karmea vitsaus. Yhdistettynä heikkoluonteiseen isään suorastaan saastetta lasten elämään.
5. Oikeus mielipiteeseen? Oikeutta ei ole ilman velvollisuutta, missä on velvollisuudentuntosi?
Missä on rakkaudentuntosi ja välittämisesi? - voit olla..
KanarianLintu kirjoitti:
Eikö minulla ole oikeutta mielipiteeseen?
Pitääkö minunnöyrtyä kaikkeen eteeni tulevaan ja olla niin, että muita miellyttää?
Kuten sanoin, en mitenkään lapsille tätä tunnetta näytä, vaan olen heille se mukava kaveri, kuten kuuluukin.
Sisimmässäni kiehuu kuitenkin.
Tarkoitukseni ei ollut aloittaa keskustelua haukkuakseni ketään. Ei äitejä, isiä tai muitakaan.
Ison hatunnoston sensijaan esit'n kaikille yh äidille ja isille! Urakkanne on mittaamattoman suuri ja vaatii suunnatonta rakkautta.vaan se kaveri vaikka kiehuisikin?? meinaan itsekkin olen uusperheellinen ja vaikka en silleen itsekkään ole kun lapsille hyvä kamu mutta myös kasvattaja tietyllä tavalla:) en minäkään aina lasten (tempauksista tykkää) mutta en kumminkaan lapsia mitenkään vihaa.. vaikka toinen kyllä käytöksellään "saa kiehumaan" mutta ei se käytöskään sinänsä..
aikoinaan hänen isänsä yritti jotenkin hyvitellä eroa ja tenavahan käytti hyväkseen tilannetta.. sitten puutuin pahana nyksänä asiaan ja sain haukut päälleni myöhemmin mies tunnusti että olen ollut oikeassa ko asiassa. ja nyt tuli sanomista komentamisesta mutta mies itsekkin huomasi että ystävällisyys ei lapseen tehoa että pitää hiukan tiukkaan sävyyn sanoa. olen kyllä sanonut miehelleni että nyt on viimeset hetket vaikuttaa siihen että lapseta ei mitään (hulttio huumehörhö juoppo..jne). tule.
vaikka ei minun välttämättä tarviisi välittää mutta välitän kumminkin.. tenava asuu meillä esimerkiksi ja välillä tulee toitotusta et ole mun huoltaja ja jaade jaa kyllä raha kelpaa jne muut tykötarpeet jne sitten ladotaan ptä niskaan jee jee! mutta välillä ollaan kivastikkin.. mies toki pojalleen sanoi että niin pitkään kun tässä asut niin tottelet isompia ihmisiä:D
ja ps äiti ei hirveemmin lapseta välitä jokatoinen vkl ja 2krt viikossa pari tuntia että näinkin hankalasta lapseta kyse! että ole ainankin onnellinen jos lapsoset helppoja;)
- ovat osa
... miestäsi, hänen lihaansa ja vertansa, ja jos mies on kunnollinen isä, he ovat hänene elämäässään vahvasti läsnä myös jatkossa. Ja uskon että mies toivoo saaneensa rinnalleen kumppanin joka ymmärtää tämän. Sinuna vetäisin mahdollisimman pikaisesti omat johtopäätöksesi tilanteesta ja poistuisin takavasemmalle. Hae joku lapseton mies itsellesi, sillä usko pois, tuosta ei hyvä seuraa ja vähiten niille lapsille.
- ettet omia
lapsia halua..mutta kestätkö miehen nyt pieniä lapsia heidän aikuisuuteensa asti..ja vielä sen jälkeenkin?Jaksatko elää noiden tunteiden kanssa vuosia
Entä tietääkö miehesi sinun tunteesi hänen lapsiaan kohtaan?Jos,niin miten hän asiaan suhtautuu?Hyväksyykö,vai aiheuttaako se ristiriitoja teidän välillenne?
Muista myös se että lapset eivät ole tyhmiä,ja kasvaessaan kyllä huomaavat sen, ettet ole aidosti länä. - Aika monet
ihmiset eivät pidä muiden lapsista, vain omistaan. Sinulla ei vielä ole itselläsi lapsia, etkä ilmeisestikään ole tottunut lapsiin, joten tunteesi ovat ymmärrettäviä. Sanot, ettet itse halua lapsia, mutta mielesi voi vielä muuttua.
Kun lapset tulevat teille viikonlopuksi, mene itse vaikka sukulaistesi ja ystäviesi luo tai harrastamaan jotain näiksi viikonlopuiksi. Lapset ovat miehesi, ei sinun.
Kun lapset tulevat isommiksi vierailuja voidaan harventaa. Tuo joka toinen viikonloppu on mielestäni tosi paljon. Kerran kuukaudessa tapahtuvat vierailut häiritsisivät perhe-elämäänne huomattavasti vähemmän.- Jumaliste!
"Kerran kuukaudessa tapahtuvat vierailut häiritsisivät perhe-elämäänne huomattavasti vähemmän."
HALOO!!!! Lapsella on OIKEUS tavata kumpaakin vanhempaansa eikä lapsi ole eikä saa olla mikään häriötekijä!
Kun eroaa eukostaan tai ukostaan ei eroa lapsistaan ja kun menee eronneen vanhemmman kanssa yhteen tietää saavansa mukana lapset.
Tämä uusparien itsekkyys, lapsellisuus ja vastuuttomuus on jotain käsittämätöntä.Leikitään jotain teinisinkkua uuden kumppanin kanssa ja lapset on joko häiriö tai ne unohdetaan kokonaan.
Ajattelisitte lasta te itsekkäät! - eikä tapaamisista
Jumaliste! kirjoitti:
"Kerran kuukaudessa tapahtuvat vierailut häiritsisivät perhe-elämäänne huomattavasti vähemmän."
HALOO!!!! Lapsella on OIKEUS tavata kumpaakin vanhempaansa eikä lapsi ole eikä saa olla mikään häriötekijä!
Kun eroaa eukostaan tai ukostaan ei eroa lapsistaan ja kun menee eronneen vanhemmman kanssa yhteen tietää saavansa mukana lapset.
Tämä uusparien itsekkyys, lapsellisuus ja vastuuttomuus on jotain käsittämätöntä.Leikitään jotain teinisinkkua uuden kumppanin kanssa ja lapset on joko häiriö tai ne unohdetaan kokonaan.
Ajattelisitte lasta te itsekkäät!On niitä muitakin tapaamismuotoja kuin majoittaa muksunsa yhteiseen kotiin joka toinen viikonloppu perjantai-illasta sunnuntai iltaan.
Samalla paikkakunnilla ex-lastensa kanssa asuvat eronneet isät voivat minusta tavata lapsiaan milloin huvittaa, mutta viikonlopputapaamisissa pitää ottaa puolisonkin mielipide huomioon.
Koti on molempien puolisoiden koti. On kohtuutonta jos uusi puoliso joutuu lähtemään pois omasta kodistaan joka toinen viikonloppu. Tolkkua tapaamisiin!! - Olisi mielenkiintoista
"Kun lapset tulevat isommiksi vierailuja voidaan harventaa. Tuo joka toinen viikonloppu on mielestäni tosi paljon. Kerran kuukaudessa tapahtuvat vierailut häiritsisivät perhe-elämäänne huomattavasti vähemmän."
... kuulla mitä lasten isä sanoo moisesta ;-). - ...................
Jumaliste! kirjoitti:
"Kerran kuukaudessa tapahtuvat vierailut häiritsisivät perhe-elämäänne huomattavasti vähemmän."
HALOO!!!! Lapsella on OIKEUS tavata kumpaakin vanhempaansa eikä lapsi ole eikä saa olla mikään häriötekijä!
Kun eroaa eukostaan tai ukostaan ei eroa lapsistaan ja kun menee eronneen vanhemmman kanssa yhteen tietää saavansa mukana lapset.
