Haluan arvostelua!!

kehheh

-ensimmäinen luku-

Nimeni on sabrina Watson ja olen kolmetoista vuotta.ja kerron teille,miten elämäni muuttui oudosti eräänä hyvin tavallisena päivänä.Vaan josta ei tullut myöhemmin mikään tavallinen päivä.Oikeastaan ensimmäinen jännittävä päivä elämässäni.

Marraskuu.Oli kylmää ja satoi lunta.Kävelin kouluun kuten tavallisesti,samat mustat kengät jalassani ja sama tumma takki päälläni.Kävelin hitain askelin pitkää katua pitkin kouluun.Oli hyvin pilvistä,ja lunta oli nilkkoihin asti.Sitä satoi hiljalleen,eikä kuulunut ainoankaan linnun ääntä.Silloin tällöin pari autoa hurahteli ohitse,ja suuren risteyksen kohina kuului vielä puolen kilometrin päähän.Koulu häämötti lumisateesta,joka oli yltynyt sakeammaksi.Vetäisin piponi vielä paremmin päähäni,ja astelin koulun pihaan oikoen lapasiani.Luokkani tytöt olivat jakautuneet kahteen ryhmään pihalle kuten tavallisesti.Kävelin molempien ryhmien ohitse,ja menin nojailemaan koulun seinää vasten.Luokkakaverini huusivat ja pyysivät liittymään porukkaan,vaan kieltäydyin.Halusin nauttia yksinäisyydestä sulkien kaiken metelin ympäriltäni katsellen lumen laskeutumista ja nauttia hetkestä.Oli niin kaunista.
Koulun kello soi kaksi kertaa,ja oppilaat alkoivat valua sisälle tönien toisiaan yrittäessään änkeä ovesta sisään.Menin itse viimeisien joukossa pudistellen lunta päältäni.lattia oli märkä ja liukas,ja yritin luistella omalle kaapilleni väistellen muita oppilaita.
-Ai,sabrina tuli!
Annie ryntäsi vastaan ja halasi.Hän oli tähän asti paras ystäväni koulusta,Pidin hänestä,mutta kuitenkin tuntui siltä,ettei hän ollut enempää kuin koulukaveri.
-Meillä on ensimmäiseksi bilsaa,hän sanoi.-Mennäänkö?
-Juu,vastasin riisuen samalla takkiani.Nostin biologian kirjat kaapista ja lähdin kävelemään Annien kanssa tunnille.
Katselin ulos koulun ikkunoista.Olisin halunnut mennä ulos,juosta vain pois koulusta,vaan huokaisin hiljaa ja nopeutin askeliani.
-Olet ollut hiljaa koko tämän ajan.Oletko ihan ok?
-Joo,tietty,vastasin,vaikka olin oikeasti vähän masentunut.Sitten avasin luokan oven ja astuin sisään.melkein kaikki olivat jo tunnilla.Kaikki tervehtivät ja moikkasivat minua ilosesti tai hymyilivät.Olin aina ollut aika suosittu.Anniesta ei pitänyt juuri kukaan ennen kuin hän pääsi hyväksi ystäväkseni.
Tunti kului hitaasti.Tein muistiinpanoja minkä ehdin,ja silloin tällöin piirtelin pieniä kuvia vihkooni.Päivän päätyttyä olin väsynyt,enkä olisi halunnut puhua juuri kenenkään kanssa.Pahaksi onnekseni luokkalaiseni tytöt ehtivät kerääntyä ympärilleni,ja he kävelivät loppumatkan kanssani.
-Miten sulla on niin ihanan vaaleat ja pitkät hiukset?Mitä hoitoinetta sä käytät,
Daria kysyi.Daria on luokkamme pienin oppilas,
ja todella puhelias.
-Sä olet niin hyvä piirtäjä!!Tekisit sä mulle vaikka kissan huomiseksi,Daria jatkoi.
-Enköhän ehdi,vastasin ja hymyilin,vaikka oikeasti ei olisi hymyilyttänyt.
-Moikka!Kaikki huusivat kun käännyin risteyksestä toiseen suuntaan.
-Sabrina on niin ihana tyyppi!Ja se on tosi kaunis...
Lopulta joukon mumina hiljeni.Oli ihanan hijaista.
Kaunis vai?niin olinkin.Tiesin olevani,ja siksi olin myös luokkani poikien suosiossa.Minulla on silmälasit,vaan omasta mielestäni ne korostivat kasvoni piirteitä mainiosti.
Asun omakotitalossa.Kotini oli todella poikkeavan näköinen muista taloista.Kaikkien mielestä(itseni mukaan lukien)sen näyttää hyvin japanilaiselta talolta.Siinä on kaksi kerrosta ja seitsemän huonetta.Rakastin sitä.Oma huoneeni on yläkerrassa ja pidän siitä kamalasti.

-vielä ei tarinassa ole tullut sitä mihin pääsen myöhemmin,mutta jatkan myöhemmin,kun en jaksa kirjoittaa nyt enempää...:)tahdon tietää että jatkanko tarinaa,joten pistäkää kommenttia peliin!!!!:D

20

507

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kehheh

      Avasin oven ja astuin sisään.Katselin ympärilleni ja nuuhkaisin annoksen kodin tuoksua.Potkaisin kenkäni lattialle ja menin huoneeseeni.Yleensä heti kotiin tultuani teen läksyt,vaan nyt pudotin reppuni kädestäni ja kävelin kuin noiduttunua ikkunalle.istuin sen viereen ja tuijotin ulos.Lunta satoi edelleen paljon.Tähystelin lumiseen pihaan ja hieraisin silmiäni;näin jonkun istuvan pihamme omenapuun alla.Se olisi ollut muuten normaalia,paitsi että hahmolla oli musta viitta päällä ja kummallinen esine käsissään.

      Äh en ehi nytten pitää mennä katsomaan haluatko miljonääriksi jatkan kohta

      • kehheh

        Tuijotin hahmoa ilmeettömästi ties vaikka kuinka kauan.Yhtäkkiä hän käänsi katseensa minuun ja tuijotti suoraan silmiin.yritin kääntää katseeni pois,vaan en silti halunnut mennä pois ikkunalta.Vilkaisin uudelleen hahmoon ja huomasin hänen hymyilevän.Sitten hän nousi seisomaan.
        Hahmo oli mies;hänellä oli vaaleat,puolipitkät hiukset,musta,reunasta kirjoiltu viitta,omituinen hattu,solkikengät sekä paljpon erilaisia koruja.Kädessään hänellä oli se esine,mihin olin jo aiemmin kiinnittänyt huomiota;se muistutti poikkihuilua,vaan se ei ollut suora tai hopeanvärinen vaan enemmänkin kullanvärinen,ja siinä oli kauniita kultaisia koukeroita ja kuvioita.Se oli aika pieni,ja se oli hauskasti kierteellä,kuin jousi.
        Miekkonen alkoi soittaa soitinta.Suljin silmäni kuin lumouksessa ja avasin ikkunan.Kuuntelin musiikkia ja tunsin kaipuuta jonnekin.Kuuntelin,ja avasin silmäni sirrilleen.en nähnyt enää maassa lumivaippaa tai tuiskua,vaan suuren vihreän niityn ja omenapuun tilalla oli vaaleanpunaisia kukkia kukkiva puu.Sen lehdet tarttuivat kovan tuulen mukaan,ja ne suhahtivat suoraan kasvojeni ohitse.Lumisadekin oli muuttunut terälehdiksi.Nautin täysin sydämin,ja tuntui siltä,että valonsäde olisi mennyt suoraan lävitseni.Sitten se loppui.
        Suljin tiukasti silmäni ja avasin ne taas.Soitto oli loppu,ja niin oli kaikki se ihanuuskin.Miekkonen hymyili vielä kerran minulle,jonka jälkeen hän katosi.Näytti siltä,että hän olisi loikannut maan lävitse ja haihtunut siten.Katsoin vaikka kuinka kauan paikkaa,jossa hahmo oli ollut.Kun katselin tarkemmin näin lumessa jotain kiiltävää.Suljin nopeasti ikkunan,ja juoksin raput alas.Äitini käski pukeutua lämpimästi jos menisin ulos,vaan en kuunnellut.Sieppasin lähimmät kengät jalkaani ja ryntäsin pihalle.Lähestyin hitaasti paikkaa,missä näin kiiltelevän esineen.työnsin käteni hankeen,ja nostin sen alta punaisen veistoksen.Veistos esitti lintua,ja se oli jonkinlainen jalokivi.Olin varma,että se oli rubiini ja kerran ajatus rahasta kävi mielessäni,vaan jokin ääni sisimmässäni varoitti minua luopumasta siitä.
        Tungin veistoksen taskuuni ja juoksin takaisin huoneeseen.Ovellani kuitenkin pyäshdyin.

