Sinä elät harmoniassa luonnon kanssa. Maa kiertää aurinkoa, sinä kierrät firmasta toiseen: Seven, PGOne, NO, GNLD jne. Kerran vuodessa puu vaihtaa lehdet, sinä konseptit. Mutta juurakko, se on syvällä maassa ja pysyy. Sillä sinä kurotat luxus-elämän lähteille, omaan taloon, suureen purjeveneeseen ja autoon, joka vaihtuu sponsorisi kalvolla.
Alkuvaihe on aina investointia, sinä tiedät sen. Joku aika sitten sanoit itseäsi pelottomaksi investoijaksi, riskinottajatyypiksi, ja sinä pidit siitä miltä se kuulosti.
Sinä maksoit viimeisistä bisneksentekoluvistasi 500 € ja 700 €. Ne sanovat että se on liikaa, ja sinä vastaat heille että se on mitätön summa. Se on, kaikkeen muuhun antamaasi nähden.
Mutta olethan sinä toki investoinutkin, pelkästään kirjoista ja tilaisuuksien lipuista satoja, ehkä jopa tuhansia euroja. Enää ei jaksa muistaa, mitä bisnes pojiltaan on vaatinut. Mutta varmasti paljon tuosta kaikesta maksoit mielelläsi pelkästään siksi, että sinusta tulisi arvostettu bisnesmies. Raha luo arvostusta, joissakin. Sinä jos kuka todella tiedät sen.
Hyviä johtajia tarvitaan ja heitä on harvassa. Niinpä hyvillä johtajilla on aina kiire. Sinun johtajasi on kuitenkin toista maata, sillä hänellä on aina aikaa sinulle. Ei tosin henkilökohtaisesti, mutta kuitenkin epävirallisten monisteiden kautta. Ne ovat luonnollisesti salaisia, sillä sellainenhan on bisneksessä tapana.
Jo vuosia on johtajan salaisissa terveisissä tiedetty uuden maailman kohta saapuvan. Sinä tiedät että se on tosi, olet itse nähnyt monisteet ja kuullut asiasta luotetuiltasi.
Mutta uusi maailma ei kuitenkaan synny vailla tuskia, ja sinä olet kestänyt urheasti kaikki nuo synnytystuskien täyttämät illat, joina sinulle on kerrottu odotetun uutisen viivästymisestä. Joka kerta se on viimeinen kerta – varmasti.
Sinä olet hyvä ihminen. Sinä säälit johtajaa hänen paineidensa alla, ja olet koittanut tehdä hänelle mieliksi. Olet noudattanut jokaista käskyä jonka hän on sinulle antanut, etkä ole halunnut pahoittaa hänen mieltänsä epäasiallisilla, pikkumaisilla kysymyksillä juuri nyt, kun hänellä on vaikeinta.
Sinä jopa yritit hänen käskyjensä mukaisesti parhaasi saadaksesi ystäväsi ja sukulaisesi mukaan. He kuitenkin näkivät asian kovin väärin ja sanoivat sinun vain haluavan heistä taloudellista hyötyä - kieltäytyivät, pelästyivät ja ottivat sinuun etäisyyttä. Tosin etpä sinä mitään heidän kaltaisistaan luusereista enää hyötyisikään. Et koskaan hyötynyt, ainakaan taloudellisesti.
Ne sanovat että verkostomarkkinointi on tehnyt sinut itsekeskeiseksi, ahneeksi mammonanpalvojaksi – tyhjäksi kuoreksi tyhjin silmin. Ne eivät tiedä mitään, sillä uudet ystäväsi, jotka menestyvät monin verroin paremmin kuin vanhat, kertovat itsekin kohdanneensa vastaavaa kateutta. Kateutta, sitä se on, ja sitä te todelliset menestyjät ette kuuntele. Sen sijaan sinä annat heidän kuulla uusista ystävistäsi, kuinka paljon heillä on varallisuutta ja kontakteja, kuinka paljon siitä tarttuu kuin vitonen stripparin stringeihin sinuun. He ovat tärkeitä, sinusta on tullut tärkeä.
Ne sanovat että tämä Seven, se on vain huijausten sarjan jatkumoa. Kateelliset piruparat! Olihan sinullakin epäuskon hetkesi, kuten jokaisella seveniläisellä joskus, mutta yhteinen kokoontuminen, uudet terveiset johtajalta ja sisäpiirissä liikkunut salainen uusi tieto pani epäuskolle jauhot suuhun.
Nyt suuta on kuitenkin taas alkanut kuivaa. Mitä jos nuo puheet ovatkin totta! Yleinen hermostus ainakin on. Se ei ole enää sitä samaa poikamaista jännitystä, kun ilmakiväärit olalla mietittiin maailman valloittamista. Se on rottalauman pelonkatkua, joka erittää jokaisella käytössään olevalla huokosella käskyä alkaa juosta – mieluiten kauas eiliseen.