Tämä uusparien itsekkyys, lapsellisuus ja vastuuttomuus on jotain käsittämätöntä.Leikitään jotain teinisinkkua uuden kumppanin kanssa ja lapset on joko häiriö tai ne unohdetaan kokonaan.
Ajattelisitte lasta te itsekkäät!Mulla on mennyt täysin usko tuohon lapsen etu-hössötykseen. Koska yleensä sitä viljellään vain itsekkäästi tai sitten se vaihtoehtoisesti on pelkkää silmänlumetta. Itse en onneksi ole noita juttuja joutunut itse kokemaan täällä, mutta ihan tarpeeksi muualta lukenut ja nähnyt, että höpöhöpö koko jutulle. Lapsella oikeus tavata vanhempaansa? Etävanhemmalla on oikeus tavata lastaan, jos hän ei halua tavata, niin väkipakoin sitä lasta ei etälleen kuljeteta. Ja jos lähivanhempi on tarpeeksi kostonhimoinen, niin voi estää etävanhemman ja lapsen tapaamiset, pahimmissa tapauksissa voi saada pikkusakot ja siinä se. Lapsi kulkee siinä heittosäkkinä ihan niiden vanhempien mukaan. Ja vanhemmat noissa on ne itsekkäät osapuolet, heillä on se vastuu, mutta poimivat siitä vain oikeudet ja käyttävät niitä omiin henk.koht. tarkoitusperiinsä.
Muutenkin tosta "lapsen etu"-käsitteestä on tehty tosi ruma, koska sillä vedotaan ties mihin outoihin juttuihin, joissa kyseessä on juuri se vanhemman etu. Sääli juttu ja toivottavasti vanhemmat (elivät yksin, ydin- tai uusperheessä) osaisivat hoitaa hommansa paremmin. - uuhhhhhhh
................... kirjoitti:
Mulla on mennyt täysin usko tuohon lapsen etu-hössötykseen. Koska yleensä sitä viljellään vain itsekkäästi tai sitten se vaihtoehtoisesti on pelkkää silmänlumetta. Itse en onneksi ole noita juttuja joutunut itse kokemaan täällä, mutta ihan tarpeeksi muualta lukenut ja nähnyt, että höpöhöpö koko jutulle. Lapsella oikeus tavata vanhempaansa? Etävanhemmalla on oikeus tavata lastaan, jos hän ei halua tavata, niin väkipakoin sitä lasta ei etälleen kuljeteta. Ja jos lähivanhempi on tarpeeksi kostonhimoinen, niin voi estää etävanhemman ja lapsen tapaamiset, pahimmissa tapauksissa voi saada pikkusakot ja siinä se. Lapsi kulkee siinä heittosäkkinä ihan niiden vanhempien mukaan. Ja vanhemmat noissa on ne itsekkäät osapuolet, heillä on se vastuu, mutta poimivat siitä vain oikeudet ja käyttävät niitä omiin henk.koht. tarkoitusperiinsä.
Muutenkin tosta "lapsen etu"-käsitteestä on tehty tosi ruma, koska sillä vedotaan ties mihin outoihin juttuihin, joissa kyseessä on juuri se vanhemman etu. Sääli juttu ja toivottavasti vanhemmat (elivät yksin, ydin- tai uusperheessä) osaisivat hoitaa hommansa paremmin."Lapsella oikeus tavata vanhempaansa? Etävanhemmalla on oikeus tavata lastaan, jos hän ei halua tavata, niin väkipakoin sitä lasta ei etälleen kuljeteta."
Kyllä asia kuule lain mukaan on niin että nimenomaan lapsella on oikeus tavata. Etävanhemmalla ei ole mitään lakiin kirjattua oikeutta.
Tuo jälkimmäinen lause on taivahan tosi ja osoitus juuri siitä että lapsen oikea etu ei meinaa mitään. Ei siinä lasta ajatella kun huuma paukuttaa nivusissa. - on sitä
uuhhhhhhh kirjoitti:
"Lapsella oikeus tavata vanhempaansa? Etävanhemmalla on oikeus tavata lastaan, jos hän ei halua tavata, niin väkipakoin sitä lasta ei etälleen kuljeteta."
Kyllä asia kuule lain mukaan on niin että nimenomaan lapsella on oikeus tavata. Etävanhemmalla ei ole mitään lakiin kirjattua oikeutta.
Tuo jälkimmäinen lause on taivahan tosi ja osoitus juuri siitä että lapsen oikea etu ei meinaa mitään. Ei siinä lasta ajatella kun huuma paukuttaa nivusissa.nykylainsäädäntömme retoriikkaa. Kukaan ei haasta etävanhempaa oikeuteen, jos hän ei halua tavata lapsiaan. Mutta jos etä haluaa tavata, niin lähi voi saada sakot, jos estää tapaamiset.
Oikeus tapaamisiin on siis etävanhemmalla eikä lapsella, ja etävanhempi päättää tapaamisistaan oman tilanteensa mukaan.
Jos etällä on uusi perhe, niin tuo joka toinen viikonloppu on kyllä liian paljon. Ei ole tarkoitus, että lapsista muodostuu riesa uudelle puolisolle. Ennen viikonlopputapaaminen määrättiin kerran kuussa tapahtuvaksi. Se on minusta realistista vieläkin. - Ei ymmmärrystä
on sitä kirjoitti:
nykylainsäädäntömme retoriikkaa. Kukaan ei haasta etävanhempaa oikeuteen, jos hän ei halua tavata lapsiaan. Mutta jos etä haluaa tavata, niin lähi voi saada sakot, jos estää tapaamiset.
Oikeus tapaamisiin on siis etävanhemmalla eikä lapsella, ja etävanhempi päättää tapaamisistaan oman tilanteensa mukaan.
Jos etällä on uusi perhe, niin tuo joka toinen viikonloppu on kyllä liian paljon. Ei ole tarkoitus, että lapsista muodostuu riesa uudelle puolisolle. Ennen viikonlopputapaaminen määrättiin kerran kuussa tapahtuvaksi. Se on minusta realistista vieläkin."Ei ole tarkoitus, että lapsista muodostuu riesa uudelle puolisolle".
Vai niin. Mielestäni terve ja vastuullinen aikuinen ymmärtää ettei lapsi ole mikään "riesa" vaan osa elämää. Kun puhutaan oikeudesta ja siitä mitä lain kirjain sanoo, unohdetaan sydän.
Jos lastaan todella rakastaa, häntä HALUAA tavata. Olisi hyvin kornia jos oikeuden päätöksellä isä pakotettaisiin tapaamaan lastaan!
Minä peräänkuulutan aikuisuutta, vastuullisuutta, välittämistä - ja sitä rakkauttakin toki. Rakkaus lapseen on voimavara eikä riesa! - Äiti ja äitipuoli
on sitä kirjoitti:
nykylainsäädäntömme retoriikkaa. Kukaan ei haasta etävanhempaa oikeuteen, jos hän ei halua tavata lapsiaan. Mutta jos etä haluaa tavata, niin lähi voi saada sakot, jos estää tapaamiset.
Oikeus tapaamisiin on siis etävanhemmalla eikä lapsella, ja etävanhempi päättää tapaamisistaan oman tilanteensa mukaan.
Jos etällä on uusi perhe, niin tuo joka toinen viikonloppu on kyllä liian paljon. Ei ole tarkoitus, että lapsista muodostuu riesa uudelle puolisolle. Ennen viikonlopputapaaminen määrättiin kerran kuussa tapahtuvaksi. Se on minusta realistista vieläkin.Tuosta kirjoituksesi alusta olen samaa mieltä. Ei lainsäädännöllä aina voi turvata lapsen etua, etävanhemman tapaaminen on täysin aikuisen käsissä -kuten tietysti lapsen elämä ja hyvinvointi ylipäätään aikuisen käsissä.
Mutta tuo loppu: huh! Miten perustelet, että joka toinen viikonloppu olisi liikaa? Minusta se on liian vähän! Mieheni lapset eivät todellakaan häiritse liittoamme, eivätkä omat lapseni isänsä uutta liittoa!
