Heips!
Sinä joka haastoit minut lukemaan tämän kirjan, taidat olla minulle velkaa ison kupin kahvia ja oikein paksun pullasiivun. Luulin, että kyseessä olisi n. satasivuinen mutu-tuntumalla kirjoitettu mielipide pläjäys, jonka lukisi hetkessä. Kyseessä oli kuitenkin useampi satasivuinen eepos. Allergisille sanon, jo tässä vaiheessa, että kirja käsitteli homoseksuaalisuutta, joten jos asia on arka lukemisen voi lopettaa tähän.
Taisin jo aikaisemmassa kommentissani antaa jonkinlaisen vastauksen, kun provosoiduin eläin sanan käytöstä tässä yhteydessä. Kertauksena sanon siis, että ihmisellä on ihmisarvonsa. En näe homoseksuaalia ihmistä mitenkään outona tai kummajaisena. Tavallisena ihmisenä vain. En pelkää homouden tarttuvan. Ihmistä ei voi siihen manipuloida, jos tämä itse ei halua sellaista kokea.
Mutta, mutta… Kirja ei vastannut kysymykseeni: Miksi? En saanut vastausta siihen syntyykö ihminen homoseksuaaliksi, vai onko kyseessä oma valinta, johon olosuhteet ja lapsuuden kokemukset vaikuttavat melkoisesti? Asiasta ei ole tehty tutkimuksia, joilla olisi riittävä tieteellinen näyttö. Tämä on mielestäni ratkaiseva kysymys. Kirjassa esiintyi myös ristiriitaisuutta johtuen monista kirjoittajista. Valitettavasti kirja vahvisti joitakin sitkeästi eläviä ennakkoluuloja.
En oikein myöskään ymmärtänyt kokonaista homoseksuaalisen ideologian luomista. Omia radiokanavia ja omia lehtiä. Oman totuuden julistamista, kuuntelematta muita. Mielestäni seksuaalisuus on vain osa ihmisen persoonaa. Tärkeä osa, mutta en rakentaisi sen varaan koko ihmisen elämää. Kaikkea ei voi perustella siltä pohjalta mitä tapahtuu makuukammareissa. Kummalliselta tuntui myös oman ”normaliuden” todentaminen tekemällä heteroista vanhanaikaisia ja leimaamalla nainen "alistujaksi" ja miehet "piilohomoiksi."
”Homosuhteet eivät ole heterosuhteiden kopioita.” (s.53) Homoseksuaalisista naisista 40% asuu rakastettunsa kanssa, miehistä vain 20% Media antaa asiasta hieman toisenlaisen kuvan. Korostetaan parisuhteen merkitystä, vaaditaan adoptio oikeutta ja halutaan pappia siunaamaan parisuhdetta. Mikä on totuus? Selväksi kyllä tuli, että eri-ikäiset homoseksuaalit elävät aivan erilaisessa maailmassa. Homoseksuaalisuus poistettiin sairausluokituksesta 1981 ja selvää on, että sitä ennen asia vaati salaamista. Kukapa nyt haluaisi hulluksi leimaantua.
Kristillisyyden ja homoseksuaalisuuden yhdistäminen tuntuu olevan vaikea ja miltei mahdoton asia. Yleinen näkemys kristillisissä piireissä on, että homoseksuaali on arvokas ihminen, mutta hänen tekonsa (seksin harrastaminen samaa sukupuolta olevan kanssa) on väärin ja vastoin Jumalan luomisjärjestystä. Tästä seuraa tietysti se, että ihmistä ei hyväksytä sellaisenaan, vaan häntä pyritään muuttamaan aktiivisesti. Jotkut ihmiset haluavat nostaa homoseksuaalisuuden ainoaksi synniksi ja unohtavat, että kateus, katkeruus ja pahat sanatkin ovat syntejä. En ole Jumala enkä tiedä tähän yhtä ainoaa ja oikeaa vastausta. Jos Jumala sanoo, että homoseksuaalisuus on tie helvettiin, sitten se on näin. Jos Jumala sanoo, että heterot tekevät paljon syntiä – tuomio on heidän, se on näin. Tuomio on Jumalan ja se on oikeudenmukainen. Kristitty uskoo, että Jumala loi maailman ja se minkä Jumala loi ”oli sangen hyvää.” Mitä tapahtui syntiinlankeemuksessa? Vaaliiko Jumala mustasukkaisesti luomistyötään? Voiko homoudesta parantua? Pitääkö siitä parantua? Loiko Jumala homon? Loiko heteron? Loiko vain miehen ja naisen? Onko rakastaminen syntiä?
En tiedä vastausta. Olisi niin helppoa sanoa, että näin on ja piste sille! Sen tiedän, että ne pari homoseksuaalia joihin olen saanut tutustua pintaa syvemmältä, ovat olleet kaikin puolin tutustumisen arvoisia ihmisiä.
