Vanha mies
kulkee pihatiellä
kävelykeppiinsä nojaten
parkkiintunein käsin
rohkaisee omenapuun kukkasia
tänäkin vuonna heräämään
jotta olisi jotain mitä odottaa
tiedän väsyneen
näihin samoihin aikoihin
kesään toisensa jälkeen
ja minä luulen
minua paremmin tietävän
näitä samoja sanoja
silti kuiskailevan
kuka minua sitten rakastaa
kun sinä olet mennyt
entä ketä minä sitten rakastan?
kulkee pihatiellä
kävelykeppiinsä nojaten
parkkiintunein käsin
rohkaisee omenapuun kukkasia
tänäkin vuonna heräämään
jotta olisi jotain mitä odottaa
tiedän väsyneen
näihin samoihin aikoihin
kesään toisensa jälkeen
ja minä luulen
minua paremmin tietävän
näitä samoja sanoja
silti kuiskailevan
kuka minua sitten rakastaa
kun sinä olet mennyt
entä ketä minä sitten rakastan?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Siis miten liikuttava onkaan vanha mies tässä
runossasi " parkkiintunein käsin " ja
" jotta olisi jotain mitä odottaa "
Surullisen kaunista.
Mutta vielä enemmän liikauttaa viimeiset lauseet
runossasi, voi hiisi vieköön !
Se sama melankolisuus tässäkin asuu, kuin valta-
osassa runojasi. Mutta Sinähän tiedät jo, kuinka
olen aina rakastanut näitä ja tulen rakastamaan
vastakin.
Kiitos sanoistasi, miten ne taas lämmittääkään mieltä.
Ihan tässä paatunutkin herkistyy.
sanasi viiltävät sieluun
noin metrin pitkän haavan,
entisen arven viereen.
Tämä oli
J Ä R I S Y T T Ä V Ä!
täytyy sanoa että kommenttisi sanat ovat paljon järisyttävämmät ja vaikuttavammat kuin runossani olevat.
Minä kiitän ja kumarran.