Mieheni toinen poika asui meillä muutaman vuoden ja edelleen molemmat viettävät puolet ajasta luonamme. Koskaan en ole kokenut enempää "rasitusta" kuin omistanikaan. Mies, joka ei haluaisi tavata lapsiaan minun vuokseni, ei silmissäni olisi hyvää aviomiesainesta.
Mutta toivottavasti kirjoituksesi oli ironiaa... - Lapsi isän luona riesa??
on sitä kirjoitti:
nykylainsäädäntömme retoriikkaa. Kukaan ei haasta etävanhempaa oikeuteen, jos hän ei halua tavata lapsiaan. Mutta jos etä haluaa tavata, niin lähi voi saada sakot, jos estää tapaamiset.
Oikeus tapaamisiin on siis etävanhemmalla eikä lapsella, ja etävanhempi päättää tapaamisistaan oman tilanteensa mukaan.
Jos etällä on uusi perhe, niin tuo joka toinen viikonloppu on kyllä liian paljon. Ei ole tarkoitus, että lapsista muodostuu riesa uudelle puolisolle. Ennen viikonlopputapaaminen määrättiin kerran kuussa tapahtuvaksi. Se on minusta realistista vieläkin.Jos lapsi on riesa, niinmiksi ottaa lapsen omaava mies? Lapsikin ajattelee että isän nainen on riesa, ja isä voisi käydä sitä naista kattomassa kerran kuussa. Mene hoitoon hyvä ihminen, jos noin ajattelet!
- :o)
Näin se meillä meni ja nyt on elämä huomattavasti makeampaa. Alussa kyllä kiristi hermoja, mutta nyt pääsee jo nauttimaan miehestäkin ihan täysillä.
Joka toinen viikonloppu on tosi paljon antaa toisen lapsille kun ei ole omia lapsia. Kerran kuussa on paljon parempi, pystyy itsekin olemaan aidosti iloinen että tulevat käymään, ja kaikki nauttii enemmän. - voi tapaamisia harventaa...
Vai että miehen lapset häiritsevät??? Tämä nainen häiritsee taas lasten ja isän elämää. Sitäkin voisi harventaa kerran kuukauteen.
- Ölö
Kyllä sinä voit: jätät miehen ja hankit lapsettoman niin ei tarvitse kärsiä. Oikeus ja kohtuus teille kaikille. Varsinkin lapsille.
- ole mitenkään ihmeellistä...
... jos ihminen ei pidä toisen ihmisen lapsista. Pitävätkö kaikki muut kirjoittajat muiden lapsista? Tuskin.
Ei se kenestäkään tee lasten vihaajaa. Mutta kyllä minäkin sinuna pysähtyisin miettimään sitä, kuinka aiot selvitä asian kanssa? Lapsillahan on oikeus tavata isäänsä ilman, että he joutuvat kokemaan olevansa "ei toivottuja". - KanarianLintu
En ole missään vaiheessa väittänyt olevani lastenvihaaja, kuten monista kommenteista läpi huudetaan.
En vain pidä näistä lapsista. Kohtelen heitä hyvin ja kaikinpuolin kunnioittavasti!
Mieheni tietää tuntemukseni, eikä pakota minua "rakastamaan" lapsiaan.
Tottakai hänelle tilanne on ikävä välillä, kun mieluummin harrastan omiani lapsien ollessa meillä.
Miksi minun pitäisi erota miehestäni?
Me elämme onnellista elämää!
Mieheni on tyytyväinen, kun hänellä on hyvä avovaimo. Kaikille lapset eivät ole kaikki kaikessa.
Vaikka lukeudunkin nyt teidän monen mielestä itsekkäisiin uranaisiin, niin ei voi mitään.
Tämä on minun tapani ja minun ja mieheni tapa elää!
Moni teistä kotona kyhjötävistä äideistäkin voisi olla onnellisempi, jos joskus ajattelisi vain itseään!
Ei ne tenavat siihen kuole, päinvastoin.
Mukavempi niiden on tulevaisuudessakin kun on itsestään huolehtiva ja edustava äiti!- uraasi,
jos opettelisit kirjoittamaan "mukavampi" eikä "mukavempi"?
Moukat ovat usein melko rasittavia, sekä työpaikalla että yksityiselämässä. - Äiti monella tapaa
Minä olen sekä äiti omille lapsilleni että "isin kaveri" miesystäväni lapsille. Hoidan omaa yritystäni ja huolehdin itsestäni.Elämme rauhallista elämää yhdessä ja erikseen ja koska rakastan miesystävääni, rakastan myös hänen lapsiaan. Niin hänen kuin omatkin lapset ovat välillä kaameita riiviöitä mutta sellaista elämä on. Lasta rakastetaan eniten silloin kun hän sitä vähiten ansaitsee.
Jos mieheni ilmoitttaisi ettei pidä lapsistani, hän saisi lähteä. Lapset ovat minulle kaikki kaikessa. Tosin tällainen vaihtoehto olisi mahdoton koska en olisi sellaista miestä koskaan vierelleni ottanutkaan.
Sinunkaltaistasi "uranaista" en missään tapauksessa ottaisi töihin. Edellytän alaisilta tunneälyä joka pitää sisällään kunnioittavan suhtautumisen erilaisia ihmisiä kohtaan.
Vaikka nyt yritätkin selitellä miten huolehdit lapsista hyvin joka tapauksessa, paljastit jo itsesi. - sinä olet
kirjoituksistasi päätellen joko todella nuori,tai sitten sellainen joka muuten vaan ei tiedä mistään mitään..
Ensinnäkin tänä päivänä kotiäidit eivät "kyhjötä"
kotonaan,vaan harrastavat aktiivisesti.
Moni lisäksi etäopiskelee,tai sivistää itseään muuten vaan..matkustelee,kuten aikoinaan ennen lapsiakin.
Jokainen äiti ajattelee ensisijaisesti lapsiaan,ja se onkin hyvin luonnollista..mutta he myös huolehtivat itsestään..se ei silti ole itsekkyyttä,vaan oman itsensä arvostamista.
Itsekkyyttä on sen sijaan sinun tapasi tuomita ne naiset joilla lapsia on,ja ilmeisesti olet kade ja katkera avomiehesi ex-vaimolle,koska muutoin en ymmärrä sinun hyökkäystäsi kaikkia äitejä kohtaan.
Nainen voi olla "uranainen",jolla myös lapsia..mutta ilman todellista rakkautta hällä lapsia ei voi olla.
Muistapa se että miehet voivat vaihtua..mutta omat lapset pysyvät!
- tsäkä
sinulla!
- Danuska
Ymmärrän hyvin aloittajan mielipiteen jota täällä on väännetty ties minkälaiseen uuteen uskoon. Siihen et voi vaikuttaa, että lapset pysyisivät vain äidillään ja vaikka tuota mieltä oletkin, et varmaankaan tarkoittanut sitä kirjaimellisesti vaan ymmärrät että kyseiset lapset ovat ja tulevat aina olemaan miehesi lapsia. Jos et kestä, et varmaan itsekään näe muuta vaihtoehtoa kuin erota.
Itselläni on osittain samankaltaisia ajatuksia. Miehelläni on lapsi entisestä liitostaan ja alunperin uskoin hyväksyväni lapsen, kuten teinkin. Lapsi oli tavatessamme alle 2-vuotias ja nyt liki kuuden vuoden ajan olen saanut seurata kyseisen lapsen elämää ja kasvua oman "urani" ohessa. Näiden vuosien aikana olen omaksunut roolini tässä "perheessä" sekä huolehtinut, että arki pyörii meillä kuin lapsi olisi asunut luonamme kokoajan. Ensimmäiset vuodet menivät mukavasti eikä tänä päivänäkään vierailuissa ole ongelmia.