        Kuulin meteliä huoneestani.Ajattelin,että olin jättänyt ikkunan auki samalla,kun ryntäsin ulos.Vaan ikkuna ei ollut auki.Tajusin suljenneeni sen ennen lähtöä.
        Kuulin omituista rapinaa.Tunsin kuinka hikipisarat valuivat otsallani.Vanhempani eivät koskaan ole menneet huoneeseeni ilman lupaani,eikä minulla ole sisaruksia,joten se ei voinut olla
        perheenjäsen.Yritin rauhoitella itseäni ajattelemalla,että talossamme olisi hiiriä tai vastaavaa.Päätin kuitenkin,että mikä se sitten olisikin,ottaisin siitä selvää.Riuhtaisin oven auki ja tuijotin lattialle.Aloin kirkua,vaan minkäänlaista ääntä ei tullut.Toivoin sen olevan unta.


      • ~*Jessi*~
        kehheh kirjoitti:

        Tuijotin hahmoa ilmeettömästi ties vaikka kuinka kauan.Yhtäkkiä hän käänsi katseensa minuun ja tuijotti suoraan silmiin.yritin kääntää katseeni pois,vaan en silti halunnut mennä pois ikkunalta.Vilkaisin uudelleen hahmoon ja huomasin hänen hymyilevän.Sitten hän nousi seisomaan.
        Hahmo oli mies;hänellä oli vaaleat,puolipitkät hiukset,musta,reunasta kirjoiltu viitta,omituinen hattu,solkikengät sekä paljpon erilaisia koruja.Kädessään hänellä oli se esine,mihin olin jo aiemmin kiinnittänyt huomiota;se muistutti poikkihuilua,vaan se ei ollut suora tai hopeanvärinen vaan enemmänkin kullanvärinen,ja siinä oli kauniita kultaisia koukeroita ja kuvioita.Se oli aika pieni,ja se oli hauskasti kierteellä,kuin jousi.
        Miekkonen alkoi soittaa soitinta.Suljin silmäni kuin lumouksessa ja avasin ikkunan.Kuuntelin musiikkia ja tunsin kaipuuta jonnekin.Kuuntelin,ja avasin silmäni sirrilleen.en nähnyt enää maassa lumivaippaa tai tuiskua,vaan suuren vihreän niityn ja omenapuun tilalla oli vaaleanpunaisia kukkia kukkiva puu.Sen lehdet tarttuivat kovan tuulen mukaan,ja ne suhahtivat suoraan kasvojeni ohitse.Lumisadekin oli muuttunut terälehdiksi.Nautin täysin sydämin,ja tuntui siltä,että valonsäde olisi mennyt suoraan lävitseni.Sitten se loppui.
        Suljin tiukasti silmäni ja avasin ne taas.Soitto oli loppu,ja niin oli kaikki se ihanuuskin.Miekkonen hymyili vielä kerran minulle,jonka jälkeen hän katosi.Näytti siltä,että hän olisi loikannut maan lävitse ja haihtunut siten.Katsoin vaikka kuinka kauan paikkaa,jossa hahmo oli ollut.Kun katselin tarkemmin näin lumessa jotain kiiltävää.Suljin nopeasti ikkunan,ja juoksin raput alas.Äitini käski pukeutua lämpimästi jos menisin ulos,vaan en kuunnellut.Sieppasin lähimmät kengät jalkaani ja ryntäsin pihalle.Lähestyin hitaasti paikkaa,missä näin kiiltelevän esineen.työnsin käteni hankeen,ja nostin sen alta punaisen veistoksen.Veistos esitti lintua,ja se oli jonkinlainen jalokivi.Olin varma,että se oli rubiini ja kerran ajatus rahasta kävi mielessäni,vaan jokin ääni sisimmässäni varoitti minua luopumasta siitä.
        Tungin veistoksen taskuuni ja juoksin takaisin huoneeseen.Ovellani kuitenkin pyäshdyin.

        Kuulin meteliä huoneestani.Ajattelin,että olin jättänyt ikkunan auki samalla,kun ryntäsin ulos.Vaan ikkuna ei ollut auki.Tajusin suljenneeni sen ennen lähtöä.
        Kuulin omituista rapinaa.Tunsin kuinka hikipisarat valuivat otsallani.Vanhempani eivät koskaan ole menneet huoneeseeni ilman lupaani,eikä minulla ole sisaruksia,joten se ei voinut olla
        perheenjäsen.Yritin rauhoitella itseäni ajattelemalla,että talossamme olisi hiiriä tai vastaavaa.Päätin kuitenkin,että mikä se sitten olisikin,ottaisin siitä selvää.Riuhtaisin oven auki ja tuijotin lattialle.Aloin kirkua,vaan minkäänlaista ääntä ei tullut.Toivoin sen olevan unta.

        Toi on hyvä!! JATKA!!!!!!


      • kehheh
        kehheh kirjoitti:

        Tuijotin hahmoa ilmeettömästi ties vaikka kuinka kauan.Yhtäkkiä hän käänsi katseensa minuun ja tuijotti suoraan silmiin.yritin kääntää katseeni pois,vaan en silti halunnut mennä pois ikkunalta.Vilkaisin uudelleen hahmoon ja huomasin hänen hymyilevän.Sitten hän nousi seisomaan.
        Hahmo oli mies;hänellä oli vaaleat,puolipitkät hiukset,musta,reunasta kirjoiltu viitta,omituinen hattu,solkikengät sekä paljpon erilaisia koruja.Kädessään hänellä oli se esine,mihin olin jo aiemmin kiinnittänyt huomiota;se muistutti poikkihuilua,vaan se ei ollut suora tai hopeanvärinen vaan enemmänkin kullanvärinen,ja siinä oli kauniita kultaisia koukeroita ja kuvioita.Se oli aika pieni,ja se oli hauskasti kierteellä,kuin jousi.
        Miekkonen alkoi soittaa soitinta.Suljin silmäni kuin lumouksessa ja avasin ikkunan.Kuuntelin musiikkia ja tunsin kaipuuta jonnekin.Kuuntelin,ja avasin silmäni sirrilleen.en nähnyt enää maassa lumivaippaa tai tuiskua,vaan suuren vihreän niityn ja omenapuun tilalla oli vaaleanpunaisia kukkia kukkiva puu.Sen lehdet tarttuivat kovan tuulen mukaan,ja ne suhahtivat suoraan kasvojeni ohitse.Lumisadekin oli muuttunut terälehdiksi.Nautin täysin sydämin,ja tuntui siltä,että valonsäde olisi mennyt suoraan lävitseni.Sitten se loppui.
        Suljin tiukasti silmäni ja avasin ne taas.Soitto oli loppu,ja niin oli kaikki se ihanuuskin.Miekkonen hymyili vielä kerran minulle,jonka jälkeen hän katosi.Näytti siltä,että hän olisi loikannut maan lävitse ja haihtunut siten.Katsoin vaikka kuinka kauan paikkaa,jossa hahmo oli ollut.Kun katselin tarkemmin näin lumessa jotain kiiltävää.Suljin nopeasti ikkunan,ja juoksin raput alas.Äitini käski pukeutua lämpimästi jos menisin ulos,vaan en kuunnellut.Sieppasin lähimmät kengät jalkaani ja ryntäsin pihalle.Lähestyin hitaasti paikkaa,missä näin kiiltelevän esineen.työnsin käteni hankeen,ja nostin sen alta punaisen veistoksen.Veistos esitti lintua,ja se oli jonkinlainen jalokivi.Olin varma,että se oli rubiini ja kerran ajatus rahasta kävi mielessäni,vaan jokin ääni sisimmässäni varoitti minua luopumasta siitä.
        Tungin veistoksen taskuuni ja juoksin takaisin huoneeseen.Ovellani kuitenkin pyäshdyin.