Entä jos alkaisit juosta? Hankkisit kaiken takaisin? Sanoisivatko ne sinua ”tuhlaajapojaksi”, hymyilisivät hyväntahtoisesti ja ottaisivat syleillen vastaan? Ei, eivät ottaisi. Ne olisivat voittajan juhlat. Ne riemuitsisivat kyllä, kuin varikset haavoittuneen yllä, ja mättäisivät naamaasi kaksin käsin jälkiviisautta! Sitä samaa millä äidit menettävät tyttärensä. Pahimmat niistä olisivat hiljaa.
Entiseen työpaikkaan ei ainakaan taitaisi olla menemistä. Ehkä sinä sanoit pomollesi hieman pahasti, kun kerroit miten olet väsynyt tähän oravanpyörään, jossa elämäsi menee hukkaan. Hän katsoi sinua 30-vuotiaan oravan katseella, ja huusi vasta tupakkatauon jälkeen. Turhaan, eihän kukaan muu kuin sinä irtisanoutunut.
Tainalle et kuitenkaan sano mitään, et perkele vaikka kuinka yrittäisi. Istut eri puolella ravintolaa ja sanot vain että hyvin menee, paremmin kuin koskaan. Kaikki huhut ovat perättömiä, kateellisten panettelua. Pre-launch päättyy kohta, power-startterit ovat hallussa ja kick-off oli megamenestys. Ja muuta business-kieltä jonka läpi se näkee kuin kihlasormuksen kultauksen, nähnyt jo pitkän aikaa. Ja sitten se taas halaa, katsoo silmiin ja sanoo ”koita pärjätä”, ja lähtee insinöörinsä tykö insinööritaloon.
Ja jos se toimii sittenkin! Porukat eivät katso hyvällä jos hyppäät kelkasta. Pojat luottavat sinuun, jotkut tytötkin. Ja jos sinä nyt lähdet, ja juttu lähteekin kulkemaan, sinulla ei ole enää mitään! Ei se naapurin vanha konemestarikaan koskaan lakannut lottoamasta samaa riviä. Peli päättyy vasta kun sen on lopettanut. Ihan niin kuin sponsorisi sanoi ”vasta pelin lopussa voi olla häviäjä”. Sinun on pakko muistaa väärin. Ei hän irvistänyt sen sanoessaan, eihän?
Alkuvaihe on aina investointia, sinä tiedät sen. Joku aika sitten sanoit itseäsi pelottomaksi investoijaksi, riskinottajatyypiksi, ja sinä pidit siitä miltä se kuulosti.
Sinä maksoit viimeisistä bisneksentekoluvistasi 500 € ja 700 €. Ne sanovat että se on liikaa, ja sinä vastaat heille että se on mitätön summa. Se on, kaikkeen muuhun antamaasi nähden.
Mutta olethan sinä toki investoinutkin, pelkästään kirjoista ja tilaisuuksien lipuista satoja, ehkä jopa tuhansia euroja. Enää ei jaksa muistaa, mitä bisnes pojiltaan on vaatinut. Mutta varmasti paljon tuosta kaikesta maksoit mielelläsi pelkästään siksi, että sinusta tulisi arvostettu bisnesmies. Raha luo arvostusta, joissakin. Sinä jos kuka todella tiedät sen.
Hyviä johtajia tarvitaan ja heitä on harvassa. Niinpä hyvillä johtajilla on aina kiire. Sinun johtajasi on kuitenkin toista maata, sillä hänellä on aina aikaa sinulle. Ei tosin henkilökohtaisesti, mutta kuitenkin epävirallisten monisteiden kautta. Ne ovat luonnollisesti salaisia, sillä sellainenhan on bisneksessä tapana.
Jo vuosia on johtajan salaisissa terveisissä tiedetty uuden maailman kohta saapuvan. Sinä tiedät että se on tosi, olet itse nähnyt monisteet ja kuullut asiasta luotetuiltasi.
Mutta uusi maailma ei kuitenkaan synny vailla tuskia, ja sinä olet kestänyt urheasti kaikki nuo synnytystuskien täyttämät illat, joina sinulle on kerrottu odotetun uutisen viivästymisestä. Joka kerta se on viimeinen kerta – varmasti.
Sinä olet hyvä ihminen. Sinä säälit johtajaa hänen paineidensa alla, ja olet koittanut tehdä hänelle mieliksi. Olet noudattanut jokaista käskyä jonka hän on sinulle antanut, etkä ole halunnut pahoittaa hänen mieltänsä epäasiallisilla, pikkumaisilla kysymyksillä juuri nyt, kun hänellä on vaikeinta.