Mutta ongelmia on itsessäni. Olemme reilut neljä vuotta yrittäneet yhteistä lasta mieheni kanssa eikä sitä meille ole toistaiseksi suotu. Eripuraa aiheuttaa se, että mies jo ollessaan isä ei ole osanut suhtautua asiaan mitenkään ja ennen kaikkea ei osaa antaa sitä tukea, jota tarvitsen. Olen aina pitänyt lapsista (kuten tästä miehenikin lapsesta) ja haaveissani on pienestä pitäen siintänyt ajatus perheenäitinä olemisesta. Kun ongelmia alkoi ilmetä (lukuisia keskenmenoja, kohdunulk. jne), aloin pikkuhiljaa sisäistää etten mahdollisesti koskaan saa omaa lasta. Nyt kun lähes lopullinen tuomio on tullut, etten luonnollisin keinoin voi raskautua, on tullut harkinnan paikka ja kieltämättä olen sekaisin.
Jo parin vuoden ajan olen tuntenut suuren piston rinnassa, luulen sen johtuvan siitä katkeruudesta joka mieleni on välillä vallannut. On äärimmäisen tuskaista niin henkisesti kuin fyysisestikin toipua esim. kohdunulkoisesta raskaudesta, mutta samaan aikaan pyrkii jättämään omat tunteet taka-alalle ja keskittyä huolehtimaan miehen lapsen (ja miehen) hyvinvoinnista. En ole koskaan halunnut näyttää lapselle kuinka on paha olla, vaan päinvastoin olen pyrkinyt ottamaan hänen vierailuistaan irti kaiken minkä saan. Olen yrittänyt asennoitua siten, että saan olla onnellinen että perheessä ylipäätään on lapsi, vaikkakaan ei ole oma saati asu meillä pysyvästi, siltikin saan olla osa tämän ihanan lapsen elämää. Saan seurata hänen kehitystään, tukea koulumenestyksessä sekä suoda hänelle kaiken sen hellyyden ja hoivavietin jonka luonnollisesti antaisin omalle lapselle. Mutta aina ei ole helppoa.
Toisinaan minut valtaa tunne, että haluan pakoon tätä kaikkea. Haluan potkia mieheni pihalle, koska en yksinkertaisesti kestä enää tätä tilannetta. Mies ei ole tehnyt mitään väärää, tottakai hänkin on surullinen että emme välttämättä tule saamaan lasta. Mutta hän ei myöskään ymmärrä kuinka suurta ahdistusta usein koen, kun hänen lapsensa tulee kylään ja kyseinen lapsi on jatkuva muistutus siitä ihanuudesta josta olen jäänyt paitsi. Olen kyllä kertonut miehelle tunteistani ja korostanut sitä, etten syytä häntä enkä varsinkaan hänen lastaan. Mutta kertonut myös, etten tiedä mitä tunteilleni mahdan. Olen kertonut, että itken jo pelkästään sen takia kuinka pahasti ajattelen lapsen vierailuista, kuinka pännii pyhittää oma elämä ja omaa aikaa lapselle joka ei ole edes oma. En ole ehkä osannut koskaan pukea sanoiksi tunteita jotka sisällä vellovat, mutta toivon että mies ymmärtää mitä tarkoitan. Uskoisin näin, koska sillä hetkellä yleensä heruu enemmän tukea, tsemppiä ja sanoja jotka saavat paremmalle mielelle.
Tämä ei ehkä liity alkuperäisen kirjoittajan asiaan, mutta halusin jakaa tämän tarinan pelkästään jo sen vuoksi, että meitäkin on jotka tahtomattaan ajautuvat tilanteeseen jossa puolison lapsia ei enää jaksa. En halua olla itsekäs enkä pyri viestittää tällä että tuijottaisin vain omaa napaani, mutta olen aidosti kärsinyt tilanteesta, siitä etten ehkä koskaan saa omia lapsia ja viimeisen vuoden verran elämästäni pyrkinyt saamaan vastausta siihen, tuleeko nykyisestä suhteestanikaan mitään. En tiedä millä tuskan saa haihtumaan, ei ole tähän asti auttanut terapiat eikä mitkään. Pääasiassa olen iloinen ja osaan vielä iloita mieheni lapsen seurasta. Mutta en voi enää sanoa nauttivani niistä hetkistä kuten ennen. Monesti huomaan ajattelevani, että "viikonloppu pilalla kun on taas se-viikonloppu". Ja koen pahaa oloa että edes kehtaan ajatella niin.
Siitä olen tyytyväinen, että olen erottanut nämä tunteet todellisesta tilanteesta kun lapsi on meillä. En voi sanoa nauttivani yhdessäolosta ja myönnän toisinaan itsekin vain odottavani, että tapaamiset on ohi. Mutta mieltäni en ole osoittanut vaan avoimesti puhunut miehelle tunteista ja hän on sanonut ymmärtävänsä. Lisäksi hän on kertonut arvostavansa sitä kuinka hyvin olen lapsen kanssa viihtynyt ja siirtänyt omat tunteeni taka-alalle. Olen tyytyväinen, että hän todella ajattelee näin enkä näin ollen näköjään hirveän selvästi aiheuta kurjia kokemuksia lähipiirille. Mutta se kuinka umpikujassa tunteideni kanssa olen, sitä ei mieskään tiedä. Enhän voi hänelle sanoa että "rakastan kyllä mutta en jaksa", ilman ettenkö perustelisi tunteitani tällä "itsesäälillä". Tiedän, siltä kuulostan kuin rypisin itsesäälissä kaiket päivät. Ihan näinkään ei ole, vaan tuska on lähinnä jokapäiväisessä elämässä taka-alalla pysyttelevä tunne. Ikävä sellainen.
Ja oma valintanihan oli lyöttäytyä yhteen tämän miehen kanssa. Mutta sitä en tiennyt millaiseksi elämä ajan myötä muuttuu. Siksi en olekaan enää niin varma pysynkö alkuperäisessä valinnassani, sillä niin moni asia on muuttunut. Ehkä selviän tästä ajan mittaan, ainakin rakkautta riittää ja arki sujuu. Mutta nyttemmin on alkanut enemmän tuntua siltä, että tarvitsen rinnalleni ihmisen joka on tässä suhteessa tasavertainen. Korostan, ettei nämä tunteet ole mieheni eikä varsinkaan hänen lapsensa syytä vaan itse nyt vain olen tällainen. Mutta en vain jaksa enää. Ahdistaa päivä päivältä enemmän ja tuntuu (kuten terapeuttikin on jo sanonut), että ehkä on parempi ottaa aikalisä ja toipua rauhassa omista menetyksistä, kuin ylläpitää piinaa leikkimällä kotia jatkuvasti kun ei ole vanhat arvetkaan vielä umpeen hiottuja.
Tämä ei nyt liittynyt aloittajan kirjoitukseen, mutta halusin vain kertoa että osittain ymmärrän. Tuskin hänkään sillä pahaa tarkottaa, mutta minkäs sitä ihminen tunteilleen voi. Eri asia on sitten se mitä ääneen sanoo ja mitä ei. =/
Hyvää jatkoa kaikille!- KanarianLintu
Sydämestäni kiitos kirjoituksestasi.
Tunnistan omien tuntemuksieni kumpuavan myös kohdun ulkopuolisesta raskaudesta, sekä toisesta tuhoutuneesta munatorvesta.. Lapsettomuutta ei ole todettu, mutta..
Jaksamista ja voimia sinulle!
- Kuis edes kehtaat
valittaa täällä! Sulla ei ole kaikki kotona, kiireesti lääkkeet esille.
- edes kerran
jotakin omaperäistä sanottavaa tai pysy hiljaa.
- Miksikö
Jos hoitoon hakeutumalla voisi poistaa ei-tykkäämisen tunteen, niin täällähän ei olisi avioeroja eikä lapsia ikävässä tilanteessa ollenkaan.
Kun alkaa liitto tökkiä, mentäisiin vaan hoitoon ja taas olisi kaikki hyvin?
Miksi ihmeessä vieraan ihmisen pitäisi rakastaa vieraita lapsia jos sillä tutulla kumppanilla on oikeus lakata rakastamasta toista?