        Kuulin meteliä huoneestani.Ajattelin,että olin jättänyt ikkunan auki samalla,kun ryntäsin ulos.Vaan ikkuna ei ollut auki.Tajusin suljenneeni sen ennen lähtöä.
        Kuulin omituista rapinaa.Tunsin kuinka hikipisarat valuivat otsallani.Vanhempani eivät koskaan ole menneet huoneeseeni ilman lupaani,eikä minulla ole sisaruksia,joten se ei voinut olla
        perheenjäsen.Yritin rauhoitella itseäni ajattelemalla,että talossamme olisi hiiriä tai vastaavaa.Päätin kuitenkin,että mikä se sitten olisikin,ottaisin siitä selvää.Riuhtaisin oven auki ja tuijotin lattialle.Aloin kirkua,vaan minkäänlaista ääntä ei tullut.Toivoin sen olevan unta.

        -toinen luku-

        Lattialla oli irtonainen käsi,ja se vuoti verta.Se kiemurteli oudosti ja näytti yrittävän päästä sormilleen seisomaan.Lattia oli yltä päältä veressä.En tiennyt,että mitä tekisin;sulkisinko silmäni ja toivoisin,että se vain katoaisi vai yrittäisinkö pyydystää sen johonkin.päätin toteuttaa jälkimmäisen vaihtoehdon ja aloin haeskella jotain esinettä,mihin saisin sen kiinni.
        Sopivasti käteni vieressä oli maljakko,jonka alle käsi mahtuisi mainiosti.nostin sen varovaisesti ja otin askeleen lähemmäs olentoa.Tärisin kamalasti,ja tuntui siltä,että sydämeni nousi kurkkuun asti.
        Hermostuneena maljakko oli vähällä livetä otteestani,vaan yritin rohkaista itseäni ja syöksyin käden kimppuun.Yritin saada maljakon niin,että käsi jäisi sen alle.käsi oli päässyt sormilleen ja se vipelsi huoneessani kuin hiiri.Iskin maljakkoni monta kertaa lattiaan jahdatessani kättä,kunnes onnistuin saada sen kiinni.Käsi rimpuili hurjasti maljakossa,vaan yhtäkkiä se lopetti.Vaatteeni olivat tahriintuneet lattialla olevasta verestä,ja itse makasin siinä huohottaen voitonriemuisena maljakko käsissäni ja otus loukussa.Sitten minua alkoi taas hermostuttaa.Otus oli lopettanut kaiken rimpuilun
        tai ääntelyn.Oli täydellisen hiljaista.
        Nyt en enää tiennyt,että mitä pitäisi tehdä.jos otus oli kuollut tai tajuton?Ajattelin kurkata varovaisesti maljakon alle,vaan pelkäsin,että se olisi vain odottanut hetkeä,että se pääsisi loikkaamaan kimpuuni sillä hetkellä,kun raotan maljakkoa.Sitten muistin jalokiviveistoksen taskussani.Kaivoin sen hätäisesti esiin,ja sivaisin sillä käsivarttani.Lintuveistoksen nokka oli juuri sopivan terävä ase.Aloin raottaa maljakkoa mahdollisimman hitaasti,vaan se oli vaikeaa,koska käteni tärisivät vieläkin.
        lopulta riuhtaisin koko maljakon ilmaan ja tuijotin sen alle.Käsi oli kadonnut.
        Menin sängylleni istumaan ja aloin miettiä päivän tapahtumia.Ensin näin oudon miehen,joka soitti kummallista soitinta.Sitten löysin lintuveistoksen
        siltä paikalta,missä hän oli ollut.Kun tulin uudelleen huoneeseeni,löysin lattialta verisen käden,joka katosi.Mitä tämä tarkoittaa?
        Haroin hiuksiani verentuhrimilla käsilläni ja mietin kaikkea.Olinkohan tullut hulluksi?Päätin kuitenkin kaiken olevan totta,sillä jalokiviveistos ja veri olivat oikeita.
        -Sabrina!!Mitä siellä tapahtuu?
        Havahduin vasta hetken kuluttua.Äiti oli kotona ja kuullut varmasti kamppailun kättä vastaan.Mitä hän sanoisi,jos näkisi verisen lattian tai veriset vaatteeni?Kuulin portaissa töminää.Äiti oli tulossa huoneeseeni.
        Vetäisin peittoni sängystä ja pyyhin sillä lattiaa.Onneksi minulla ei ollut sinä päivänä mattoa,koska oli vienyt sen pestäväksi.
        Lattia näytti puhtaalta.Hyppäsin itse sänkyyni ja kääriydyin veriseen peittoon.Sitten äitini avasi oveni.
        -Onko kaikki hyvin,Sabrina?Mitä täällä oikein tapahtui?
        -Putosin sängystäni,vastasin epävarmasti.
        -Oletko sairas?yleenssä et ota päiväunia.
        -Joo,olen kunnossa.
        -Hyvä on,sitten....
        Äiti poistui huoneesta.Huokaisin ja aloin siivota huonettani.Vaihdoin veriset vaatteeni puhtaisiin ja pistin peiton piiloon.Päätin pestä sen yöllä,ettei äiti alkaisi kysellä mitään.

        jatkan myöhemmin...=)


      • texel~
        kehheh kirjoitti:

        -toinen luku-

        Lattialla oli irtonainen käsi,ja se vuoti verta.Se kiemurteli oudosti ja näytti yrittävän päästä sormilleen seisomaan.Lattia oli yltä päältä veressä.En tiennyt,että mitä tekisin;sulkisinko silmäni ja toivoisin,että se vain katoaisi vai yrittäisinkö pyydystää sen johonkin.päätin toteuttaa jälkimmäisen vaihtoehdon ja aloin haeskella jotain esinettä,mihin saisin sen kiinni.
        Sopivasti käteni vieressä oli maljakko,jonka alle käsi mahtuisi mainiosti.nostin sen varovaisesti ja otin askeleen lähemmäs olentoa.Tärisin kamalasti,ja tuntui siltä,että sydämeni nousi kurkkuun asti.
        Hermostuneena maljakko oli vähällä livetä otteestani,vaan yritin rohkaista itseäni ja syöksyin käden kimppuun.Yritin saada maljakon niin,että käsi jäisi sen alle.käsi oli päässyt sormilleen ja se vipelsi huoneessani kuin hiiri.Iskin maljakkoni monta kertaa lattiaan jahdatessani kättä,kunnes onnistuin saada sen kiinni.Käsi rimpuili hurjasti maljakossa,vaan yhtäkkiä se lopetti.Vaatteeni olivat tahriintuneet lattialla olevasta verestä,ja itse makasin siinä huohottaen voitonriemuisena maljakko käsissäni ja otus loukussa.Sitten minua alkoi taas hermostuttaa.Otus oli lopettanut kaiken rimpuilun
        tai ääntelyn.Oli täydellisen hiljaista.
        Nyt en enää tiennyt,että mitä pitäisi tehdä.jos otus oli kuollut tai tajuton?Ajattelin kurkata varovaisesti maljakon alle,vaan pelkäsin,että se olisi vain odottanut hetkeä,että se pääsisi loikkaamaan kimpuuni sillä hetkellä,kun raotan maljakkoa.Sitten muistin jalokiviveistoksen taskussani.Kaivoin sen hätäisesti esiin,ja sivaisin sillä käsivarttani.Lintuveistoksen nokka oli juuri sopivan terävä ase.Aloin raottaa maljakkoa mahdollisimman hitaasti,vaan se oli vaikeaa,koska käteni tärisivät vieläkin.
        lopulta riuhtaisin koko maljakon ilmaan ja tuijotin sen alle.Käsi oli kadonnut.
        Menin sängylleni istumaan ja aloin miettiä päivän tapahtumia.Ensin näin oudon miehen,joka soitti kummallista soitinta.Sitten löysin lintuveistoksen
        siltä paikalta,missä hän oli ollut.Kun tulin uudelleen huoneeseeni,löysin lattialta verisen käden,joka katosi.Mitä tämä tarkoittaa?
        Haroin hiuksiani verentuhrimilla käsilläni ja mietin kaikkea.Olinkohan tullut hulluksi?Päätin kuitenkin kaiken olevan totta,sillä jalokiviveistos ja veri olivat oikeita.
        -Sabrina!!Mitä siellä tapahtuu?
        Havahduin vasta hetken kuluttua.Äiti oli kotona ja kuullut varmasti kamppailun kättä vastaan.Mitä hän sanoisi,jos näkisi verisen lattian tai veriset vaatteeni?Kuulin portaissa töminää.Äiti oli tulossa huoneeseeni.
        Vetäisin peittoni sängystä ja pyyhin sillä lattiaa.Onneksi minulla ei ollut sinä päivänä mattoa,koska oli vienyt sen pestäväksi.
        Lattia näytti puhtaalta.Hyppäsin itse sänkyyni ja kääriydyin veriseen peittoon.Sitten äitini avasi oveni.
        -Onko kaikki hyvin,Sabrina?Mitä täällä oikein tapahtui?
        -Putosin sängystäni,vastasin epävarmasti.
        -Oletko sairas?yleenssä et ota päiväunia.
        -Joo,olen kunnossa.
        -Hyvä on,sitten....
        Äiti poistui huoneesta.Huokaisin ja aloin siivota huonettani.Vaihdoin veriset vaatteeni puhtaisiin ja pistin peiton piiloon.Päätin pestä sen yöllä,ettei äiti alkaisi kysellä mitään.

        jatkan myöhemmin...=)

        Tää novelli on ehdottomasti PARAS!