Sinä jopa yritit hänen käskyjensä mukaisesti parhaasi saadaksesi ystäväsi ja sukulaisesi mukaan. He kuitenkin näkivät asian kovin väärin ja sanoivat sinun vain haluavan heistä taloudellista hyötyä - kieltäytyivät, pelästyivät ja ottivat sinuun etäisyyttä. Tosin etpä sinä mitään heidän kaltaisistaan luusereista enää hyötyisikään. Et koskaan hyötynyt, ainakaan taloudellisesti.
Ne sanovat että verkostomarkkinointi on tehnyt sinut itsekeskeiseksi, ahneeksi mammonanpalvojaksi – tyhjäksi kuoreksi tyhjin silmin. Ne eivät tiedä mitään, sillä uudet ystäväsi, jotka menestyvät monin verroin paremmin kuin vanhat, kertovat itsekin kohdanneensa vastaavaa kateutta. Kateutta, sitä se on, ja sitä te todelliset menestyjät ette kuuntele. Sen sijaan sinä annat heidän kuulla uusista ystävistäsi, kuinka paljon heillä on varallisuutta ja kontakteja, kuinka paljon siitä tarttuu kuin vitonen stripparin stringeihin sinuun. He ovat tärkeitä, sinusta on tullut tärkeä.
Ne sanovat että tämä Seven, se on vain huijausten sarjan jatkumoa. Kateelliset piruparat! Olihan sinullakin epäuskon hetkesi, kuten jokaisella seveniläisellä joskus, mutta yhteinen kokoontuminen, uudet terveiset johtajalta ja sisäpiirissä liikkunut salainen uusi tieto pani epäuskolle jauhot suuhun.
Nyt suuta on kuitenkin taas alkanut kuivaa. Mitä jos nuo puheet ovatkin totta! Yleinen hermostus ainakin on. Se ei ole enää sitä samaa poikamaista jännitystä, kun ilmakiväärit olalla mietittiin maailman valloittamista. Se on rottalauman pelonkatkua, joka erittää jokaisella käytössään olevalla huokosella käskyä alkaa juosta – mieluiten kauas eiliseen.
Entä jos alkaisit juosta? Hankkisit kaiken takaisin? Sanoisivatko ne sinua ”tuhlaajapojaksi”, hymyilisivät hyväntahtoisesti ja ottaisivat syleillen vastaan? Ei, eivät ottaisi. Ne olisivat voittajan juhlat. Ne riemuitsisivat kyllä, kuin varikset haavoittuneen yllä, ja mättäisivät naamaasi kaksin käsin jälkiviisautta! Sitä samaa millä äidit menettävät tyttärensä. Pahimmat niistä olisivat hiljaa.
Entiseen työpaikkaan ei ainakaan taitaisi olla menemistä. Ehkä sinä sanoit pomollesi hieman pahasti, kun kerroit miten olet väsynyt tähän oravanpyörään, jossa elämäsi menee hukkaan. Hän katsoi sinua 30-vuotiaan oravan katseella, ja huusi vasta tupakkatauon jälkeen. Turhaan, eihän kukaan muu kuin sinä irtisanoutunut.
Tainalle et kuitenkaan sano mitään, et perkele vaikka kuinka yrittäisi. Istut eri puolella ravintolaa ja sanot vain että hyvin menee, paremmin kuin koskaan. Kaikki huhut ovat perättömiä, kateellisten panettelua. Pre-launch päättyy kohta, power-startterit ovat hallussa ja kick-off oli megamenestys. Ja muuta business-kieltä jonka läpi se näkee kuin kihlasormuksen kultauksen, nähnyt jo pitkän aikaa. Ja sitten se taas halaa, katsoo silmiin ja sanoo ”koita pärjätä”, ja lähtee insinöörinsä tykö insinööritaloon.
Ja jos se toimii sittenkin! Porukat eivät katso hyvällä jos hyppäät kelkasta. Pojat luottavat sinuun, jotkut tytötkin. Ja jos sinä nyt lähdet, ja juttu lähteekin kulkemaan, sinulla ei ole enää mitään! Ei se naapurin vanha konemestarikaan koskaan lakannut lottoamasta samaa riviä. Peli päättyy vasta kun sen on lopettanut. Ihan niin kuin sponsorisi sanoi ”vasta pelin lopussa voi olla häviäjä”. Sinun on pakko muistaa väärin. Ei hän irvistänyt sen sanoessaan, eihän?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Häviät kaikki rahasi! Hyppäät verkostosta toiseen!
Sinä ET koskaan tule pärjäämään missän, ellet
ala suoramarkkinointiyritykseen, ei verkostomarkkinointiin!!