- katkera vanhapiika
joka on vihdoin ikäloppuna saanut miehen, ja pitää kiinni kaikin keinoin! Hoidon tarpeessa ja pikasesti sittenkin.
- Katalan..
Miksi täällä on aloittaja ristiinnaulittu?
Meillä jokaisella on oikeus mielipiteeseen.
Ja jos aloittaja kuitenkin kohtelee lapsia sanojensa mukaan hyvin, niin ei meille pitäisi kuulua *askankaan vertaa mitä hiljaa sisimmässään ajattelee...
Täälä pitäisi hieman tukea ja ymmärtää, kun moni hakee täältä vertaistukea asioihin joista ei uskalla tai voi muualla puhua..
Jaksamista aloittajalle!- Tukea sitä ansaitsevalle
Jos aloittaja olisikin esittänyt asiansa esim. niin että "en pidä mieheni lapsista, miten oppisin pitämäään?" olisin kyllä valmiina jakamaan sympatiaa ja neuvojakin.
Mutta ei. Aloittaja ilmoitti että en pidä enkä haluaisi viettää aikaa heidän kanssaan. Itsekästä minä-minä-ajattelua joka ei ansaitse mitään muuta "tukea" kuin sen että mene hoitoon.
Lapset saavat kaiken symmpatiani tässäkin tapauksessa. - KottarainenKoo
Ei kait siitä *askankaan vertaa tiedettäisi jos alkuperäinen olisi "hiljaa sisimmässään ajatellut".
- vain pöydälle
KottarainenKoo kirjoitti:
Ei kait siitä *askankaan vertaa tiedettäisi jos alkuperäinen olisi "hiljaa sisimmässään ajatellut".
ja asia esiin. Eihän toisen lapset kenelläkään ole omia. Pitää olla todella lapsirakas ihminen, joka haluaa oikeasti huolehtia ja antaa rakkauttaan samalla mitalla toisille kuin omille lapsilleen.
Itselläni on omat lapset, mutta jos pitäisi olla toisen lapsiakin, niin voisivat jäädä nopen osalle.
Ennen kuin ryntää uuteen suhteeseen, pitäisi tutkia tämäkin puoli tarkoin, jotta ei ainakaan sen kautta saada riitakapuloita lisää. Onhan siinä kummallakin opittava talontavoille ja vielä jos siinä molemmilla on lapset mukana. Siinähän tulee oikea laumaeläintappelu. Lapsethan usein vain tulevat jommankumman mukana heidän perheisiinsä ja heidän kanssa harvoin keskustellaan.
Monesti mennään liian aikaisin yhteen. Entinen eroaminen on käsittelemättä ja itsensä hyväksyminen siinä mukana on heikkoa.
Puhukaa toisillenne ja olkaa avoimia. Sillä pääsee pitkälle. - KottarainenKoo
vain pöydälle kirjoitti:
ja asia esiin. Eihän toisen lapset kenelläkään ole omia. Pitää olla todella lapsirakas ihminen, joka haluaa oikeasti huolehtia ja antaa rakkauttaan samalla mitalla toisille kuin omille lapsilleen.
Itselläni on omat lapset, mutta jos pitäisi olla toisen lapsiakin, niin voisivat jäädä nopen osalle.
Ennen kuin ryntää uuteen suhteeseen, pitäisi tutkia tämäkin puoli tarkoin, jotta ei ainakaan sen kautta saada riitakapuloita lisää. Onhan siinä kummallakin opittava talontavoille ja vielä jos siinä molemmilla on lapset mukana. Siinähän tulee oikea laumaeläintappelu. Lapsethan usein vain tulevat jommankumman mukana heidän perheisiinsä ja heidän kanssa harvoin keskustellaan.
Monesti mennään liian aikaisin yhteen. Entinen eroaminen on käsittelemättä ja itsensä hyväksyminen siinä mukana on heikkoa.
Puhukaa toisillenne ja olkaa avoimia. Sillä pääsee pitkälle.Tää nykymaailma on selaista ryntäilyä ja himojen (anteeksi, siis omien oikeuksien) perässä juoksua ettei siinä paljon mietitä lasten tai ylipäänsä kenenkään etua.
JOS puhuttaisiin, JOS oltaisiin avoimia, JOS mietittäisiin ennen tekemisiä...voi tokkiisa tää maailma ois paljon rauhallisempi paikka. - ja aika moni
KottarainenKoo kirjoitti:
Tää nykymaailma on selaista ryntäilyä ja himojen (anteeksi, siis omien oikeuksien) perässä juoksua ettei siinä paljon mietitä lasten tai ylipäänsä kenenkään etua.
JOS puhuttaisiin, JOS oltaisiin avoimia, JOS mietittäisiin ennen tekemisiä...voi tokkiisa tää maailma ois paljon rauhallisempi paikka.näistä lapsista on saanut alkunsa vain ja ainoastaan himosta (anteeksi, omista oikeuksista).
Kannattaisi miettiä ennen kuin laakasee. - Tekepyhyyden vastustaja
vain pöydälle kirjoitti:
ja asia esiin. Eihän toisen lapset kenelläkään ole omia. Pitää olla todella lapsirakas ihminen, joka haluaa oikeasti huolehtia ja antaa rakkauttaan samalla mitalla toisille kuin omille lapsilleen.
Itselläni on omat lapset, mutta jos pitäisi olla toisen lapsiakin, niin voisivat jäädä nopen osalle.
Ennen kuin ryntää uuteen suhteeseen, pitäisi tutkia tämäkin puoli tarkoin, jotta ei ainakaan sen kautta saada riitakapuloita lisää. Onhan siinä kummallakin opittava talontavoille ja vielä jos siinä molemmilla on lapset mukana. Siinähän tulee oikea laumaeläintappelu. Lapsethan usein vain tulevat jommankumman mukana heidän perheisiinsä ja heidän kanssa harvoin keskustellaan.
Monesti mennään liian aikaisin yhteen. Entinen eroaminen on käsittelemättä ja itsensä hyväksyminen siinä mukana on heikkoa.
Puhukaa toisillenne ja olkaa avoimia. Sillä pääsee pitkälle.Kuka teistä tekopyhistelijöistä oikeasti pystyisi rakastamaan toisten lapsia? Ilmeisesti ette ole ikinä olleet siinä tilanteessa muuta kuin mielikuvituksessanne.
En tiedä olisiko se helpompaa jos ei olisi omia lapsia, mutta ainakin omalta kohdaltani MINUN lapset ovat aina minun lapsiani ja lähinnä sydäntäni ja miehen lapset jotain "ihan kiva, joo" ja "sietämätön" välimaastosta. En edes viitsi pettää itseäni kuvittelemalla, että pystyisin heitä rakastamaan.
Sietäminen ja asiallinen kohtelu saa riittää. Heillä on omat biologiset vanhemmat rakastamista varten. Ei opettajat ja päiväkotitäditkään lapsia rakasta, mutta tulevat toimeen.
Sinä ap, jos tilanne käy liian raskaaksi, lähde pois. Niin tekisin itse, jos en olisi jo liian syvällä tässä tilanteessa.
Harmittaa, kun oma koti ei ole oma koti, omat tavarat eivät ole vain omia. AINA on otettava huomioon ihmisiä, jotka eivät kuulu jokapäiväiseen elämään. Kaikki menot on sovitettava heidän mukaansa.
Ja nyt, teini-iässä, he eivät enää lähde mihinkään, eivät osallistu mihinkään, eli niinä viikonloppuina maataan kotona tylsinä, hohhoijaa. Tai minä voin pysyä poissa, mutta missä silloin on se minun lepopaikkani ja kotini?
On todella typerää syytellä puolisoita lasten elämästä. Ne oikeat lasten elämän pilaajat ovat heidän biologiset vanhempansa, jotka ovat heidät maailmaan saattaneet ja saattaneet vallitsevaan tilanteeseen. Mutta useimmiten oma syyllisyys ja alitajuntainen tieto omasta typeryydestä pistää ihmiset syyllistämään muita, viattomia ihmisiä eli niitä puolisoita.