        Yleensä mä en pidä raaoista noveista... :) Mut tää oli erillainen!

        Toivottavasti saan PIAN lukea lisää!

        JATKA!


      • kehheh
        texel~ kirjoitti:

        Tää novelli on ehdottomasti PARAS!

        Yleensä mä en pidä raaoista noveista... :) Mut tää oli erillainen!

        Toivottavasti saan PIAN lukea lisää!

        JATKA!

        *hyppii innoissaan*harva tulee kehaisemaan töhertelyjäni..:)


      • kehheh
        kehheh kirjoitti:

        -toinen luku-

        Lattialla oli irtonainen käsi,ja se vuoti verta.Se kiemurteli oudosti ja näytti yrittävän päästä sormilleen seisomaan.Lattia oli yltä päältä veressä.En tiennyt,että mitä tekisin;sulkisinko silmäni ja toivoisin,että se vain katoaisi vai yrittäisinkö pyydystää sen johonkin.päätin toteuttaa jälkimmäisen vaihtoehdon ja aloin haeskella jotain esinettä,mihin saisin sen kiinni.
        Sopivasti käteni vieressä oli maljakko,jonka alle käsi mahtuisi mainiosti.nostin sen varovaisesti ja otin askeleen lähemmäs olentoa.Tärisin kamalasti,ja tuntui siltä,että sydämeni nousi kurkkuun asti.
        Hermostuneena maljakko oli vähällä livetä otteestani,vaan yritin rohkaista itseäni ja syöksyin käden kimppuun.Yritin saada maljakon niin,että käsi jäisi sen alle.käsi oli päässyt sormilleen ja se vipelsi huoneessani kuin hiiri.Iskin maljakkoni monta kertaa lattiaan jahdatessani kättä,kunnes onnistuin saada sen kiinni.Käsi rimpuili hurjasti maljakossa,vaan yhtäkkiä se lopetti.Vaatteeni olivat tahriintuneet lattialla olevasta verestä,ja itse makasin siinä huohottaen voitonriemuisena maljakko käsissäni ja otus loukussa.Sitten minua alkoi taas hermostuttaa.Otus oli lopettanut kaiken rimpuilun
        tai ääntelyn.Oli täydellisen hiljaista.
        Nyt en enää tiennyt,että mitä pitäisi tehdä.jos otus oli kuollut tai tajuton?Ajattelin kurkata varovaisesti maljakon alle,vaan pelkäsin,että se olisi vain odottanut hetkeä,että se pääsisi loikkaamaan kimpuuni sillä hetkellä,kun raotan maljakkoa.Sitten muistin jalokiviveistoksen taskussani.Kaivoin sen hätäisesti esiin,ja sivaisin sillä käsivarttani.Lintuveistoksen nokka oli juuri sopivan terävä ase.Aloin raottaa maljakkoa mahdollisimman hitaasti,vaan se oli vaikeaa,koska käteni tärisivät vieläkin.
        lopulta riuhtaisin koko maljakon ilmaan ja tuijotin sen alle.Käsi oli kadonnut.
        Menin sängylleni istumaan ja aloin miettiä päivän tapahtumia.Ensin näin oudon miehen,joka soitti kummallista soitinta.Sitten löysin lintuveistoksen
        siltä paikalta,missä hän oli ollut.Kun tulin uudelleen huoneeseeni,löysin lattialta verisen käden,joka katosi.Mitä tämä tarkoittaa?
        Haroin hiuksiani verentuhrimilla käsilläni ja mietin kaikkea.Olinkohan tullut hulluksi?Päätin kuitenkin kaiken olevan totta,sillä jalokiviveistos ja veri olivat oikeita.
        -Sabrina!!Mitä siellä tapahtuu?
        Havahduin vasta hetken kuluttua.Äiti oli kotona ja kuullut varmasti kamppailun kättä vastaan.Mitä hän sanoisi,jos näkisi verisen lattian tai veriset vaatteeni?Kuulin portaissa töminää.Äiti oli tulossa huoneeseeni.
        Vetäisin peittoni sängystä ja pyyhin sillä lattiaa.Onneksi minulla ei ollut sinä päivänä mattoa,koska oli vienyt sen pestäväksi.
        Lattia näytti puhtaalta.Hyppäsin itse sänkyyni ja kääriydyin veriseen peittoon.Sitten äitini avasi oveni.
        -Onko kaikki hyvin,Sabrina?Mitä täällä oikein tapahtui?
        -Putosin sängystäni,vastasin epävarmasti.
        -Oletko sairas?yleenssä et ota päiväunia.
        -Joo,olen kunnossa.
        -Hyvä on,sitten....
        Äiti poistui huoneesta.Huokaisin ja aloin siivota huonettani.Vaihdoin veriset vaatteeni puhtaisiin ja pistin peiton piiloon.Päätin pestä sen yöllä,ettei äiti alkaisi kysellä mitään.

        jatkan myöhemmin...=)

        joo..eli jatkoa..x)

        Kello oli yksi,kunnes äitini nukahti.Hiivin pimeyden turvin kylpyhuoneeseen ja laskin vettä vatiin.Aloin pestä peittoani hiljaa.Avasin kylpyhuoneen pienen ikkunan ja katsoin ulos.Oli täysikuu.
        Peiton pestyäni tassuttelin huoneeseeni,romahdin sängylleni ja suljin silmäni.En saanut unta kuitenkaan,koska käsi kummitteli yhä mielessäni.Entä jos se livahtikin huoneeseeni niin nopeasti,etten ehtinyt tajuta sitä?
        Loikin peloissani lipastolle ja kaivoin taskulampun esiin.Sieppasin hyllystä käteensattuvan kirjan ja aloin lukea sitä.lopulta
        luomeni painuivat väkisin kiinni,ja aloin nukkua.

        Aamulla satoi lunta paljon.Horjuin väsyneenä rappuset alas ja söin aamiaista.Ennen lähtöäni tarkistin vielä,että lintuveistos oli turvallisesti piilossa,eikä missään näkynyt verenjälkiä.Sitten vasta rauhoituin ja lähdin kävelemään koulua kohti.
        Ilma oli satumainen,koska pidän lumesta.Kaikkialla oli niin rauhallista ja valkeaa.
        Yhtäkkiä pysähdyin kuin seinään.
        tuijotin suoraan eteenpäin seisten ankarassa lumisateessa.Sama mies,jonka olin nähnyt eilen,
        seisoi suoraan edessäni.Nyt miehellä ei ollut samaa viittaa kuin eilen;aiempi oli vaikuttanut juhlavammalta ja viileämmältä,vaan tämä oli turkisvuorattu ja yönsininen.
        miekkonen ei tuntunut välittävän minusta.Hän tuijotti vain suoraan sivulle aivan kuin miettien jotain tärkeää tai nähden jotakin mielenkiintoista.
        Sitten kuulin hiljaista huminaa.Katsoin taivaalle ja hämmästyin;taivaalla lensi suoraan hahmoa kohti pieni pöllö.Luulisin,että se oli tornipöllö,vaikka tiedän hyvin vähän eri lintulajeista.
        Mies ojensi toisen käsivartensa,jolle pöllö laskeutui.Se istui siinä aivan liikkumatta silmät kiini.Mies silitti sitä,jolloin pöllö raotti toista silmäänsä ja huhuili tyytyväisenä.
        Tuijotin miestä unohtaen koulun kokonaan.Yhtäkkiä havahduin ja huomasin koulun alkavan pian,joten lähdin marssimaan suoraa päätä eteenpäin.Päätin olla välittämättä tästä miehestä,ja vain kävellä hänen ohitseen.Hidastin kuitenkin askeliani lähestyessäni häntä pitäen katseeni tiukasti hänen kasvoissaan.
        Kun olin vain parinkymmenen sentin etäisyydellä miehestä,tämä käänsi katseensa silmiini ja tuijotti kiivaasti.Pysähdyin ja tuijotin takaisin.
        Koko muu katu oli aivan autio,ja oli täydellinen hiljaisuus.seisoimme kahdestaan paksussa lumisateessa seisten.
        Mies hymyili minulle ja työnsi kätensä viittansa alle.Hän veti sieltä esiin pienen,kultaisen tiikeripatsaan ja ojensi sen minulle.Nostin varovaisesti käteni ja tarrasin patsaaseen kevyesti kiinni.Pitelin käsissäni kultaista patsasta katsellen sitä.Se oli aivan yhtä kaunis kuin lintuveistoskin.
        Havahduin,kun miekkonen laski toisen kätensä hartialleni.Nostin katseeni salamannopeasti taas hänen silmiinsä.mies hymyili minulle vielä kerran,ja sitten hän katosi.
        Jäin seisomaan lumisateeseen patsas kädessäni.miten tämä mies oikein liittyi elämääni?ja miksi hän lahjoittelee kalliita patsaita kadoten heti sen jälkeen?
        Heräsin kuin transsista ja aloin juosta kouluun.Kylkeeni pisti,vaan en pysähtynyt ennen kuin pääsin pihalle.Koulun kello oli juuri soinut;pihalla oli vain pari oppilasta minun lisäkseni.
        Annie oli odottamassa minua kaapeilla.
        -Mikä sulla noin kauan kesti?Tunnit alkavat kohta.
        -nukuin pommiin,sanoin ja nostin takin kaappiin vielä hiukan hengästyneenä.

