jos hoitaisittekin lapsia avohuollon toimena... ja biot kävisivät päivittäin vierailutunnilla... unelmoinko turhaan sovinnosta ja rauhasta biojen ja sijarien sairaassa huostamaailmassa, onko eheytyminen mahdollinen
huostapelleilystä,
mielipiteita.
14914
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sinä kaipaisit lapsellesi täysihoitopaikkaa, jossa itse vierailisit päivittäin leikkimässä lapsen kanssa? ja lähtisit sitten kun olet leikkiin kyllästynyt? jättäisit lapsen hoitooni illaksi, yöksi ja aamuksi. Minä pesisin, pukisin, niistäisin ja ruokkisin, siivoaisin leikkien jäljet kun olet poistunut ja lohduttaisin peräänitkijää...
mikset hyväksy avohuollon toimena päivähoitoa, jota kaiketi ensisijaisesti aina tarjotaan? leikkisit lapsen kanssa aamut illat, kantaisit vastuun öistä, puhtaudesta, ruuasta ja hoitaisit ja hoivaisit. eihän minua lainkaan tarvita, jos otat aikasi itsellesi silloin, kun lapsesi on siellä päivähoidossa.
mitä biot sinun visiossasi tekevät vierailutuntien ulkopuolella? kun minä olsisin täysi aikainen hoitotäti, sinä vanhempi, lapsi ei olisi huostaanotettu, mutta käytännössä minulla täysihoidossa, sinun vastuullasi?
oikaise missä ymmärsin sinut väärin!!
Olisit tervetullut meille vaikka joka päivä leikkimään lapsesi kanssa, mutta tulisitko oikeasti? Tulisit joka päivä samaan aikaan ja huolehtisit itse lapsesi pukemiset, leikit ym sen ajan?
ette varmaan tajunneet että lapseni on sijoitettu pakkohuostaanotolla- siis meille ei avohuollon toimia ole myönnetty koska sos tt katsoo että ainoa vaihtoehto väkivaltauhkatilanteessa lapselleni on sijoitus lastensuojelussa, ymmärrättekö nyt asian? heti kun on turvallista, lapseni palaa luokseni. osaan kyllä hoitaa , ruokkia, pukea, tukea, ja rakastaa lastani, mutta kotiin hän ei ole saanut tulla takaisin asumaan, näen lapsen eduksi että hän saa tavata äitiä ja isää usein vaikka isi onkin pelottava, ja äitikin väsynyt leikkauksen ja sairastelun ansiosta... ehkä nyt masentunutkin tämän kaiken kauheuden ja hyökkäysten ja kohteluiden jälkeen. olisi lapselleni oikein saada hetki leikkiä äidin kanssa? itsekin saat lapsesi tavata aamuin illoin, miksi et sitä soisi toiselle äidille, miksi huostaanotto tarkoittaisi vapaudenriiston lisäksi vielä tapaamisten rajoittamistakin , silloin kun toimivaltaisen viranomaisen mielestä kotiutus ei ole mahdollinen? sadismin ei tulisi kuulua sijaishuoltoon, miten se sieltä kitketään jos asenteet ovat nuo mitä ilmaisit: rangaistus äidille ja lapselle jotka on saatu ansaan....itse jos joudut samanlaisten pahooinpitelyiden kohteeksi varmasti vaikenet? ja pysyt kaukana sossuista? et ainaskaan apua pyytele? uskon hyvin!
miksi siis aloitat asiasi keskeltä? miksi et aloituksessa kysy sitä mitä ajat takaa?
olisit suoraan kysynyt: onnistuisiko perheyhteyden säilyttäminen lyhytaikaisesa sijoituksessa päivittäisin tapaamisin?
en tosin ymmärrä miksi lapsen pitäisi säilyttää välitön yhteys väkivaltaiseen pahoinpitelevään isään? jonka lapsi on nähnyt pahoinpitelevän äitiä tai jopa tuntenut pahoinpitelevän itseään?
meillä oli kerran pari kuukautta lapset, joiden äiti oli hoitamassa kuolevaa äitiään ja joiden isä kävi viikottain "leikkimässä" lasten kanssa koko päivän. aika likeistä siis vaikkei päivittäistä.
mutta luulempa että ymmärsin jo, ei toivoakaan että sijarit halauisivat oikeasti auttaa perheitä ja lapsia, he vaan haluavat piilotella sossun sieppaamia lapsia... eikö niin?
turhautunut, etkä oikein jaksa keskittyä mihinkään.