En muuten ole ikinä kutsunut itseäni äitipuoleksi, se on oikea sanahirvitys. Olen kokonainen ÄITI omilleni, muille jotain paljon vähemmän, isän puoliso yms. - Toinen moinen
Tekepyhyyden vastustaja kirjoitti:
Kuka teistä tekopyhistelijöistä oikeasti pystyisi rakastamaan toisten lapsia? Ilmeisesti ette ole ikinä olleet siinä tilanteessa muuta kuin mielikuvituksessanne.
En tiedä olisiko se helpompaa jos ei olisi omia lapsia, mutta ainakin omalta kohdaltani MINUN lapset ovat aina minun lapsiani ja lähinnä sydäntäni ja miehen lapset jotain "ihan kiva, joo" ja "sietämätön" välimaastosta. En edes viitsi pettää itseäni kuvittelemalla, että pystyisin heitä rakastamaan.
Sietäminen ja asiallinen kohtelu saa riittää. Heillä on omat biologiset vanhemmat rakastamista varten. Ei opettajat ja päiväkotitäditkään lapsia rakasta, mutta tulevat toimeen.
Sinä ap, jos tilanne käy liian raskaaksi, lähde pois. Niin tekisin itse, jos en olisi jo liian syvällä tässä tilanteessa.
Harmittaa, kun oma koti ei ole oma koti, omat tavarat eivät ole vain omia. AINA on otettava huomioon ihmisiä, jotka eivät kuulu jokapäiväiseen elämään. Kaikki menot on sovitettava heidän mukaansa.
Ja nyt, teini-iässä, he eivät enää lähde mihinkään, eivät osallistu mihinkään, eli niinä viikonloppuina maataan kotona tylsinä, hohhoijaa. Tai minä voin pysyä poissa, mutta missä silloin on se minun lepopaikkani ja kotini?
On todella typerää syytellä puolisoita lasten elämästä. Ne oikeat lasten elämän pilaajat ovat heidän biologiset vanhempansa, jotka ovat heidät maailmaan saattaneet ja saattaneet vallitsevaan tilanteeseen. Mutta useimmiten oma syyllisyys ja alitajuntainen tieto omasta typeryydestä pistää ihmiset syyllistämään muita, viattomia ihmisiä eli niitä puolisoita.
En muuten ole ikinä kutsunut itseäni äitipuoleksi, se on oikea sanahirvitys. Olen kokonainen ÄITI omilleni, muille jotain paljon vähemmän, isän puoliso yms.Olen kanssasi täysin samoilla linjoilla. Piristi kummasti arkea lukea kirjoituksesi. Varsinkin kun kesä on taas tulossa ja "lähi" alkaa vaatia lasta meille, verukkeella että hänelläkin on oikeus lomaan (työtön). Onhan toki lapsella oikeus tavata isäänsä, mutta kun tämä on 500km päässä töissä. Lähin mielestä heidän muksunsa lomitus kuuluu mulle koska olen lapsen sisarpuolten äiti. PASKAT.
- Plaaah
Tekepyhyyden vastustaja kirjoitti:
Kuka teistä tekopyhistelijöistä oikeasti pystyisi rakastamaan toisten lapsia? Ilmeisesti ette ole ikinä olleet siinä tilanteessa muuta kuin mielikuvituksessanne.
En tiedä olisiko se helpompaa jos ei olisi omia lapsia, mutta ainakin omalta kohdaltani MINUN lapset ovat aina minun lapsiani ja lähinnä sydäntäni ja miehen lapset jotain "ihan kiva, joo" ja "sietämätön" välimaastosta. En edes viitsi pettää itseäni kuvittelemalla, että pystyisin heitä rakastamaan.
Sietäminen ja asiallinen kohtelu saa riittää. Heillä on omat biologiset vanhemmat rakastamista varten. Ei opettajat ja päiväkotitäditkään lapsia rakasta, mutta tulevat toimeen.
Sinä ap, jos tilanne käy liian raskaaksi, lähde pois. Niin tekisin itse, jos en olisi jo liian syvällä tässä tilanteessa.
Harmittaa, kun oma koti ei ole oma koti, omat tavarat eivät ole vain omia. AINA on otettava huomioon ihmisiä, jotka eivät kuulu jokapäiväiseen elämään. Kaikki menot on sovitettava heidän mukaansa.
Ja nyt, teini-iässä, he eivät enää lähde mihinkään, eivät osallistu mihinkään, eli niinä viikonloppuina maataan kotona tylsinä, hohhoijaa. Tai minä voin pysyä poissa, mutta missä silloin on se minun lepopaikkani ja kotini?
On todella typerää syytellä puolisoita lasten elämästä. Ne oikeat lasten elämän pilaajat ovat heidän biologiset vanhempansa, jotka ovat heidät maailmaan saattaneet ja saattaneet vallitsevaan tilanteeseen. Mutta useimmiten oma syyllisyys ja alitajuntainen tieto omasta typeryydestä pistää ihmiset syyllistämään muita, viattomia ihmisiä eli niitä puolisoita.
En muuten ole ikinä kutsunut itseäni äitipuoleksi, se on oikea sanahirvitys. Olen kokonainen ÄITI omilleni, muille jotain paljon vähemmän, isän puoliso yms.Minä taas säälin teitä kaltaisesi nyksät. Olette olleet valmiit ottamaan miehen mutta hänen elämäänsä kuuluvat lapset eivät teille kelpaa.
Etkö ole tullut ajatelleeksi että omakin elämäsi olisi positiivisella asenteella paljon mukavampaa kuin tuolla valittamisella?
Mitä tulee "vieraiden lasten" rakastamiseen niin kyllä meitä on tosi paljon sellaisia jotka emme rajoita rakkautta omatekemiin lapsiin. Onneksi näin on koska sinun kaltaisia ihmisiä on maailmassa aivan liikaa. Sinulla on oikeus ja otat sen minkä haluat ja et edes näe siinä mitään kummaa.
Te poloiset miehen lasten takia "kauheisiin kärsimyksiin" joutuneet nyksät...eipä löydy sanoja teitä kuvaamaan. - ottaa miestä
Plaaah kirjoitti:
Minä taas säälin teitä kaltaisesi nyksät. Olette olleet valmiit ottamaan miehen mutta hänen elämäänsä kuuluvat lapset eivät teille kelpaa.
Etkö ole tullut ajatelleeksi että omakin elämäsi olisi positiivisella asenteella paljon mukavampaa kuin tuolla valittamisella?
Mitä tulee "vieraiden lasten" rakastamiseen niin kyllä meitä on tosi paljon sellaisia jotka emme rajoita rakkautta omatekemiin lapsiin. Onneksi näin on koska sinun kaltaisia ihmisiä on maailmassa aivan liikaa. Sinulla on oikeus ja otat sen minkä haluat ja et edes näe siinä mitään kummaa.
Te poloiset miehen lasten takia "kauheisiin kärsimyksiin" joutuneet nyksät...eipä löydy sanoja teitä kuvaamaan.jolla on jo muksut lisänä. Itsetutkiskeluun ja sietokykyysi kannattaa paneutua jo todella hyvin.
Eivät lapset ole sokeita eikä kuurojakaan. Nehän ammentaa samalla mitalla takaisin kuin sinä niihin suhtaudut. Joskus saattaa toisen lapset olla jopa mukavampia kuin omat.
Puuroja ja vellejä ei kannata sotkea keskenään, jos aikoo selväpäisenä uusperheessä pysyä. - YksHupakkoTaas
Tukea sitä ansaitsevalle kirjoitti:
Jos aloittaja olisikin esittänyt asiansa esim. niin että "en pidä mieheni lapsista, miten oppisin pitämäään?" olisin kyllä valmiina jakamaan sympatiaa ja neuvojakin.
Mutta ei. Aloittaja ilmoitti että en pidä enkä haluaisi viettää aikaa heidän kanssaan. Itsekästä minä-minä-ajattelua joka ei ansaitse mitään muuta "tukea" kuin sen että mene hoitoon.