        jatkan myöhemmin,kun nukuttaaaa...
        *haukotus* U_U .....


      • soccergirl
        kehheh kirjoitti:

        joo..eli jatkoa..x)

        Kello oli yksi,kunnes äitini nukahti.Hiivin pimeyden turvin kylpyhuoneeseen ja laskin vettä vatiin.Aloin pestä peittoani hiljaa.Avasin kylpyhuoneen pienen ikkunan ja katsoin ulos.Oli täysikuu.
        Peiton pestyäni tassuttelin huoneeseeni,romahdin sängylleni ja suljin silmäni.En saanut unta kuitenkaan,koska käsi kummitteli yhä mielessäni.Entä jos se livahtikin huoneeseeni niin nopeasti,etten ehtinyt tajuta sitä?
        Loikin peloissani lipastolle ja kaivoin taskulampun esiin.Sieppasin hyllystä käteensattuvan kirjan ja aloin lukea sitä.lopulta
        luomeni painuivat väkisin kiinni,ja aloin nukkua.

        Aamulla satoi lunta paljon.Horjuin väsyneenä rappuset alas ja söin aamiaista.Ennen lähtöäni tarkistin vielä,että lintuveistos oli turvallisesti piilossa,eikä missään näkynyt verenjälkiä.Sitten vasta rauhoituin ja lähdin kävelemään koulua kohti.
        Ilma oli satumainen,koska pidän lumesta.Kaikkialla oli niin rauhallista ja valkeaa.
        Yhtäkkiä pysähdyin kuin seinään.
        tuijotin suoraan eteenpäin seisten ankarassa lumisateessa.Sama mies,jonka olin nähnyt eilen,
        seisoi suoraan edessäni.Nyt miehellä ei ollut samaa viittaa kuin eilen;aiempi oli vaikuttanut juhlavammalta ja viileämmältä,vaan tämä oli turkisvuorattu ja yönsininen.
        miekkonen ei tuntunut välittävän minusta.Hän tuijotti vain suoraan sivulle aivan kuin miettien jotain tärkeää tai nähden jotakin mielenkiintoista.
        Sitten kuulin hiljaista huminaa.Katsoin taivaalle ja hämmästyin;taivaalla lensi suoraan hahmoa kohti pieni pöllö.Luulisin,että se oli tornipöllö,vaikka tiedän hyvin vähän eri lintulajeista.
        Mies ojensi toisen käsivartensa,jolle pöllö laskeutui.Se istui siinä aivan liikkumatta silmät kiini.Mies silitti sitä,jolloin pöllö raotti toista silmäänsä ja huhuili tyytyväisenä.
        Tuijotin miestä unohtaen koulun kokonaan.Yhtäkkiä havahduin ja huomasin koulun alkavan pian,joten lähdin marssimaan suoraa päätä eteenpäin.Päätin olla välittämättä tästä miehestä,ja vain kävellä hänen ohitseen.Hidastin kuitenkin askeliani lähestyessäni häntä pitäen katseeni tiukasti hänen kasvoissaan.
        Kun olin vain parinkymmenen sentin etäisyydellä miehestä,tämä käänsi katseensa silmiini ja tuijotti kiivaasti.Pysähdyin ja tuijotin takaisin.
        Koko muu katu oli aivan autio,ja oli täydellinen hiljaisuus.seisoimme kahdestaan paksussa lumisateessa seisten.
        Mies hymyili minulle ja työnsi kätensä viittansa alle.Hän veti sieltä esiin pienen,kultaisen tiikeripatsaan ja ojensi sen minulle.Nostin varovaisesti käteni ja tarrasin patsaaseen kevyesti kiinni.Pitelin käsissäni kultaista patsasta katsellen sitä.Se oli aivan yhtä kaunis kuin lintuveistoskin.
        Havahduin,kun miekkonen laski toisen kätensä hartialleni.Nostin katseeni salamannopeasti taas hänen silmiinsä.mies hymyili minulle vielä kerran,ja sitten hän katosi.
        Jäin seisomaan lumisateeseen patsas kädessäni.miten tämä mies oikein liittyi elämääni?ja miksi hän lahjoittelee kalliita patsaita kadoten heti sen jälkeen?
        Heräsin kuin transsista ja aloin juosta kouluun.Kylkeeni pisti,vaan en pysähtynyt ennen kuin pääsin pihalle.Koulun kello oli juuri soinut;pihalla oli vain pari oppilasta minun lisäkseni.
        Annie oli odottamassa minua kaapeilla.
        -Mikä sulla noin kauan kesti?Tunnit alkavat kohta.
        -nukuin pommiin,sanoin ja nostin takin kaappiin vielä hiukan hengästyneenä.

        jatkan myöhemmin,kun nukuttaaaa...
        *haukotus* U_U .....

        Wautsi wau!! Sä oot aivan huippuu kirjoitttaan?? MIlloin lähetät ton tarinan jollekkin kirjojen julkaisijalle?? Heti!! Välittömästi!!

        EHDOTTOMASTi JATKOA!!!


      • kehheh
        soccergirl kirjoitti:

        Wautsi wau!! Sä oot aivan huippuu kirjoitttaan?? MIlloin lähetät ton tarinan jollekkin kirjojen julkaisijalle?? Heti!! Välittömästi!!

        EHDOTTOMASTi JATKOA!!!

        olisinpa aloittanut tarinan toisesta kulmasta,en päähenkilön kertomana...:T


      • kehheh
        kehheh kirjoitti:

        joo..eli jatkoa..x)

        Kello oli yksi,kunnes äitini nukahti.Hiivin pimeyden turvin kylpyhuoneeseen ja laskin vettä vatiin.Aloin pestä peittoani hiljaa.Avasin kylpyhuoneen pienen ikkunan ja katsoin ulos.Oli täysikuu.
        Peiton pestyäni tassuttelin huoneeseeni,romahdin sängylleni ja suljin silmäni.En saanut unta kuitenkaan,koska käsi kummitteli yhä mielessäni.Entä jos se livahtikin huoneeseeni niin nopeasti,etten ehtinyt tajuta sitä?
        Loikin peloissani lipastolle ja kaivoin taskulampun esiin.Sieppasin hyllystä käteensattuvan kirjan ja aloin lukea sitä.lopulta
        luomeni painuivat väkisin kiinni,ja aloin nukkua.