Pidän heistä siksi, että heillä on ajatuksia monestakin asiasta. Vähäpätöinen seikka ei ole se, että he ovat valmiita jakamaan niitä minun kanssani. Minulla ei ole ollut tarvetta muuttaa heitä. Mikä on heidän kohtalonsa ikuisuuden näköpiiristä ei ole minun vallassani. Osaa ihmisistä se ei edes kiinnosta.
Homoseksuaalisuus on yhä tänä päivänäkin vaikea asia. Siinä on asioita, jotka olen valmis hyväksymään ja toisia joissa nousevat niskavillat pystyyn ja joita en tajua. Ystävyyttä sen ei pitäisi estää. Homoseksuaalin mielestä minä saatan olla kummallinen, vaikka kuulunkin enemmistöön.
Kirja antoi kyllä ihan mielenkiintoista tietoa yleisesti siitä, mitä on kuulua vähemmistöön.
Rakkaudella on todella monet kasvot.
Sinä joka haastoit minut lukemaan tämän kirjan, taidat olla minulle velkaa ison kupin kahvia ja oikein paksun pullasiivun. Luulin, että kyseessä olisi n. satasivuinen mutu-tuntumalla kirjoitettu mielipide pläjäys, jonka lukisi hetkessä. Kyseessä oli kuitenkin useampi satasivuinen eepos. Allergisille sanon, jo tässä vaiheessa, että kirja käsitteli homoseksuaalisuutta, joten jos asia on arka lukemisen voi lopettaa tähän.
Taisin jo aikaisemmassa kommentissani antaa jonkinlaisen vastauksen, kun provosoiduin eläin sanan käytöstä tässä yhteydessä. Kertauksena sanon siis, että ihmisellä on ihmisarvonsa. En näe homoseksuaalia ihmistä mitenkään outona tai kummajaisena. Tavallisena ihmisenä vain. En pelkää homouden tarttuvan. Ihmistä ei voi siihen manipuloida, jos tämä itse ei halua sellaista kokea.
Mutta, mutta… Kirja ei vastannut kysymykseeni: Miksi? En saanut vastausta siihen syntyykö ihminen homoseksuaaliksi, vai onko kyseessä oma valinta, johon olosuhteet ja lapsuuden kokemukset vaikuttavat melkoisesti? Asiasta ei ole tehty tutkimuksia, joilla olisi riittävä tieteellinen näyttö. Tämä on mielestäni ratkaiseva kysymys. Kirjassa esiintyi myös ristiriitaisuutta johtuen monista kirjoittajista. Valitettavasti kirja vahvisti joitakin sitkeästi eläviä ennakkoluuloja.
En oikein myöskään ymmärtänyt kokonaista homoseksuaalisen ideologian luomista. Omia radiokanavia ja omia lehtiä. Oman totuuden julistamista, kuuntelematta muita. Mielestäni seksuaalisuus on vain osa ihmisen persoonaa. Tärkeä osa, mutta en rakentaisi sen varaan koko ihmisen elämää. Kaikkea ei voi perustella siltä pohjalta mitä tapahtuu makuukammareissa. Kummalliselta tuntui myös oman ”normaliuden” todentaminen tekemällä heteroista vanhanaikaisia ja leimaamalla nainen "alistujaksi" ja miehet "piilohomoiksi."
”Homosuhteet eivät ole heterosuhteiden kopioita.” (s.53) Homoseksuaalisista naisista 40% asuu rakastettunsa kanssa, miehistä vain 20% Media antaa asiasta hieman toisenlaisen kuvan. Korostetaan parisuhteen merkitystä, vaaditaan adoptio oikeutta ja halutaan pappia siunaamaan parisuhdetta. Mikä on totuus? Selväksi kyllä tuli, että eri-ikäiset homoseksuaalit elävät aivan erilaisessa maailmassa. Homoseksuaalisuus poistettiin sairausluokituksesta 1981 ja selvää on, että sitä ennen asia vaati salaamista. Kukapa nyt haluaisi hulluksi leimaantua.