Vaikutat myös melkoisen katkeralta, mutta älä sitä katkeruuttasi sijareihin pura, syyttä.
Lähestymis tapasi oli väärä ja nyt jo vähän hyökkäävä, jten sillä tyylillä tuskin voit mitään apua tällä palstalla odottaa. Puolusteluja ja vastahyökkäyksiä korkeintaan.
Kyllä täällä on paljonkin auttamishalua, kunhan ilmoitat selvästi apua tarvitsevasi ja kerrot missä asiassa voisimme ehkä auttaa.
Ei ketään kiinnosta, jos heti alkuun, vain tokaiset, ettei näköjään sijareita toisten auttaminen kiinnosta. No, ei sitten ajattelemme sellaiseen.
Mitäpä, jos alottaisit koko keskustelun ihan alusta ja uudelta pohjalta.
Mitä todellisesti halusit sanoa ja minkälaista apua meiltä odotat?
elikäs kun lapsi ei voi olla kotona vaan on virnomaisen tahdosta, ehkä myös vanhempien pyynnöstä hoitoa varten sijoitettu, miksi ei voitaisi sovinnolla antaa tavata äitiä ilman pakkohuostaanottoa ja sen tuomia rajoituksia ja sanktioita. itse tyhmä pyysin sossulta apua ja mitä sain...en jaksa enempää!!!!
onko ihan tavallisessa sij.perheessä, vai laitoksessa, tai jossain siltä väliltä?
Ymmärtänet, että sij.perhe on yksikkö, eli perhe, kuten kaikki muutkin perheet.
Normaalia perhe-elämää voi pahastikin häiritä, jos vieraita käy jatkuvasti jopa päivittäin.
Kuitenkin, näkisin, että jos lapsesi sairaus tai vast. on ollut huostan syy, eikä ongelmat kotona tai äidin kanssa, niin pitäisi niitä tapaamisia järjestää mahd. usein ja lapsi sijoittaa sellaiseen paikkaan, ettei suhde äitiin tarvi katketa ja missä voidaan toteuttaa vaikka päivittäiset tapaamiset.
Sij.perheissäkin on kovin erilaisia kokoonpanoja.
Joillakin voi olla ihan helposti järjestettävissä myös päivittäiset tapaamiset, toisilla taas saattaa tuottaa suuria vaikeuksia.
Perheen aikaisemmat rutiinit vaikuttavat paljon, mutta se olisi pitänyt ottaa huomioon jo sijoituspaikkaa suunniteltaessa.
Toivon, nyt kuitenkin, että saat tavata lastasi mahd. paljon ja pääset pahimman järkytyksen yli, että voit ruveta järjestelemään asioita ihan rauhassa.
Varmasti on löydettävissä joku tapa, millä minimoidaan eron vaikutukset ja taataan yhteyden pito.
Sinun pitäisi vain nyt jaksaa olla rauhallinen ja asiallisesti pystyä hoitamaan lapsesi asioita, ilman herhoilua ja kiinkoilua, tai kenenkään syyttelyä.
Ymmärrän hätäsi ja silloin ihminen reagoi liian voimakkaasti kaikkeen, eikä ehkä järkikään aina toimi kuten pitäisi.
Koita kuitenkin rauhottua, äläkä syyttele ketään, vaan pyri neuvottelemaan kaikkien osapuolien kanssa rauhallisesti ja asiallisesti.
Onko sulla ketään kuka voisi olla tukenasi tässä asiassa, joka pystyisi ulkopuolisena suhtautumaan asioihin vähemmän tunteella ja näkemään tilanteen selkeämmin?