        Aamulla satoi lunta paljon.Horjuin väsyneenä rappuset alas ja söin aamiaista.Ennen lähtöäni tarkistin vielä,että lintuveistos oli turvallisesti piilossa,eikä missään näkynyt verenjälkiä.Sitten vasta rauhoituin ja lähdin kävelemään koulua kohti.
        Ilma oli satumainen,koska pidän lumesta.Kaikkialla oli niin rauhallista ja valkeaa.
        Yhtäkkiä pysähdyin kuin seinään.
        tuijotin suoraan eteenpäin seisten ankarassa lumisateessa.Sama mies,jonka olin nähnyt eilen,
        seisoi suoraan edessäni.Nyt miehellä ei ollut samaa viittaa kuin eilen;aiempi oli vaikuttanut juhlavammalta ja viileämmältä,vaan tämä oli turkisvuorattu ja yönsininen.
        miekkonen ei tuntunut välittävän minusta.Hän tuijotti vain suoraan sivulle aivan kuin miettien jotain tärkeää tai nähden jotakin mielenkiintoista.
        Sitten kuulin hiljaista huminaa.Katsoin taivaalle ja hämmästyin;taivaalla lensi suoraan hahmoa kohti pieni pöllö.Luulisin,että se oli tornipöllö,vaikka tiedän hyvin vähän eri lintulajeista.
        Mies ojensi toisen käsivartensa,jolle pöllö laskeutui.Se istui siinä aivan liikkumatta silmät kiini.Mies silitti sitä,jolloin pöllö raotti toista silmäänsä ja huhuili tyytyväisenä.
        Tuijotin miestä unohtaen koulun kokonaan.Yhtäkkiä havahduin ja huomasin koulun alkavan pian,joten lähdin marssimaan suoraa päätä eteenpäin.Päätin olla välittämättä tästä miehestä,ja vain kävellä hänen ohitseen.Hidastin kuitenkin askeliani lähestyessäni häntä pitäen katseeni tiukasti hänen kasvoissaan.
        Kun olin vain parinkymmenen sentin etäisyydellä miehestä,tämä käänsi katseensa silmiini ja tuijotti kiivaasti.Pysähdyin ja tuijotin takaisin.
        Koko muu katu oli aivan autio,ja oli täydellinen hiljaisuus.seisoimme kahdestaan paksussa lumisateessa seisten.
        Mies hymyili minulle ja työnsi kätensä viittansa alle.Hän veti sieltä esiin pienen,kultaisen tiikeripatsaan ja ojensi sen minulle.Nostin varovaisesti käteni ja tarrasin patsaaseen kevyesti kiinni.Pitelin käsissäni kultaista patsasta katsellen sitä.Se oli aivan yhtä kaunis kuin lintuveistoskin.
        Havahduin,kun miekkonen laski toisen kätensä hartialleni.Nostin katseeni salamannopeasti taas hänen silmiinsä.mies hymyili minulle vielä kerran,ja sitten hän katosi.
        Jäin seisomaan lumisateeseen patsas kädessäni.miten tämä mies oikein liittyi elämääni?ja miksi hän lahjoittelee kalliita patsaita kadoten heti sen jälkeen?
        Heräsin kuin transsista ja aloin juosta kouluun.Kylkeeni pisti,vaan en pysähtynyt ennen kuin pääsin pihalle.Koulun kello oli juuri soinut;pihalla oli vain pari oppilasta minun lisäkseni.
        Annie oli odottamassa minua kaapeilla.
        -Mikä sulla noin kauan kesti?Tunnit alkavat kohta.
        -nukuin pommiin,sanoin ja nostin takin kaappiin vielä hiukan hengästyneenä.

        jatkan myöhemmin,kun nukuttaaaa...
        *haukotus* U_U .....

        *hih*kun on tullut niin hyvää palautetta,
        jatkankin...

        Kävellessäni tunnille mieleni valtasi kamala pelko.Käsi oli ilmestynyt samana päivänä,kun näin miehen ensimmäisen kerran.Jos taas jostain tulisi jokin outo hirviö,vaikka kesken koulupäivän?
        Ajatuskin puistatti ja yritin miettiä jotakin muuta.
        Pahaksi onneksemme tunti oli jo alkanut.Opettaja seisoi odottamassa meitä luokan ulkopuolella.
        -Tunti on jo alkanut,tytöt.Sinulle,neiti Wantson,tulee ensimmäinen muistutus,vaan sinulla,neiti
        Kessler,on jo kolme muistutusta,joten jäät tänään jälki-istuntoon.olkaa hyvät ja menkää luokkaan seisomaan paikkojenne viereen.
        Rouva Simon on kaikista pahin opettajamme;hän on
        laiha ja pitkä,terävänenäinen nainen,ja hänellä on
        hopeasankaiset neliskulmaiset silmälasit.Yleensä hänen tapanaan on tulla hengittämään oppilaiden niskaan ja kuuluttaa kovaäänisesti koko luokalle,
        jos oppilas ei osannut annettuja tehtäviä tai teki pienenkin virheen.
        Istuin pulpetissani kasvot kiinni kirjassani ja yritin keskittyä opiskelemiseen.Vaan se oli kamalan vaikeata,koska pelkäsin joka sekunti,että
        jokin kammottava otus hyppäisi pulpettini alta
        ja kävisi kimppuuni.Kohensin ryhtiäni ja hymyilin opettajalle,joka tuli tavanomaiselle kierrokselleen katselemaan oppilaiden saavutuksia.
        Tunnin jälkeen olin väsynyt ja raahauduin kaapilleni hitaasti.Vetäisin kaappini oven selälleen ja silmäni revähtivät auki.Kaapissani oli jokin verinen otus;se muistutti siiliä ja sillä oli kymmenisen jalkaa.
        Pamautin oven takaisin kiinni ja jäin paikoilleni.Vilkaisin vieressäni olevaa oppilasta,joka tuijotti minua kummallisesti.
        -Muistin yhden tärkeän jutun justiinsa,sanoin,jolloin hän käänsi katseensa muualle vielä hetken tuijottamisen jälkeen.Oppilaat alkoivat valua pois kaapeilta tunneille.Anniekin oli mennyt,koska hän ei halunnut enää yhtäkään huomautusta myöhästymisen takia.
        Seisoin tyhjässä käytävässä ja kurkistin taas kaappiini.Tällä kertaa otus ei kadonnut kuten käsi;se sätkyi kuin kohtauksen saanut ja sen suusta pulppusi verta.Sieppasin viivoittimen penaalistani ja huitaisin sen pois kaapistani.
        Otus juoksi käytävää pitkin ulko-ovelle ja se katosi pihalle.
        Katsoin kaappiini.Kaikki kirjani olivat punaiset
        ja takkiinikin oli tarttunut verta.Nostin yhden kirjan kädet täristen ja selailin sitä.Osa sivuista oli liimautunut yhteen,eikä tekstistä saanut selvää.Olin vähällä purskahtaa itkuun.
        Sieppasin reppuni ja vetäisin takkini päälleni.
        Juoksin ulos koulusta niin nopeasti kuin jaloistani pääsin.En ollut enää varma,että minne juoksin kunhan pääsisin mahdollisimman kauas koulusta.
        Huohotin hengästyneenä enkä lopettanut juoksuani.
        myöhemmin aloin hidastaa askeliani,koska voimani olivat lopussa.pysähdyin lumiselle aukiolle ja kaaduin polvilleni.Kyyneleet valuivat poskillani
        ja olin vähällä kirkua.jäin lumisateeseen ja katsoin ylös.Miksi kaiken piti tapahtua juuri minulle?
        Istuin sateessa ainakin tunnin.Näin vain pari ihmistä kulkevan ohitse kummaksuva ilme kasvoillaan.En välittänyt heistä.

        Lähdin raahautumaan kotiin vasta pitkän ajan jälkeen.Pyyhin viimeisiä kyyneliä kasvoiltani
        ja pysähdyin taloni eteen.

        jatkan myöhemmin,kun laiskottaa..^ ^'


      • kehheh
        kehheh kirjoitti:

        *hih*kun on tullut niin hyvää palautetta,
        jatkankin...

