Juppiudesta

Sama viesti on Tyylissä, mutta kun tämä nyt liittyy hieman molempiin osioihin.

Minä olen *beeb* ja minä olen juppi. En ole young urban professional - YUP, mutta ulkonäöstänio niin voisi hyvinkin luulla.

Olen 17-vuotias kundi. Käyn töissä ja lukiossa samaan aikaan. Olen kuulemma aika hyvän näköinen. Pukeudun omasta mielestäni tyylikkäämmin, kuin monikaan ystävistäni.

Ostin juuri italialaisen paidan, housut ja vyön 90 eurolla ja pukeudun yleisestikin varsin siististi sen kummemmin nuorisomuotia seuraamatta.

Moni usein luulee minua 2-3 vuotta vanhemmaksi, kuin olenkaan. Lienee varsin selvää, etten herätä vaikutelmaa kovin rennosta ihmisestä, vaikka olenkin tavattoman lungi tyyppi.

Tästä syntyykin pieni ongelma. Kaveripiirissä minulla on skinejä, maahanmuuttajia, bilettäjiä, amiksia, nörttejä, hevareita, satanisteja ja hippejä. Eli olen varsin sopeutuvainen muuten, mutta usein tuntuu, että neidit vierastavat minua.
Liikun lähinnä hieman taiteilijasielujen seurassa ja minusta tuntuukin, että moni pitää minua liian konservatiivisen oloisena. Tämä käy usein hermoille, varsinkin kun pidän ennemmin juuri... vapautuneista ihmisistä.

En siis ole juppi, vaikka siltä vaikutankin. Se ei ole elämäntyyli, se on imago.

Kertokaas - voiko tyylillä olla niin kovin paljon merkitystä.