Lapset saavat kaiken symmpatiani tässäkin tapauksessa.Ei kaikista lapsista tai aikuisista vaan voi pitää.....!!
Miksi aloittajan pitäisi haluta viettää aikaa heidän kanssaan? Eikös ne tapaa isäänsä, siihen heillä on oikeus ja tarve. :) sitä ei voi kieltää ikinä.
Miut ainakin ihan terveeks luokiteltu, vaikken edes kaikkia omia sukulaislapsia/aikuisia voi sietää.. ;)
Ihmisellä on oikeus päättää, kenestä pitää. Oli kyseessä lapsi tai aikuinen. Kunhan ei sotke miehen välejä lapsiiin. - PilkunSe
YksHupakkoTaas kirjoitti:
Ei kaikista lapsista tai aikuisista vaan voi pitää.....!!
Miksi aloittajan pitäisi haluta viettää aikaa heidän kanssaan? Eikös ne tapaa isäänsä, siihen heillä on oikeus ja tarve. :) sitä ei voi kieltää ikinä.
Miut ainakin ihan terveeks luokiteltu, vaikken edes kaikkia omia sukulaislapsia/aikuisia voi sietää.. ;)
Ihmisellä on oikeus päättää, kenestä pitää. Oli kyseessä lapsi tai aikuinen. Kunhan ei sotke miehen välejä lapsiiin.Aloittaja kyllä ihan selvästi sanoo että lasten pitäisi pysyä äidillään eli hänen halunsa on erottaa lapset isästään.
Ei tarvitse pitää ei mutta ei tarvitse myöskään mennä yhteen sellaisen miehen kanssa jonka lapsista ei pidä. En takuulla ottaisi itselleni ukkoa joka ilmoittaisi ettei pidä lapsistani. - Voi, Voi
Plaaah kirjoitti:
Minä taas säälin teitä kaltaisesi nyksät. Olette olleet valmiit ottamaan miehen mutta hänen elämäänsä kuuluvat lapset eivät teille kelpaa.
Etkö ole tullut ajatelleeksi että omakin elämäsi olisi positiivisella asenteella paljon mukavampaa kuin tuolla valittamisella?
Mitä tulee "vieraiden lasten" rakastamiseen niin kyllä meitä on tosi paljon sellaisia jotka emme rajoita rakkautta omatekemiin lapsiin. Onneksi näin on koska sinun kaltaisia ihmisiä on maailmassa aivan liikaa. Sinulla on oikeus ja otat sen minkä haluat ja et edes näe siinä mitään kummaa.
Te poloiset miehen lasten takia "kauheisiin kärsimyksiin" joutuneet nyksät...eipä löydy sanoja teitä kuvaamaan.Niin minäkin säälin itseäni. Minkä hel...in takia vuodesta toiseen hoidan ja passaan toisen ihmisen lasta. Olen todella tyhmä.
- ...................
Olet ilmeisestikin joko aika nuori tai muuten todella kypsymätön. Sinuna nyt lopettaisn suhteen ja etsisin lapsettoman sinkkumiehen. Tulet joka tapauksessa aina jäämään kakkoseksi miehesi lapsille eikä lapsillekaan ole hyväksi jos joutuvat vierailuillaan varomaan lapsenvihaajavelaa.
- YksHupakkoTaas
Pari kertaa vielä, kannattaako tuota suhdetta jatkaa..
Siis, eihän sun todellakaan niistä mukuloista tarvi pitää tai hoivata ;) Meet sillon muualle, tapaat omia ystäviäs sun muuta.
Se lyhyt aika, mitä lapset tapaavat isäänsä, kuuluu heille!!
Jos sut "velvoitetaan" oleen mukana myös, ni sillon ymmärrän täysin sinnuu. Vaikka, mikään pakko ei kenenkää ole olla vastentahtoaan.. *kokemusta on* Olettasin melkein, et näin on käynyt... itselleni tuli hyvin negatiivisia tunteita lasta kohtaan vasta sitten, ku huomasin olevani "orja" talossa aikoinaan. :)
Itse olen parisuhteessa miehen, en lasten kanssa. Piste. Kuitenkin niin, että lapsilla on aina oikeus isäänsä! :D Ja minulla omat oikeuteni tehdä mitä haluan..
Paha, mutta hieman sussa ilmenee vielä "kypsymättömyyttä". Sekä äidin että isän kuuluu hoitaa velvollisuutensa, uusikoista huolimatta. ;) - KanarianLintu
On ollut avartavaa lukea teidän kaikkien mielipiteitä. Niin niitä hyviä, kuin negatiivisiakin.
Mietityttämään on monessa kohtaa jäänyt vain..
Mikä tekee minusta lapsellisen, tai kypsymättömän?
-Se, että puran tuntojani netissä, enkä huuda niitä tuskissani kotona yksin?
- Se, että ajattelen juuri nyt negatiivisesti mieheni lapsista, kun minut *istutetaan* "väkisin" äidin(?) rooliin, vaikka kaveri haluaisin vain olla?
Miksi pitäisi mennä hoitoon? -Koska tunnistan itsessäni tunteita ja haluan niistä puhua?- aijemmin sanoin
ole ystävä ja puhu miehellesi että et halua että siun "istutetaan" äidin rooliin koska tenavilla sellainen jo on:)
ja jos vanhemmat on hyviä kumpikin ei lapset tarvitse kun sen turvallisen ystävän mutta varaudu siihen ajan mittaan että sinä olet se jolle tuntoja tilitetään kun ei äidille/isälle voi.
SILLOIN luotettava ystävä on tarpeen kun sitä tarttee oli se aikuinen tai samanikäinen:) - kokenut koskaan
äitiyttä,et voi siihen liittyviä tunteita silloin ymmärtää.
Kypsymättömän sinusta tekee ajattelutapasi,se ettet kykene asettumaan toisen asemaan,(tuntuu että sinulta puuttuu empatiakyky kokonaan).
Kuka sinua istuttaa väkisin "äidin"rooliin,etenkin kuin lapsilla on oma äiti olemassa.Eivät ne lapset enää uutta äitiä kaipaa,ja kaverinsakin he etsivät itse aikanaan.
Kun tunnistat itsessäsi tunteita..kuulostaahan se positiiviselta..hari vain että ne tunteet ovat niin kovin negatiivisia.
Sanoisin että sinulla on ongelma,ei miehelläsi..eikä hänen lapsillaan.Ongelma on vain sinussa.Muistapa se,kun ensi kerralla lapset tulevat.
Ihmettelen vain miten suhde voi olla hyvä ja toimiva mielestäsi,kun et edes hyväksy avomiehesi lapsia?Varmasti tuollainen parisuhdetta riipii.
- realistina rohkeasti
Kiitos rohkeudestasi. Ei nykyään enää tarvitse ylläpitää myyttiä rakastavasta ja uhrautuvasta äitipuolesta. Onneksi! Toisen lapsia ei voi rakastaa kuten omiaan, sen verran voimakas äidinrakkaus on. Sen sijaan voi tunnistaa ja tunnustaa omat tunteensa ja käsitellä niitä kuten sinä teet. Ne säälittävät pieni talo preerialla- elämää näennäisesti viettävät tekopyhät jotka kuorossa nyt paheksuvat tätä pohdintaa, eivät mielestäni aidosti uskalla kohdata itseään ja heikkouksiaan.
Jatka itsetutkiskelua mutta kohtele lapsia aina oikeudenmukaisesti ja hyvin. Se ei ole sinulta pois, mutta on tärkeää tulevaisuutenne kannalta. Jos lasten kanssa oleminen on sinulle hankalaa, voit aina keksiä muuta puuhaa itsellesi ja antaa miehesi ja lasten viettää keskenään aikaa.