        Kävellessäni tunnille mieleni valtasi kamala pelko.Käsi oli ilmestynyt samana päivänä,kun näin miehen ensimmäisen kerran.Jos taas jostain tulisi jokin outo hirviö,vaikka kesken koulupäivän?
        Ajatuskin puistatti ja yritin miettiä jotakin muuta.
        Pahaksi onneksemme tunti oli jo alkanut.Opettaja seisoi odottamassa meitä luokan ulkopuolella.
        -Tunti on jo alkanut,tytöt.Sinulle,neiti Wantson,tulee ensimmäinen muistutus,vaan sinulla,neiti
        Kessler,on jo kolme muistutusta,joten jäät tänään jälki-istuntoon.olkaa hyvät ja menkää luokkaan seisomaan paikkojenne viereen.
        Rouva Simon on kaikista pahin opettajamme;hän on
        laiha ja pitkä,terävänenäinen nainen,ja hänellä on
        hopeasankaiset neliskulmaiset silmälasit.Yleensä hänen tapanaan on tulla hengittämään oppilaiden niskaan ja kuuluttaa kovaäänisesti koko luokalle,
        jos oppilas ei osannut annettuja tehtäviä tai teki pienenkin virheen.
        Istuin pulpetissani kasvot kiinni kirjassani ja yritin keskittyä opiskelemiseen.Vaan se oli kamalan vaikeata,koska pelkäsin joka sekunti,että
        jokin kammottava otus hyppäisi pulpettini alta
        ja kävisi kimppuuni.Kohensin ryhtiäni ja hymyilin opettajalle,joka tuli tavanomaiselle kierrokselleen katselemaan oppilaiden saavutuksia.
        Tunnin jälkeen olin väsynyt ja raahauduin kaapilleni hitaasti.Vetäisin kaappini oven selälleen ja silmäni revähtivät auki.Kaapissani oli jokin verinen otus;se muistutti siiliä ja sillä oli kymmenisen jalkaa.
        Pamautin oven takaisin kiinni ja jäin paikoilleni.Vilkaisin vieressäni olevaa oppilasta,joka tuijotti minua kummallisesti.
        -Muistin yhden tärkeän jutun justiinsa,sanoin,jolloin hän käänsi katseensa muualle vielä hetken tuijottamisen jälkeen.Oppilaat alkoivat valua pois kaapeilta tunneille.Anniekin oli mennyt,koska hän ei halunnut enää yhtäkään huomautusta myöhästymisen takia.
        Seisoin tyhjässä käytävässä ja kurkistin taas kaappiini.Tällä kertaa otus ei kadonnut kuten käsi;se sätkyi kuin kohtauksen saanut ja sen suusta pulppusi verta.Sieppasin viivoittimen penaalistani ja huitaisin sen pois kaapistani.
        Otus juoksi käytävää pitkin ulko-ovelle ja se katosi pihalle.
        Katsoin kaappiini.Kaikki kirjani olivat punaiset
        ja takkiinikin oli tarttunut verta.Nostin yhden kirjan kädet täristen ja selailin sitä.Osa sivuista oli liimautunut yhteen,eikä tekstistä saanut selvää.Olin vähällä purskahtaa itkuun.
        Sieppasin reppuni ja vetäisin takkini päälleni.
        Juoksin ulos koulusta niin nopeasti kuin jaloistani pääsin.En ollut enää varma,että minne juoksin kunhan pääsisin mahdollisimman kauas koulusta.
        Huohotin hengästyneenä enkä lopettanut juoksuani.
        myöhemmin aloin hidastaa askeliani,koska voimani olivat lopussa.pysähdyin lumiselle aukiolle ja kaaduin polvilleni.Kyyneleet valuivat poskillani
        ja olin vähällä kirkua.jäin lumisateeseen ja katsoin ylös.Miksi kaiken piti tapahtua juuri minulle?
        Istuin sateessa ainakin tunnin.Näin vain pari ihmistä kulkevan ohitse kummaksuva ilme kasvoillaan.En välittänyt heistä.

        Lähdin raahautumaan kotiin vasta pitkän ajan jälkeen.Pyyhin viimeisiä kyyneliä kasvoiltani
        ja pysähdyin taloni eteen.

        jatkan myöhemmin,kun laiskottaa..^ ^'

        no kirjoitan sitten lisää...^ ^'

        Talossa näytti olevan hiljaista.Olin varma,että äiti olisi kotona,sillä hänen työpäivänsä päättyi
        jo ajat sitten.
        Seisoin hangessa ja mietin.Kannattaisikohan mennä sisälle,vaikka kello oli vasta kymmenen ja koulupäivä päättyisi neljältä?Päätin jäädä odottamaan ulos,joten menin talon seinustalle istumaan ja lukemaan kirjaa.
        Tunnit kuluivat lukiessa,ja lopulta kello oli
        varttia yli neljä.Nostin reppuni hangesta ja nousin seisomaan.Marssin ulko-ovelle ja astuin sisään.Äiti istui epätavallisesti eteisen tuolissa
        lukien lehteä.Minut huomatessaan hän nousi seisomaan ja laski lehden tuolille.Hän näytti hyvin vakavalta.
        -Mikä kesti noin kauan?hän kysyi hiljaa.
        -Olin koulussa,mitä luulisit?Vastasin epävarmasti.
        -Koululta tuli puhelu,äiti sanoi.Siinä kerrottiin,että olit juossut pois koulusta kesken koulupäivän.Onko jotain selitettävää?
        -Minä..äh...
        En keksinyt enää mitä sanoa.Sitten äitini kumartui minua kohti ja halasi.
        -Olen vain huolissani sinusta,kultaseni.Onko kaikki varmasti kunnossa?Kiusataanko sinua koulussa vai onko jokin aivan muu hullusti?
        Nyyhkäisin hiljaa.
        -Minä...näen harhoja,sanoin ja pieni kyynel valui kasvoillani.
        -Olet varmaan stressaantunut koulun takia,sillä olet myös tehnyt kamalasti töitä sen eteen.
        Jos pitäisit pienen sairasloman,kunnes jaksat taas?
        -Joo,sanoin hiljaa ja pyyhin kasvojani.Äiti taisi
        olla oikeassa.Näyt olivat vain stressin syytä.
        piristyin hieman ja olin iloinen,koska äiti oli niin ymmärtäväinen.
        -Keitän teetä.Otatko sinäkin?hän kysyi vielä.
        -Juu,vastasin,nostin reppuni lattialta ja menin yläkertaan,avasin huoneeni oven ja pysähdyin.
        Miekkonen oli huoneessani.
        Tällä kertaa hänellä oli tumma,violetti viitta,jossa oli suuri hopeinen lohikäärmeen kuva.
        Häs istui ikkunalaudalla katsellen ulos ilmeettömästi.

        jatkan pikkuisen myöhemmin,kun olen niin laiska kirjailija..U_U'


      • kehheh
        kehheh kirjoitti:

        no kirjoitan sitten lisää...^ ^'

        Talossa näytti olevan hiljaista.Olin varma,että äiti olisi kotona,sillä hänen työpäivänsä päättyi
        jo ajat sitten.
        Seisoin hangessa ja mietin.Kannattaisikohan mennä sisälle,vaikka kello oli vasta kymmenen ja koulupäivä päättyisi neljältä?Päätin jäädä odottamaan ulos,joten menin talon seinustalle istumaan ja lukemaan kirjaa.
        Tunnit kuluivat lukiessa,ja lopulta kello oli
        varttia yli neljä.Nostin reppuni hangesta ja nousin seisomaan.Marssin ulko-ovelle ja astuin sisään.Äiti istui epätavallisesti eteisen tuolissa
        lukien lehteä.Minut huomatessaan hän nousi seisomaan ja laski lehden tuolille.Hän näytti hyvin vakavalta.
        -Mikä kesti noin kauan?hän kysyi hiljaa.
        -Olin koulussa,mitä luulisit?Vastasin epävarmasti.
        -Koululta tuli puhelu,äiti sanoi.Siinä kerrottiin,että olit juossut pois koulusta kesken koulupäivän.Onko jotain selitettävää?
        -Minä..äh...
        En keksinyt enää mitä sanoa.Sitten äitini kumartui minua kohti ja halasi.
        -Olen vain huolissani sinusta,kultaseni.Onko kaikki varmasti kunnossa?Kiusataanko sinua koulussa vai onko jokin aivan muu hullusti?
        Nyyhkäisin hiljaa.
        -Minä...näen harhoja,sanoin ja pieni kyynel valui kasvoillani.
        -Olet varmaan stressaantunut koulun takia,sillä olet myös tehnyt kamalasti töitä sen eteen.
        Jos pitäisit pienen sairasloman,kunnes jaksat taas?
        -Joo,sanoin hiljaa ja pyyhin kasvojani.Äiti taisi
        olla oikeassa.Näyt olivat vain stressin syytä.
        piristyin hieman ja olin iloinen,koska äiti oli niin ymmärtäväinen.
        -Keitän teetä.Otatko sinäkin?hän kysyi vielä.
        -Juu,vastasin,nostin reppuni lattialta ja menin yläkertaan,avasin huoneeni oven ja pysähdyin.
        Miekkonen oli huoneessani.
        Tällä kertaa hänellä oli tumma,violetti viitta,jossa oli suuri hopeinen lohikäärmeen kuva.
        Häs istui ikkunalaudalla katsellen ulos ilmeettömästi.

        jatkan pikkuisen myöhemmin,kun olen niin laiska kirjailija..U_U'

        anteeksi,että en ole jatkanut hyvin pitkiin aikoihin,kun en ole päässyt nettiin ^ ^'
        no nyt päätin jatkaa,kun oli aikaa...

