moi...
Kyllä se on aivan totta, mutta minä sain koliikkikohtauksia aikoinani kun olin synnyttänyt ensimmisen lapseni. Kivut olivat kauheat ja koko keho painui lyttyyn, tuskan hiki valui ja kyllä silloin aikuinen ihminen koki vasta oikeaa kipua. (synnytys tuntui jopa pikku jutulta kohtausten aikana)
Kävin usealla lääkärillä, jotka oli neuvottomia, kunnes lopulta kerran kohtauksen aikana raahaunnuin väkisin paikallliseen terveyskeskukseen ja siellä mies lääkäri naputteli rintakehääni ja sanoi että olen koliikkipotilas.
Häneltä sain neuvon, jonka uskon toimivan myös vauvoihin. Pistäkää kylmää esim. se pakastevihannespussi kangaan sisällä lapsen rintakehälle ja vaihtakaa aina paikkaa hiljakseen isojen suolien kohdalla. Näin aiankin minulla kohatukset laimeni ja menivät pois. Lääkäri kertoi myös jostain vanhan ajan lääkkeestä, jota valitettavasti en koskaan kivultani kerennyt minnekään kirjoittaa ylös.
Muistakaa kuitenkin että pikkuiset on herkkiä kylmälle, eli paljon sitä liinaa väliin.
Kyllä se on aivan totta, mutta minä sain koliikkikohtauksia aikoinani kun olin synnyttänyt ensimmisen lapseni. Kivut olivat kauheat ja koko keho painui lyttyyn, tuskan hiki valui ja kyllä silloin aikuinen ihminen koki vasta oikeaa kipua. (synnytys tuntui jopa pikku jutulta kohtausten aikana)
Kävin usealla lääkärillä, jotka oli neuvottomia, kunnes lopulta kerran kohtauksen aikana raahaunnuin väkisin paikallliseen terveyskeskukseen ja siellä mies lääkäri naputteli rintakehääni ja sanoi että olen koliikkipotilas.
Häneltä sain neuvon, jonka uskon toimivan myös vauvoihin. Pistäkää kylmää esim. se pakastevihannespussi kangaan sisällä lapsen rintakehälle ja vaihtakaa aina paikkaa hiljakseen isojen suolien kohdalla. Näin aiankin minulla kohatukset laimeni ja menivät pois. Lääkäri kertoi myös jostain vanhan ajan lääkkeestä, jota valitettavasti en koskaan kivultani kerennyt minnekään kirjoittaa ylös.
Muistakaa kuitenkin että pikkuiset on herkkiä kylmälle, eli paljon sitä liinaa väliin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minäkin koin kerran aivan helvetinmmoisia tuskia juuri mahassa. Olin aivan varma, että nyt on umpisuoli puhjennut tai jotain muuta. Kuolo tuntui korjaavan just siihen paikkaan. En pystynyt muuta kuin kävelemään varpaillani, jokainen vähäinenkin liike sattui enemmän kuin mikään ikinä! Huusin ja itkin kivusta, muuta ei voinut.
Alkuyöstä ei muuta kun ensiapuun ja heidän ensimmäinen arvionsa oli jollain lailla väärin alkanut raskaus. Toisena tutkittiin tulehdusarvot. Muutaman tunnin paareilla makaamisen jälkeen ilmaa tuli runsain mitoin ja olo helpotti heti.
kuin sappikohtaus. sitäkinhän sanotaan sappikoliikiksi.