Kaikkea hyvää sinulle! - Kanarianlintu :)
Ymmärrän Sinua ihan täysin, ja olet TODELLAKIN oikeutettu mielipiteeseesi! Fiksu ihminen kyseenalaistaa,kokeilee ja kuuntelee tuntojaan.Ja jopa pitää ne sisällään, eikä anna vaikuttaa KÄYTÖKSEEN! Rekisteröi näitä ja muodostaa kuvaa ympärilläolevastaaan.
Emmehän me välttämättä pidä puolison mukana tulevista anopeista/apeista, siskoista ja muistakaan- miksi tämä tekisi poikkeuksen? Siksi, että on lapsi?
Toisaalta, jos ajatellaan hänen(lapsen) vierailevan 1-2x/kk:ssa isänsä luona, ja minunkin tilanteeessani mieheni vanhemmat asuvat meidän kanssa yhdessä perintötilallamme, niin joudunhan paljon useammin tekemisiin vanhempien kanssa kuin esim. joutuisin lasten. Ja esim. suhde perheeseen/vanhempiin on monessakin mielessä verrattuna samankaltainen kuin omiin jälkeläisiin- Rakas ja Läheinen. Tapauksessani ei ole lapsia, mutta mieheni vanhemmat ja heihin välit kyllä hyvät, mutta voin uskoa, jos välit eivät olisi maailman parhaimmat, niin silloin täytyisi kuitenkin yrittää pitää ne sellaisina, koska muuten elämämme menisi liiaan vaikeaksi. Emme me ihmiset todellakaan aina kaikista pidä, mutta kaikkea ei pidä tuoda pintaan. Tämäkin voi onnistua ja kaikki olla silti HIENOSTI! Koskaan lapsella ei ole liikaa ympärillään hyviä aikuisia, jotka välittävät heistä, vaikka ovatkin ns. etäihmisiä ja olevat läsnä vaikka sitten kavereina. Tässä uusperhemylläköiden luvatussa maassa tulee vielä kaikki muuttumaan kunhan muutama sukupolvi vaihtuu.. Haluaisin silloin nähdä nuo kaikki juudakset ja muut iskariotit heittelemässä ensimmäisiä kiviään! Voimia Sinulle Kanarianlintu, äläkä välitä tämän palstan "kiihkoilijoista" liikaa!- Sivusta seurannut
Luin läpi nämä kaikki viestit ja en kyllä kummempaa kiihkoilua huomannut, enimmäkseen perusteltuja kannanottoja.
Näkisin tässä jollain tapaa keskeiseksi kysymykseksi vastuullisuuden. Esimerkiksi mielipiteen esittäminen,luonnollisesti siihen on oikeus mutta samalla tulee se velvollisuus kantaa vastuu sanomisestaan. Samoin ihmissuhteessa on sinänsä oikeus noudattaa tunteitaan, rakastua ja solmia liittoja mutta siinä käsi kädessä tulee ne vastuu- ja velvollisuusasiat.
Henkilö joka solmii liiton ihmisen kanssa jolla on jo lapsia tietää sitoutuvansa ko tilanteeseen.
On ymmärrettävää ettei alkuhuumassa tule kaikkia hankalia asioita miettineeksi mutta valitettavasti se aikuisuus on juuri sitä. Kanna vastuu teoistasi ja sanomisistasi.
Asiat eivät tietenkään ole mustavalkoisia vaan käytännön elämässä näiden kysymysten käsittely on jatkuvaa puntarointia.
Joku viittasi "pieni talo preerialla"-ajatusmaailmaan, ettei se ole tästä ajasta. Jotenkin kyllä tuntuu että nykyisin olisi hyväksi kannattaa niinsanottua peruselämää, perheiden ja parisuhteiden pysyvyyttä ja siinä samalla lasten hyvinvointia. Liian usein aikuiset juoksevat näiden oikeuksiensa (oikeus tunteisiin) perässä liitosta toiseen ja on selvää että näitä lapsikysymyksiä sitten syntyy.
Tietenkään en kannata parisuhteessa pysymistä hinnalla millä hyvänsä. Kannatan kuitenkin tässäkin sitä vastuullisuutta, mietittäiisiin edes hetken pidempään ennenkuin aina lyödään kaikki levälleen.
Alkuperäiselle ja muillekin toivotan paljon voimia ja viisautta. - näyttää lisääntyvän
ihmisissä, jotka omasta tahdostaan tekevät sellaisia päätöksiä elämässään, joita ei ole pakko tehdä. Siitä sitten onkin hyvä syyttää muita. Lapet ovatkin paras kohde oman epäonnistumisen syyttelykohteeksi. Koskaan itsessään ei ole vikaa, eikä omilla ratkaisulla voi omaa elämää parantaa, eihän???
kenen on pakko otta mies, jolla onlapsia, jos ei lapsita pidä? Kenen on pakko ylipäätään ryhtyä suhteeseen kenenkään kanssa, jos ei pysty elämään toisen kanssa, ja aina kaikki ongelmat ovat toisen ja muiden syitä. Rläkää yksin, niin sitten ei mikään mene pieleen.
Jos ei kestä kritiikkiä, ei kannata myöskään itse viljellä sellaisia mielipiteitä, joihin "kiihkoilijat" ottavat kantaa!
Lopuksi, ekalla rivillä kovaan ääneen "olet TODELLAKIN oikeutettu mielipiteeseen"! Elikkä kun epäonnistuja elämässään laukoo mielipiteitä, hän on siihen oikeutettu, vaikka väärin perustein, mutta sitten kuka ottaa kantaa, nämä "kiihkoilijat" ym , niin niistä ei kannatakkaan välittää... kunhan jotain huutaa... heh.. melko ristiriitaista.
- opå
Ymmärrän osaltani sinua, olen itse elänyt suhteessa 5v, jossa miehelläni lapsia edellisestä liitosta.
Aina ei ole arki helppoa, mutta jotenkin sitä oppii elämään tilanteessa :)
Olen itse miettinyt useasti lähtöä, mutta voin sanoa kaikille sitä tällä palstalla ehdottaneille, ettei asia ole niin yksinkertainen. Itse rakastuin ja olimme jo niin "syvällä" suhteessa kun lapsiin liittyvät ongelmat tulivat pintaan, etten yksinkertaisesti ole voinut lähteä suhteesta (vaikka olen sitä useasti miettinyt) sen vuoksi, että rakastan miestäni niin paljon!!! en halua heittää meidän suhdetta romukoppaan (eikä miehenikään halua) näiden uusperheen ongelmien vuoksi. Se on minun/meidän valinta. Olemme keskustelleet asiasta paljonkin ja mieheni tietää vallan hyvin tuntemuksistani. Saan olla kiitollinen, että hän jaksaa ymmärtää ja yrittää. Opettelen päivä päivältä aina uudelleen elämistä uusperheessä. Uskon, että aika helpottaa! joskun on vaikeampaa, mutta joskus kaikki sujuu mukavastikin! :) tsemppiä sinulle!!! - että sun viesti
on vielä täällä. Ite kirjotin vastaavan ja poistettiin.
- Anonyymi
Ymmärrän sinua täysin. Ei kaikkien kanssa vaan kemiat toimi. Eikä itseään voi pakottaa myöskää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 771545
Ripeyttä asiointiin
Ottaa päähän yhden ja saman asiakkaan hitaus kassalla kun yhdellä kädellä nostelee ostoksia kärrystä ja välillä pitelee71518- 871426
Mitä ajattelit hänestä
Ensi kohtaamisesta alkaen? Itsellä pikkuhiljaa syventyi rakkaudeksi vaikka alusta asti ajattelin että hän on samallainen851155Mietitkö tosissasi..
..että olisin tullut sinne jonkun muun vuoksi kuin sinun? Ei näinä vuosina tapahtuneet, myös tapahtumatta jääneet, ole3896- 64856
- 74805
- 52787
Marinin ahdistelija - "Lemmenkipeä huippuosaaja Lähi-idästä"
Olikin valtamedialle hankala paikka, kun kyseessä olikin "rikastaja" Vähän aikaa sitä voitiin piilotella, mutta pakko ol140738- 79694