        -Kuka olet?Kuiskasin,jolloin hän käänsi päänsä ja katsoi minua hymyillen.Punastuin hieman ja otin puoli askelta kömpelösti taaksepäin.-M-mikä sinun nimesi on?Jatkoin ja yritin näyttää rauhalliselta.
        -Se ei ole tärkeää,hän sanoi hiljaa tuijotellen seinille.
        Se olikin ensimmäinen kerta,kun kuulin hänen sanovan mitään.Vedin syvään henkeä ja menin istumaan sängylleni.Odotin,että hän olisi sanonut jotain,vaan hän vain istui hiirenhiljaa ikkunalla.
        Olin todella kiusaantunut,ja aloin penkoa reppuani etsiskellen läksykirjojani.Nostin biologian kirjat syliini ja aloin tehdä läksyjäni.Olin kiljua halusta alkaa kysellä mieheltä kaikenlaisia päässäni pyöriviä kysymyksiä,vaan kuitenkaan sanat eivät tulleet ulos suusta.Huokaisin hiljaa ja
        aloin lukea läksyjäni.Istuimme siinä hiljaisuudessa kauan.Sitten kuulin alakerrasta äitini äänen.Säikähdin,jolloin kaikki kirjani
        putosivat lattialle ja nousin äkkiä seisomaan.
        -Kulta,tee on valmista!Hän huudahti ja kilisteli

        pakko mennä kauppaan jatkan justiinsa


      • kehheh
        kehheh kirjoitti:

        anteeksi,että en ole jatkanut hyvin pitkiin aikoihin,kun en ole päässyt nettiin ^ ^'
        no nyt päätin jatkaa,kun oli aikaa...

        -Kuka olet?Kuiskasin,jolloin hän käänsi päänsä ja katsoi minua hymyillen.Punastuin hieman ja otin puoli askelta kömpelösti taaksepäin.-M-mikä sinun nimesi on?Jatkoin ja yritin näyttää rauhalliselta.
        -Se ei ole tärkeää,hän sanoi hiljaa tuijotellen seinille.
        Se olikin ensimmäinen kerta,kun kuulin hänen sanovan mitään.Vedin syvään henkeä ja menin istumaan sängylleni.Odotin,että hän olisi sanonut jotain,vaan hän vain istui hiirenhiljaa ikkunalla.
        Olin todella kiusaantunut,ja aloin penkoa reppuani etsiskellen läksykirjojani.Nostin biologian kirjat syliini ja aloin tehdä läksyjäni.Olin kiljua halusta alkaa kysellä mieheltä kaikenlaisia päässäni pyöriviä kysymyksiä,vaan kuitenkaan sanat eivät tulleet ulos suusta.Huokaisin hiljaa ja
        aloin lukea läksyjäni.Istuimme siinä hiljaisuudessa kauan.Sitten kuulin alakerrasta äitini äänen.Säikähdin,jolloin kaikki kirjani
        putosivat lattialle ja nousin äkkiä seisomaan.
        -Kulta,tee on valmista!Hän huudahti ja kilisteli

        pakko mennä kauppaan jatkan justiinsa

        kirjoitan lauseen loppuun ja jatkan kun kerkiän.tuli taas äkkilähtö koneelta...:T

        -Kulta,tee on valmista!hän huudahti ja kilisteli
        teelusikoita.Vilkaisin nopeasti mieheen ja juoksin alkakertaan.


      • kehheh
        kehheh kirjoitti:

        kirjoitan lauseen loppuun ja jatkan kun kerkiän.tuli taas äkkilähtö koneelta...:T

        -Kulta,tee on valmista!hän huudahti ja kilisteli
        teelusikoita.Vilkaisin nopeasti mieheen ja juoksin alkakertaan.

        Istahdin keittiön pöydän ääreen ja sekoittelin teetäni.Keittiössä oli hiljaista.Kuuntelin vaimeaa kellon tikitystä ja laskin sekunteja.Join nopeasti teeni ja nousin seisomaan.-Kiitos teestä,sanoin ja juoksin ulos keittiöstä rappusiin.hidastin vauhtiani huoneeni ovella ja kurkistin sisään varovaisesti.Mies oli mennyt istumaan sängylleni ja hän selaili biologian kirjaani.Astelin huoneeseeni ja kävelin kirjahyllylle.nostin sieltä jonkin käteensattuvan kirjan ja menin katselemaan sitä nojatuolille.
        Kirja oli kammottavan tylsä.Luomenin eivät jaksaneet pysyä ylhäällä,ja kamala väsymys iski.
        Lopulta päästin kirjastani irti jolloin se putosi lattialle.Ja ennen kuin ehdin huomatakaan olin jo nukahtanut.
        Uni oli outo.Seisoin yksin pimeässä metsässä.Kuu paistoi pelottavasti tummien puiden läpi,ja maa oli märkä.Olin kävellyt jo tuntikausia,eikä metsä vain tuntunut loppuvan.Saavuin pienelle aukiolle.
        Aukion keskellä oli pieni valonsäde,joka tuli suoraan taivaasta.Katsoin sitä riemuissani ja ryntäsin sen luokse.Kosketin valonsädettä jolloin
        siitä tarrautui vähän valoa sormenpäihini.Kauhaisin sitä lisää ja koskettelin outoa utuista valoa käsissäni.painoin sormenpääni yhteen ja tunsin,kuinka valo tunkeutui suoraan sieluuni.Se tuntui ihanalta.Selkääni kasvoi siivet ja nousin lentoon.Olin vapaa ja onnellinen.Liisin pimeästä metsästä pilviin asti aurinkoon ja valoon.
        Uni tuntui aivan todelliselta.
        Levitin siipeni ja päätin liitää alas.Sitten,aivan kuin toinen valonsäde,kuulin kaunista musiikkia.Se oli samanlaista kuin mitä mies oli silloin soittanut,ja kuuntelin sitä kuin transsissa.Yhtäkkiä olin huoneessani,vaan soitto jatkui yhä.Seisoin ikkunallani ja tunsin kylmän viiman puhaltavan ulkoa.Päätin lähteä lentoon ikkunalta,ja olin loikata saman tien,paitsi että mies tarrasi nilkastani ja yritti kiskoa minut sisälle.Riuhtaisin jalkani irt ja yritin levittää siipeni lentoon.Hyppäsin ikkunasta,vaan en tuntenut enää siipieni lävitse kulkevaa ilmavirtaa.Siivet olivat kadonneet.Olin täysin hereillä,ja tajusin putoavani maahan.Huusin pudotessani kovaa.Tunsin kovan tömähdyksen lumeen ja aloin vuotaa verta.Silmäni painuivat kiinni,ja lopulta menetin tajuni.
        Kuulin epämääräistä puheensorinaa ja raotin varovaisesti silmiäni.Näin ihmisiä ympärilläni,ja kuulin ambulanssin kimeän sireenin.Ensiapumiehet nostivat minut paareille,ja näin äitini heidän takanaan.Katsoin sivulle ja huomasin miekkosen;hän käveli vierelläni,tarrasi käteeni ja kuiskasi:-älä luovuta.
        Hymyilin ja tunsin olevani turvassa.Suljin silmäni ja odotin,että nukahtaisin.
        -En vielä aio kuolla,ajattelin,enkä vielä luovuta.

        toivon mukaan saitte jotain selvää...:P
        pidän taas pienen tauon..


    • ....

      taas

      • ....

        ja taas.


      • ....
        .... kirjoitti:

        ja taas.

        jälleen kerran.


      • texel~
        .... kirjoitti:

        jälleen kerran.

        .. Siis soccergirlin kanssa! :)

        Tää on ubee nove! *aploodit siiitä*

        *smailaa* ja sä jatkat!!!!

        ja pian....


      • ....
        .... kirjoitti:

        jälleen kerran.

        kuten nyt.


    • Gimmel

      Minun lisäkseni on varmaan monia, jotka odottavat jatkoa loistavaan novelliisi. Joten pyydän, korjoitathan nopeasti ettemme halkea odotuksesta. Painotan vielä: Novellisi on aivan loistava!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      651
      8000
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      467
      2289
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      233
      2203
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      147
      1779
    5. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      27
      1270
    6. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1243
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      1169
    8. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      850
    9. Steppuli veressä

      Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      59
      821
    10. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      7
      756
    Aihe