Vaikea enempää sulle sanoa, koska kerroit kovin vähän tilanteestanne.
toivoisin että löytyisi muitakin vaihtoehtoja kuin kiistely tapaamisajoista....miten se nyt voi olla niin vaikeaa löytää aikaa lapsen ja äidin tapaamisille? kyse ei perheestä vaan ammatillisesta laitoksesta. olen estynyt menemään työhön, työkkäri painostaa, mutta miten voin mennä kun lapsen tapaamisaika ainoastaan virka-aikana. ratkaisepa tämä dilemma. tai mistä saan työpaikan jolla iltAisin ja vkl työtä tarjolla?
vanhempia tapaamasta lasta.Mikäli olisin ollut töissä en olisi pystynyt satojakilometrejä hakemaan lasta kotiin joka toinen perjantai,piti lähteä jo aamulla seitsemältä ja illalla olimme kotona.
Samoin pidemmät lomat oli pidettävä silloin kun sijari halusi.Mikään työpaikka ei olisi joustanut tuolla tavalla.
työhönmenon estämisen tarkoitus lienee osoittaa äidin väitetty mielisairaus? miksi yhteiskunnan resurssit tuhotaan näin tyhmyyksiin, olisi paljon lapsia joiden vanhemmat ovat kasvatuskelvottomia, heiille huostaatotot!kiroilevat, päihteilevät ja juopottelevat, he anasitsisivat kasvatusta
sijoittuvat koulujen loma-aikoihin. Niitä ei määrää pelkkä sijarin tahto.
eli lomantakia harvennettiin että pääsevät mökille... onko lapseni etu, joka suree kun ei äiti voi olla läsnä... soskumme nyökyttelee joka suuntaan ja kaikille mieliksi... samalla tulee pyllistäneeksi toiselle..ihan mukavia tyyppejä nuo sossut....päätökset vaan mitä saatuu kenenkin kulloisen päähänpiston mukaan.... pätevyys haittaa lähinäköä!
eikö tuollaisessa tilanteessa olisi parempi vaihtoehto laitossijoitus johonkin oman kodin lähelle? Silloin ei kukaan sijaisvanhempi kiusaantuisi lapsen vanhempien vaikka päivittäisistäkin vierailuista.
Joissain laitoksissa on vähitellen saatu henkilökunnan ymmärrystä lisätyksi niin paljon, että tuollaista on kokeiltukin joillain osastoilla. Me olisimme v. -06 tarvinneet nimenomaan tuollaista paikkaa, mutta silloin laitos taisteli vielä sitä vastaan. Vasta kun purku alkoi häämöttää kesken suunnitellun huostajakson, totesi osastonjohtaja minulle: "Olemme toimineet niin kauan perinteisen lastenkodin toimintatavoilla, että meidän on ollut vaikea hahmottaa sitä, että meille nykyisin tulee perheitä, joiden kanssa roolimme tulisi olla enemmän tukea antava tai ohjaava." Myöhäistä se oli enää siinä vaiheessa kaikkien loukkausten, mielivallan ja nöyryyten jälkeen yrittää heidän rauhaa rakentaa.
Lapseni siis kotiutui alle 4:n kk:n, vaikka huostaanotto oli suunniteltu pari vuotiseksi. Jälkeen päin olen kuullut, että joku osasto on muutettu niin sanotuksi avo-osastoksi, jossa lapsi voi olla esim. koulun jälkeen muutamia tunteja ja vanhemmat hakevat hänet illaksi kotiin. Tai lapsi on siellä osan viikosta ja osan ajasta kotona. Tapaamisia ei käsittääkseni ole rajoitettu juuri millään tavalla. Ja epäilijälle voin vakuuttaa: Ihan varmasti vanhemmat käyvät vaikka päivittäin!
Niin minäkin olisin käynyt, mutta sitä ei sallittu kuin kerran viikossa ja tietysti kotiloma oli joka viikonloppu. Miksi en olisi siellä käynyt, sillä kävinhän lapsi 2 kk kestäneen sairaalajaksonkin aikana hänen luonaan päivittäin, joskus jopa pari kertaa päivässä!