Kristillisyyden ja homoseksuaalisuuden yhdistäminen tuntuu olevan vaikea ja miltei mahdoton asia. Yleinen näkemys kristillisissä piireissä on, että homoseksuaali on arvokas ihminen, mutta hänen tekonsa (seksin harrastaminen samaa sukupuolta olevan kanssa) on väärin ja vastoin Jumalan luomisjärjestystä. Tästä seuraa tietysti se, että ihmistä ei hyväksytä sellaisenaan, vaan häntä pyritään muuttamaan aktiivisesti. Jotkut ihmiset haluavat nostaa homoseksuaalisuuden ainoaksi synniksi ja unohtavat, että kateus, katkeruus ja pahat sanatkin ovat syntejä. En ole Jumala enkä tiedä tähän yhtä ainoaa ja oikeaa vastausta. Jos Jumala sanoo, että homoseksuaalisuus on tie helvettiin, sitten se on näin. Jos Jumala sanoo, että heterot tekevät paljon syntiä – tuomio on heidän, se on näin. Tuomio on Jumalan ja se on oikeudenmukainen. Kristitty uskoo, että Jumala loi maailman ja se minkä Jumala loi ”oli sangen hyvää.” Mitä tapahtui syntiinlankeemuksessa? Vaaliiko Jumala mustasukkaisesti luomistyötään? Voiko homoudesta parantua? Pitääkö siitä parantua? Loiko Jumala homon? Loiko heteron? Loiko vain miehen ja naisen? Onko rakastaminen syntiä?
En tiedä vastausta. Olisi niin helppoa sanoa, että näin on ja piste sille! Sen tiedän, että ne pari homoseksuaalia joihin olen saanut tutustua pintaa syvemmältä, ovat olleet kaikin puolin tutustumisen arvoisia ihmisiä.
Pidän heistä siksi, että heillä on ajatuksia monestakin asiasta. Vähäpätöinen seikka ei ole se, että he ovat valmiita jakamaan niitä minun kanssani. Minulla ei ole ollut tarvetta muuttaa heitä. Mikä on heidän kohtalonsa ikuisuuden näköpiiristä ei ole minun vallassani. Osaa ihmisistä se ei edes kiinnosta.
Homoseksuaalisuus on yhä tänä päivänäkin vaikea asia. Siinä on asioita, jotka olen valmis hyväksymään ja toisia joissa nousevat niskavillat pystyyn ja joita en tajua. Ystävyyttä sen ei pitäisi estää. Homoseksuaalin mielestä minä saatan olla kummallinen, vaikka kuulunkin enemmistöön.
Kirja antoi kyllä ihan mielenkiintoista tietoa yleisesti siitä, mitä on kuulua vähemmistöön.
Rakkaudella on todella monet kasvot.
Vastaukset 5
Vanhimmat
olen miettinyt myös kysymystä mikä aiheutaa homouden ihmisessä.raamatun mukaan se on synti ,ok,uskon raamattua ,mutta sitten kumminkin ajattelen ,että ihmisiä syntyy vajavaisina, siin syntymä vikoja.on kaiken laisia vavavuuksia aivoissa ,jäsenissä niin miksei homouskin vois olla syntymä vika. olen nähnyt joskus dukumentteja joissa joku on kertonut ,että 8 vuotiaana tajusin ,että en ole sillai ok ja mikä mua vaivaa ,niin onko se synti jo tälle pienelle lapselle . no minä olen kyllä täys hetero mutta tulee näitä aina mietittyä.
ei sen kummenpaa
teet syntiä
kun teet sitä miehen kanssa etkä mun
Palaan asiaan, kun minulla on enemmän aikaa. Olen ylpee susta, että otit haasteen vastaan ja luit kirjan. Satt pullatangon ja kahvipannun palkkioksi.
Snadi tallaaja, sä oot fiksun olonen
Hyvin ja rakentavasti olit asiaa pohtinut ja kirjoittanutkin. Muillekin miettimisen aihetta kenties.
syntynyt lesboksi, miksei mun sisaret?
mutt mitä mä oikeesti sisälläni hain
mitä sain? mitä mä jäin paitsi? mitä elämä on antanut ollut ja tuonut? kaikki suma summarum
kädet tekevät työtä
hoitavat
jalat vievät minne tie vie'
tuovat jos jaksavat takaisin, kotiin
muuta en osaa sanoa,.
mietin miksen nainnut ihastustani,
muiden takiako?`vain sai tehdä mitä tahtoi 'menin ja tulin ja toivottomuuttani jäätäni sulattelin, toivoin että hetki tää
muuttaa mua hellyyttää, saa tuntemaan elämää
tasaaa toisen ihmisen lähellä omaa mörköäni, haluan alistua, mutt a olen niin järkyttävän
itsekäs ihminen ja tässä sitä katselen tyttökaverin kuvaa katossa, mutta en saa
sanotuksi että ota yliote mussa, ja
aseta raja missä mies on rakkautensa mukaisesti hyvä ja kelpaanko sitä miettiessä
pakenen, tupakoin, kaljaa juon, sitten parannan tapani sovitaan aika taas, olaan niin fiksua.
murenen,
nyt menen ja soitan,
vaik olenkin vähän päissäni,
sanon että jos et usko mua- haluun
rakastaa sua- haluun niin että
jatkuvasti sattuu!
tule tänne ja sano että jätät
ja meillä ei ole mitään.